sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pala Iduria

Tämä päivitys taitaa olla esteetikoille. Ensi vuoden ekassa päivityksessä puolestaan luvassa karumpaa kamaa, kun käyn läpi ensi vuoden korjausta vaativat nurkat. Huokaus, ei mietitä niitä vielä.

Olisimme voineet lähteä Iduriinkin, mutta nyt päätimme viettää Uuttavuotta illallisen merkeissä kotona, ja olemme kutsuneet muutamia tuttavapariskuntia vieraaksi. Olemme nimittäin olleet kaiken vapaa-ajan niin täysillä Idurin kimpussa ja muutoin käpertyneet lähinnä neljän seinän sisään lepäämään, että tällaiset juhlien järjestämiset - ja välillä myös muiden juhliin osallistumiset - ovat jääneet valitettavasti todella vähiin. Nyt tuntuukin erityisen kivalta. Veikkaanpa, että projektimme tulee olemaan yksi illan puheenaiheista, koska monet ovat aidosti kovin kiinnostuneita. Ja sehän minulle sopii, heh, saan puhua Idurista!! Ei vaiskaan, yritän hillitä itseäni, etteivät muut kyllästy.

Lupasin kertoa, kun keksin vanhoille suolavedessä patinoituneille verkkopainoille käyttöä. Jos haluat katsoa kuvat, missä painot alunperin olivat, löytyy aiempi postaukseni täältä: klik. Toin ne tänään saaresta, ja Uutenavuonna ne tulevat olemaan arvokkaassa uudessa käytössä:

Plaseerauskyltit herättänevät huomiota, ja moni ehkä arvaa, mistä ne ovat peräisin. 




Yhdet vieraat ovat myös 'naapureitamme' viereisestä saaresta ja heidän sukuaan asuu paljon lähistöllä. Tämän pariskunnan kanssa tulee taatusti puhua pälpätettyä kaikenlaista seutuun ja naapurustoon liittyvää. Olemme tunteneet pitkään ihan muuta kautta, mutta naapuruus on lähentänyt meitä. Annoin kesällä heidän vauvalleen päätalostamme löytyneen vauvan tyynyn ja tyynyliinan lahjaksi. Oli ilo antaa se ihmisille, jotka osasivat sitä kovasti arvostaa juuri alkuperänsä takia.

Nyt raapustelemaan kyltteihin vieraiden nimiä ja kattausta valmistelemaan! Juhlien jälkeen laatat saattavat päätyä taas muuhun käyttöön. 


Ainiin, pitäisihän myös miettiä, tekisikö jotain Uudenvuoden lupauksia. Vilkaisin viime vuoden lupauslistaani (lukaise täältä: klik), ja se tuntuu edelleen tärkeältä, mutta ei enää niin ajankohtaiselta. Olen nimittäin sisäistänyt jokaisen noista kolmesta lupauksestani ihan normaaliksi perusajatukseksi ja esimerkiksi osoittanut itselleni kykeneväni - riittävällä tasolla - huonekalujen kunnostukseen. Hyvä niin, ei tarvitse mitään suurempaa pistoa tuntea sydämmessään :) Nyt vain uusia lupauksia miettimään...

Upeaa Uuttavuotta kaikille! 


torstai 26. joulukuuta 2013

Joulun kestävät lahjat

Nyt seuraa kooste meidän perheen joululahjoista. Mauro sai harmaan ja vaaleanpunaisen röhkivän possun. Harmaa on saanut olla rauhassa, kun taas vaaleanpunaista se on tökkinyt koko joulun. Jos joku yrittää väittää, ettei koirilla ole kykyä nähdä värejä, niinkuin olen kuullut, on tämä empiirinen koirakoe osoittanut ihan muuta. Tyttökoirien kannattaa siis edelleen pukeutua pinkkeihin kaulapantoihin, koska ainakin meidän metsästyskoira harjoittaa tällaista luonnonvalintaa.


