Kevät koitti

Kevätkausi on avattu ja pääsimme vihdoin saareen. Aika pitkälle meni, mutta sitäkin ihanammalta tuntui päästä perille. Tosiaan, aina on sellainen olo, että on päässyt nimenomaan perille, kun astuu venevajan laiturille.

Samaan aikaan, kun on aivan ihana olla täällä, huomaan, että pikkuisen meinaa hiipiä ahdistus siitä, että kevätsiivoukseen saa uppoamaan ihan älyttömän monta päivää. Siivousurakka on vuosi vuodelta sitä isompi, mitä tehokkaammin olemme ottaneet rakennuksia käyttöön. Huh huh. Sitä luulisi, että ollaan niin raikkaassa saaristoilmassa, ettei mikään likaannu. Vaan toinen on tilanne, kun tuuli lennättää pölyä ja on eläinten jälkiä sekä omat tavarat vähän siten kuten syksyn jäljiltä. Mutta hei! Ei tämän paikan pitäisi aiheuttaa stressiä... 

Joo, stressinpoikanen mielestä sivuun, rätti kauniiseen käteen, mars pintoja pesemään ja paikkoja lakaisemaan, kohta kohdalta, neliö neliöltä. Vain sillä tavalla tulee valmista, kuten isommissakin hommissa on nähty. 

Neljästä sisätilasta olen tähän mennessä putsannut kaksi, eli puolet: ruokavajan ja rantamökin. Venevajan vintille en edes uskaltautunut vielä tekemään diagnoosia kuolleiden kärpästen määrästä. En tosiaan ole sinne tai kuistille edes kurkistanut... Kaikki ikkunat odottavat myös pesijäänsä edelleen. 

Eihän täällä nyt ihan nurkkia kiiltämään saa, mutta ah, kun on kivaa, kun on siistiä.

Näin keväisin saan aina inspiraation pihapiirin siivoamisesta - toisin kuin lattioiden luuttuamisesta. On myös aika palkitsevaa, kun tajuaa, että pihan roinaa on taas tänä vuonna ihan älyttömän paljon vähemmän kuin vuosi sitten! Niityllä olevista kasoista haluan - taas - eroon, eli kestoaihe sekin. Mutta siitä se siistiytyy: sahapukki vietiin niityltä liiterin viereen piiloon ja Mikko pätki jätelautapinon sen juuresta ja kuljetti pois saunapuiksi. Yksi kasa taas vähemmän.

Roskien polttamista varten tekemäni "grilli" oli luhistunut rantaviivaan yhdeksi ylimääräiseksi kurjaksi kasaksi, joten päätin kasata sellaisen uudelleen vähän ylemmäs rinteeseen. Tein siihen oman loosin ruokagrillailuja varten ja toisen loosin roskien polttamista varten. Edistyksellistä :). 

Saimme myös ihanaa lämpöä auringosta. Vaikka periaatteessa on vielä hyytävä ilma, aina löytyy  joltain seinustalta lämmin paikka, mihin ei tuuli osu. 

Tässä tiiraillaan, joko pääskyset ovat pesänlaittopuuhissa, kuten mekin.

Kevät on toivoa täynnä. 

Skål keväälle ja kaikille oikein hauskaa vappua!

Matkatuomiset

Kävimme pääsiäisenä neljän päivän reissulla Riiassa juhlistaaksemme seniorin koulutaipaleen ja ison yo-koeurakan päättymistä. Paluumatkalla tietysti latasimme auton takakontin täyteen tulevien juhlien kuohuvia. Kun joutuu joka tapauksessa hankkimaan ison satsin alkoholia juhlia varten, matka kannatti todellakin tehdä: Alkon hintoihin verrattuna säästyneellä summalla kuittasimme neljän hengen majoitukset, laivaliput, bensakulut ja ravintolaillalliset, kun hintataso muutenkin on Latviassa verrattain edullinen. Koin suurta kiitollisuutta siitä, että tämänikäiset, jo varsin itsenäiset pojat vielä halusivat lähteä kanssamme matkalle ja miten hauskaa & rentoa meillä oli. 



Tein myös muutaman käytännöllisen hankinnan: 5 litran emalikattilasta tulee kesän käytetyin perunakattila, koska tämän kokoluokan kattila on meiltä puuttunut. Pitkävartiset villasukat ovat myös jotain, mihin olen hurahtanut tänä talvena, joten kauniita sukkahoukutuksia en ruvennut vastustelemaan. 

