Koko perheen raivausta

Pojat halusivat lähteä tänään mukaan saaritilan perkaukseen, kun lupasimme heille mieluisan pestin - risujen ja muiden palavien roskien polttamisen. He paiskivatkin koko päivän hommia kunniakkaasti. Tänään saimme paljon aikaiseksi neljän hengen voimin.

Saimme myös yhden erittäin tärkeän - ja hieman vaarallisenkin - työn tehtyä. Metsäalueella oli kaksi puuta kaatunut sähkölinjojen päälle ja onnistuimme katkomaan puita sen verran, että toinen keikahti itsestään sähköjohdon yli maahan ja toinen keikautettiin puunrungon yli heittämämme köyden avulla pois johdolta. Oma roolini oli lähinnä huutaa turvallisuusohjeita lapsille ja Mikolle, etteivät jää putoavan puun alle.

Vanhin päätalosta löytynyt huonekalu/esine, vanha antiikkiarkku vuodelta 1813

Poltettavien tavaroiden ja risujen kokko paloi koko päivän. Taustalla pikkumökki.

Remonttilounas keitettiin vielä trangiassa, ei sen alla olevalla Högfros-puuhellalla

sähkölinjalla

Ilta-aurinko venevajasta käsin

Iltamakkarat risusavottanuotiolla

Kotiinpaluu - Mauron pitää aina saada olla veneen keulassa

Ensimmäinen työpäivä

Nyt se sitten on alkanut - pitkä työsarkamme Villa Idurin ja sen pihapiirin ehostamiseksi. Heräsimme tänään Mikon kanssa aikaisin aamusella päästäksemme liikkeelle ajoissa. Lapset jäivät mummin hoteisiin kotiin, jotta meillä olisi tilaisuus tehdä tehokkaasti siivoustöitä ja tavaroiden perkausta koko päivän. Aiemmin viikolla hankimme ammattilaiskäyttöön tarkoitetun siimaleikkurin ja moottorisahan sekä muita normitarvikkeita.

Olin ajatellut itse niittää heinikkoa siimaleikkurilla, mutta se osoittautui raskaammaksi ja työläämmäksi kuin kumpikaan meistä oli osannut ajatella. Niinpä homma lankesi Mikolle, joka päivän aikana sai niitystä 1/3:n ajettua. Se oli kasvanut täyteen myös keskenkasvuista puustoa, jota piti kaataa pois. Paljon jäi vielä tekemättä ja meille paljastui myös tekemisemme hitaus. Mielikuvissamme tämäkin homma oli ajateltu tehtäväksi parin tunnin aikana. No, nyt opimme sen, että ensimmäinen päivä oli vasta ensimmäinen niistä tuhannesta muusta, jonka aikana pakertaisimme projektimme parissa.

Lajittelimme tavaraa poltettaviin, poisvietäviin (lasi-, ja metallijäte) ja säästettäviin. Siivosin saunan ja pikkumökin, joka toiminee esim vierasasuntona. Kun alkoi sataa, kävimme päätalon kimppuun. Sieltä  tein muutamia ihania astia- ja esinelöytöjä. Taidan ottaa tavaroista huomenna vähän lisää kuvia, kun jatkamme perkaussavottaa.

Päivän mittaan Mikko kävi läpi myös kaikki rakennukset perusteellisemmin selvittääkseen hirsirakennusten todellisen kunnon. Pienoinen yllätys ja onnenpotku oli, että päärakennus on varsin terve rakenteeltaan. Sen sijaan vesirajassa oleva sauna, joka siivouksen myötä kuoriutui esiin, paljastui huonokuntoisemmaksi kuin muistimme (tai tiesimme). Ensi kevät saatta siis alkaa saunan uudelleenrakentamisella.

Mauro-koira juoksi innoissaan pitkin pusikkoja koko päivän

Kuten näkyy, niitettävää ja kaadettavaa riittää

Punamultarakennus on karussa yksinkertaisuudessaan tosi kaunis 

Ensi kesänä olisi kiva päästä uimaan, joten kaislan niittoa myös urakalla luvassa. 

Seinämateriaalien alta löytyi onneksemme tervettä hirttä

Saaritila hankittu

Eilen teimme kaupat saaritilasta Tammisaaren saaristossa. Jätimme jokin aika sitten tarjouksen, joka yllätykseksemme meni heti läpi ja nyt olemme yhtäkkiä tilallisia. Tai no, ei ihan yhtäkkiä. Olemme menneinä vuosina ihailleet kauniita saariston rantoja, mökkejä ja villoja mereltä käsin lukuisilla purjehdusreissuillamme. Usein olemme haaveilleet omasta purjehdustukikohdasta.

Emme ole aktiivisesti hakeneet mitään tällaista. Huomasimme tämän myynnissä olevan kohteen eräänä aurinkoisena sunnuntaipäivänä, ja lähdimme oitis omatoimisesti katsastamaan saarta ja sen alkuperäistä rakennuskantaa. Kipinä jäi heti kytemään - näin jo itseni vetämässä siimaleikkurilla pahasti vesannolla olevaa niittyä pohkeenkorkuiseksi. Tutkailimme yhtäkkiä asumattomaksi jääneen tilan kesken jääneitä askareita ja tavaroita, jotka kaikki olivat niillä sijoillaan. Arviomme mukaan kalastajatila on ollut asumattomana 5-7 vuotta ja kaupanteossa paljastuikin, että osuimme oikeaan. Nyt 90-vuotias kalastaja, Idurin ja Augustin poika, oli muuttanut pois seitsemän vuotta sitten. Tilan ylläpito oli käynyt mahdottomaksi.

Kaksi viikkoa käynnistämme myöhemmin jätimme tarjouksen koko tilasta kaikkine irtaimistoineen ja seitsemästä rakennuksesta, joista useat ovat huonokuntoisia. Itse asiassa emme laskeneet lainkaan arvoa oikeastaan itse rakennuksille. Niiden kunnon selvittäminen tulisi työn alle vasta sitten, jos pääsisimme tekemään kauppoja. Näin onnellisesti sitten kävi, että kirjoitimme nimet kauppakirjaan Tammisaaren Osuuspankissa syksyisenä keskiviikkoiltana.

Päätalon ristitimme Villa Iduriksi edellisen emännän mukaan

Tilan rakennukset ovat päällisin puolin heikohkossa kunnossa, joten ne kaipaavat ainakin päälleen punamultamaalia. Lopullinen kunnostustarve selvinnee meille myöhemmin. Rakennuskannan tarkka ikä on tuntematon, mutta osa rakennuksista on 1900-alusta, päärakennus mukaan lukien. Pikkumökki ja venevaja saattavat olla vähän uudempia. Aitta, vaja ja liiteri ovat myös vanhempaa rakennuskantaa  viime vuosisadan alusta. Yhdessä ne muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden saaristolaismiljöössä. Työtä tämän parissa tulee riittämään, joten 'valmis kuva' on pidettävä kirkkaana mielessä epätoivoiseltakin tuntuvan savotan keskellä.