"Uusi" kuisti ja vanha kamari

Ihan ensinnäkin hurjasti kiitoksia kaikille edellisen viestin kommentoijille. Nyt kävi sellainen poikkeus minun tavoissani, että en kiireen vuoksi ehtinyt kaikkiin vastailla. Mutta viestejä on ihan huippua saada ja luettu on - moneen kertaan :)

Viikonloppuna puuhasteltiin kuistin kimpussa, joka olisi hyvä saada valmiiksi mahdollisimman pian. Ja kyllähän se saadaankin. Seinien vuorauksesta jäi jäljelle vielä 1/3, mutta kun rajaa keskeneräisen alueen ulkopuolelle, saa jo käsityksen valmiista huoneesta.

Pari viikkoa sitten tehty kattomaalaus oli siistin näköinen, mutta omaan makuuni liian tumma edelleen, höh. Ehkä sitten, kun seinät on maalattu valkeaksi ympäriltä, katto näyttää hyvältä. Kuten sanottu, tällä mennään. Uudelleen en rupea sitä tässä kohtaan maalaamaan.

Kuistin osalta viikonlopun töitä hidastutti hieman se, että jouduttiin pieneen nosto- ja tuentaoperaatioon. Alle 10 sentin painauma huomattiin ensi kertaa nyt, kun seinälautoja aseteltiin paikoilleen, mutta hyvin suoristus hoitui meiltä kahdelta rakennustarkastaja Mauron avittamana.

Kuistin lisäksi nyhveröin erittäin ärsyttävän homman parissa puolitoista työpäivää: irrottelin vanhoja nastoja, nauloja ja roippeita kamarin seinistä ja katosta. Ehkä joku muistaakin, että aion yhtä päätalon  kamaria asuinkäyttöön, eli siksi olin tällä asialla. 

Kun tänään menin töihin rystyset verille hiertyneenä, en halunnut uhrata enää ajatustakaan tälle näylle:

Mielessäni vain tämä 1000 naulaa ja nastaa siistimpi näky:

Ikävän työn jälki oli niinkin lupaava, että etenin sunnuntai-iltana innoissani jo siivouspuuhiin. Pesin ikkunat ja lattian sekä muovitin oviaukon viereiseen huoneeseen, joka on pölyävänä remonttityömaana. Pian täällä voi jo joku yöpyä! Asian testasi siivousinsinööri Mauro.

Ikkunoita pestessä mietin, että sänky pitää asettaa siten, että herätessä katsoo ensimmäisenä merelle. 

En lopulta malttanut olla asettelematta huoneen perälle mattoa, pöytää ja tuolia. Joo-o, kyllä nämä voivat jäädä toistaiseksi tähän. Vähän on vielä karun näköistä, mutta vastikään hankkimani pellavaverhot voivat tehdä tällekin asetelmalle ihmeitä, ken tietää. 

Oven kannoimme myös paikoilleen, jotta kamari pysyy pölyttömänä. 

Keltaisessa keinussa en ehtinyt istuskella, mutta se näytti hyvältä, mikä lämmitti mieltä ;). Ihana viikonloppu, tosi kesäinen - tai oikeastaan keväinen, kun Idurin narsissitkin olivat puhjenneet kukkaan. 

Lisää tällaisia kelejä ja ei muuta kuin kohti vappua!

Viimeistelyä

Viikonlopun työtehtäviä ei ole ihan vielä loppuun asti hiottu ja päätetty. Toivon, että saan agitoitua Mikon viimeistelemään parit puutyöjutut rantamökistä, jossa asumme. Sitten pääsisin laittamaan sen ihan loppuun asti valmiiksi sisustuksen osalta.

Kuten näette, lattia on maalaamatta, pedit on edelleen lattialla eikä ikkunoissa ole verhoja. Pari lautaa pitää kiinnittää kattoon, ja siihen tarvitsen Mikkoa. Vasta kattolautojen maalaamisen jälkeen voin maalata lattian ja sen jälkeen laittaa verhot sekä tuoda mökkiin sängyn. Mutta eihän tämä mikään iso homma ole, joten olen luottavainen, että pian päästään viimeistelemään möksää.

