Kalusteryhmän verhoilu

Kiitos ihanat ihmiset edelliseen (iäisyys sitten) postaukseeni jättämistänne kommenteista, joihin vastasin osin törkeällä viiveellä (auts!). Ja kiitos myös kaikille muille blogissa vierailleille. Nyt sain taas blogikirjoitusinspiraation. Todettava on, että harvoinhan se nykyisin iskee, mutta minkäs teet!? Jos mietin syitä blogin asteittaiseen hiljenemiseen, niin muilla elämän rintamilla on vaan ollut kovin kiireistä. Remonttia on myös tehty urakalla koko viime vuoden ykköskodissa. 

Harmillisesti pakkasen ja sulan välillä sahaava talvi tuli taas kovin aikaisin eli kulkumme saareen katkesi jo aikaa sitten, marraskuun lopulla. Viimeisimmällä käynnillämme saaressa näytti tältä. Juuri nyt näyttää varmasti aika samanlaiselta. Mikko on sen sijaan käynyt lähisaaristossa metsästämässä useana viikonloppuna paikallisen metsästysseuran kanssa. On kiva, että hänellä on syntynyt tällaisia siteitä sinne. 

Pelastinkohan tuon tuolin sisätiloihin, hmm??

Minulta on jäänyt esittelemättä viimeisin verhoiluprojektini. Jugend-sohva tuli verhoiltua jo aiemmin pari vuotta sitten, mutta syksyllä vasta sain aikaiseksi tarttua kalusteryhmän tuoleihin. Inspiraatio syntyi tuvan sisutustamisen ansiosta. Jugendiin kuuluu matala pehmuste, joten laitoin vain pienen kerroksen hampputäytettä ja vanua. Niiden päälle tuli valkaisematon lakanakangas, ja sen päälle varsinainen kangas, kuosina art decón / jugendin koristeaihe totta kai. 

Jonkinlainen koristereunanauha pitäisi löytää tuoleihin vielä, mutta muilta osin valmista tuli. 

Orion, tässä noin 9 kk, hyppäsi heti sohvalle, kun sen näki. Se oli söpöä, koska se muistutti minua Maurosta: sohva ehti olla meillä hetken aikaa ykköskodissa ja Mauro halusi maata siinä aina. Mahtaako tuohon siis koskaan kukaan ihminen päästä, heh? Koristenauha sohvasta vähän Mauron toimesta rispaantui, joten siksi mietin, että sohvaan pitää nauha vaihtaa ja tuoleihin laittaa myös paksumpaa ja kestävämpää nauhaa kuin tämä. 

Kyllä tykkään kokonaisuudesta. Kalustamisen ja värikkäiden tekstiilipintojen myötä ympäröivä vaaleuskin asettuu uomiinsa. 

Toivottelen tyytyväisenä kaikille kivaa Uutta Vuotta 2023!

Jugend-tuolien täytteet

Eilen iltapäivällä tuntui kivalta, kun oltiin saatu nauttia ulkoilusta - ja kun vielä sen jälkeen otin säilöstä verhoilua odottavat tuolit, riitti luonnonvaloa. Ehkä valon puute on ollut yksi syy, etten oikein ole tuntenut intoa mihinkään tarkkuutta vaativaan käsityöhön. Ikänäkökin painaa pahasti: olen ollut lapsesta asti plussan suuntaan huonosti näkevä ja nyt näkö huononee kohisten. Ah, valo tuntuu supertärkeältä kaikessa, mitä teen, eli minusta ei ole verhoilemaan kynttilän valossa ;).

Tuolit olivat täysin hajuttomat kuivan ja lämpimän varastoinnin myötä, joten päätin, etten poista vanhoja täytteitä, vaikka toiminkin niin kalusteryhmän sohvassa (ks. 1. postaus täältä ja valmis sohva täältä ). Vanhat täytteet ovat ilmeisesti alkuperäiset. Joka tapauksessa hengittäviä materiaaleja - olkea ja kangasta. Koska istuinosaa pitää aavistuksen nykyisestä korottaa, pystyn nyt hieman säästämään täytteissä. Poistin vain isot, paksut nastat ja sinne tänne lyödyt naulat reunoista, etteivät ne jää  haittaamaan päälle tulevien kerrosten kiinnittämistä.

Vanha verhoilukangas toimii itsessään täydellisenä kaavana, kun pitää leikata pohjiin käytettävä lakanakangas ja itse verhoilukangas. Kahteen tuoliin tarvitsin yhteensä 4 kpl muotoon leikattua palaa lakanakangasta. Leikkasin myös lopullisesta verhoilukankaasta palat odottamaan. Ja muistin kohdistaa kankaan kuviot symmetrisesti istuinosan keskelle. 