Meillä on tapana keskittää eteentulevia hankintoja jouluun, jotta lahjat olisivat mahdollisimman tarpeellisia, kestäviä ja taloudellista ajattelua edistäviä. Turhakkeita olemme onneksi oppineet vuosien varrella välttämään myös lasten lahjoissa ja ostamme yleensä kalliimmat asiat käytettynä, vaikka kyse olisi joululahjoistakin. Tunnustan siis, että tuo yllä oleva possu sen harmaan kera olivat ainoat turhake-osaston lahjat. Riekaleet (taatusti jossain vaiheessa!) päätyvät kyllä energiaroskikseen ja kierrätykseen ;)

Vanhempi poika sai ainoan toivelahjansa (uskokaa tai älkää), sähkönkulutusmittarin. Olemmekin joulun aikana kaikki valistuneet huomattavasti siitä, mitä mikäkin kodin laite tai eri lamput kuluttavat.


Viikko takaperin kerroin huutokauppaostoksestani. Samoihin aikoihin huusin alla olevan 30-40 -luvun messinkisen pöytälampun, jonka päätin siltä seisomalta antaa Mikolle joululahjaksi. Hän on ollut aina erityisen kriittinen lamppujen suhteen, joten niitä on ostettu meille vain hyvin harkiten - jopa liian vähän. Siinä on muuten sisustuksen osa-alue, jossa hän on yleensä saanut tehdä päätökset! Tämän lampun huutamista en halunnut jättää väliin, koska tiesin sen olevan Mikonkin makuun. Paitsi, että uuden vastaavan hinta olisi ollut korkeampi, ei juuri tällaista tietenkään mistään uutena saisi.

Lampun toimivuutta en ehtinyt etukäteen testata, joten aaton iloinen yllätys oli, että se myös toimii. Nettihuutokaupassa on aina riski olemassa, että tavara ei olekaan toimintakunnossa tai niin hyvä kuin kuvissa näyttää. Jos hinta on kohdallaan eikä mikään riski realisoidu, ovat kaupat täydelliset. Lamppu sopii meille kotiin, mutta voisi päätyä kyllä ihan hyvin Iduriinkin. Ainiin, tämähän oli lahja, joten ei suunnitella vielä liikoja - täytyy kai antaa lahjan saajan päättää :) Pientä manipuolointia voin sivusta yrittää harjoittaa.


Lahjat saapuivat meille alla näkyvässä huippuhienossa kilpajollassa. Nuorempi poika ansaitsi tämän Winner-merkkisen optarin menestyksekkään viime kauden ja edelleen sata lasissa jatkuvan kisaintonsa ansiosta. Edellinen omistaja oli ajanut tällä ainoastaan yhden treenin ja kisan, joten tässä kohtaa teimme todellisen ekonomisen löydön: se on kuin uusi, mutta hinta käytetyn. Toivotaan, että se siivittää poikaa aallon harjalla ensi kaudella!

Jolla oli iloinen yllätys, koska olimme antaneet ymmärtää, ettei mitään uusia tulla nyt hankkimaan, vaikka sitä on kovasti yritetty syksystä asti ottaa puheeksi. Tällä on onneksi hyvä jälleenmyyntiarvo jos ja kun sen pitää hyvänä seuraavat pari vuotta. Vanhemman pojan optarin saimme taannoin myytyä lähestulkoon hankintahinnalla eteenpäin. Nyt nuoremman vanhaksi jäänyt jolla joko myydään keväällä tai otetaan mökkiveneeksi Iduriin. Se olisikin hauskaa, mutta saa nähdä, antavatko finanssit myöden.


Kohta käperryn Itämeren tulevaisuus -kirjan kanssa sohvalle ja annan mieleni lentää merelle. Vuodenvaihteen loma on mitä parhainta pyhittää seuraavan kesäkauden haaveiluun. Ainakin minulla ajatukset kääntyvät joulun vieton jälkeen heti kevääseen. Kirjassa näyttää olevan melkoisesti faktaa Itämeren tilasta kera uusien merensuojeluratkaisujen, joten viisastuakin voi ihan huomaamattaan. Viihteellisempiäkin osioita ja kauniita kuvia riittää.

  
Sain myös toivomani coretex-lumisäärystimet, jotka olisivat olleet jo viime vuonna tarpeen, kun pari kertaa tarvoimme jään yli reiden korkuisessa lumihangessa. Uskon, että niille on käyttöä tulevina vuosina (kunnon valokuvaa tällä valon määrällä en mustista säärystimistä nyt saanut.), vaikkei tänä vuonna heti olisikaan.

