Sohvakaluston verhoilu, osa II

Pari kuukautta sitten aloittamani puusohvan verhoilu on edennyt. Sohvan täyttövaiheesta voi katsoa postauksen täältä. Sohva jäi tuon vaiheen jälkeen kuitenkin tönöttämään paikoilleen keskeneräisenä paristakin syystä:

Ensinnäkin, olin jopa jo kiinnittänyt varsinaisen verhoilukankaan paikoilleen kolmelta sivulta, mutta sen niittaaminen ei selkänojan alta onnistunutkaan, koska nitojalla en päässyt reunaan asti. Piti siis miettiä takareunan kiinnitykseen toinen menetelmä.

Toiseksi, jäin epäröivänä pohdiskelemaan, olinko sittenkin laittanut istuintäytteitä liian vähän, kun sohva näytti niin lattealta. On ylipäänsä toivottavaa, että täytteet voisivat hetkisen asettua ennen kuin pitää jatkaa seuraavaan vaiheeseen, joten jäin suosiolla odottamaan. Ilokseni myös eräs nuoripari istui kuukauden päivät tässä ruokapöydän päätyyn tiensä löytäneessä sohvassa. Käytössä täytteet litistyivät tietenkin entisestään, joten verhoilukangas oli avattava uudelleen (etureunaa lukuunottamatta) ja lisättävä uudet kerrokset hamppua ja puuvillavanua sekä niiden päälle lakanakangas.

Sitten uudestaan verhoilukankaan kiinnitykseen. Takareunaa varten löysin omasta kaapista pikkuvasaran ja pienenpieniä nauloja. Se oli vain melkoisen viheliäinen naputeltava. Sain sormenpääni kipeiksi ja monta ohutta naulaa taittui turhauttavasti pilalle, koska naulat piti vasaroida selkänojan vuoksi viistossa. Kiroilin tätä yllättävän työlästä ja pitkäkestoista hommaa, mutta Mikko lohdutti, että "kyllä blogin lukijat sitten taas pitävät sinua työn sankarina kaiken tämän jälkeen" ;). Joo, se mielessä jaksoin tunteja laskematta, koska niitä tässä vaiheessa kului yllättävän monta :)).

Aika ärsyttävä naula. En tiedä, onko tällaiset yleisesti verhoilijoiden käyttämiä (tuskin ovat), mutta kun ne löytyivät kaapista...

Kuten tiesin, työ tekijäänsä kiittää. Ai että, kun olin tyytyväinen nyt tähän profiiliin. Juuri sopiva korkeus jugend-tyylin kannalta ja tässä on vielä pieni painumisvara olemassa.

Viimeksi kerroin epäsopivan koristenauhan hankinnasta, mutta onneksi löysin ihan kotimaisesta kankaita.com-verkkokaupasta uuden nauhan, joka on "maanläheisempi". No, vielä yksi vastoinkäyminen oli se, kun sain nauhan postista ja sävy olikin yllättävän tumma - ikäänkuin tumman pellavan sävyyn värjätty. Keksin onnekseni kokeilla sen valkaisua ja homma toimi! Lopputuloksena sain juuri oikean sävyn, eli saman luonnonvalkoisen kuin kankaan vaaleissa kohdissa.

Edullinen kangasliima löytyi Tokmannilta. Sen käyttö oli helppoa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun tätä asiaa tein.

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Paikoitellen ohut nauha vähän "pomppii" kankaan päällä paksuimmissa täytekohdissa, mutta se, että nauhan myötä sohvaan tuli vähän elävyyttä ja käsityön jälkeä, näyttää lopputuloksessa kivalta. Kankaan kuvioinnin puolestaan onnistuin venyttämään millintarkasti suoraan ja sitä toivoinkin. Seuraavaksi tartun sarjan tuoleihin ja ne varmaankin sujuvat kuin lasten leikki :).

Ihan parasta käsityöaikaa tämä pimeä talvi,

tuumaa,

Sohvakaluston verhoilu, osa I

Tuntuu kivalta, että huolimatta parin viikon kirjoitustauosta tänne on ilmaantunut muutama uusi lukija. Antaa toivoa tällaiselle hitaan tahdin bloggaajalle! Tervetuloa uudet ja vanhat seuraajat kurkkaamaan käynnissä olevaa projektiani: kesällä hankitun sohvaryhmän verhoilua.

Jos edellisessä postauksessa esitelty traktori ei ollut hankintana ykköstoiveeni, vastaavasti näiden kalusteiden hankinnan kohdalla Mikko arvatenkin kohotteli merkitsevästi kulmiaan. Mutta kiitos hänelle, että kun oli sisäistänyt kalusteryhmän hankinnan vääjäämättömyyden ;), onnistui hänen neuvotella hinnasta kunnon alennus. Itse en olisi ymmärtänyt näin kovaa tinkiä, kun olen seuraillut vastaavien hintatasoa, ja se tuntui nyt olevan varsin kohdallaan. Hyväkuntoinen jugend-ryhmä vaihtoi lopulta omistajaa 130 €:lla.

