Keräilyä

Vaikka on ihan jo syksyn tuntu ilmassa, innostun yhä enemmän tästä ajankohdasta. Saisi se kesä tietty elokuun loppuun kestää, mutta minkäs teet, kun luonto päättää muuta. Mikään ei kuitenkaan ole ihanampaa kuin samoilla syksyisessä metsässä ja ihastella sen väritystä. Saarella samoilun myötä olen oppinut kiinnittämään kaikkiin kauniisiin yksityiskohtiin paremmin huomiota kuin ennen. Aiemmin kesän loppu tuntui niin masentavalta, mutta onneksi ei enää muutamaan vuoteen. Tämän oman pläntin ansiota!

Tämän vuoden viljelmät olivat yrttejä ja sipuleita lukuunottamatta totaalinen floppi, mutta sitä iloisempaa oli avata tänä viikonloppuna tattikausi. Kanttarellit syötiin ja yksi kuivurillinen saatiin tatteja talteen talven varalle. Keräsin myös nokkosta ja mustikoita. Puolukoitakin olisi jo vähän ollut.  

Tänään etsiskelin vielä uuden satsin tatteja ensi viikon ruokia silmällä pitäen. Silppusin ne valmiiksi litran pusseihin. Tattipiirasta, -risottoa ja -keittoa taitaa olla luvassa :)

Ja sitten pieni katsaus muihin asioihin. En lakkaa hämmästelemästä ihmisten hyväntahtoisuutta. Eräs blogin lukija, jonka ristin Anne Anteliaaksi, lähetti meilin, että haluaa lahjoittaa minulle noita Iittalan purnukoita, joista aiemmin postasin. Kävin Annen kauniissa kodissa keskiviikkona ja hän oli pakannut lasit kivaan koriin. (Lähdin heti sen kanssa sienimetsälle.) Sain siis Annelta tuon mahtavan purnukkatäydennyksen, joka komeilee alla olevassa kuvassa. Anne, voi sinua ihanuutta, tulet mieleeni joka kerta, kun otan noista purkeista jotain!

Lisäksi löysin puoli-ilmaiseksi Billnäsin kirppikseltä viime viikonloppuna nuo lasit, joita meillä on entuudestaan. Muutamiin omiini oli tullut säröjä, joten täydennystä oli kiva saada.

Yksi käyttömukavuutta lisäävä fiksaus tuli saunassa tehtyä, kun lisäsimme sinne uuden tukevan tason, jossa voi säilytellä pesuämpäreitä tai vaikka lekotella itse, jos haluaa nautiskella vähän alemmalla tasolla leppoisammista löylyistä.

Tilanne ennen:

Ja tilanne nyt. 2,5-metrinen lisälaude pienessä saunassa tuo paljon käyttömukavuutta.

Ainiin, halkohommilta vältyimme, kun seniori, eli pojista vanhempi, viime viikonloppuna teki kaverinsa kanssa ison homman hakkaamalla halkoja ja täyttämällä liiteriä ihan urakalla. Tämä oli varsin mieluinen yllätys.

Keräily jatkuu, kuin myös muut pienimuotoiset puuhat. Jossain vaiheessa täytyy laitella juttuja talviteloille, mutta ehei, ei nyt ihan vielä sentään. Voi kunpa aurinkoinen syksy jatkuisi tooosi pitkään!

Satoisaa syksyä!

Elämää mökissä

Blogia harvakseltaan seuraavat puolitutut kyselevät usein, missä rakennuksessa oikein yövymme. Rantasaunan vieressä oleva mökki on makuuhuoneemme ja näin ollen oleilemmekin siellä pelkästään nukkumaanmenosta aamuun. Kaikki muu aika kuluu joko pihalla, keittiövajassa ja venevajassa päivän puuhissa tai iltasaunassa.



Mökin vakiovarusteiksi on kelpuutettu sängyn, pöydän ja kahden tuolin lisäksi vain pieniä löydöksiä tilalta tai muuta vähäistä tarpeistoa - kuten vaikkapa kirpparilta hankkimani kasariaurinkolasit.

Lukemistoa pitää olla sadepäivien, iltojen ja aamukahvien varalle. Naulakon tein kauniiseen muotoon veistetystä, löytyneestä puunpalasta, jolle oli pakko keksiä käyttöä.