Nyt, kun joulu alkaa jäädä taakse, voi ihan oikeasti rentoutua :) vaikka kyllä koko joulu sujui ihanan rauhallisissa merkeissä. Meillä syödään tänään jo arkisemmin, joten keittiössä hääräämistä ja tiskejä on ainakin vähemmän. Minulla on herneet likoomassa keittoa varten. Heitän sekaan eilisen kauriin fileen jäännökset. Varmasti tulee hyvää! 

Rentouttavia välipäiviä!


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kotona ja merellä

Keskeneräisessä Villa Idurissa ei vielä laiteta joulua, vaan hiljennymme joulunviettoon mantereen puolella kotioloissa. Vaikka päätalo olisikin valmis ja joulunviettokunnossa, on saareen pääsy epävakaisinta juuri tähän vuodenaikaan. Yleensä näihin aikoihin on meri jo jäässä, mutta varmuutta kantavuudesta ei vielä. Tulevistakaan joulunvietoista ei siksi voi haaveilla. Jos se joskus on mahdollista, olkoot se silloin iloinen yllätys. 

Nyt on tosin meri auki. Eli valkoisen joulun kääntöpuoli tarkoittaa meille sitä, että pääsemme käymään jossain vaiheessa joululomalla veneellä Idurissa. Tämä Idurin vintiltä löytynyt joululehti sopiikin meidän teemaamme tämän joulun lukemistoksi. 


Ehkä pääsemme ulkoilemaan, tekemään pihahommia tai jopa edistämään vähän remonttia. Tervetuloa siis mustaakin mustempi joulusää! Jokaisessa asiassa on hyvätkin puolensa. Ja onhan Joulussa niin monta hyvää puolta joka tapauksessa, että mitäs me säistä. 


 Ihan jokaiselle lukijalle,


maanantai 16. joulukuuta 2013

Huutokaupoilla

Harmittelen usein, kun koskaan ei ole aikaa osallistua huutokauppaan. Huutokaupassa käyminen pitää vieläpä olla sen verran säännöllistä, että oppii kokemuksen kautta hyvän hintatajun. Meitä kiireisiä ihmisiä on kylläkin siinä mielessä lykästänyt, että osa huutokauppojen tavarasta kulkee nykyisin yksinomaan netin kautta.

Olen viime viikkoina kahlannut melkoisen määrän tavaraa läpi Bukowskis Market -nettihuutokaupassa, joka on mielestäni tosi selkeä ja toimiva. Parasta on, että saitti tulvii kivoja erikoisuuksia, ainutkertaisuuksia, kauniita yksilöitä, yleensä ruotsalaisia... Samanlaista tarjontaa ei meillä Suomessa vaan ole.

Ja nyt olen tehnyt myös elämäni ensimmäisen huutokauppaostoksen! Sain hankittua talonpoikaissohvan 1800-luvulta. Sohva on peräisin Norrköpingistä ja odottelen sitä jo kuumeisesti. Kuljetuksen kanssa se maksoi rapiat päälle 200 €. Mielestäni ok hintainen kauppa.




Elämää nähneen näköinen, mutta just hyvä näin.

Olen kärsinyt viime viikot huonoista nettiyhteyksistä ja työkiireistä. Niinpä pahoittelut, etten ole montaakaan kommenttia pystynyt viime viikkoina suosikkiblogeihini jättämään, vaikka luettu on :) Juuri kommenttien jättäminen mobiililla on tökkinyt. Nyt pääsin lainayhteyksillä kirjoittamaan tämän päivityksen. Toivon, että saamme ongelman korjattua ennen joulun ajan lomia.

Tsemppiä jouluaherruksiin ja aherruksien karttamiseen niille, jotka sen valinnan tekevät!




sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Arvonta- ja loppispläjäys

Arvonta umpeutui torstaina, joten suoritin juhlallisen arvonnan juuri. Ja palkintonahan oli kaunista belgialaista käsityötä. Jos joku vielä haluaa kurkata, miltä näytti tuo käsipaperilaatikon koristukseksi tarkoitettu pitsiliina (sellaisen voisi kai tehdä joku kätevä itsekin), klikkaa täältä: klik

Voittomahdollisuudet olivat hyvät, osallistujia tuli sopiva, rajallinen määrä ja kaikilla käytettävissä oli vain yksi arpa.


