Ikkunanpuitteet ja muistotammi

Olemme onnistuineet taikomaan ensimmäiset ikkunanpuitteet taloon! Olen hurjan tyytyväinen, kun jotenkin pidin tätä hommaa vaikeana... Meillähän siirrettiin ikkunat talon ulkoverhouksen tasalle, jolloin sisäpuolelle syntyi kroisin näköiset syvennykset. 

Alla on kuvakertomus työvaiheista. Ensimmäisestä kuvasta näkee lähtötilanteen.

Ja eikun koristelistat ikkunanpieliin ja paneelia laittamaan!

Puolipaneelit maalataan vielä uudelleen ja samalla saadaan naulanpaikatkin piiloon. Ja tietysti paneelin päälle tulee vielä koristelista, ns. L-lista. Vaikka tuvasta tulee vaalea, olen käyttänyt paneelissa ja ikkunankarmeissa eri valkoisen sävyä, jotta lopputulos olisi elävämpi. Myös pellavaöljy tekee kokonaisvaikutelmasta luonnollisen. Paneelit on maalattu Virtasen maalilla ja ikkunankarmit Uulalla.  Molemmat muovittomia maaleja.  

Helpolta näyttää :), mutta jokainen puuosa vaati moneen kertaa työstöä ja sovittelua, koska yksikään pinta ei ole suora. Lopputulos näyttää onneksi siltä, että kaikki on sujunut kuin vettä vain :). 

Panelointi jatkuu vielä, eli ihan ei vielä saatu valmista. 

Tähän loppuun liitän kuvakavalkadin Mauron tuhkien hautauksesta ja muistotammen istutuksesta alkusyksyllä. Mauro ansaitsee vielä yhden postauksen, syntymäpäivänään 18.10. Meillä on sitä yhä kova ikävä. Sen synttäreitä emme viettäneet koskaan millään muulla tavalla kuin että se sai touhuta lajityypillisiä asioita sydämensä kyllyydestä myös syntymäpäivänään :). Yleensä niitä "vietettiin" juuri täällä. 

Tammi on juurtunut tuossa Mikon sille tekemässä istutuslaatikossa nyt toista kuukautta. Joten eiköhän se siitä lähde kasvamaan ja muistuta meitä energisestä Maurosta. ❤️

Juuri nyt sekä tammen sinnittely elossa että tuvan asteittainen valmistuminen tuottavat iloa,

ajattelee, 

Asettuminen

Yhteiskunnan poikkeustila mahdollistaa sen, mistä olemme pitkään haaveilleet: voimme asua täällä yhtäjaksoisesti pidemmän aikaa. Tila tuntuu entistä enemmän kodilta, kun arki ja päivätyöt rullaavat tässä ohessa. Suunnittelemme jo tulevaisuudessakin asuvamme täällä aiempaa enemmän - ainakin näin keväisin. Olen vakuuttunut, että työpaikallani varsin luontevasti omaksutut etätyö- ja videokokouskäytännöt ovat tulleet jäädäkseen. Paradoksaalisesti tähän tarvittiin kriisi nimeltä korona. Eihän etätyön sujuvuus ole kiinni vain itsestä, vaan edellyttää yleistä työkulttuurin muutosta, eli digitaalisten yhteyksien luontevaa käyttöönottoa. Mikolla yrittäjän työt ovat jo tähän mennessäkin kulkeneet mukana paikasta riippumatta. Esimerkiksi viime kesänä hän teki useita työpäiviä täältä käsin.



Etätoimisto on perustettu kuistille, koska mäen päällä olevalla talolla verkkoyhteys toimii parhaiten. Parin viikon ajan näkymä on kypsyttänyt ajatuksen hieman avarammasta takapihasta ja karsittavista puista. Iso hyväkuntoinen pihakuusi saa jäädä. Kuulin maalla asuvalta työkaveriltani, että pihakuusi suojelee vanhojen talojen pihapiiriä :). Oletteko te "tienneet" tätä?

Pääsiäisenä vaihdoimme toimistotyöt ulkotöihin. Seniori tuli avuksi ja seuramieheksi ja onkin varsin reipas nuorimies painamaan hommia. Tosi ihanaa, että hän viihtyy täällä aina päivän pari ja osoittaa kiinnostusta tällaiseen tekemiseen. Junioria ei (vielä?) näy mailla ei halmeilla... :)

Karsimme tältä alueelta pienehköä puustoa ja komeat satavuotiaat saaristolaismännyt saatiin esiin.  Suunnittelemme tälle paikalle jossain vaiheessa kasvihuonetta. Perustuskivet löytynevät maastosta.



Poltimme kuusi kokollista risuja ja talon huonokuntoisia purkulautoja.

Aurinkoisina päivinä on jo syöty ulkona. Seniori yllätti tullessaan itse tekemillään lämpimäisillä <3, mikä olikin aivan ihana yllätys, koska meillähän ei täällä vielä uunia ole. 

