Peltiseppäpariskunta

Täällä ollaan taas! Loma Kroatiassa oli ihana - touhukas - eli vastasi täydellisesti odotuksiamme. Tuli heti tunne, että on pakko päästä uudestaan niihin kirkkaisiin vesiin ja idyllisiin maisemiin. Luulen, että laitan jossain vaiheessa myöhemmin pienen lomakuvakollaasin tänne blogiinkin. Osaisiko muuten joku vinkata, millä työkalulla saisi helposti tehtyä kollaaseja. Siis ilmaiseksi :)

Oli tietysti ihana palata Iduriin. Liiteri jäi ennen matkaa viittä vaille valmiiksi ja kattopelti ennätettiin laittaa tilaukseen. Perjantaina karkasimme hieman normaalia aiemmin töistä. Haimme rautakaupasta saapuneen peltin yms. ja kuljetimme tarvikkeet työmaalle odottamaan seuraavaa päivää.

Mauro päätti tapansa mukaan asettua kameran eteen kuvan kaunistukseksi.  

Aaltopelti ei ole ykkössuosikkini, mutta koska täällä kaikki muutkin pikkurakennukset on katettu sillä, päädyimme samaan. Lisäksi se on helppo asentaa. Asennustyö sujuikin yhteistyönä yllättävän nopeasti. Toimin levyjen nostelijana ja mittanaisena. Pitelin alhaalta levyjä paikoillaan ja Mikko ruuvasi ne kiinni ylhäältä. Tärkeintä oli, että ensimmäisen sai kiinni täysin suoraan, muuten viimeisessä palassa muutaman millinkin vinous kumuloituu.

Levyt saatiin kulkemaan suoraan ja sen jälkeen Mikko lisäsi harjalistan sekä ruuvasi palat kiinni kauttaaltaan. Tässä vaiheessa itse karkasin mustikkaan. Arvasin, että matkan takia mustikkasaalis jää tänä vuonna vähäiseksi :(. Kausi ei oikein ehtinyt alkaa ennen lähtöämme ja nyt tuntui jo monin paikoin mustikat hävinneen. Huono, lyhyt, mustikkavuosi edellisiin verrattuna. Muutama litra sentään tuli kerättyä.

Peltikatto valmistui puolessa päivässä. Ihmeen helppoa!

Tässä sitä ihaillaan työn jälkeä juuri parahiksi ennen myrskyn tuloa. Oli muuten kuuma päivä.

Katto pysyi paikoillaan myrskyssä ja klapit kuivina :). Sade oli hurja ja sähköt menivät. Salama iski aikamoisen virtapiikin venevajan sähkökaappiin: se syöksi sinistä sähköä ja ritisi parin metrin säteellä. Onneksi ei ollut kukaan vieressä! Seurasin pelästyksissäni tätä keittiövajasta käsin. Jääkaappi ja pakastin kestivät rytinän, iPhonen laturini ei. Aamulla kuivattelin yrttejä kuivurissa ja jatkoin mustikankeruuta märässä metsässä. Aurinko paistoi taas ihanasti.

Kohta maistetaan uunissa muhivaa mustikkapiirasta, nam.

Kaunista alkavaa viikkoa!

Perinteinen puuliiteri

Tämän kesän tähän asti tärkein rakennusprojektimme on ollut puuvajan tai -liiterin rakentaminen. Olemme niin tehokkaasti vallanneet kaikki tilan ladot ja mökit muuhun käyttöön, että klapeille ei ole jäänyt mitään säilytyspaikkaa. Se epäkäytännöllinen puoli eri rakennuksiin levittäytymisessä on siis ollut. Kesäkeittiövajamme on viimeisenä toimittanut puuliiterin virkaa, mutta tehtyämme sinne ruokailutilan ovat hakatut halot lojuneet ulkona.

Päätimme, että puuvaja täyttäisi kaksi kriteeriä: Ensinnäkin se rakennettaisiin perinteisellä tekniikalla puuhun lovetuin liitoksin, kuten tilan muut rakennukset, ei kulmaraudoin.



Toiseksi siinä hyödynnettäisiin mahdollisimman pitkälle kierrätys- ja ylijäämämateriaaleja. Arvion mukaan valmis vaja onkin n. 85%:sti niistä. Ostomateriaalia on ollut vain runkorakenne ja päälle tuleva peltikate, joka enää puuttuu. Olimme mm. onnekkaita saadessamme ilmaiseksi yhden ison peräkärryllisen 150 mm:stä vähän käytettyä lautaa, minkä lisäksi vajaan on käytetty muuta tilan puutavaraa. Lautasatsi toimi sysäyksenä vajan rakentamiseen.



Lattiapinta-ala on 8,5 m2. Lattia syntyi mökin ja kuistin kunnostuksessa ylijääneistä lattialankun paloista.

Mutta mennään hetkeksi alkuun: Ensimmäisenä rakennuspäivänä Mikko kaatoi tulevalta liiterin paikalta ison puun. Toisena päivänä siirrettiin isot perustuskivet ihan tästä vierestä ja soviteltiin oikeisiin kohtiin. Liiteri sulautuu hyvin paikkaansa jääden metsänreunaan piiloon muiden rakennusten taakse.

Kun seinät saivat sitä mukaa pintaansa punamultaa, kun ne rakentuivat, kysyi juniori, miksei hän voisi saada tästä omaa mökkiä. Olemme kyllä vajasta kaikki ylpeitä ja se näyttää kovin söpöltä, mutta tällä kertaa EMME OTA TÄTÄ MUUHUN KÄYTTÖÖN. Hän kyseli useamminkin asian perään, mutta kun kerroin, että tähän ei tule kunnon ikkunoita tai ovia, metsässä on iltaisin hyttysiä eikä netti toimi täällä alhaalla, hän lakkasi haluamasta saada asua vajassa :). Mikko tosin kiusoitteli, että kyllä tästä tulee sellainen viskimaja, mutta nekin puheet loppuivat, kun muistutin, että eihän hän juo viskiä.

Tavallaan se aika, mikä on mennyt puuliiterin tekoon (nyt 10 päivää), on pois näkyvämmästä etenemisestä - jos ymmärrätte, mitä tarkoitan - mutta tärkeydessä se tuntui nyt menevän muiden kohteiden edelle. Käytännön elämä sujunee aika paljon mukavammin, kun tästedes nakkaamme syksyn sateiden keskellä kamiinaan tai saunaan täyskuivia puita! Puiden kaatoa on luvassa paljon joka vuodelle, joten liiteri päätettiin tehdä niin tukevaksi ja pitkäikäiseksi kuin mahdollista.

Rakennusapulainen toivottaa kaikille kivaa alkavaa viikkoa!