Lempeä syksyn aloitus

Viikonloppuna tuntui jotenkin siltä, että ilmassa olisi jo vähän syksyä. En muistakaan, olisinko koskaan toivonut syksyn tulevan, mutta nyt yhtäkkiä odotan sitä. Syksy voi parhaimmillaan olla todella kaunis. Polttavimman teränsä menettänyt aurinko sopivasti lämmittää, ei enää paahda. Juuri tällaista kuin tänä viikonloppuna on ollut, saisi kestää pitkälle lokakuuhun. Pistetään tilaukseen, kiitos!

Keksin aivan hiljattain ottaa yhden käyttämättömistä räsymatoista "pöytäliinaksi" ulkopöydälle. Se näyttää siinä aika kivalle. Näin elo-syyskuussa matto ja istuintyynyt täytyy iltaisin kerätä sisälle yökasteen vuoksi.

Teimme viikonlopun aikana vain pieniä askareita, kuten korjailimme lammasaitausta ja tyhjensimme lähes tyhjän kaivon, jotta pääsimme putsaamaan pohjaan laonneet lehdet pois. Ruokailuvajaan olen asetellut pimeneviä iltoja varten vihreitä pulloja kynntilänjaloiksi. Hopeiset kyntteliköt olisivat  toivelistalla, mutta vanhat pullot luovat omanlaista tunnelmaansa - eikä maksa mitään!

Puoli perhettä tuli saareen sukulaisten kanssa purjeveneellä. Vesi on vielä niin matalalla ja veneessä yli kahden metrin syväys, joten alus ankkuroitiin kauemmas suuaukolle. Miehistö saatiin kuitenkin veneellä haettua illanviettoon ja aamupalalle.

Pimenevät illat, niissä on jotain... 

Sunnuntaina samoilimme metsässä. Metsän värit ovat oikeastaan syksyllä parhaimmillaan!

Mikko väijyi vähän lintuja, kun linnustuskausi on päällä, mutta tuloksetta. Minä harjoitin metsästyksen jalompaa muotoa (luin tämän kirjasta!): sienestystä. Saalis jäi vähäiseksi, koska kuivasta kaudesta on vasta lyhyt aika. Luulen, että viikon päästä sieniä on jo ilmaantunut enemmän, jos sadetta tulee. Paistoin kuitenkin löytämäni isohaperot lounaalle kylkiäisiksi.

Toivotaan sadetta ja aurinkoa sopivassa suhteessa, niin syksy saa minun puolestani tulla. 

Karkuteillä

Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, sanoo vanha sananlasku ja lampaistakin tuntui siltä viime viikolla. Saimme naapurilta kaksi kertaa tiedon, että ne ovat karanneet aitauksesta. Arvasin heti syyn, miten näin oli päässyt käymään. Vesi on laskenut kuivan, kuuman sään seurauksena ja mereen rajautuvat lammasaitauksen päät ovat jääneet kuivalle maalle. Ystävällisesti naapuri kuitenkin sai pidennettyä aidan toiselta puolelta ja houkuteltua lampaat molemmilla kerroilla takaisin.

Itse pääsimme saareen vasta sunnuntaina johtuen juniorin purjehduskilpailuista. Tuntui vähän turhauttavalta, kun Airistolla odottelimme pääasiassa tuulta ja samaan aikaan olimme huolissamme lampaista tai lähinnä siitä, että ne ovat muiden kontolla. Eihän lampailla tietenkään mitään hätää ole käppäillä pitkin saarta.

Airiston regatassa otettiin tänä vuonna aika paljon vain aurinkoa ja katseltiin maisemia :) 

Purjehtijat pääsivät onneksi myös tositoimiin ja meidän juniorimme teki oman huippusuorituksensa hätyyttelemällä yhdessä startissa ranking-ykköstä ja PM-kultamitalistia. Siinä lähdössä tuli kakkossija ja kokonaissijoituskin asettui fleetin puoliväliin. Siitä se lähtee!

Samaan aikaan toisaalla oli lampailla varmastikin mukavaa. Kuten sanottu, ne pääsivät uusille apajille, kuten yrttipenkkiini. Lampaiden suihin olivat päätyneet artisokat (tämän kesän kokeilu), minttu, oregano ja lipstikka. Sen sijaan basilika ja salvia olivat saaneet jäädä… mielenkiintoista. Sunnuntai-illalla palatessamme olivat anarkistimme turvallisesti ja tyytyväisenä omalla, ihan riittävän vihreällä, niityllä, kiitos neuvokkaiden naapureiden.

Mikko pidensi heti aitausta myös toisesta reunasta aina laskeneeseen vesirajaan saakka. Merenpohja, joka on nyt tullut näkyviin, näyttää ihan karsealta. Koko ranta on pelkkää kaislankortteen ja mudan peittämää jättömaata, josta vesi on vetäytynyt :(.

Tällaista emme ole nähneet täällä vielä tähän asti. Saisi jo vesi palata ja vähän sadettakin tulla! Lähtevätköhän syödyt yrtit muuten enää uuteen kasvuun…?

Himputti!