Sitten pieni sekoitus ja voittolappua nostamaan:


Ja palkinnon voitti:


Onnittelut Saidalle, toivottavasti ilahdut! Laita osoitteesi sähköpostiini: pilvi.villaidur (at) gmail.com

Olemme viikonlopun aikana järjestelleet uuteen uskoon poikien huoneita, eli oltu kelin takia ihan kotioloissa eikä enää lähdetty yrittämään jäänmurtoa! Tyhjentelin myös omia kaappejani. Hyvälaatuiset ja muuten vaan kivat koltut, joista joku voisi innostua pikkurahalla, lisäsin tuonne yläpalkin Loppikseen myyntiin. Mars etsimään sieltä sopivaa mekkoa tai jakkua, jos olet kutakuinkin kokoa 36. Ilmoitus vaan sähköpostiini, niin laitan postissa tulemaan. 

Viime viikonloppuna toin Idurista muutamat esineet kotiin odottamaan seuraavaa tee-se-itse -inspiraatiota. Seuraavassa päivityksessä siis ehkä luvassa jotain tältä rintamalta. Viime talven aikana sain kunnostettua parit kivat jutut, mikä toimi myös hyvänä ikävänkorvikkeena. Nyt kun kulku taas katkesi saareen, huomasin, että havahduinkin tavaroiden tuomiseen aika viime tipassa - huh!

Talvi saa tulla,


torstai 5. joulukuuta 2013

Turvallisempi olo

 

Koko vuoden minua on askarruttanut ja haitannut vanhan vintillä olevan arkun sisältö. Vintillä emme ole paljoakaan viettäneet aikaamme, eli periaatteessa mitään vaaraa ei ole ollut. Mutta jos tietää siellä olevan jotain vaarallista, ei voi välttyä ajatukselta, että yhtäkkiäkkös ja huomaamatta sinne eksyy joku ulkopuolinen tai omat pojat näpräämään löydöksillään.




Soitimme paikkakunnan poliisiasemalle ja tiedustelimme, voimmeko toimittaa ammukset ja nallit heille vai haluavatko itse tulla hakemaan. Olisivat ne tulleet, kun kuulivat, että kyse on sodanaikaisista ammuksista, mutta lopulta sovimme, että kuljetamme ne itse. Autossa ammukset mukanamme kävi mielessä, että tämäkin vielä piti tehdä; vaarallinen kuljetus! Mutta täällä siis edelleen ollaan ja turvassa, ja ammukset olivat päällisin puolin hyvin säilyneet. Hämmästyttävintä oli, että poliisista ihmettelivät moista kansalaisaloitteellisuutta, että ilmoitimme ammuksista ja toimitimme ne vapaaehtoisesti heille. Jäimme ihmettelemään itse puolestamme poliisin reaktiota. Noniinno, olisihan ne voinut tietenkin mereenkin matkalla heittää...

Osallistukaahan äkkiä arvontaan, vielä tänään on aikaa! Ja viettäkäähän rauhallinen - turvallinen - itsenäisyyspäivä :)


lauantai 30. marraskuuta 2013

Häh, ai kelirikko?


Tänään saareen mentäessä kohtasimme yllättävän esteen. Parin yön pakkaset olivat jäädyttäneet venerannan. Rikoimme sen verran jäätä, että saimme veneen laskettua vesille.

Tämä alla oleva ei onneksi ole veneemme.


Matkalla kapeassa salmessa Mikko joutuikin ihan urakalla hakkaamaan jäätä keulasta rikki muutaman kymmenen metrin matkalta päästäksemme eteenpäin. Käväisi jo mielessä, että onko tämä meno jo ihan hullun hommaa. Oli tai ei, perille kuitenkin vielä päästiin, vaikkei jäänmurtajaa omistetakaan.




Tänään ei tehty oikeastaan mitään ihmeellistä, enemmänkin ulkoilutettiin koiraa sekä itseämme. Tuuli alkoi voimistua ja hyytää päivän mittaan. Alkaakohan se talvi tehdä tuloaan... 


Ai niin, yksi tärkeä tehtävä suoritettiin turvallisuutemme liittyen, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. Pidelkäähän hatuistanne kiinni siihen asti!


maanantai 25. marraskuuta 2013

Risukasasta pitsiarvontaan

Pst, vain arvonnasta kiinnostuneet, hypätkää suoraan viestin loppukappaleeseen :)

Viikonloppuna jatkoimme jo aiemmin aloitettua puiden kaatoa. Puut, joita meidän pitää harventaa tontilta, ovat haapoja ja leppiä. Useita tunteja huhkittuamme tuli taas mieleen, että eikö meillä ole mikään homma sellainen ihmisen kokoinen. No ei taida olla. Viikonloppuna kaadoimme noin 30 miehen käsivarren paksuista hapaa. Jäljelle jäi ainakin 330, mutta hyvä se on tietenkin kaataa maltilla vähitellen. 

