maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi 2018

Uhosin eilen, että olisin kirjoittanut vuoden viimeisen postauksen, mutta innostuinkin iltasella tekemään vuodenaikakollaasit kuluneesta vuodesta. Niiden kera toivottelen kaikille Upeaa Uutta Vuotta!

Talvi



Kevät



Kesä


Syksy


Ei muuta kuin kohti seuraavaa vuotta - toivottavasti siitä tulee hyvä! Itse ainakin olen nyt tosi positiivisessa vireessä ja uskon, että vuosi 2019 tuo taas kaikkea kivaa eteemme.

Uteliaana eteenpäin, 


sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Järkevää kausiruokaa





Joulun alla pohdintani ruokahävikistä siirsi ajatukseni kausiruoka-ajatteluun. Jos olet 100%:sti kasvis-omavarainen, älä turhaan lue tätä, mutta jos ostat kaupasta edes jotain, kannattaa uhrata ajatus kausiruualle. Tuore podcast, jonka kuuntelin Yksi Hyvinvointi -nimisessä sarjassa herätti minut: tässäkin asiassa on vielä opittavaa. Olen selvästikin hyödyntänyt kausiruokaa ihan liian suppeasti. Meidän pitäisi opetella käyttämään ruuanlaitossa uusia kasviksia - kotimainenkin viljely muuttuu vuosien saatossa - sekä parantaa tietoisuutta siitä, milloin on ulkomaisten kasvisten ja hedelmien luontainen satoaika. Pääsääntöisesti on tullut hyödynnettyä kotimainen satokausi, mutta ulkomaisten kasvisten käytön oikea-aikaisuus on paitsi ekoteko, siinä säästää myös pitkän pennin.

Asian tarkkailussa ja oppimisessa auttaa Satokausi-kalenteri, jollaisen annoin Mikolle joululahjaksi. Hei, älkäähän naurako siellä! Mikko on meidät takavuosina herätellyt käyttämään kausiruokaa ja vaikka minä lopulta kyykin kasvimaalla, kevätkylvön aika saa Mikon aina hurahtamaan omavaraiskasvatukseen. Lahjan kohde oli siis aivan oikea, vaikka itseäni asia juuri nyt kiinnostaakin :).

Tammikuussa suositaan näitä: 



Tärkein pointti on siinä, että kausiruoka-ajattelua tulisi ylläpitää ympärivuotisesti eikä rajoittua vain suomalaisittain runsaimpaan satokauteen, kesä-syksyyn. Kalenteri auttaa kätevästi tarkistamaan joka kuukauden maukkaimmat ja edullisimmat kasvikset ja kertoo siten, milloin on esimerkiksi "hyväksyttävää" ostaa avokadoa tai jotain muuta eksoottista hedelmää. Nykyisinhän kaikkea saa ihan mihin vuodenaikaan tahansa - tästä hyvänä esimerkkinä on vaikkapa mansikka. Nyt pitää toimia sen mukaisesti, mikä oikeasti on järkevää, eli muistaa se, että mansikka on maultaan, ravintoarvoiltaan ja hinnaltaan parhaimmillaan kesällä, ei vappuna tai äitienpäivänä :).

Ravintoarvot ovat kausituotteissa korkeimmillaan, joten miksi ei käyttäisi juuri niitä vihanneksia ja hedelmiä, jotka ovat kypsyneet luonnonmukaisesti auringossa? On siis monen monta syytä, miksi  ajattelin käynnistää uuden vuoden tällaisella tehostetulla kokeilulla. Ai niin, kalenterin sain tilattua kätevästi netistä (löytyi googlaamalla) ja posti toi sen parissa päivässä.

Tämä olikin sitten vuoden viimeinen postaus! Ihanaa vuoden vaihdetta kaikille ja ensi vuonna palataan asiaan uusilla aiheilla :).

Itsensä haastaen,

  

maanantai 24. joulukuuta 2018

Hyvän Joulun toivotus


Nautitaan tänä vuonna valkeasta joulusta, pitkistä pyhistä ja ihanasta yhdessäolosta. Toivotankin kaikille blogini lukijoille juuri sellaista Joulua kuin itse parhaana pitää, eli "sitä oikeaa" Joulua!

Tunnelmoiden,

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Fiksumpaa ruokasuunnittelua

Nyt on juuri sopivasti aikaa Jouluaattoon tämän postauksen aiheelle: jääkaapin siivoamiselle sekä muistutukselle siitä, että voisi pyrkiä minimoimaan ruokahävikin juhlaruokia miettiessään. Jääkaapista löytyy aina siivotessa raaka-aineita, jotka ovat unohtuneet sinne. Nyt ne ehtii vielä hyödyntää alkavan viikon ruuanlaitossa.