Laitoin lakanakankaan puuvillavanun alle ja päälle. Nyt tuolit menevät vähäksi aikaa ruokapöydän ympärille arkikäyttöön, jotta täytteet asettuisivat. Olen oppinut aiemmista projekteista, että painumista ei pidä aliarvioida. Jos laittaisi heti verhoilukankaan tähän päälle, huomaisi sen  hetkisen päästä löystyneen, vaikka kuinka olisi kiristänyt. On helpompi antaa täytteiden hetken painua kuin korjailla lopullista päällyskangasta jälkikäteen.



Mauro on ominut tuoleihin kuuluvan sohvan, joka on jäänyt valmistumisensa jälkeen väliaikaisesti ruokapöytämme päätyyn. Onneksi tajusin alusta pitäen laittaa uuden päällisen päälle peitteen. Koiran päivittäinen makoilu olisi kyllä jo tässä ajassa alkanut jättää siihen jälkensä, vaikka hän omasta mielestään levittääkin ympärilleen vain pelkkää hyvää tuoksua :). Nyt kalusteryhmä tulee joka tapauksessa näyttämään vielä silloinkin vastaverhoillulta, kun se jossain vaiheessa kannetaan päätalon tupaan.

Ja jälleen kerran, Mauro on sisustuksen kanssa sävy sävyyn.

Valosta inspiroituneena, 

Sohvakaluston verhoilu, osa II

Pari kuukautta sitten aloittamani puusohvan verhoilu on edennyt. Sohvan täyttövaiheesta voi katsoa postauksen täältä. Sohva jäi tuon vaiheen jälkeen kuitenkin tönöttämään paikoilleen keskeneräisenä paristakin syystä:

Ensinnäkin, olin jopa jo kiinnittänyt varsinaisen verhoilukankaan paikoilleen kolmelta sivulta, mutta sen niittaaminen ei selkänojan alta onnistunutkaan, koska nitojalla en päässyt reunaan asti. Piti siis miettiä takareunan kiinnitykseen toinen menetelmä.

Toiseksi, jäin epäröivänä pohdiskelemaan, olinko sittenkin laittanut istuintäytteitä liian vähän, kun sohva näytti niin lattealta. On ylipäänsä toivottavaa, että täytteet voisivat hetkisen asettua ennen kuin pitää jatkaa seuraavaan vaiheeseen, joten jäin suosiolla odottamaan. Ilokseni myös eräs nuoripari istui kuukauden päivät tässä ruokapöydän päätyyn tiensä löytäneessä sohvassa. Käytössä täytteet litistyivät tietenkin entisestään, joten verhoilukangas oli avattava uudelleen (etureunaa lukuunottamatta) ja lisättävä uudet kerrokset hamppua ja puuvillavanua sekä niiden päälle lakanakangas.

Sitten uudestaan verhoilukankaan kiinnitykseen. Takareunaa varten löysin omasta kaapista pikkuvasaran ja pienenpieniä nauloja. Se oli vain melkoisen viheliäinen naputeltava. Sain sormenpääni kipeiksi ja monta ohutta naulaa taittui turhauttavasti pilalle, koska naulat piti vasaroida selkänojan vuoksi viistossa. Kiroilin tätä yllättävän työlästä ja pitkäkestoista hommaa, mutta Mikko lohdutti, että "kyllä blogin lukijat sitten taas pitävät sinua työn sankarina kaiken tämän jälkeen" ;). Joo, se mielessä jaksoin tunteja laskematta, koska niitä tässä vaiheessa kului yllättävän monta :)).

Aika ärsyttävä naula. En tiedä, onko tällaiset yleisesti verhoilijoiden käyttämiä (tuskin ovat), mutta kun ne löytyivät kaapista...

Kuten tiesin, työ tekijäänsä kiittää. Ai että, kun olin tyytyväinen nyt tähän profiiliin. Juuri sopiva korkeus jugend-tyylin kannalta ja tässä on vielä pieni painumisvara olemassa.

Viimeksi kerroin epäsopivan koristenauhan hankinnasta, mutta onneksi löysin ihan kotimaisesta kankaita.com-verkkokaupasta uuden nauhan, joka on "maanläheisempi". No, vielä yksi vastoinkäyminen oli se, kun sain nauhan postista ja sävy olikin yllättävän tumma - ikäänkuin tumman pellavan sävyyn värjätty. Keksin onnekseni kokeilla sen valkaisua ja homma toimi! Lopputuloksena sain juuri oikean sävyn, eli saman luonnonvalkoisen kuin kankaan vaaleissa kohdissa.

Edullinen kangasliima löytyi Tokmannilta. Sen käyttö oli helppoa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun tätä asiaa tein.

