Ideointi lähti laukalle

Sanoin viimeksi kirjoittavani suopakuurauksesta seuraavaksi, mutta se aihe siirtyy "seuraavaksi". Nyt, kun olemme taas paljon täällä saaressa ja myös tehneet 80%:sti etätöitä yli vuoden ajan, olemme alkaneet miettiä, minkälainen asumismuoto meille sopisi parhaiten. Vaihdoimme kaksi vuotta sitten ykköskotia, mutta nyt olemme alkaneet miettiä, olisiko syytä muuttaa vähän pienempään ja satsata tähän saaritilaan ja purjeveneeseen. En ole koskaan kutsunut tätä paikkaa kesämökiksi, joten kai jonkinlainen kodin ajatus on ollut koko ajan takaraivossa. Sitä ajatusta ei tietysti ole aiemmin halunnut tai voinut päästää valloille isommin, koska talokin on ollut kunnostamatta. 

Vapun pyhinä aloimme pohtia, minkälaiset fasiliteetit tänne pitäisi rakentaa, jotta elämä sujuisi ihan mihin aikaan vuodesta tahansa ja oli mahdollisuus kuinka pitkäaikaiseen olemiseen tahansa. Saunan ja talon kunnostus ovat toki askelia tätä kohti. Mutta aloimme miettiä nyt myös tekijöitä, jotka mahdollistaisivat toimistopäivätöiden paremman sujuvuuden täältä käsin. Nyt meillä on ollut vähän soviteltavaa toistemme kokousten kanssa, kun kailotamme kenties molemmat samaan aikaan videokokouksissa kunnon työtilojen puuttuessa. Ja istumatyön ergonomia... en edes viitsi aloittaa vuodatusta puisella penkillä istumisen aiheuttamista vaivoista, mutta taloon emme halua nykyaikaisia toimistokalusteita jatkossakaan. Eivätkä ne edes mahtuisi kirjastohuoneeksi kaavailtuun kamariin. Se on talon pienin huone. Ergonomia on yksi iso syy, miksi meidän pitää toistaiseksi lähteä täältä välillä ykköskotiin ja toimistoille. 

Niinpä käänsimme katseemme navettaan, jolle en ole uhrannut aiemmin milliäkään ajatuksistani. Mikko on puhunut jo pitkään, että haluaisi kunnostaa sen studiomaiseksi työtilaksi ja nyt minäkin innostuin: ulkopuolelta ja materiaaleiltaan perinteinen, fasiliteeteiltaan moderni. Nyt juuri Mikko lähti kalastamaan ja minä päätin ottaa mittoja navetasta. Mennessään Mikko huikkasi, että jossain navetan takana pesii isokoskelo, joten älä häiritse sitä. 

Aikomukseni oli mitata navetan yläkerran huonekorkeus ensin, mutta oikein pelästyin, kun astuin sisään: iso merilintu lensi kaakattaen toiselle puolelle vinttiä. Jahas, ei sitten mitata, koska oletkin näköjään ominut rakennuksen. En muista, koska olisin edes käynyt viimeksi navetassa, mutta nyt, kun sinne ei voi mennä, tuli yhtäkkiä mieleeni ainakin 10 asiaa, mitä sieltä tarvitsisin :). Kuinka kauan isokoskelo pesii??! Ehkä Mikko tietää. 

No, takaisin työhuoneen suunnitteluun. Mittasin navettarakennuksen ulkopuolelta: pinta-ala 46 m2, ja harjakorkeus hulppeat 4,7 metriä. Hassua, olen koko ajan luullut, että navetta on pinta-alaltaan suurempi kuin päätalo! Itse asiassa se olisi passelin kokoinen mahtavaan studiomaiseen työtilaan, jossa voisi olla parvi ja muuten avoin huonekorkeus. Talo on laho kuin mikä (mm. katossa on luodinreikiä!), joten eihän tässä(kään) mitään järkeä ole... mutta, kun... 

Jos lähtisimme työstämään navettaa, se tulisi aiheuttamaan suurta päänvaivaa ratkaisujen suhteen, koska tietojemme ja kuvamateriaalin perusteella taloa on muuteltu useaan otteeseen. Ikkunoiden asettelun ja kivijalan osalta ei ole esim. laajennuksen yhteydessä mietitty estetiikkaa tai sopusointuisuutta, vaan on ymmärrettävästi "tehty vaan".  Mikä sitten olisi ohjenuorana omiin valintoihin, en tiedä. 

Kuten huomaatte, ideoista ei ole pulaa. Ja juu, tiedän, talo ja saunakaan eivät ole valmiit ;). 

Visioi,

Päätalon tavaroita ja lattian tarkistus

Päätalo on viiden vuoden aikana tyhjentynyt hiljakseltaan, mutta syysloman aikana rykäisimme homman loppuun raskaiden kalusteiden osalta. Koko homma alkoi kuitenkin toisella hommalla, navetan ylisen järjestelyllä, jotta isot kalusteet mahtuisivat sinne säilöön. Kun se oli tehty, ensimmäisenä lähti "Mörkö", päänvaivaa minulle aiheuttanut senkki, jonka eräs blogin lukija jossain vanhemmassa postauksessa nimesi osuvasti.



Yksi kerrallaan kuljetimme pois loputkin kalusteet, jotka viisi vuotta sitten olemme kasanneet eteiseen odottamaan tätä päivää.

Pidän erityisen paljon tästä vaaleasta funkkislipastosta, mutta sen paikka voisi tämän talon sijaan olla vaikka joskus poikien omassa kodissa. 

Billnäs-pöytä tulee varmasti siirtymään myöhemmin takaisin taloon. Painava oli sekin.

