Kevätiloa ja talvivaurioita

Kylläpä oli pitkällinen talvijakso - hei taas kaikille! Pääsimme vasta vappuviikonloppuna ensimmäistä kertaa saareen. Talvitauosta tuli pisin ikinä, kun talvi alkoi aivan yhtäkkiä viime vuoden marraskuussa. Joinain vuosina poissaolomme on kestänyt vain muutaman viikon, eli vuosissa on huikeita eroja. 

Kevät ei ole vielä saapunut saareen. Omien muistiinpanojeni mukaan kevät on noin yhden kuukauden verran myöhässä. 

Uusi perheenjäsenemme, 3,5-kuukautinen Orion, pääsi tutustumaan saariolosuhteisiin ja seurailemaan tavanomaisia kevätpuuhia, kuten risusavottaa, veneen vesillelaskua ja nurkkien siivousta. Mieltä ilahdutti seurata koiran luonnollista asettautumista! Se hyppi ja pomppi, ravasi ja raivasi, hyöri ja pyöri - ja simahti vähän väliä nukkumaan pennun unta. On hienoa, että se sopeutuu niin luonnollisesti tänne. Kysyinkin siltä, että onko Mauron henki asettunut suhun, kun olet ihan kuin olisit ollut täällä aiemminkin. Orion katsoi poispäin eikä halunnut tunnustaa :). Mauron paikka sydämessäni on edelleen iso ja ammottava. Nyt vielä vähän tuntuu oudolta, että on Mauron kaltainen pentu talossa, mutta kuitenkin eri tyyppi. Aika näyttää, minkälainen yhteys meille syntyy. Nyt voi toki jo sanoa, että ilon hetkiä on päiviin mahtunut. 

Risusavotan ohessa nautimme vappupäivän lounaan laiturilla. Oli paikoitellen ihanan lämmintä. 

Talvi oli meille paitsi pituutensa, myös vaurioiden näkökulmasta poikkeuksellinen. Lahti on tosi suojaisa ahtojäiden suhteen, mutta jää oli kuitenkin moukaroinut venevajan laiturirakenteita :(. Ilmeisesti nämä tuhot ovat vielä itse korjattavissa. Aina tulee uutta hommaa!

Tästä se kausi taas käynnistyy. Yritämme jonkin verran päästä olemaan täällä nyt toukokuussa etätöitä tehden ja siinä sivussa pieniä tilan hommia aloitellen. 

Vihreämpää kevättä odotellessa,

Kevään ihanuus ja kamaluus

Kaksi kuukautta melkein vierähti, mutta nyt taas kevät koitti ja rantauduimme tänne viime keskiviikkona. Heti tuntui ihanalta olla perillä, mutta samaan aikaan on ristiriitainen tunne, kun kaamea epäsiisteys ja lukemattomat työtehtävät odottavat tekijäänsä. No, tämä jäi oikeastaan parin päivän mittaiseksi tunnelmaksi, koska sitten, kun pääsee vauhtiin, alkaa nähdä myös eidstystä. Arkipäivinä teemme etätöitä, joten muu tekeminen jää vähemmälle, mutta kun täällä on, tulee nurkka kerrallaan laitettua kuntoon ohi mennessään. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, tällaista tämä on, kun ikäloput vajat ovat tavallaan ulkotiloja...

Iso homma oli venevajan konmaritus ja siivous, jonka hoidimme eilen alta pois, huh. Miten sinne aina kertyykin syksyn ja talven mittaan kaikenlaista tavaraa ja rojua, mitkä eivät sinne kuulu?! Joka vuosi kevät alkaa näköjään samalla järjestely- ja jätteenkeräyshommalla venevajassa.  

Ja jälkeen... vähän parempi, koska mahtuu taas kävelemään...

Ja tietysti olemme siirtyneet ulkoruokintaan.

Kaikkein parasta juuri nyt on kuitenkin ryhdikäs upea sauna ja etenkin uusi laituri!! Saunalla on vielä muutama juttu kesken, mutta uusi kiuas on testattu ja toimii ilman ikkunoitakin :). Olemme niin kaivanneet kunnon uima- ja auringonottolaituria saunalle. Laiturit ovat tällaisessa paikassa ihan a ja o. Nyt saimmekin komean sellaisen, ei meinaa uskoa. 

Mikko on päättänyt kunnostautua aiempaa uskottavammin tilan velvoittamalla tiellä, kalastuksessa. Varhainen kevät kannustaakin siihen mukavasti, eli olemme saaneet kalaa ja nauttineet siltäkin osin saariston hyvistä puolista. 

Seuraavassa postauksessa kerron kokemuksestani suopakuurauksen saralla, jota toteutan parasta aikaa saunan pukuhuoneen lattiaan. Nyt en malta enempää kökkiä koneella, kun on niin mahtava ilma ulkona!

