maanantai 30. syyskuuta 2013

Kohopenkki ja callunat

Älkäähän nyt viherpeukalot ihmeessä hymähdelkö, mutta kaiken muun puuhan ohessa en ole kyllä YHTÄÄN ehtinyt miettiä syksyn istutuksia, vaikka tavallaan ollaan jo sesongissa aika pitkällä. Ihan sattumalta näin lauantain rautakauppareissulla nämä alennus-callunat, jotka nappasin mukaani. 


Ajattelin, että ne sopivat yhteen Idurissa meren ja auringon polttamien ajopuiden sävyn kanssa :). Mieli piristyikin kummasti heti, kun sain ne ruukkuun ja pihapiiriä pikkuisen kaunistamaan.


Varsinainen hommani parin viime viikonlopun aikana on ollut tuulensuojapapereiden asentaminen kuistille. Muistanette, että kunnostan kuistia ensimmäisenä kohteena päätalossa. 


Sain sen valmiiksi, mutta papereiden asentaminen oli työskentelyasennon puolesta - etenkin katon osalta - välillä niin ikävää, että oli pakko pitää taukoja. Tauolla siivoilin vesirajaa venevajan vierestä. Vedin rannalle vanhoja vettyneitä hirsiä, jotka ovat aikoinaan tukeneet venevajaa ja nyt pettäneet alta (niissä siis syy siihen, että venevaja on romahtanut päädystä veteen).


Hyvä mieli rakensi tässä taannoin oikein kauniin, siistin ja isohkon kohopenkin, jota hän esitteli blogissaan. Ajattelin tehdä vähän raffimman version näistä jätehirsistä, mutta kiitokset joka tapauksessa kimmokkeesta! Kesällä jo harmittelin, ettei meillä kasva lainkaan omaa salaattia, joten tarvitsenhan salaattipenkin. Niin, ja kai se on myöntäminen, etten saa kasvihuonetta ainakaan ensi keväänä.

Ensin kivijalka perustaksi ja siitä sitten eteenpäin...






Toivotaan, että hirret ensi kesänä oikein kunnolla kuivuvat ja paahtuvat harmaiksi auringossa.




Penkki on lähellä kesäkeittiötä; ihan siinä käsillä, kun tehdään ruokaa.



Lopuksi vielä tein verkosta ja kuistilta puretuista listoista erillisen kehikon kanneksi, etteivät peurat tai puput pääse popsimaan salaattejamme. Ensi keväänä laitan pohjalle styroksit. Niitä myöten koko hoito on valmistettu 100 %:sti löytötarvikkeista. Täyskierrätetty rakennelma siis.



Ainiin, olen unohtanut mainita, että kirppis on nyt avautunut: mars kurkkaamaan Loppis-yläpalkkiin!! Myydyt tavarat poistan, kun ostaja ilmaantuu ja varmasti laitan vielä muutakin myyntiin, mutta tässä ensimmäiset. Kaikenlaista kun on nurkkiin kerääntynyt niin Idurissa kuin kotona.

(Lisäksi peräänkuuluttelen arvonnan voittajista vielä Annikaa ja Saariston kasvattia lähettämään osoitteensa meilitse: pilvi.villaidur(at)gmail.com)



Violettia viikon alkua!



lauantai 28. syyskuuta 2013

Syntymäpäivän saalis ja arvontavoitot

Eilen otimme töistä vapaata ja lähdimme (sattumaa kylläkin) blogin 1-v-päivänä Iduriin hommiin. Huomenna tulee myös kuluneeksi vuosi siitä, kun teimme ensimmäisen työpäivämme tilalla. Jos kurkkaatte tästä klik, miltä meillä silloin näytti ja millä mielellä sitä oltiin, niin voihan hyvät hyssykät, miten sitä huomaakaan, että onhan tässä saatu yhtä jos toista aikaan vuodessa. Jo pelkkä pihapiirin raivaus ja normaali käyttö on muuttanut näkymää ihan huikeasti. Ja nyt tämä paikka on tullut meille jo niin omaksi.

Mikko ja Mauro ovat yrittäneet useaan otteeseen sorsastuskauden alettua vaania töiden lomassa saalista. No, eilen - nähtävästi blogin syntymäpäivän kunniaksi - saimme syntymäpäivälahjan :) Aloitimme jo eilen illalla paistin haudutuksen, joten tänään taitaa olla luvassa oikein juhla-ateria.


Mauro ja Isokoskelo-merilintu, jonka metsästysaika on alkanut 1.9.

Ja sitten 1-vuotisarvonnan voitonjakoon!! Jotenkin ajattelin, että se, että kukin perustelee tarpeensa, olisi  minulle helppo tapa jakaa muutamat tavarat eteenpäin, mutta toisinpa kävi. 

Tai no, yksi oli helppo: 

onnittelut Siilille ihanasta, hellyttävästä perustelusta, kuinka hän sijaisi vaaleanpunaiset lakanat juuri koulunsa aloittaneen tyttärensä huoneeseen. 

