Tänään lähdin kolmistaan poikien kanssa saareen saattamaan rantaa uimakuntoon. Kyllä, luitte oikein, lähdimme niittämään kaislaa, jottei se lahoa veteen keväällä uuden alkaessa kasvaa. Ajattelin, että se sujuu helposti näin talvella jäältä käsin. Kesällä sitten jatketaan uuden kaislikon kanssa mittelöä siitä, kumpi voittaa ja ehkä meille avautuu vähitellen pieni rako, josta käsin pääsee uimaan.
Mikko ei tullut mukaan, sillä hän lähti väsäämään The Yllätystä - muistanette tuon kärsimättömän postaukseni (löytyy täältä klik), jossa kerroin hänen päähänpistostaan yllättää minut. Uskomatonta, mutten edelleenkään tiedä, mistä on kyse.
.jpg)
Jään ylitys mantereelta saareen ja takaisin oli hyinen. Tänään tuulta piteli 12 m sekunnissa. Sormia palelsi ihan kunnolla kuvatessa.
Kaislatyömaa onkin aika mittava. Eikä ihan niin nopeaa hommaa kuin ajattelin. Sama taitaa koskea kaikkia muitakin kohteita täällä. No, saimme ainakin aloitettua.
Pienen kasan saimme aikaiseksi, mutta ei rehkitty liikaa : ) vaan siirryttiin syömään eväitä venevajan reunaan, joka oli sopivasti tuulelta suojassa.
Aurinkokin pilkahti hetkeksi. Kohta jääpuikot sulaa!
.jpg)
Ahkeraa viikkoa kaikille!
Varmasti hieno päivä, kylmästä tuulesta huolimatta! Mutta voin kyllä kuvitella miten sormet on ollut jäässä... mulla kun palelee jo vähemmästäkin :)
VastaaPoistaKuullosti kivalta retkeltä kylmyydestä huolimatta.
VastaaPoistaIhania retkikuvia! Meille on vasta viime vuosina alkanut tulla kaislaa rantaan, joka vuosi vähän enemmän kuin aikaisemmin. Se on kaunista kun sitä on vaan vähän, mutta ei kivaa sitten kun se valtaa koko rannan!
VastaaPoistaMeillä on pari vuotta savotoitu kaislan kanssa. Mies sen lähinnä ahkeroinut lakoon.
VastaaPoistaKuulemma kun muutaman vuoden niittää ennen kuin varsi puutuu. pitäisi juuren tyrehtyä ja kasvun loppua.
Viime kesänä oli jo uskomaton määrä kahlaajia uusilla ranta-apajilla.
Oispa kiva keksiä jotain puuhaa kaislasta???
Kauniita kuvia, varmasti mukava retki kylmyydestä huolimatta :)
VastaaPoistaTulin vastavierailulle ja pääsin heti mukavaan talviseen seikkailuun. Ihastuttava tukikohta teillä. Eikös tuo ole meriruokoa, jota te ansiokkaasti kaadoitte? Tuosta materiaalista voi tehdä vaikka ruokokaton ;) Kaislasta taas voi punoa koreja ja vaikka mattoja, mutta siihen tarkoitukseen se on kerättävä muistaakseni alkukesästä, ennen juhannusta.
VastaaPoistaKauniita kuvia! Tulee oma lapsuuden mummola mieleen Satakunnan Merikarvialta.. Ihana blogi!
VastaaPoistaSe on useamman vuoden projekti tuo kaislojen tappaminen käsipelillä. Yhden pienen pohjukan puhdistin isäni kanssa niin, että käsin revimme kaislojen juuret ylös. Ne ovat halkaisijaltaan sellaisia n. 2 cm paksuja ja menevät pohjan suuntaisesti. Työnä tuo oli sellaista suo, kuokka ja hullujussi meininkiä. Kannattaa ottaa lähinnä urheilun kannalta. Tuo operaatio kuitenkin tappio kaislat kertaheitolla. Muuten niitä saa olla katkomassa koko ajan. Jos alue on laaja, niin soutuveneisiin kiinnitettäviä leikkureita on myynnissä. Muuten voisin oman kokemukseni perusteella suositella ruoppaajaa. Työtä teillä on muutenkin ihan kohtuudella.
VastaaPoistaKiitos joka kommentista!! Hrrr, kylmää oli paitsi hommia tehdessä, kuten sitä niittäneet taitavat tietää ; )
VastaaPoistaEri vaihtoehtoja kaislan kitkemiseksi tosiaan mietitään, koska nyt se on päässyt vapaasti rehottamaan kymmenen vuoden aikana ja puoli lahtea on sitä täynnä. Leikkuri ja ruoppaus taitavat olla ainoat tehokkaat vaihtoehdot.
Aloin myös miettiä, mihin tätä materiaalia voisi ihan oikeasti käyttää. Kyllä siitä vielä jotain keksitään ja hyviä ideoita otetaan vastaan!
ihania kuvia olet ottannut :)
VastaaPoistaTäällä blogisi uusi lukija! Kiitos tosi kauniista kuvista, joita jaat lukijoillesi. Todella kiva tyyli, ideat ja tunnelma täällä. Jään mielenkiinnolla seuraamaan. Kevätterveisin, Hanna:)
VastaaPoista