Olen pyrkinyt systemaattisesti kasvattamaan kasvisten määrää perheen ruuissa ja omassa ruokavaliossani, mutta samalla huomaan, että tuoreet raaka-aineet ovat erityisen alttiita ruokahävikille. Tänään meillä lensi roskiin pilaantunut sitruuna ja pari punajuurta. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että kasvikset, jotka muutoin ovat eettisempi valinta vaikkapa tuotannon hiilijalanjäljeltään kuin eläinperäiset raaka-aineet, muodostavat suurimman osan kotitalouksien ruokahävikistä? Jos pois heitettävät raaka-aineet on ostettu kaupasta eikä kasvatettu itse, on oikeasti syytä alkaa vähentää kasvisten ruokahävikkiä (toki myös eläinperäisten ruokien!).



Kirjoitan tätä postausta ennen kaikkea siksi, että muistutan taas itseäni niistä menetelmistä, jolla voisin pyrkiä fiksumpaan raaka-aineiden käyttöön:

1. Pura jääkaapin sisältö siivousta varten riittävin väliajoin ja tee sinne unohtuneista aineksista seuraavien päivien ruuat.

2. Jos leipää meinaa joutua roskikseen, voi tuoreesta leivästä laittaa osan pakastimeen heti tai ostaa irtomyynnistä puolikkaita leipiä. Tänään laitoin leivän lopun kuivumaan korppujauhojen tekoa varten.


3. Osta vähemmän ja tee ruokaa sopivia määriä - erityisen tärkeä seikka muistaa Jouluna! Ainakaan me emme jaksa syödä jouluruokaa kuin kaksi päivää, joten ei tarvitse ajatella ruokkivansa komppanjaa viikon.



4. Osta pääosin vain kausituotteita.

Heräsin tähän ajatukseen kuunneltuani eilen aiheesta mielenkiintoisen podcastin. En ole ehkä sittenkään onnistunut kausiruoka-ajattelussa vielä ihan niin hyvin kuin voisi. Aihe ansainnee oman postauksensa, joten lisää mietteitäni kausiruuasta myöhemmin.

Viisaita valintoja toivottelee,

  


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Sohvakaluston verhoilu, osa I


Tuntuu kivalta, että huolimatta parin viikon kirjoitustauosta tänne on ilmaantunut muutama uusi lukija. Antaa toivoa tällaiselle hitaan tahdin bloggaajalle! Tervetuloa uudet ja vanhat seuraajat kurkkaamaan käynnissä olevaa projektiani: kesällä hankitun sohvaryhmän verhoilua.

Jos edellisessä postauksessa esitelty traktori ei ollut hankintana ykköstoiveeni, vastaavasti näiden kalusteiden hankinnan kohdalla Mikko arvatenkin kohotteli merkitsevästi kulmiaan. Mutta kiitos hänelle, että kun oli sisäistänyt kalusteryhmän hankinnan vääjäämättömyyden ;), onnistui hänen neuvotella hinnasta kunnon alennus. Itse en olisi ymmärtänyt näin kovaa tinkiä, kun olen seuraillut vastaavien hintatasoa, ja se tuntui nyt olevan varsin kohdallaan. Hyväkuntoinen jugend-ryhmä vaihtoi lopulta omistajaa 130 €:lla.


Voi miten ihanalta näyttävät nämä alkusyksyn auringossa kuvatut vihreät kuvat, muuten!


Yllä vanha ulkoasu ja alla väläys uudesta kankaasta, jonka on suunnitellut Andrea Enthal -niminen kuosisuunnittelija. Olen onneni kukkuloilla, että löysin tämän tekijän, sillä kankaassa on etsimääni menneen ajan art nouveau -henkeä, mutta värit ovat nykyaikaisen raikkaat. Samaisella suunnittelijalla oli monta houkuttelevaa vaihtoehtoa tätä työtä ajatellen, joten lopulta kyse oli värivalinnasta. Päädyin vihreään, jotten taas valitsisi pelkkää sinivalkoista vaihtoehtoa. Kaikkien taloon tulevien värien pitää sointua hyvin yhteen, mutta on tämä aika abstrakti prosessi, kun työstää asioita päätalon huoneisiin, joita ei vielä ole. Uskallan kuitenkin toimia näin, kun samalla metodilla on saatu hyvä lopputulos venevajan vintille ja rantamökkiinkin.

Olen niin tykästynyt tähän kankaaseen! Materiaali on verhoiluun hyvin soveltuvaa, tukevaa eko-puuvillaa.


Tuli ilmeisesti tehtyä myös pieni hutihankinta: ostin koristenauhan työmatkalta yhdestä Pariisin fleamarketeista, jonne pinkaisin kamalassa kiireessä ihan tätä varten. Siellä on nimittäin vintage-kangaskauppoja yms. Keskimäärin kangaskaupoissa on älyttömän huonot valikoimat koristenauhoja! No, kotiin päästyäni huomasin ostaneeni liian kimaltelevan nauhan. En usko, että tulen käyttämään sitä tässä yhteydessä, mutta varmasti jossain muussa, sillä onhan noita projekteja odottamassa.