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Paikoitellen ohut nauha vähän "pomppii" kankaan päällä paksuimmissa täytekohdissa, mutta se, että nauhan myötä sohvaan tuli vähän elävyyttä ja käsityön jälkeä, näyttää lopputuloksessa kivalta. Kankaan kuvioinnin puolestaan onnistuin venyttämään millintarkasti suoraan ja sitä toivoinkin. Seuraavaksi tartun sarjan tuoleihin ja ne varmaankin sujuvat kuin lasten leikki :).

Ihan parasta käsityöaikaa tämä pimeä talvi,

tuumaa,

Sohvakaluston verhoilu, osa I

Tuntuu kivalta, että huolimatta parin viikon kirjoitustauosta tänne on ilmaantunut muutama uusi lukija. Antaa toivoa tällaiselle hitaan tahdin bloggaajalle! Tervetuloa uudet ja vanhat seuraajat kurkkaamaan käynnissä olevaa projektiani: kesällä hankitun sohvaryhmän verhoilua.

Jos edellisessä postauksessa esitelty traktori ei ollut hankintana ykköstoiveeni, vastaavasti näiden kalusteiden hankinnan kohdalla Mikko arvatenkin kohotteli merkitsevästi kulmiaan. Mutta kiitos hänelle, että kun oli sisäistänyt kalusteryhmän hankinnan vääjäämättömyyden ;), onnistui hänen neuvotella hinnasta kunnon alennus. Itse en olisi ymmärtänyt näin kovaa tinkiä, kun olen seuraillut vastaavien hintatasoa, ja se tuntui nyt olevan varsin kohdallaan. Hyväkuntoinen jugend-ryhmä vaihtoi lopulta omistajaa 130 €:lla.

Voi miten ihanalta näyttävät nämä alkusyksyn auringossa kuvatut vihreät kuvat, muuten!

Yllä vanha ulkoasu ja alla väläys uudesta kankaasta, jonka on suunnitellut Andrea Enthal -niminen kuosisuunnittelija. Olen onneni kukkuloilla, että löysin tämän tekijän, sillä kankaassa on etsimääni menneen ajan art nouveau -henkeä, mutta värit ovat nykyaikaisen raikkaat. Samaisella suunnittelijalla oli monta houkuttelevaa vaihtoehtoa tätä työtä ajatellen, joten lopulta kyse oli värivalinnasta. Päädyin vihreään, jotten taas valitsisi pelkkää sinivalkoista vaihtoehtoa. Kaikkien taloon tulevien värien pitää sointua hyvin yhteen, mutta on tämä aika abstrakti prosessi, kun työstää asioita päätalon huoneisiin, joita ei vielä ole. Uskallan kuitenkin toimia näin, kun samalla metodilla on saatu hyvä lopputulos venevajan vintille ja rantamökkiinkin.

Olen niin tykästynyt tähän kankaaseen! Materiaali on verhoiluun hyvin soveltuvaa, tukevaa eko-puuvillaa.

Tuli ilmeisesti tehtyä myös pieni hutihankinta: ostin koristenauhan työmatkalta yhdestä Pariisin fleamarketeista, jonne pinkaisin kamalassa kiireessä ihan tätä varten. Siellä on nimittäin vintage-kangaskauppoja yms. Keskimäärin kangaskaupoissa on älyttömän huonot valikoimat koristenauhoja! No, kotiin päästyäni huomasin ostaneeni liian kimaltelevan nauhan. En usko, että tulen käyttämään sitä tässä yhteydessä, mutta varmasti jossain muussa, sillä onhan noita projekteja odottamassa.

No, itse verhoiluun (ja hieman pimeämpiin marras-joulukuun otoksiin)! Poistin vanhan kankaan ja sen alla olleet täytteet. Otin ne varmuudeksi pois, koska ei koskaan tiedä, millaisissa oloissa, kosteilla vinteillä tms., kalusteet ovat tätä ennen olleet. Pohjimmaiseksi kiinnitin säkkikankaan ja hampputäytteen. Kaikki matskut ja työkalut olen hankkinut isommissa erissä aiempien projektien yhteydessä. 

Hampun päälle pingotin valkaisemattoman lakanakankaan, jota minulla on loppuelämäksi, heh. Maksoin aikoinaan pakasta 1€/m. Valkaisematon siksi, että venytettäessä se kestää toisin kuin valkaistu. Mauro hakeutuu aina vierelle, kun puuhastelen jotain. Näin talviaikaan se tykkää köllötellä peiton alla, varsinkin jos päikkäreitä on edeltänyt lenkki koleassa säässä. 

Sitten puuvillavanu, jota laitoin kaksi kerrosta.

Ja vanun päälle vielä toinen kerros lakanakangasta, jonka päälle voikin jo laittaa verhoilukankaan.