Pääsin tutkimaan ensi kertaa vanhaa ompelukonetta, jonka olemassaolo on kutkuttanut minua kaikki nämä vuodet, mutta jota en ole kertaakaan aiemmin avannut.



Se osoittautui tyylikkääksi ruotsalaiseksi Husqvarnaksi ja lokerikoissa oli tallella jopa ompelukoneen käyttöopas ja varatarvikkeita. Tällaiset poljettavat ompelukoneet eivät ole minulle tuttuja, mutta yritin kokeilla hieman sen toimivuutta. Se tuntui aika jäykältä poljettavalta, mutta kun otin polkimesta lähtevän pyörittävän hihnan pois, kaikki osat kulkivat ilman vastusta kuin rasvatut. Pitää myöhemmin tutkia sen toimintamekanismi paremmin. Haaveissani olisi päästä käyttämään sitä!





Husqvarnan säiliön pohjalta löytyi Suomen markka - vanhan pienen pennin kokoinen! - vuodelta 1954.

Kaikki kalusteet mahtuivat navettaan paremmin kuin hyvin. Onneksi on tällainen tila, minne säilöä.

Eli talo saatiin asuinkerroksen osalta tyhjäksi. Vintillä ja yhdessä kiinteässä kaapissa on vielä pikkuesineistöä.  



Viisi vuotta sitten poistimme muovimaton ja lastulevyt lattioista ja tuvan alta tyhjennettiin ulkokautta iso määrä kosteaa rakennusjätettä. Nyt avasimme vielä toisen tähän asti kiinni olleen lattialuukun, jossa oli ohut kerros maa- ja sanomalehtieristettä 1960-luvulta, muovimaton asennusvuodelta.

Alapohjamme ja esim. luukun kannen alapuoli on kuin Panu Kailan oppikirjaesimerkki. Ennen viiden vuoden takaista operaatiotamme kävi ilmi, että koko alapohja on tuvan alta lattiasienen valtaama, laho ja erittäin kostea. Nyt luukun kansi on alapuolelta kuivunut korpuksi ja sieni kadonnut kaikkialta, kun aiheuttaja on poissa.

Mikko sujahti varsinaisesta kellariluukusta talon alle ja tarkasti vielä kerran läpikotaisin talon kuivumistilanteen. Sekä rakenteet että kallio talon alla ovat rutikuivia. Lattialla kävellessä notkuu pahaenteisesti, eli 50 vuoden ajan rakenteissa muhinut kosteus on tehnyt peruuttamattoman tuhon. Meille tilanne on kuitenkin positiivinen: talon alle ei itsessään valu vettä eikä keräänny kosteutta, vaan lahoaminen oli hengittämättömien materiaalien aiheuttamaa.

Siivousoperaatiossa tuli esiin muutamia juttuja, joita en ole rekisteröinyt aiemmin. Pääasiassa arjen pieniä "aarteita", eli ei mitään kummempaa. Yritän pestä pienen maton ja katsoa, kirkastuvatko värit. Samoin retropaita sattui olemaan omaa kokoani, joten sovitetaan sitäkin pesun jälkeen ylle :).

Mikko iski silmänsä kaapissa lojuneisiin haulikoihin. Ne eivät ole toimintakunnossa, joten ne jäänevät "koristeeksi". Voi kuitenkin olla keskustelun paikka, hyväksynkö muka tällaisia koristeita jonnekin!

Retrotyylinen kipinäsytytin oli hauska löytö. Otin sen heti käyttöön keittiövajaan. Kaasuhellan sytytys mekaanisella kipinäsytyttimellä, jota ei tarvitse täyttää sytytysnesteellä, on kätevää.

Tässä tärkeimmät raportoinnit pitkältä viikonlopulta. Pystyttekö päättelemään, mitä päätalon tyhjennys pohjimmiltaan tarkoittaa? Kyllä, olemme lähtökuopissa ja valmistautumassa päätalon entisöintiin! VIHDOINKIN! Missä ovat ilotulitteet!!? :). 

(Varoitan kuitenkin itseni lisäksi innokkaita lukijoita, että tämä tulee olemaan erittäin hitaasti etenevä, usean vuoden projekti.)

Lämpimänä viikonloppuna meillä lenteli niin yksinäinen ampiainen kuin amiraaliperhonenkin, joka istahti lautaselleni lounaan jälkeen. 

Myös minulla on nyt varovaisesti perhosia vatsassa,

Talvinen pihapiiri

Tällä kertaa vähemmän tekstiä, enemmän kuvia. Talven harson laskeutuessa pihapiiriin ei paljon sanoja tarvita kuvailemaan sitä tunnetta, joka mieleeni laskeutuu. Kuvista voitte ehkä myös päätellä, miksi niin kovasti haikailen sen ajatuksen perään, että voisimme viettää täällä enemmän aikaa talvella. Tämä edellyttäisi lähinnä toisenlaista kulkupeliä, jota kylläkään ei ole näköpiirissä (lasikuituvene on huonoin mahdollinen vaihtoehto). Nyt juuri on kelirikko pahimmillaan. Lähinnä odottelemme, tuleeko tänä talvena lainkaan paksua jäätä päästäksemme kulkemaan jalkaisin.

Viime käynnillä kuvasin talvista navettaa, päätaloa ja niittyä. Iltapäivä oli muuttumassa hiljalleen siniseksi. 

 

Kunnon talvi tai kunnon kevät - välimuodoista en niin perusta. Mutta täällä etelässä talvet ovat nykyjään kyllä kumman epävakaisia, mikä meidänkin kulkuamme häiritsee. Onneksi pääsimme edes kerran näihin talvisiin maisemiin!

 Kiitos vielä mielettömän hyvältä tuntuvista kannustuksista, joita sain edelliseeen venevaja-postaukseen.

♥

Ja kaunista viikonloppua kaikille!