Ihanaa kevättä kaikille,

toivottelee,

Lampun henki ja syksypuuhia

Päätalon pyhäkamarissa oli vanhasta öljylampusta sähköistetty jugend-henkinen kattolamppu, joka on ollut nyt kolme vuotta varastossa odottamassa mahdollista tulevaa käyttöä. Kaivoin lampun esiin säilöstä, koska tarvitsemme ruokailuvajaan kattolampun. Illat pimenevät. 

Myös venevajan vintille pitäisi löytää lamppu, mutta tämä yksilö vaatii korkeamman huonetilan, eli ei kelpaa sinne. "No sepä hyvä", tokaisi Mikko. Hän ei taida ihan pitää näin kruusatusta tapauksesta, vaikka minusta juuri tämä olisi sopinut venevajaan. Siellähän saisi olla vähän sellaista captain's cabin -henkistä, menneen ajan fiiniä meininkiä. Minäkin pidin tätä aluksi väärän värisenä ja liian koukeroisena, mutta mieleni on nyt muuttunut. Vanha öljylamppu voisi herätä henkiin, jos se vaan löytää paikkansa. Huomenna käyn ostamassa kattokoukun, niin voimme kokeilla tätä ruokailuvajaan.

Valitettavasti olin säilönyt lampun huolimattomasti :(.  Yksi metalliosa on katkennut. Sain korjattua sen tyydyttävästi rautalangalla, mutta harmi.

 Pyyhin pölyt kuvusta. Tältä se näyttää kokonaisuutena. On muuten ihan älyttömän painava.

Onneksi säät vielä suosivat, sillä kaikki tekeminen tapahtuu enemmän ja vähemmän outdoor - meillä ruuanlaittoa ja ateriointia myöten. Aamupäivät ovat kyllä niin kylmiä, että välillä on ihan pakko mennä aurinkoon lämmittelemään kuuma teekuppi kädessä :).

Maurokin löytää nyt mielellään paikan auringosta. Huomaan tästä kuvasta, että haravointihommiakin olisi taas.

Vähäiset yrtit, mitä karkulampaat minulle jättivät, ovat kuivumassa mökissä viime vuoden tapaan. Salviat säästyivät.

Risusavottaa ja poltettavaa riittää joka syksylle. Kokon polttaminen illansuussa muuten lämmittää kivasti.

Syksyssä on taikaa. Ei kiitos sateille! 

Nyt vietämme ansaittua syyslomaa ja yritämme sopivissa väleissä epätoivoisesti edistää myös hidasta venevajaprojektiamme. Aah, ehkä pitäisi alkaa kutsua sitä Iisakinkirkoksi - sen verran pieninä annoksina se etenee, kun mieluummin puuhaisi vaan ulkona!

No, puuhataan mitä puuhataan...

Kevätsiivous

Onnistuimme tänään tekemään päiväretken saareen ja tavoitteena oli siivoilla vähän paikkoja talven jäljiltä. Kun seuraavaksi ollaan varmaan sitten jo yötä, on kiva mennä siivottuihin nurkkiin. Aikamoista olla vesillä jo tähän aikaan, kun päivämäärää miettii.

Aloitin kesäkeittiöstä, joka oli aikamoisessa pölyssä ja sotkussa. Se ei ensinnäkään jäänyt talviteloille ihan parhaimpaan mahdolliseen kuosiin. Venevajan työmiehet myös käyttivät sitä loppuvuodesta taukoparakkinaan. Keittiövaja menee muutenkin helposti sotkuun, kun joka nurkasta tuuli työntää lehtiä ja multaa sisään ja pieneläimet vipeltävät siellä meidän poissaollessamme. Rakennus on vähän kuin ulkotilaa tässä mielessä. Mutta sain paikat järjestykseen ja siistiä tuli!

Sitten siirryin kuistille, jossa lähtötilanne oli parempi ja selvisin tuuletuksella ja lattian lakaisulla. Ikkunat pitää pestä paremmalla ajalla. Levittelin pöytäliinat, tyynyliinat ja pikkumatot ulos lakaisun ajaksi.

Kiva oli saada paikat siistimmiksi, mutta päivän kohokohta oli piknikkimme Mikon kanssa ikiomalla, upouudella, sikahienolla - superlatiivi + superlatiivi - laiturilla. Ihan arkiseen tyyliin vaan, mutta se juuri riittää. Miten kivalta tuntuikaan nyt tässä istuskella auringossa juomassa kuumaa mehua ja syömässä eväitä, kun jotain tällaista on toivonut ja odottanut niin pitkään. Onnea on ottaa tästä ilo irti.

Ensi viikonloppuna tulemme tänne toivottavasti jo yöksi. Siispä 'ei kiitos' niille luvatuille yöpakkasille, että meri pysyy auki. 

Aurinkoista mieltä kaikille,