Tossut ovat ehkä epäromanttisin lahja, mitä olen Mikolta saanut. Tai... vedänkin äskeisen takaisin. Veneen pelastusrengas n. 15 v. sitten oli vielä hieman epäromanttisempi ;). Hymähdämme aina molemmat Mikon lahjavalinnalle, kun laitan tossut jalkaan, joten ainakin näistä on ollut paljon iloa. 

Mökin sydän on kamiina, niin iltaisin kuin aamuisin.

Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on näkymä ulos. Sisältä käsin tulee usein seurattua luonnon elämää. Kun vetäydymme mökkiin ja Mauronkin kohkaaminen on pihalla tauonnut, uskaltautuvat metsän eläimet paikalle.

Tänä kesänä lahden on vallannut (ei vain hanhiperhe vaan) hanhisuku. Olisikohan syynä se, että lampaita ei ole nyt ollut niityllä? Aikamoisia jätöksiä ovat nämä hanhet meidän pellolle jättäneet - ihan yhtä paljon siivottavaa kuin pässien jätöksissä!

Tämä minimirakennus on juuri sopiva paikka käpertymiseen ja ison maailman poissulkemiseen. Jotenkin näinä päivinä sitä osaa entistä enemmän arvostaa omaa piilopaikkaansa...

Mökkiterveisin,

Peltiseppäpariskunta

Täällä ollaan taas! Loma Kroatiassa oli ihana - touhukas - eli vastasi täydellisesti odotuksiamme. Tuli heti tunne, että on pakko päästä uudestaan niihin kirkkaisiin vesiin ja idyllisiin maisemiin. Luulen, että laitan jossain vaiheessa myöhemmin pienen lomakuvakollaasin tänne blogiinkin. Osaisiko muuten joku vinkata, millä työkalulla saisi helposti tehtyä kollaaseja. Siis ilmaiseksi :)

Oli tietysti ihana palata Iduriin. Liiteri jäi ennen matkaa viittä vaille valmiiksi ja kattopelti ennätettiin laittaa tilaukseen. Perjantaina karkasimme hieman normaalia aiemmin töistä. Haimme rautakaupasta saapuneen peltin yms. ja kuljetimme tarvikkeet työmaalle odottamaan seuraavaa päivää.

Mauro päätti tapansa mukaan asettua kameran eteen kuvan kaunistukseksi.  

Aaltopelti ei ole ykkössuosikkini, mutta koska täällä kaikki muutkin pikkurakennukset on katettu sillä, päädyimme samaan. Lisäksi se on helppo asentaa. Asennustyö sujuikin yhteistyönä yllättävän nopeasti. Toimin levyjen nostelijana ja mittanaisena. Pitelin alhaalta levyjä paikoillaan ja Mikko ruuvasi ne kiinni ylhäältä. Tärkeintä oli, että ensimmäisen sai kiinni täysin suoraan, muuten viimeisessä palassa muutaman millinkin vinous kumuloituu.

Levyt saatiin kulkemaan suoraan ja sen jälkeen Mikko lisäsi harjalistan sekä ruuvasi palat kiinni kauttaaltaan. Tässä vaiheessa itse karkasin mustikkaan. Arvasin, että matkan takia mustikkasaalis jää tänä vuonna vähäiseksi :(. Kausi ei oikein ehtinyt alkaa ennen lähtöämme ja nyt tuntui jo monin paikoin mustikat hävinneen. Huono, lyhyt, mustikkavuosi edellisiin verrattuna. Muutama litra sentään tuli kerättyä.

Peltikatto valmistui puolessa päivässä. Ihmeen helppoa!

Tässä sitä ihaillaan työn jälkeä juuri parahiksi ennen myrskyn tuloa. Oli muuten kuuma päivä.

Katto pysyi paikoillaan myrskyssä ja klapit kuivina :). Sade oli hurja ja sähköt menivät. Salama iski aikamoisen virtapiikin venevajan sähkökaappiin: se syöksi sinistä sähköä ja ritisi parin metrin säteellä. Onneksi ei ollut kukaan vieressä! Seurasin pelästyksissäni tätä keittiövajasta käsin. Jääkaappi ja pakastin kestivät rytinän, iPhonen laturini ei. Aamulla kuivattelin yrttejä kuivurissa ja jatkoin mustikankeruuta märässä metsässä. Aurinko paistoi taas ihanasti.

Kohta maistetaan uunissa muhivaa mustikkapiirasta, nam.

Kaunista alkavaa viikkoa!