Uusi emalikattila maksoi vain 13 euroa (miksen ostanut useampia kattiloita, kippoja ja kuppeja?) ja sukat 13 € ja 15 €. Näistä  hinnoista olisi voinut vielä tinkiä, mutta se taito on päässyt rapautumaan tinkimiskulttuurin kitkeydyttyä melkein joka maailman kolkasta nykyisin. Harkitessani ostoa myyjät itse tiputtivat hintojaan parilla eurolla :).

Riika oli meille ihan uusi paikka, jota suosittelen. Olemme takavuosina purjehtineet Riianlahdella, mutta kehuttuun kaupunkiin asti emme tuolloin päässeet. Eritoten superkiinnostava, hirmusuuri kauppahallialue, josta nämäkin ostokset löytyivät, on must-kohde. Lähtekää Riikaan! Itsekin tekisi mieli uusia matka, koska nyt oli aika kylmä sää ja voin vain kuvitella, miten kaunista vanhassa kaupungissa on istuskella kahviloissa lämpimillä ilmoilla.

Kohtapuoliin minäkin rullaan villasukkani talvisäilöön!

Ääntenlaskenta ja päätös ulkolaudoituksesta

Ettepä usko, miten tärkeitä aiempaan ulkolaudoitusta käsittelevään postaukseen saamani kommentit olivat. Kysehän on sentään päätalon ulkoasusta, tähän asti suurimmasta päätöksestämme, joka tulee olemaan loppuikämme valinta. Kommentit toivat selkeyttä ajatteluprosessiini. Päässäni houkutukset ja realismi olivat alkaneet sekoittua kai viime hetken paniikissa.

Maalattavaa riittää taas saunassakin, huomaan, vaikkei sen sutimisesta ole montaa vuotta.

Päätöstä varten järjestimme myös perheen sisäiset vaalit, kuten muutamissa kommenteissa ehdotettiin. Pojat äänestivät hetkeäkään epäröimättä punamullatun pystyrimoituksen puolesta. Sitten minäkin annoin sille ääneni ja ryhdyin karhaamaan vastausta Mikolta. Kuultuaan, mitä olimme äänestäneet, Mikko sanoi puoltavansa empirensinistä öljymaalattua vaakalaudoitusta, mutta ehei, emmehän me sitä voineet uskoa! Lopulta painostuksen jälkeen Mikko totesi, että jos kerran täällä äänestetään kuten Putinin vaaleissa, kai se on myönnettävä, että punamulta ja pystyrimoitus on paras.

Viimeiseksi varmistukseksi kysyin myös Maurolta mielipidettä: "Mauro, räpäytä silmiä, jos punamultaus on paras". Ta-daa, Mauro räpäytti!

Olemme siis tehneet lopullisen valinnan ja jos tämän päätöksen vielä kertaalleen pyörrän tai avaan uuteen pohdintaan, tehkää ilmoitus joillekin viranomaiselle ja saattakaa minut hoitoon!!



Kuten moni kommentoi, talolle tekee hyvää saada pystyrimalaudoitus, joka korostaa talon korkeutta. Päätalon tulisi kuitenkin kauniin listoituksin ja profiloinnein erottua muusta rakennuskannasta. Alkuperäinen vaakalaudoitus ja -20-luvun jäsentely litistäisi taloa ja siksi tämä aikakausi saapi jäädä talon osalta historian vaiheeksi.

Ja onhan se totta, että punamullattu pystylaudoitus on ajaton, saaristoon sopiva, helppohoitoinen, edullinen, yhtenäinen muun tilan kanssa, eli sekä turvallinen että kaunis valinta. Näin montaa hyvää ominaisuutta ei ponttilaudoituksella ja jonkin muun värisellä öljymaalilla vaan ollut, vaikka muutama hyvä ominaisuus olisi ollutkin. Eli se siitä. Piste. :).



Asia on edennyt muiltakin osin. Olemme vastaanottaneet ja hyväksyneet tarjouksen ulkovuorauksen muutostöistä ja alimpien hirsien kunnostustöistä. Nyt alkaa töiden ja ulkonäködetaljien suunnittelu yhdessä rakentajan kanssa. Meille se tietää kesäksi suurta purku-urakkaa, jotta uuden rakentaminen pääsee alkamaan vielä elokuussa ennen syksyä. Ihan mahtavaa, ihan mahtavaa, ihan mahtavaa.

Ihan mahtavaa, sanoinko jo?