Voi miten ihanalta näyttävät nämä alkusyksyn auringossa kuvatut vihreät kuvat, muuten!

Yllä vanha ulkoasu ja alla väläys uudesta kankaasta, jonka on suunnitellut Andrea Enthal -niminen kuosisuunnittelija. Olen onneni kukkuloilla, että löysin tämän tekijän, sillä kankaassa on etsimääni menneen ajan art nouveau -henkeä, mutta värit ovat nykyaikaisen raikkaat. Samaisella suunnittelijalla oli monta houkuttelevaa vaihtoehtoa tätä työtä ajatellen, joten lopulta kyse oli värivalinnasta. Päädyin vihreään, jotten taas valitsisi pelkkää sinivalkoista vaihtoehtoa. Kaikkien taloon tulevien värien pitää sointua hyvin yhteen, mutta on tämä aika abstrakti prosessi, kun työstää asioita päätalon huoneisiin, joita ei vielä ole. Uskallan kuitenkin toimia näin, kun samalla metodilla on saatu hyvä lopputulos venevajan vintille ja rantamökkiinkin.

Olen niin tykästynyt tähän kankaaseen! Materiaali on verhoiluun hyvin soveltuvaa, tukevaa eko-puuvillaa.

Tuli ilmeisesti tehtyä myös pieni hutihankinta: ostin koristenauhan työmatkalta yhdestä Pariisin fleamarketeista, jonne pinkaisin kamalassa kiireessä ihan tätä varten. Siellä on nimittäin vintage-kangaskauppoja yms. Keskimäärin kangaskaupoissa on älyttömän huonot valikoimat koristenauhoja! No, kotiin päästyäni huomasin ostaneeni liian kimaltelevan nauhan. En usko, että tulen käyttämään sitä tässä yhteydessä, mutta varmasti jossain muussa, sillä onhan noita projekteja odottamassa.

No, itse verhoiluun (ja hieman pimeämpiin marras-joulukuun otoksiin)! Poistin vanhan kankaan ja sen alla olleet täytteet. Otin ne varmuudeksi pois, koska ei koskaan tiedä, millaisissa oloissa, kosteilla vinteillä tms., kalusteet ovat tätä ennen olleet. Pohjimmaiseksi kiinnitin säkkikankaan ja hampputäytteen. Kaikki matskut ja työkalut olen hankkinut isommissa erissä aiempien projektien yhteydessä. 

Hampun päälle pingotin valkaisemattoman lakanakankaan, jota minulla on loppuelämäksi, heh. Maksoin aikoinaan pakasta 1€/m. Valkaisematon siksi, että venytettäessä se kestää toisin kuin valkaistu. Mauro hakeutuu aina vierelle, kun puuhastelen jotain. Näin talviaikaan se tykkää köllötellä peiton alla, varsinkin jos päikkäreitä on edeltänyt lenkki koleassa säässä. 

Sitten puuvillavanu, jota laitoin kaksi kerrosta.

Ja vanun päälle vielä toinen kerros lakanakangasta, jonka päälle voikin jo laittaa verhoilukankaan.

To be continued! Ahkeraa alkavaa viikkoa sinne kaikille omiin isoihin ja pieniin projekteihin,

toivottaa, 

Pellavaliina

Vein Kierrätyskeskukseen pari kassia tavaraa ja piipahdin sisään. Olin vähän kiireessäkin, joten en ollut etsimässä yhtään mitään. Ovensuussa myyjä asetteli myyntiin tulevia astioita pöydälle, jota koristi aivan upea valkokeltainen liina. Kysäisin, onko liina myynnissä ja jos on, niin mitä se maksaa. Myyjä oli ajatellut käyttää liinaa somisteena, joten sillä ei ollut hintaa. Hetken mietittyään hän sanoi: "Jos otat liinan nyt, kun somistaminen on vielä kesken, saat sen 4 €:lla. Halvalla lähtee, koska liina on pellavaa ja täysin ehjä." Hypistelin sitä minuutin ja näin sen mielessäni tulevan tuvan pöydällä. Kaappasin liinan kainalooni, ettei myyjä ehtisi muuttaa mieltään! 

Olen niin kovasti tykästynyt pöytäliinaan, että piti hetimiten kokeilla sitä keittiövajan ruokapöytään. Tähän käyttöön se on mielestäni vähän liian fiini, mutta sain esimakua siitä, miltä se näyttää.

Esittelen samalla vähän aiemmin ostamani lautaset. Sinisiä posliiniastioita ei voi olla liikaa: lautaset ovat jo normaalissa käytössä. Lautasia on kaksi ja ne maksoivat kappaleelta vain 2 euroa. Ne eivät ole mitään supervanhoja, mutta laadultaan hyvää posliinia ja tykästyin tyylikkääseen kuviointiin. Liinan ja lautasten kuvioissa on vähän samaa henkeä...

Liina puolestaan ei jää vielä vakituiseen käyttöön, vaan jää odottamaan tulevaa elämää talossa.

Tällä kertaa osuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Pohtii,