Alla olevasta kuvasta näkyy näiden epäjalojen lehtipuiden määrä - ne reunustavat tonttia kauttaaltaan, peittävät kauniin havumetsän sekä kalliot, jotka reunustavat molemmin puolin niittyä. Talojen takaseinustoille ne kerryttävät runsaasti lehtijätettä, joka on jo lahottanut joitakin seiniä pahoin.  


Tämä hirsiseinä on onneksi hyvin säilynyt ja muille pitää saada aikaan yhtä kuivat olosuhteet. Pitäisiköhän muuten tarttua rakennuksen maalausurakkaan ensi kesänä? Punamulta saisi kyllä ihmeitä aikaan rakennuksen ulkonäölle. 



Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...



Kuten näette, ensi viikonloppuna pääsen taas tämän raivaus-nimisen urheilulajin pariin, jippii! 


Ja sitten asiasta toiseen! Olen ollut kovin ilahtunut kaikista mukaan liittyneistä uusista lukijoista ja tietenkin kivoista kommenteistanne - kiitos ♥. Siksi muistinkin teitä taannoisella matkallani ja toin Belgiantuliaisina tämän kauniin käsintehdyn koristeen, jolla voi peittää käsipaperilaatikon. Te vanhat ja uudet lukijat, jotka arvostatte tällaista kaunista pientä turhaketta, ilmoittautukaapa mukaan arvontaan vastaamalla tähän 5.12. mennessä. Ainoana kriteerinä on siis lukijaksi rekisteröityminen! 


Kaupunki oli täynnä toinen toistaan upeampia käsityömyymälöitä, joten en voinut vastustaa pientä hankintaa itsellenikin. Hankin kaksi tuollaista pullonalusliinaa ja yhden keksien tarjoiluun tarkoitetun koteloliinan. En kylläkään ostanut juuri tuota kuvassa näkyvää, vaan vähän yksinkertaisemman version. Näen jo, miten nämä sopivat pieneen kattaukseen ensi kesänä valmistuvalle kuistilleni :)  


Onnea arvontaan ja iloista mieltä kaikille!


lauantai 23. marraskuuta 2013

Henkilökohtaisuuksia

Merenneito blogista Matkalla Merenneidoksi jakoi minulle haasteen vastata henkilökohtaisiin kysymyksiin. Sen jälkeen haaste tippui myös Kopien kuiskeen Saidalta. Koska en ole kovin hyvä haasteissa, vastaan vain yhteen ja sitäkin muokkaan hiukan tiputtamalla pari kyssäriä pois säästääkseni teitä lukijoita tylsiltä vastauksilta :)  En taida ihan täydellisesti onnistua haasteeseen liittyvässä kuvituksessa. Niinpä täydennän sitä kuvilla, jotka otin  vähän aikaa sitten valoilla koristelemastani ikkunanpokasta, jonka hankin kesällä Ruotsista. (Lue päivitys Ruotsin antiikkikirppiskäynnistäni täältä: klik). Ikkuna tulee päätymään myöhemmin johonkin rakennuksistamme, mutta siihen asti toimikoot osana sisustusta. 


1. Mikä sai sinut alun perin aloittamaan blogiharrastuksen?

Pidän kovasti kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Ensimmäinen liittyy myös ammattiini. Valokuvausta en lue varsinaisesti harrastuksekseni - ihan sillä tasolla en sitä tee ja opettele, mutta sanoisin, että blogin pitäminen on tullut rakkaaksi harrastukseksi näiden kahden asian yhteisvaikutuksesta.

Päiväkirjan kirjoittaminen on liian yksinäistä, sisäistä puhetta. Siksi kai bloggaus on kivampaa, palkitsevampaa  ja siten säännöllisempää. Ihan alun perin blogikirjoittaminen alkoi suuren haaveemme, purjeveneen, hankinnan seuraamisesta. Toisin kuitenkin kävi - eli tuli hankittua tuo purjehdustukikohta ensin :)  Siirryin kirjoittamaan Villa Iduria, kun hankimme saaritilan ja halusin aloittaa projektin vaiheista kertovan blogin ihan dokumentaatiomielessä. 


