Ajankohtaisaiheena tällä kertaa on hyvin kasvatettu papu- ja poikasato :). Nimittäin lasten kanssa on juuri tänä kesänä eletty tietynlaista käännettä. He kulkevat mukanamme enää puolinaisesti kovaa vauhtia itsenäistyen. Ymmärrettävää tietysti, että teinien elämän keskipisteessä EI ole keräily- ja omavaraistalous, vanhojen raunioiden remontointi tai lampaankasvatus. Heille riittäisi saada näistä vähän pienemmät annokset kuin meille vanhuksille. Luulenpa siis meidän syksyn tullen löytävän itsemme saaresta enenevässä määrin kaksin kuten viime viikonloppuna. Niin nopeasti se aika menee - huollettavat pienet pallerot kasvavat omilleen. Toistaiseksi pojilla on täysi luottamukseni ja ainakin tähänastisina viikonloppuina kaksistaan he ovat mallikkaasti pitäneet kiinni yhteisistä säännöistämme sekä pitäneet ykköskotia siististi pystyssä. Toivon, että näin homma jatkuu vastedes! Mikkoakin jo fyysisesti isommat pojat tarvitsevat myös omaa tilaa ja vierielo sujuu paremmin, kun me välillä tajuamme lähteä hoitamaan raunioitamme jättäen heidän holhoamisensa vähemmälle. En siis ole lainkaan haikeana tästä muutoksesta. Aikanaan raskaana ollessa muistan ajatelleeni, että kun lapseni ovat isoja, en ole vielä ikäloppu! Nyt se aika on käsillä, vaikken lakkaa huolehtimasta lapsistani koskaan.
No, mepä todellakin nautiskelimme viikonloppuna levollisesta kaksinolosta ja syksyn antimista. Taisi iskeä oikein kunnon sadonkorjuupuuska, mikä voi tietysti olla sijaistoimintoa, jolla vältellään nikkarointia. Ainakin metsässä samoilu ja keräily pitää meidät vanhukset kunnossa, heh.
Intoa johonkin asiaan edesauttaa aina mukavasti uusi laite. Perjantaina posti toi upouuden kuivurin, jollaista Jovelan Johanna blogissaan
Jovelan talopäiväkirja suositteli. Hauska juttu sinänsä, että itse vähän toppuuttelin kuivurin hankintaa, mutta Mikko hurahti asiaan, kun luimme Johannan kuivausvimmasta. Ja kuivuri lauloi koko viikonlopun iloisesti, kun keräsimme syksyn satoa: sieniä ja nokkosta.
Tästä Optimum P200-kasvikuivurista ei lyhyellä kokemuksella ole kuin hyvää sanottavaa. Se on riittävän tilava ja tehokas. Sienet tai yrtit eivät kuivu hetkessä, joten tällainen suht tehokas laite oli hyvä valinta. Tuoksu on kyllä aika voimakas, joten mielestäni tämä kuivuri sopii juuri passelisti meille, kun on mahdollisuus käyttää sitä ulkorakennuksessa. Sisätiloihin en kuivuria kantaisi.
Kaksistaan kun olimme, päätimme saareen lähtiessä tehdä pienen testin: pystyisimmekö selviytymään viikonlopun omavaraistaloudella ilman kaupassa käyntiä. Söisimme sitä, mitä löytäisimme kaapin uumenista, metsästä ja merestä.
Kaapinpohjilta tietysti saimme aamupuuro- ja kahvitarvikkeet. Ainoa asia, mitä viikonlopuksi ostin, oli omenalimppu matkalta paikallisesta leipomosta. Ja ostan muuten toistekin, oli niin maistuva leipä.
Alettuani viime vuonna sienestää olen innokkaasti kehitellyt uusia sienireseptejä. Perinteistä kermaista sienikastiketta en laita enää ollenkaan, vaan olen sovellellut erilaisia sieniruokia esimerkiksi aasialaiseen tyyliin. Maustekastikkeet kun hankkii, ne riittävät kymmeniin ruuanlaittokertoihin.
Wokkityyppisen ruuan maustaa helposti näillä perustarvikkeilla: laadukas oliiviöljy, vaalea balsamico, osterikastike ja soijakastike. Resepti on minulla aina summittainen, joten jaan teillekin vain tällaisen kuvareseptin, josta näette kyllä, mitä kaikkea heitin wokkipannuun. Pääosaa näyttelivät itsekasvatetut pavut, chili, yrtit ja sipulit (olen ylpeä) sekä metsäsienet.
Heitän ainekset pannulle ja ruoka valmistuu itsestään.
Loraus vettä sekaan sen jälkeen, kun sienet ja sipulit ovat paistuneet, jotta pavut kypsyvät.
Kolmen päivän omavaraistalous kaappivaralla sujui varsin mukavasti ja tuntui, että söimme parempaa ruokaa kuin kaupan kautta käytyämme. Niinpä Mikko ehdotti, jos maanantaina töihin lähtiessäni menisinkin vain yksin ja hän jäisi saareen koko talveksi. Tuli kuulemma niin mutkaton olo. Suostuin tietysti ehdotukseen ja sanoin kuitenkin lähettäväni DHL:n kautta autorantaan hänelle pahvilaatikollisen kahvia talveksi. Painotin, että hakee paketin ennen kelirikkoa. Hyvinhän hän tulisi pärjäämään, kun vielä muistutin, että hän voi teurastaa talven mittaan tänä vuonna sitten aina yhden lampaan kerrallaan, jos kala alkaa puuduttaa.
Ainiin, ne pojat tosiaan siellä kaksistaan... ihan vielä ei olekaan aika ryhtyä ympärivuotiseksi erakoksi, muisti Mikko ja ajoi meidät isojen poikastemme luo.