Pieni verhoiluprojekti

Lieneekö ihana lämmin sää vai lasten koulun aloitus syynä, että blogiin on tullut kai pisin tauko ikinä? Kirjoiteltavaa kyllä olisi ollut vaikka mitä, mutta ei ole tehnyt yhtään mieli istua sisätiloissa koneen äärellä! Myöskin seniorin lukion aloitus on vienyt minunkin ajatukseni kirjojen hankintaan, e-kirjasysteemiin perehtymiseen, erikoiskurssipohdintoihin sun muuhun. Niin se aika vaan menee, yhtäkkiä olen pikkupoikieni kanssa tässä pisteessä! Olen superonnellinen, että nyt on vanhempi heistä saatettu kunniallisesti lukiotaipaleelle, ja että hän pääsi haluamaansa kouluun, jossa tuntee olevansa kotonaan. Hyvä opiskeluhenki on tässä ikävaiheessa niin tärkeää.

No mutta nyt äkkiä siihen, mitä Villa Iduriin kuuluu! Palan halusta näyttää hiljattaisen pikku verhoiluprojektini tuloksen. Ostin jo vuosia sitten laadukkaan verhoilukankaan noin 1930- tai -40-luvun sohva-divaaniin, joka sinänsä on huonekaluna aika mitätön. Päätin kuitenkin pelastaa sen ja katsoa, josko ilme muuttuisi uudella kankaalla. Jätin tuolloin verhoilutyön tarkoituksella odottamaan, kun ei sohvalle ollut mitään sijoituspaikkaa. Nyt tartuin toimeen, koska divaani voitaneen sijoittaa venevajan vintille. Sormet ovat jo useamman vuoden syyhyneet tälle projektille :). 

Tästä lähdimme - Mauron kanssa, tottakai - liikkeelle. Sohva oli suoraan sanottuna aika ruma ja kangaskin rikki.

Jousitettu rakenne on täysin priima, joten mitään rakenteellisia korjauksia ei tähän tarvinnut tehdä. Tukevuuden ja hyvän kunnon vuoksi juuri ajattelin, ettei tätä huonekalua voi hylätäkään, eli tuunaus on ainoa vaihtoehto. Ruskeaksi petsatut jalat hioin kevyesti enkä aio niitä käsitellä sen enempää.  

Jouduin vielä toistaiseksi säilömään sohvan navetan eteiseen, mutta eiköhän se siinä säily peitettynä käyttöön ottoon asti.

Ulkona oli kiva puuhata tämän parissa aurinkoa ottaen. Aikaa kankaan pingottamiseen ja kangasnitojalla kiinnittämiseen meni arviolta tunti. Tein sen vieläpä hitaasti ja huolellisesti, etten joutuisi korjaustoimiin ja pilaisi hyvää kangasta. Tämä oli kyllä ihan pelastamisen arvoinen kokeilu: kangas maksoi muistaakseni noin satasen, ja sillä saatiin loihdittua rumasta kalusteesta pieni silmänilo ja päiväpeti meille. 

Kaunista ja aurinkoista viikkoa kaikille!

Välipohja rakentuu

Vaikka olemme paikoin ahertaneet venevajan välipohjan parissa löysin rantein, on myös hikisiä aherruspäiviä mahtunut tähän kesään. Kesän työ alkaa vähitellen tuottaa tulosta. Vintille rakentuva huone, jota voi käyttää varastona tai väliaikaiseen majoittumiseen, alkaa hahmottua.

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi rakennamme vajaan kunnollisen välipohjan, on runsas pääskyskanta, joka on tottunut tekemään kymmeniä pesiä joka vuosi kattorakenteisiin. Venevajassa on aina ollut välipohja, mutta nyt teemme yläkerrasta suljetun.

Aina kun olemme väsähtäneet, olemme perustelleet työnseisauksia sillä, että vajan nälkäiset asukkaat tarvitsevat myös rauhaa. Remontointi ei liene heitä kuitenkaan häirinneen, sillä pääskysvanhemmat päättivät ryhtyä jo toiselle poikuekierrokselle! Kuvassa on tämänhetkiset pienokaiset yhdestä pesästä. Emme missään nimessä halua häätää pääskysiä kokonaan, sillä ne luovat tunnelmaa ja pitävät tehokkaasti hyttyset poissa, mutta ensi vuonna toivomme alivuokralaisten tekevän pesänsä ulkoräystäiden puolelle, jotta tavarat ja veneet vajassa pysyvät siisteinä. Alakerrassa täytyy verkottaa kolot ja kulmat.

Työ alkoi rakennustelineiden rakentamisesta ja eteni välipohjan nakutteluun.

Nurkkaan jätettiin aukko ullakolle, eli jossain vaiheessa on edessä portaiden nikkarointi.

Tässä katto viimeistä riviä vaille valmiina.

Nyt meneillään on ullakkohuoneen lankkulanttian teko. Huoneesta ei tule virallista asumiseen tarkoitettua huonetta, sillä se on melko matala eikä meillä ole muutoinkaan tarkoitus muuttaa rakennuksen standardia. Toki se tarjoaa mahdollisuuden oleiluun - sinne voi kivuta vaikka kahvikupposelle ihailemaan maisemia pariovien eteen. Vintit ovat tunnelmallisia paikkoja, joten pojat odottavat jo kovin sen valmistumista.

Kuten ikkunasta näkyy, pääskysriesa on todellinen. Parissa kuukaudessa kertyy paljon roiskeita ja isoja jätösläjiä pesien alle. Pahimpia ei tehnyt mieli kuvata :)

 Emmeköhän pääse sopimukseen eri kesäasukkaiden kesken siitä, missä kukin pitää majaansa :).

Kaunista viikkoa kaikille!