No, itse verhoiluun (ja hieman pimeämpiin marras-joulukuun otoksiin)! Poistin vanhan kankaan ja sen alla olleet täytteet. Otin ne varmuudeksi pois, koska ei koskaan tiedä, millaisissa oloissa, kosteilla vinteillä tms., kalusteet ovat tätä ennen olleet. Pohjimmaiseksi kiinnitin säkkikankaan ja hampputäytteen. Kaikki matskut ja työkalut olen hankkinut isommissa erissä aiempien projektien yhteydessä. 


Hampun päälle pingotin valkaisemattoman lakanakankaan, jota minulla on loppuelämäksi, heh. Maksoin aikoinaan pakasta 1€/m. Valkaisematon siksi, että venytettäessä se kestää toisin kuin valkaistu. Mauro hakeutuu aina vierelle, kun puuhastelen jotain. Näin talviaikaan se tykkää köllötellä peiton alla, varsinkin jos päikkäreitä on edeltänyt lenkki koleassa säässä. 


Sitten puuvillavanu, jota laitoin kaksi kerrosta.



Ja vanun päälle vielä toinen kerros lakanakangasta, jonka päälle voikin jo laittaa verhoilukankaan.


To be continued! Ahkeraa alkavaa viikkoa sinne kaikille omiin isoihin ja pieniin projekteihin,

toivottaa, 





perjantai 23. marraskuuta 2018

No nyt se osti traktorin!

...mutta onneksi vain pikkutraktorin. Kyseenalaistin moisen hankinnan viimeiseen asti, mutta myönnän, että jonkinlainen monitoimivehje - vetojuhta ja niittokone -  tänne tarvitaan. Mönkijän hylkäsimme vaihtoehdoista korkeamman hinnan vuoksi ja tarvitsemme enemmänkin vääntöä kuin nopeutta.

Nyt Mikko sitten bongasi Iseki-merkkisen pikkutraktorin huutokaupasta. Toivotaan, että se a) toimii ja b) vastaa tarpeitamme sekä c) että minäkin vielä jonain päivänä kiittelen hankintaa päivittelyn sijaan. Ehkä viimeistään siinä vaiheessa, kun traktori vetää kaikki huonekalut ylös talolle sitä sisustettaessa :).



Onneksi sain kunnian seurata siirto-operaatiota vain sivusta. Seniori ja hänen kaverinsa olivat apuna ja aika pitkään kolmikko autorannassa viipyi. Ehdimme jo Mauron kanssa odotellessamme huolestua ja mielikuvissamme näimme traktorin molskahtaneen mereen tai jotain. Onneksi lautta traktoreineen saapui perille.





Sitten alkoi säätäminen traktorin saamiseksi lautan pohjalta rannalle.







Pahus, se jämähti tähän sutimaan, koska lautta kallistui laitura kohti.


Lautan suoristus...


...ja painopistettä toiselle puolelle. No nyt onnistuu.


...vaan eipä nousekaan. - Pahus, miten tähän laitetaan neliveto päälle, kun vain takapyörät vetävät?


Veto köydellä ja miesvoimin oli helpompi ratkaisu - käyttöharjoitukset voi suorittaa tasaisella maalla myöhemmin.





Hyvin liikkuu!



Koeajo!


Jep jep... miettivät,

Mauro

&


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Pellavaliina


Vein Kierrätyskeskukseen pari kassia tavaraa ja piipahdin sisään. Olin vähän kiireessäkin, joten en ollut etsimässä yhtään mitään. Ovensuussa myyjä asetteli myyntiin tulevia astioita pöydälle, jota koristi aivan upea valkokeltainen liina. Kysäisin, onko liina myynnissä ja jos on, niin mitä se maksaa. Myyjä oli ajatellut käyttää liinaa somisteena, joten sillä ei ollut hintaa. Hetken mietittyään hän sanoi: "Jos otat liinan nyt, kun somistaminen on vielä kesken, saat sen 4 €:lla. Halvalla lähtee, koska liina on pellavaa ja täysin ehjä." Hypistelin sitä minuutin ja näin sen mielessäni tulevan tuvan pöydällä. Kaappasin liinan kainalooni, ettei myyjä ehtisi muuttaa mieltään! 


Olen niin kovasti tykästynyt pöytäliinaan, että piti hetimiten kokeilla sitä keittiövajan ruokapöytään. Tähän käyttöön se on mielestäni vähän liian fiini, mutta sain esimakua siitä, miltä se näyttää.


Esittelen samalla vähän aiemmin ostamani lautaset. Sinisiä posliiniastioita ei voi olla liikaa: lautaset ovat jo normaalissa käytössä. Lautasia on kaksi ja ne maksoivat kappaleelta vain 2 euroa. Ne eivät ole mitään supervanhoja, mutta laadultaan hyvää posliinia ja tykästyin tyylikkääseen kuviointiin. Liinan ja lautasten kuvioissa on vähän samaa henkeä...






Liina puolestaan ei jää vielä vakituiseen käyttöön, vaan jää odottamaan tulevaa elämää talossa.


Tällä kertaa osuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Pohtii,



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...