2. Millaisia postauksia tykkäät lukea?

Sellaisia, jotka ovat aitoja ja persoonallisella tyylillä kirjoitettu, ja joihin liittyy myös asiasisältöä, olkoon sitten kevyemmässä tai painavammassa muodossa. Aiheiden puolesta suosikkiblogit liittyvät omaan elämääni ja kiinnostuksen kohteisiin. Seuraan eniten purjehdukseen, hirsitalojen ja huonekalujen kunnostukeen liittyviä juttuja. Myös pohdinnat etiikasta ja arvomaailmasta kiinnostavat samoin kuin elämä luonnon äärellä ja syrjäseuduilla. Niin ja sitten jotkut blogit ovat vaan niin hauskoja ja hyvin kirjoitettuja, että seuraan niitä ihan vain siksi!

3. Viime kesän paras muistosi?

Viime kesä oli kokonaisuudessaan aivan uutta meille. Oli ihana asua ja oleilla päiviä laskematta Villa Idurissa ja hengittää paikan historiaa samalla puuhaten milloin minkäkin nurkan parissa. Vaikka teimme paljon töitä, jäi päällimmäiseksi muistikuvaksi kesästä kiirettömyys. Paitsi silloin, kun juostiin nuorimmaisen purjehduskisoissa (ja niissä muuten juostiin paljon).

4. Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?

Haluaisin tietenkin viettää kaiken mahdollisen ajan saaressa jotain pientä puuhaten. Rankatkaan hommat eivät tunnu rasitteilta vaan ovat sopivan fyysisiä ja riittävän erilaista tekemistä kuin päivätyöni. 

Mutta jos vastaan arkisemmin, pidän ruuanlaitosta yhdessä, tulevaisuuden suunnittelusta (tietäen, että asiat, joita tutkin/pohdin eivät suinkaan kaikki toteudu), haluan ja yritän pelata tennistä aina kun vain voin ja puuhata poikien purjehdusharrastuksen parissa. Ja tietenkin blogata jostain itseäni ilahduttaneesta asiasta.

5. Suurin haaveesi?

Jos ohitan sellaiset arvoihin liittyvät perusasiat kuten perheemme onnellisuus ja terveys, vastaus on yksiselitteisesti PUR-JE-VE-NE. Se on ollut kestohaaveeni pienestä pitäen ja ja kaksi kertaa tämä haave on jo toteutunutkin :) Siksi olen haaveen kanssa rauhallinen, kun tiedän, että se voi olla totta vielä kolmannenkin kerran elämässämme. Ennemmin tai myöhemmin. Ja kun se tapahtuu, vedetään juhlaliput salkoon!


6. Lemppariruokasi?

Tällä hetkellä uunissa kypsyy yksi syksyn ehdottomista suosikkiruuista, joka on Mikon bravuuri: kaalikääryleet voissa ja siirapissa paistettuna, nam :) Mutta viime viikonlopun kevyempi kattaus alla sopii myös vastaukseksi. Nämä rullattiin vanhemman pojan kanssa:


7. Mitkä ovat kolme suosikkielokuvaasi?

Taitavat monet olla Pedro Almodovarin ohjaamia :)  

8. Mihin maahan matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat?

Lähtisin oikein mielelläni vaikka joululomalla Alpeille. Mutta kaukaisempana toiveena olisi Buenos Aires. 

9. Mitä aiot touhuta tulevalla viikolla?

Viikolla on luvassa työmatka Köpikseen ja toivottavasti viikonloppuna pääsemme saareen. Sen voisi pyhittää puiden kaatoon ja risujen polttoon. 

10. Mikä on ollut tähän astisen elämäsi suurin seikkailu?

Jos totta puhutaan, kyllä se on tämä meneillään oleva seikkaulumme Villa Idurissa, mutta myös ensimmäisen purjeveneen hankinta ja etenkin ensimmäisen kesän kuuden viikon yhtäjaksoinen matkanteko merellä oli huikea ja kokemusrikas seikkailu. Sellaiselta se ainakin tuntui. Olin tuolloin myös viimeisilläni raskaana ja synnytin kolmen viikon päästä rantautumisestamme. Kokemuksen jälkeen oli myös ihana alkaa rakentaa pesää kotona, jalat turvallisesti maan kamaralla reissua muistellen :)  

11. Mitkä ovat parhaat tapasi rentoutua?

Jos ajattelen yleisesti, en tiedä mitään rentouttavampaa kuin asiat, joissa yhdistyy keskittyminen olennaiseen, irrallaan olo arjen hyörinästä, ulkoilmassa olo ja itsensä haastaminen. Siksi kai vohkaan niin paljon purjehduksesta - ja nykyisin tietenkin Idurista :)) joka täyttää nämä samat kriteerit vaikkakin eri tavalla. 