In the meanwhile: onneksi on jo edes semiviihtyisää.

Viihtyisää viikonloppua!

Regatta-tauolla

Villa Idur sai uinua omassa rauhassaan pääsiäisen ja me keräsimme voimia remonttiin, kun vietimme viikon tuttuun tapaan Garda-järvellä pojan purjehdusten merkeissä.

Hänen purjehtiessaan ehdimme itse kehittää (remontti)kuntoa ihan kunnolla vuorilla haikkaamalla ja maastopyöräilemällä. Vuorilta katseltiin kisoja ;) eli nuo valkoiset pienet pisteet ovat 1000 optimistijollan purjeet.

Maisemien puolesta olisi melkeinpä voinut pysyä vain omassa hotellissa koko viikon. Näkymät muuten vaatimattomasta hotellistamme olivat yhtä postikortin kliseiset kuin mistä tahansa Gardalla räpsäistyt kuvat. Alla oleva kuva on otettu kattoterassilta, josta yhtenä iltapäivänä omien lenkkiemme jälkeen seurasimme 29er-luokan kisoja kolmen startin verran. Penkkiurheilua näissä näkymissä prosecco-lasi kädessä, hmm... ei hassumpaa.

Alla olevan kuvan otin aamupalapöydästä auringon juuri noustua. Tätä katsellessa aamiainenkin maistui paremmalta. 

Tämän nappasin huoneesta, kun tuuli oli tyyntynyt ja meidän seuran purjehtijoita hinattiin rantaan.  

 

Ihana, kaunis Garda. Toivottavasti traditio saa jatkoa ensi vuonna! 

Mutta ihana on aina tulla kotiin ja varsinkin nyt, kun toinen poika ja Mauro eivät olleet matkassa. Viikonloppuna sitten nähdään, josko omalla pläntillä luonto olisi myös herännyt eloon - kaisloja lukuunottamatta toivottavasti! Viikon sää saaressa ei ainakaan kovin paljoa Gardalle kalpene:

Virkeää puolivälin viikkoa kaikille!

Huono vitsi

Panu Kailan kirjasta olen lukenut, että hän oli pakkasella itse keitelllyt punamultaa ja testannut, voiko talvella maalata. Ja kuulemma sitä voi, joten lähellä nollaa hipova lämpötila ei haitannut minuakaan. Oli muuten pahuksen kova tuuli ja merenpauhu lauantaina, vaikka onneksi aurinkoista.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin, kun valmistin keinuun maalia: pellavaöljyä, titaanidioksidia, sinkkidioksidia, keltaista pigmenttiä ja tärpättiä.

Ja tässä kaikki on vielä paremmin kuin hyvin: vaaleankeltaisen sävy on täydellinen: ylimmäinen rima maalattu. 

Mitä Kailan kirjasta opin? Sen, että säännöt on tehty rikottaviksi. Niinpä maalasin ulkokeinun, vaikka yöksi oli luvattu sadetta. Kyllä se varmasti ehtisi kuivua, ajattelin. Vaan eipä ehtinyt, joten aika näyttää, menikö koko juttu pieleen. Aamulla ryntäsin peittämään keinun pressulla ja manasin itseäni, etten ollut tehnyt edes sitä illalla.

No, ei mitään, uhmasin minä viikonloppuna muitakin maalaamisen perussääntöjä.

Mikko toivoi, että kuistin sisäkatto maalattaisiin celesten väriseksi ja tässä vaiheessa kaikki on vielä hyvin, kun sekoittelen maalia: erittäin herkullisen väristä!

Vaan katossa maali olikin monin verroin tummempi kuin miltä auringossa sekoitetussa ämpärissä näytti.  Nyt ei ollut maalikauppaa, jonka syyksi olisi voinut väärän sävyn laittaa.