To be continued! Ahkeraa alkavaa viikkoa sinne kaikille omiin isoihin ja pieniin projekteihin,

toivottaa, 

Verhoilua, viiskytlukua ja itsearviointi

 

On ilo esitellä vastavalmistunut verhoiluprojektini. Se otti melkein vuoden, huh! En ihmettele, että verhoilu on kallista, vaikka toki amatöörillä aikaa tuhraantuu yksityiskohtiin enemmän kuin ammattilaisella ja välillä projekti jää tuskatauolle. No mutta, olen löytänyt ihanan harrastuksen, joka sopivasti haastaa.

50-luvun tuolit ostin huutokaupasta ykköskotia varten - ja harjoittelua varten, sillä tuolien malli on vielä astetta helpompi kuin mikä minua odottaa seuraavissa, Iduriin kunnostettavissa, käsinojallisissa tuoleissa. Pyrin huolellisuuteen ja työstin kahta tuolia samanaikaisesti, jotta niistä tulisi identtiset, ei harjoittelu- ja priimaversiota erikseen.

Tästä lähdettiin liikkeelle: 2 tuolia 40 eurolla + kuljetuskulut:

(kuvat: Bukowski)

Tuolit oli verhoiltu ruskealla plyyshikankaalla (yök) huolimattomasti (hah, amatöörin tekosia). Aloitin purkamalla kankaan ja sen alla olevan aluskankaan. Tässä vaiheessa projektia iski ensimmäinen väsähdys ja ranneongelmat, kun irrottelin 1000 niittiä ja 100 nastaa...



Olin varautunut purkamaan kaikki täytteet, mutta pehmusteet olivatkin ok, samoin jouset käyttökelpoiset. Harmi, etten huomannut kuvata tuoleja alhaalta päin, sillä suurin ongelma olivat huonosti kiinnitetyt satulavyöt, minkä seurauksena tuolinpohjat pullottivat alaspäin rumasti. Tuolit olivat myös siksi istumakelvottomat.

Onnistuin hyödyntämään vanhat jouset sekä kiinnittämään uudet satulavyöt päälipehmusteita purkamatta. (Tällaista oikaisua ei kyllä ammattilainen tekisi periaatteesta.) Sain kuin sainkin jouset kiristymään ja alapinnan litteäksi. Satulavöiden kiristys on kriittisin vaihe, koska sen epäonnistuessa koko projekti menee pieleen.    

- Kestääkö vielä pitkään?

Seuraavaksi juuttikankaat tuolien pohjaan ja vähän lisätäytettä selkäpuolelle.

Päälle valkaisematon lakanakangas, jonka laittaminen on jo päälikankaan varalta hyvää harjoittelua.

Samettikuvioinen tuolin henkeen sopiva verhoilukangas oli löytö, josta olen kovin innoissani. Löysin viimeiset metrit Eurokankaasta, jonka 2016 syksyn mallistoon kangas oli kuulunut. Jouduin oikein käyttämään kaupassa aikaani pohtiakseni, millä tavalla saan kankaan riittämään ja palat leikattua.

 

Seuraavaksi taustapahvit tukevoittamaan selkänojia ja vanu pehmikkeeksi. Nämä jätetään tässä vaiheessa yläosasta niittaamatta, jotta selkämyksen kankaan saa kiinnitettyä pahvin alle. 

Yllä olevasta kuvasta muuten näkee tuon tuolin pohjan, ja että onnistuin saamaan jouset ja satulavyöt ihan litteäksi.  

Jee, viimeinen vaihe: selkämyksen kangas. Kankaan yläreuna jää pahvin alle piiloon. 

Kangas piti saada taitettua siististi pahvin reunaa myöten. Luulin, että niitit jäisivät esille ja tarvitsisin koristenauhan (nastoja en halunnut) peittämään sauman, mutta yllätyksekseni niitit painuivat tuohon vakoon todella siististi, kun jaksoin juntata ne syvälle ja laittaa maailman suorimpaan jonoon. Purin heti niitin pois ja kokeilin uudestaan, jos joku meni vähänkään vinoon tai jäi liiaksi näkyville.

Aikamoista. Osasin verhoilla nämä. Materiaalikulu per tuoli oli noin 75 €.

- Noniin, keskityttäisiinkö taas johonkin muuhun, kuten vaikka puruluuhun.

Kärsivällisyys oli koetuksella paitsi tekijällä, myös perheellä. Työmaa kun oli levittäytyneenä pitkiäkin aikoja olohuoneessa ;). 

Itsearviointi: Jäihän noihin jotain pieniä kohtia, mihin en ole 100%:n tyytyväinen, mutta sanoisin, että kukaan muu ei niitä huomanne. En ollut koskaan koulun käsitöissä hyvä, joten on vaatinut aikalailla asenteen muutosta uskaltaa tarttua käsitöihin myöhemmin ja opetella mm. tekemään huolellisesti jotain tällaista. Tuoleista antaisin itselleni näillä eväillä arvosanan 9+. Se on jo aikamoinen parannus peruskouluajoilta :D.

Because I can!