Mielikin on asettunut parempaan päin, koska täydellisen hämmästyksen vallassa olemme saaneet todistaa Mauron voinnin paranemista! Vain hetki sitten olimme vähällä lopettaa sen elämän ja nyt tilanne on tämä, huh. En olisi voinut uskoa, että lääkkeet ja hoito toimivat: kipu ja ilmeisesti tulehdus ovat taittuneet, minkä seurauksena se on alkanut liikkua paremmin ja on muutenkin virkeämpi. Liikkumisen myötä se on myös laihtunut vatsan ympäriltä, mikä helpottaa nivelrikkoisen kuormitusta. Toki meno on yhä ontuvaa, eli pakkolepohetket ovat edelleen käytössä :)

- Noniin, on on painoni tippunut. Kuvaamisen voit nyt lopettaa, lähdetään metsään.
- Oikeasti, pitää komentaa, vai? Lähdetääs jo!

Niin tosiaan, Mauro ei ole yli vuoteen juuri jaksanut enää komentaa, joten tämä on hyvä merkki :). Toinen hyvä merkki Mauron toipumisesta oli pieni episodi tässä yhtenä iltana: se karkasi myöhään illalla, kun päästimme sen iltapissalle, mutta sitä ei kuulunut pitkään aikaan takaisin. Huolestuimme ja pelkäsimme sen kuukahtaneen jonnekin kallionkoloon. Mikko lähti otsalampulla etsimään ja löysi Mauron alla olevan kolon ääreltä täydessä touhussa kaivamassa suuaukkoa isommaksi. Se osoittautui ketun pesäksi. Totesimme, että nyt lepoa on ollut jo liikaa ja koira alkaa turhautua, kun pitää keskellä yötä lähteä yksikseen metsälle.

Kun kuljemme tästä ohi, se työntää päänsä tuonne syvälle koloon ja haistelee, josko siellä oltaisiin kotona.

Työnteon lomassa maistuu itse tehty, raikas ja terveellinen kombucha. Tästä pisteet kuuluvat yksinomaan Mikolle, joka opetteli sitä tekemään. Menossa on jo toinen erä, josta hän teki vähän ensimmäistä satsia kirpeämmän ja vähemmän makean. Suosittelen!

Pirteänä,

Lääkitys kohdilleen

Jos olisin kuullut jonkun tuttavani kertovan, että hänen koirallaan on diagnosoitu seuraavat asiat, kysyisin, että "sekö siis lopetettiin?": pikkuaivojen rappeuma, horjuva kävely, kivessyöpä, nivelrikko ja alkava hammaskivi. Pam!

Kyllä, luit ja arvasit aivan oikein. Maurostahan tässä on kyse. No, lääkäri oli toiveikkaampi kuin me ja koska olimme varautuneet pahimpaan saman tien, lähdimme käynniltä kotiin yllättävän kevein mielin. Nyt meihin valettiin toivoa, jonka en usko olevan koiralle kärsimykseksi, vaan se saa nyt hoitoa akuutteihin vaivoihinsa.

Seuraavat 2 kk näyttää, saadaanko pahimmat asiat kuntoon, eli tuo aivorappeuman alku ja nivelrikko joko pysähtymään tai hidastumaan lääkkeillä. Jos näin käy, voi Maurolla hyvällä tuurilla olla vuosi, pari elinaikaa jäljellä ja hoidetaan siinä tapauksessa myös kivessyöpä pois päiväjärjestyksestä (kastraatio). Niin, ja mennään hammaslääkäriin ensimmäistä kertaa sen kanssa :). Nyt juuri ei kuitenkaan hammasröntgen ole ensimmäisenä listalla.

Jos kahden kuukauden sisällä Mauron tilanne huononee ja kohtaukset uusivat, ei kannata hoitaa näitä pienempiä asioita, vaan hyvästelemme rakkaan Mauron ♥️.

Saimme myös muita hoito-ohjeita ja yksi parhaista oli lääkärin kannustus, että lähdettäisiin vaan pian  saareen, jossa Mauro voi kulkea ilman hihnaa omaan tahtiinsa ja muutenkin liikuntaa tulee enemmän. Mauro määrättiin myös 5 kg:n (!) laihdutuskuurille. Se on aika paljon, kun katsoo tuota alla olevaa tuoretta kuvaa, jollainen se on, mutta aiomme ihan oikeasti tiputtaa siltä ainakin 3 kg - olipa se itse  mitä mieltä tahansa.



Nyt toivon, että pääsemme tästä pian "muuttamaan", ja että metsäkylpy, hermo- ja kipulääkkeet tehoavat. Olisimme kiitollisia, jos saisimme vielä yhden aktiivisen kesän sen kanssa.

Huh, aikamoinen diagnoosi viime hetkiin asti täysin terveen oloiselle koiralle, mutta nyt ainakin tiedetään, missä mennään. 

Parempia päiviä toivoen,