Seuraavana aamuna liian tumma katto harmitti niin, että päätin viis veisata kuivumisajalle ja maalata vaaleammalla toisen kerroksen saman tien. Aluskerros oli kyllä pintakuiva. Nähtäväksi jää, onnistuiko sävy nyt. Niin kettumaista katon maalaus on, että en aio tehdä sitä enää kolmatta kertaa. Työläyden suhteen varmasti kaikki kattomaalarit tietävät, mistä puhun.

Vaikka kuvassa vaalea kerros näyttää ihan valkoiselta, livenä se näytti tätä tummemmalta - toivotun kaltaiselta.  

Kotimatkalla emmin ääneen: 'Olikohan ylipäänsä hyvä idea maalata katto sinisellä, mutta sait mitä toivoit, oli hyvä tai ei'. Siihen Mikko tokaisi: 'mitä, se celestehän oli pelkkä vitsi'. Haa haa, olipa hauskasti sanottu, niska kipeänä tämä huumori ei nyt oikein tipu. Kun katto on kuiva, lopputulosta voidaan vasta arvioida. Siihen asti peukut pystyyn ja ukko hiljaa!

Nih, 

Maalaushommiin

Sormet ovat niiiin syyhynneet koko viikon erinäisten kohteiden maalaamiselle: keinu, korituolit, pöytä, rakennusten ulkopinnat jne jne. Lämpötilat ovat kuitenkin vielä sen verran alhaiset, että isompia ulkomaalauksia en aloita. Punamullan keiton ajattelin ulkoistaa aikaa ja lotrausta säästääkseni, joten maalitilauksen voisi kylläkin laittaa nyt eteenpäin. Tilauspaikkakin on jo valittu. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty, eikös juu? 

Öljymaalattavien juttujen (kuten kalusteet ja rakennusten lattiat ja katot) osalta olen lopen kyllästynyt värikarttojen ja valmiiden maalien todellisten sävyjen väliseen eroon! Siksi kävin ostamassa vähän pigmenttejä, joita ehkä alan sekoitella viikonloppuna. On kai parasta tehdä sävyt itse, sillä jos epäonnistuu, ei tarvi sitten myyjäpolon syyksi asiaa laittaa.  

Viikko takaperin Mikko kysyi, aionko mennä uimaan, mutta vielä en uskaltanut tästä saunan kulmalta veteen pulahtaa. Voi olla, että tekee tiukkaa vieläkin… Miksi tuonne pitäisi muka mennä?

Aamulla heitämme pojan purjehdustreeneihin ja sitten karautamme itse saareen. Pojat jäävät muiden hoteisiin viikonlopuksi. Huomenna se sitten nähdään, josko rantautuminen omaan rantaan on jo mahdollista. Toivotaan.

Touhukasta viikonloppua touhuajille ja rentoa rennosti ottaville!

Vintille säilöttyä

Terveisiä sairasvuoteelta, josta käsin on hyvää aikaa myös päivitellä lisää ajankohtaisia kuulumisia. Meitä onkin täällä toipilaita kaksin kappalein: kuumeilujeni lisäksi pieni Mauro-parkamme toipuu kasvainleikkauksesta :(. Nyt pidämme peukkuja pystyssä, että se oli harmiton kasvain ja koira jolpottaa taas pian niinkuin ei mitään olisi ollutkaan.

Pääsin viikonlopun aikana tekemään tutkimuksia navetta-verstaan vintille, josta aiemmin kertomani keltainen pihakeinu löytyi. Kävelin siellä alkuun varovasti, sillä yhdestä kulmasta pilkotti pelkkää ilmaa. Aukko on heinien pudotusta varten, otaksun. Muutenkin rakenteet ovat tutkimattomat. Empiirisen ihmiskokeen seurauksena todettakoon, että siltä osin kuin lattiaa oli, se kesti hyvin :). 