Jos ajattelen ihan tavallista arkea, niin sanoisin, että urheilusta tulee aina hyvä olo. Eniten sillion, kun ei millään jaksaisi. Sen jälkeen yksinkertaisen hyvä ateria ja sauna kruunaavat olon!


12. Unelmiesi asuinpaikka?

Olen onnellinen sekä kotimme että Villa Idurin sijainnista. On suurta luksusta asua näissä molemmissa paikoissa meren äärellä, maailman mittakaavassa turvallisesti ja suhteellisen väljästi. Toivoisin voivani asua 50/50 Villa Idurissa, eli vähän enemmän ajasta kuin nyt. Onhan se tarkoitettukin pysyvään, ympärivuotiseen asumiseen, heh. Suuhuni ei sitten millään sovi sana 'kesämökki', kun puhumme saaripaikastamme. Ehkä siitä alkaa pikkuhiljaa muodostua meille toinen koti? 

Tällaisia henkilökohtaisuuksia tällä kertaa! Seuraavaksi luvassa arvonta, jossa arvotaan jotain herkkää, hentoa ja kevyttä... Siihen asti - Moido ja mukavaa viikonloppua!!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Mysteeri myrskyn jälkeen

Ulapalla tuiversi tänään ihan kunnolla, mutta pahin tuuli ei osunut poukamaamme. Vesi kuitenkin on pakkautunut kai edellistenkin kovien etelänpuoleisten tuulten seurauksena lahteen, joten - heh heh - taisin saada peräänkuuluttamani merinäköalan vähän yllättävin keinoin.

Nyt pikku saunamme ei nimittäin ole enää meren äärellä vaan kirjaimellisesti meressä




Sisäpuolelta sauna ei onneksi vielä ole veden peitossa, mutta saunan ulko-ovi on kadonnut mystisesti!! Koska toinen sarana oli hajalla, se nojasi viimeksi oviaukkoa vasten irtonaisena, joten a) joku on pöllinyt sen b) se on kaatunut maahan tuulessa ja purjehtinut omille teilleen. Kumpikin vaihtoehdoista vaikuttaa meistä todella oudolta siitä syystä, että ovi painoi ihan tajuttoman paljon. Emme myöskään ole nähneet vettä saunan oven edustalla, joten jos vesi on sen vienyt, merenpinnan on täytynyt olla toooodella korkealla meidän poissaollessamme. Uskomatonta oven poispurjehduksen kannalta on myös se, että sen on täytynyt ylittää pahimmat rannassa olevat isot kivet, jotka esimerkiksi ovat tälläkin hetkellä edelleen vedenpinna yläpuolella. Lisäksi, miten ihmeessä ovi on liukunut tiheän kaislikon läpi? Etsimme ovea lahden pohjasta jonkin aikaa, koska vesi oli tosi kirkasta ja nyt veneellä pääsi ihan rantaan asti joka paikasta. Loppudiagnoosi: kadonnut ulapalle.

Tämänhetkistä, 15 metriä sisäänpäin tullutta, rantaviivaa ei kaisla peitä!



Mikko korjaili puoli päivää lentoon lähteneitä pressuja venevajan katolta. Pressut on tarkoitus korvata uudella katolla ensi kesänä. 


Jätimme tänään taas kauriille syötävää, jotta ne viihtyisivät saarella ja kanta pysyy hyvänä. No, saavat näitä peuratkin syödä, vaikka me emme saakaan niitä metsästää.


Haasteita on pukannut minulle paristakin blogista; kiitokset Merenneito ja Saida! Katsotaan, josko ensi viikolla ehtisin vastailla niihin. Nyt toivottelen kaikille mukavaa sunnuntai-iltaa. Toivotaan, ettei myrsky ole tehtnyt suurempia tuhoja! 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...