Paitsi että Siili vakuutti minut tällä ihanalla ajatuksellaan, oli valinta myös siksi helppo, että muut eivät tästä edes kilvoitelleet. Hauskaa! Laitapa Siili postiosoitteesi minulle sähköpostiini: pilvi.villaidur(at)gmail.com

Ihan jokaikinen arvontaan jätetty kommentti liikautti minua. Teillä osallistujilla oli aivan mahtavan upeat ja koskettavat perustelut. Luin ne tosi monta kertaa ja olisin halunnut jakaa verkkokellukkeet ja muut jutut monelle :). Minua kosketti myös se, että periaatteessa tämä arvoton tavara kiinnosti - se osoittaa, ettei välttämättä tarvita kultaa ja kimallusta... Kiitos myös ihanista sanoistanne kaikille teille, jotka jätitte viestin, vaikkette osallistuneet arvontaan!

Voittajilla oli mielestäni todella aito tarve haluamalleen asialle sekä sellainen tarkoitus, että se vain jotenkin erityisesti minua tässä kohtaa kosketti. 

Emalivadin annan Anni P:lle!

Pidemmän lankun lähetän Annukalle!

Pienen kylttimäisen puun ansaitsee ehdottomasti mummeli!

ja

Verkkokellukkeet... voih, miten tämän halutuimman asian nyt ratkaisisi niin monen hyvän perustelun kesken... voih, eih... 

kyllä ne menevät ihan pakosti Saariston kasvatille! Näistä aiottu lahjaideasi rakkaimmallesi tuntui niin tärkeältä, etten vain VOI jättää sinua enää ilman verkkokellukkeita :) 

Onnittelut kaikille ja lähettäkää osoitteenne sähköpostiiini pilvi.villaidur(at)gmail.com. Muistakaa mainita myös nimimerkkinne, niin tiedän, mistä lähetyksestä on kyse. 


Aurinkoa ja lämpöä lauantaihin,



tiistai 24. syyskuuta 2013

Verkkopainot

Havaitsin, että yhdessä vanhassa käytöstä poistuneessa kalaverkossa on kauniisti patinoituneet peltipalat painoina. Päätin irrottaa ne ja ottaa johonkin muuhun käyttöön. Jokainen on ihanasti erilainen. Näistä saa tehtyä vaikka mitä kylttejä tai vaikka istumapaikkakortit kattaukseen. 







Kaikissa tilan kalaverkoissa on yläosassa eriliaisia verkkokellukkeita ja alaosissa erilaisia painoja. Mielestäni nämä peltilaatat ovat kauniimmat painot, mitä olen löytänyt. Itse asiassa, jos joku innostuu näistä, resepti on melko helppo: leikkaa peltipaloja ja upota ne suolaveteen ja hapeta ilmassa vuoron perään riittävän monta kertaa. Näinhän näille minunkin paloille on käynyt ja lopputuloksena on kaunis suolaveden aikaansaama syöpynyt patina!

Muistuttelen lisäksi, että vielä on aikaa osallistua Idurin 1-vuotisarvontaan! Käyhän katsomassa (linkki sivupalkissa ylhäällä), jos vielä et sitä ole huomannut: parhaat palkinnot voit saada selittämällä :)

Patinaa ja päivänpaistetta,



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lammashuoltoa

Niittymme reunassa on meidän makuun vähän liian laaja haavikkoalue, joka peittää kivan kallion ja näkymän metsään. Päätimme, että kaadamme sieltä täältä puita ja epämääräisiä pensaita juuri tässä vaiheessa, kun kasvukausi alkaa olla ohi, jolloin lampaat voivat popsia kaadettujen puiden lehtiä. Vaikka puut kaadetaan, lehtiin riittää vettä vielä jonkin aikaa niin, että ne eivät pääse kuitenkaan kuivumaan. Olemme huomanneet, että lehdet ovat lampaiden suurinta herkkua. Ja kuten osasimme arvata, lampaat hyökkäsivät niiden kimppuun jo kesken kaato-operaation. Moottorisahan kova äänikään ei niitä haitannut, kun oli tätä herkkua tarjolla.



Puunkaadon jälkeen Mikko keritsi lampaat, ja ne näyttivät tykkäävän siitäkin. Olisi ne voinut keritä aiemminkin, mutta vielä tässä vaiheessa oli ihan hyvä hetki tehdä se, ja niille jätettiin sellainen mukava muutaman sentin turkki.


Mustasta lampaasta on kesän aikana kasvanut harmaa lammas, harmaasta valkoinen ja valkoisesta vielä valkoisempi :)


Olen pistänyt kotona vanhoja leivänkannikoita jemmaan ja nyt toin ne lampaille. Laitoin korput vesitilkkaan pehmenemään ja hyvin tekivät kauppaansa nekin! Ruohoa riittää ihan hyvin vielä luonnossa, mutta nyt ne saivat herkutella vähän muullakin.