Minulla oli oikeastaan hajua vain muutaman esineen olemassaolosta. Yksi niistä oli valkoinen talonpoikaissänky, joka on kurkkimalla näkynyt alakerran portailta. Sänky on tarkoitus ottaa mahdollisimman pian alas ja sen kunto selvittää, josko siitä saisi käyttökelpoisen sängyn toiselle pojalle. En melkein malta odottaa. Onkohan tuo sängyssä oleva juttu jokin mylly??

Tällaiselta tilalta pitääkin löytyä yksi rukki. Tummansininen väri on kiva.

Erittäin - ERITTÄIN - hyödyllisiä, töitämme nopeuttavia löytöjä olivat isot maalaustelineet.

Mikko saa tästä riistan väijytykseen pari sermiä.

Lisäksi löytyi potkukelkka ja kaksi rekeä edellisten muualta löytyneiden lisäksi. Mihin näitäkin käyttäisi ja vielä näin monin kappalein…?

Kaksi viimeistä uutta löytöä pistivätkin sydämen jo vähän enemmän sykkimään. Turkoosi, kaunis hevosreen kori teki vaikutuksen ja nyt mietityttää, keksisinkö sille uuden käyttötarkoituksen, että saisin sen esille. Ajatella, että tällä on Idurin perhe matkannut saaresta mantereelle lapsikatraineen. Hellyyttävää.

Sokerina pohjalla löytyi soma lasten rautasänky, jota en ollut pimeässä päädyssä aiemmin erottanut. Voi mennä aikaa, mutta silmissäni näen sen jo päätalossa putsattuna - ihan vaikka sisustuksen kaunistuksena, jollen muuta keksi. 

Nyt on koko tilan irtaimisto inventoitu vinttejä ja kellareita myöten. Tältä vintiltä löytyi myös 60-luvun sanomalehtiä. Juuri tuohon aikaan päätalo on modernisoitu ja silloin kai nämäkin huonekalut on kannettu vintille ihanien vanerihuonekalujen tieltä! Joskin romua on paljon, voi tällaisia löytäessään sanoa, että onneksi hävittäminen ei ole ollut tapana. 

Seuraavaksi sitten siivoamaan,

Palautus-smoothie

Jos kysyisin pojilta, 'haluatteko avokadosta, siemenistä, yrteistä ja tyrnimarjoista tehtyä juomaa?' niin vastaus kuuluisi taatusti: 'EI!' Mutta kun en kysy, niin lapsillekin maistuvat terveelliset välipalajuomat eikä heille synny maun perusteella minkäänlaista epäilystä äidin tarjoilemasta herkusta. He he, uskallan kertoa totuuden täällä, koska he ovat ajat sitten tylsistyneet lukemaan postauksiani, joten pidetään heidät jatkossakin siinä illuusiossa, että smoothieni sisältävät kermaa ja jäätelöä.

Talven jälkeen yhden viikonlopun rykäisy tilan töissä tuntuu taas mukavasti kropassa. Villa Idurilla on selvä terveysvaikutus :). Tänään päätin tehdä perusterveellisen palautusjuoman, kun lisäksi parantelen flunssaa kotosalla. Teen smoothieita milloin mistäkin hedelmistä ja marjoista, mitä sattuu olemaan kotona. Yleensä makeutan banaanilla tai hunajalla, mutta nyt korvasin jälkimmäisen valmiilla marjakiisselillä. Avokado tuo ihanan pehmeän maun ja pari basilikan lehteä hienostuneen säväyksen juomalle.

Tämän päivän smoothie syntyi näistä: 

1/2 avocado

banaani

kiivi

kourallinen mustikoita ja muutama tyrnimarja

1/2 purkkia rahkaa

pari desiä maitoa

1 dl marjakiisseliä

auringonkukansiemeniä

3 basilikan lehteä

Täytyy päästä taas iskuun ennen viikonloppua! 

Terveellisin terveisin,