Mietteitä antiikkiputiikissa

Nyt seuraa pieni kannanotto vanhantavaran markkinaan, vaikken sitä kovin kattavasti tunnekaan. Eli näkökulma on keskivertoasiakkaan - ei elämänsä antiikkikaupoissa kolunneen hifistelijän. Viime viikonloppuna käväisin Helsingissä galleriakierroksella ja silmiin pisti Punavuoressa kadun kulmauksessa aivan täynnä tavaraa oleva pieni antiikkikauppa. Viivyin ikkunan edessä pitkään, mutten viitsinyt astua sisään, koska parkkiaika raksutti jo ummessa.

Putiikki pyöri mielessä viikolla. Netistä en löytänyt verkkosivuja, vain liikkeen nimen Antiikki Ritva Blomqvist. Kauppaa siis tehdään vain paikan päällä. Löysin yhden arvostelun, jonka nimimerkki Minna K oli jättänyt nettiin. Lähdin tänään uudelleen liikkeeseen ja yhdyn jo tällä lyhyellä tuttavuudella tuohon kuvaukseen.

...Tavarapaljous lyö ällikälle ja liikkeessä täytyy kulkea miniaskelin ja varoen ettei kippaa heilumisellaan jotain Ming-vaasia alas. Veikkaan silti että jos rouva Blomquistilta kysyy, hän tietää halutun tavaran sijainnin senttimetrien tarkkuudella. Aina kun olen hiiviskellyt liikkeessä etsimässä tavallisuudesta poikkeavaa lahjaa, tiskillä on käyty kiihtyneen kuuloista sananvaihtoa maailmantilanteesta. Tuntuu että jotkut kanta-asiakkaat ovat siellä aina, niin kuin omistajarkin. Olisipa tällaisia liikkeitä useampia näillä seuduilla. Minna K

Liikkeessä asioimisesta tuli ihan mielettömän kiva fiilis. Kerrassaan tunnelmallinen, hämyisä ja uteliaisuuden herättävä paikka. Minäkin sain lämminhenkistä palvelua, ei tuputtamista. Ei siis ollut sellainen tiukkapipoinen, vähän LIIAN omanarvontuntoinen ja ylihintainen antiikkiliike, jossa myyjä kulkee asiakkaan perässä myymässä (tai kenties vahtimassa). Ehkä joku tietää, mitä tarkoitan. 

Lopulta etsiskelimme omistajattaren kanssa yhdessä hänen kätköistään kaikenlaista kivaa, minkä perään kyselin ja ihastelimme niitä : ) vaikken osoittanut elettäkään niiden hankkimiseksi. Kerroin, että minullakin on vanhaa tavaraa, josta pitäisi päästä eroon. "Tänne vaan, tänne vaan", nauroi rouva. Tuli tunne, että tämän naisen pitää myydä vanha seinäkelloni ja lamppuni, eli nyt löytyi vähän arvokkaamman tavaran kierrätykseenkin oikealta tuntuva kanava. 

Totta kai tunnelma teki minut myös otolliseksi ostajaksi. Mutta en tehnyt heräteostoa vaan löysin jo kauan etsimäni ja toivomani hopea-aterinsarjan. En oikeastaan edes ollut uskonut, että voisin saada  sellaisen täydellisenä kohtuuhintaan. Sain hyvän alennuksen, eli hinnat taitavat olla täällä suuntaa-antavia : ) tai sitten perustuvat jutusteluun ja rouvan fiilikseen. Oman fiilikseni voitte ehkä arvata, kun tämän sain, wuhuu.

Alla muutama lisäkuva hopeoistani, mutta sitä ennen sanon vielä, että olen suivaantunut kirpputorien liian kovista hinnoista! Fidat ja muut vastaavat saavat tavarat ilmaiseksi ja pyytävät niistä enemmän kuin esimerkiksi joku tällainen yrittäjä, joka maksaa vuokransakin Suomen kalleimmissa kortteleissa. Ei ihme, jos tämä putiikki erottuu positiivisesti ja poikkeuksena joukosta. Miten ihmeessä saisi noille kirppareille jonkun järjen äänen, vaikka vanha tavara nyt onkin 'muodissa'? Ostamani hopea-aterinsarja oli edullisempi kuin sekalaiset hopea-aterimet Kierrätyskeskuksessa. Ja kerran näin yhden peruspitsiliinan maksavan Fidassa 180 euroa! Käsittämätöntä. 

Vanhan hopean ostaminen osoittautui taas monin verroin edullisemmaksi kuin uuden. Koko hoito, veitsi-haarukka -setti, kumpaakin 12 kpl ja lusikoita 6 kpl maksoi yhteensä 80 euroa. Vastaava uusi  maksaisi 2000-3000 euroa. Aika käsittämätön hintaero. 

Hopeanmerkit löytyvät jokaisesta ja täysi hopean määräkin on ilmoitettu laadun takeena. Sarjan ulkonäkö on kyllä entuudestaan tutun oloinen, mutten tiedä sen nimeä. Merkintä ARG tarkoittaa hopeaa englanniksi, joten alkuperämaa saattaa olla Englanti. Aterimet on alunperin myyty vuonna 1940 perustetusta Kajaanilaisesta kultasepänliikkeestä T:mi J.V. Toivanen & K:ni Oy:sta.   

Edullisia löytöjä ja kirpeää talviviikonloppua toivotellen,