Pässinpäät leipäkulholla


 Tällaisia terveisiä tänään - muista viikonlopun tekemisistä kertoilen lisää joku toinen päivä.
Mukavaa alkavaa viikkoa!



perjantai 20. syyskuuta 2013

Kakluunin jäänteet

Pojat tyhjensivät taannoin pienen rantavajan ylistä, josta pääasiassa saatiin putsattua pois vanhaa puutavaraa. Puiden alta alkoi löytyä valkoisia laattoja. Ensimmäinen meni rikki, koska pojat heittivät sen alas kuten lankut, mutta onneksi he ihmettelivät riittävän äänekkäästi, että mitäköhän nämä ovat. Juoksin paikalle katsomaan ja totesin, että jotain isoja ja hienoja kaakeleita sieltä näyttää löytyvän ja pyysin heitä laskemaan loput varovasti alas. Niitä löytyikin aikamoinen pino ja määrästä keksin, että kyse on taatusti päätalosta puretun kakluunin kaakeleista.

Kaikkiaan niitä on 12 kappaletta (+ se yksi rikkoutunut). Yksi on pienempi ja isot ovat kooltaan 20 x 45 cm. Noin 8 kaakelia on täysin ehjiä. Kokonaisesta uunista on enää turha haaveilla, joten pitäisikin keksiä jokin hyvä käyttötarkoitus näille. Ystäväni ehdotti pöytää. Siitä sain idean, että jo yksi laatta jonkinlaisten jalkojen ja kehikon kanssa olisi juuri sopiva yöpöydäksi. Vaiko sittenkin isompi pöytä..?


Huomenaamulla rynnätään taas saareen hommiin - toivotaan, ettei ihan hirveästi sada, vaikka toisaalta onhan meillä sisähommiakin paljon tehtävänä! Mutta sateen toivon pysyvän poissa myös pojan purjehduskisojen vuoksi: vanhempi juniorimme lähti kokeilemaan onneaan E-jollien juniorSM-kisoihin,  jotka alkoivat jo tänään. Ne ovat hänelle ekat kisat kyseisessä veneluokassa. Saas nähdä kuinka käy, kun heti ensimmäisenä lähti oikein arvokisoihin :)

Mukavaa viikonloppua toivotellen,


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tienvarsihankinta



Ajellessamme maaseutureittiä saaresta kotiin päin huomasimme tienvarressa mainoksen ja  pihapiirissä paikalliset 'festarit'. Paikalla oli noin kymmenen kojua, kymmenen juhlijaa ja kymmenen tanhuajaa. Keskellä paloi iso hiilikasa ja ilmassa leijui tervan tuoksu. Ensin vähän epäröimme mennä katsomaan, kun meno näytti melkolailla pienen piirin sunnuntainvietolta, mutta pysähdyimme uteliaisuuttamme ja kiersimme kojut läpi.

Yhdessä kojussa myytiin vanhoista astioista tehtyjä uusioastioita. Hellyin tukemaan käsityöläistä ja ostin posliinilautasista tehdyn kerrostarjottimen, joka näytti ihan meille sopivalta. Kyseessä on ruotsalaisen, suomalaisen ja intialaisen posliinin sinivalkoinen sekoitus. Tälle löytyy kyllä käyttöä ensi vuoden kesäkattauksissa.







Kuulasta ja kirkasta päivänjatkoa toivotellen,

tiistai 10. syyskuuta 2013

Saunalla

Saunamme on pieni ja vaatimaton, mutta olen kesän mittaan tykästynyt hirmuisesti tähän pikkuruiseen hirsisaunaan, joten ehkä se ansaitsee ihan kunnon päivityksen. Muuten sisäseinät ovat maalaamattomat, mutta yksityiskohtiin on alun perin käytetty hauskasti kirkasta turkoosia tai siniharmaata.



Aluksi sauna näytti ihan rötisköltä, mutta vaihdoimme kiukaan ja hormin, minkä lisäksi olen pessyt ja siistinyt sitä kovasti. Saunan pitää aina olla huippupuhdas; silloin sitä on kiva käyttää, vaikkei mikään luksussauna olekaan. Vanhat pinnat sinänsä eivät häiritse vaan juuri tuovat tunnelmaa. Näin syyskuussa saunotaan iltaisin jo usean myrskylyhdyn valossa, yksi tai kaksi ei enää riitä.

Innostuin vähän kuvaamaan - ei kai se haittaa?? :))








Saunalla on sekä uutta että vanhaa. Mitä ihmeen minitikkaita nuo ylläolevat oikein ovat? Jonkinlaisia kuivaustelineitäkö? Ainakin joku tajusi maalata ne kivan värisiksi. Minä olen vain pyyhkinyt ne hämähäkinseiteistä ja jättänyt ne roikkumaan niille sijoilleen.

Jos uusi on niinkin tyylikästä kuin tämä kuopuksemme tekemä löylykauha, se halutaan ehdottomasti mukaan saunan sisustukseen!



Kaikki muoviämpärit ja sangot olen vaihtanut sinkkiämpäreihin.



Hyllyn tein vanhasta laatikosta. Joskus koukussa roikkuu villasukat, joskus myrskylyhty odottamassa iltalöylyttelijöitä. 



Tämä iso palju on yksi hienoimpia esineitä tilalta. Se voisi jossain vaiheessa päätyä suht ahtaasta saunaneteisestä arvokkaampaankin paikkaan.






Lämmöllä,


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...