Valoisaa vuodenvaihdetta!

Tänä vuonna nautimme talvesta, rauhoittavista lomapäivistä, yhdessäolosta ja ulkoilusta. 

Valoisaa joulun ja vuodenvaihteen aikaa Villa Idurista! 

Toivottelee, 

Talvi tuli aikaisin

Pakkanen alkoi kiristyä, ja saaressa oli tuulesta johtuen hyytävä viikonloppu. Olin koko viikonlopun pukeutuneena kaksi untuvatakkia ja kaksi pipoa päällekkäin. Se ei ollut yhtään liioittelua etenkään merimatkojen aikana. Autorannan ja saaren väliä tulikin ajettua useampaan kertaan, kun Mikkoa piti ensin hakea metsästysreissulta, ja lisäksi koska kuljetimme talven varalle peräkärryllisen verran halkoja ykköskotiin. Ostimme uuden kodin jokin aika sitten ja sinne muurataan ensi viikolla varaava Tulikivi-takka. Olemme siitä kovin innoissamme. Mahtavaa, kun saamme puut omasta takaa. Ja vielä mukavampaa on nyt, kun uusi koti tuntuu "siltä oikealta". Toivottavasti siitä tulee meille pitkäaikainen koti ja sellainen väliaikaisuuden tunne kaikkoaa, mitä koimme edellisessä. Meillä on siellä vielä remontti kesken. Öhöm, luitte aivan oikein: taas onnistuimme hankkimaan elämäämme uuden remontin :). No, sen toteuttavat muut kuin me eli tällä kertaa suunnittelimme asian niin. Omat voimat eivät olisi todellakaan riittäneet. Riittää, että itselle jäi seinien maalausta ja työnjohto ;).

Vene oli telakoitava, kun veteen alkoi kerääntyä riitettä ja ennusteet lupaavat pakkasta tuleville viikoille. Vaikkakin, olen täysin vakuuttunut, ettei pakkassää täällä etelässä pysy ja vesikelit ovat taas pian kulman takana. Harmillinen takaisku oli se, että traktori ei lähtenyt käyntiin, yhyy! Mikko joutui kuntoilemaan ja nostamaan veneen käsitaljan avulla. 

Vähän nurinkurista se aina on, että kun kelit huononevat, me siirrymme käyttämään matalaa ja pientä peltivenettä (laiturissa) ja 5-heppaista perämoottoria. Moottori sulatettiin jäästä kamiinan lämmössä ja lähtihän se käyntiin, joten pelastuimme takaisin mantereelle vielä ennen hämärän tuloa :). 

Pirteitä pakkaspäiviä, toivottelee,

Saunan pelastus

Viikonloppuna saaristossa oli trafiikkia. Osa oli ulkoilemassa, osalla oli töitä käynnissä. Jäiden aika on saaristossa aina hyvä käyttää hyödyksi, kuten vaikkapa rakennusmateriaalien kuljetukseen moottorikelkalla tai mönkijällä. Yksi naapuri olikin kuljetushommissa. 

Meilläkin on kunnostustöissä tapahtunut edistystä! Päätimme loppusyksystä, että ottaisimme saunan nostamiseen ja kunnostamiseen ulkopuolista apua. Kuvasta näkyy, että sauna on noussut ja se on nyt mökin kanssa samalla harjakorkeudella. Mökki on myös tarkoitus nostaa noin 0,5 m korkeammalle turvaan korkeimmilta vedennousuilta. 

Liian matalalla ollut saunamme on vettynyt joka syksy. Kiuaskin veteli viimeisiään ruostumisen takia. 9 vuotta me vain sissinä olemme saunoneet huonossa kunnossa olevassa saunassamme. Pidän sitä saavutuksena, koska sauna oli ollut käyttämättä jo ennen meitä toistakymmentä vuotta! 

Noston yhteydessä on uusittu jo karmeja ja laudoitus. Saamme myös uuden uimalaiturin. Uudet perinteiset ruutuikkunat vanhojen lahonneiden tilalle laitoin tilaukseen jo ennen joulua, eli odottelen niitä saapuvaksi. Vanhat ikkunat olivat ns. itsetehdyt, vääntyneet ja yksipuitteiset, joten sekä sauna että pukuhuone ovat olleet vetoisia. Jatkossa voimme saunoa myös talvisin - luksusta :). 

Tänä viikonloppuna oli aikamoista sumua! Saa nähdä, onko saaristossa nyt plussakelien myötä alkamassa kelirikko. Jos näin käy, siirtyvät loput työvaiheet saunalla kevääseen.   

Ihanaa, kun asiat etenevät, eikä itse tarvitse tehdä edes mitään, pohtii,

Talven taikaa

Päätimme hyödyntää upean aurinkoisen talviviikonlopun ja lähteä patikoimaan saareen, kun meri on ollut nyt riittävän kauan aikaa jäässä. Toivottavasti jäät pysyvät vielä jonkin aikaa - niin ihanaa, hiljaista ja kaunista oli, että toivottavasti voidaan ottaa uusiksi ensi viikonloppuna!

Kuvat kertovat tällä kertaa tunnelmat paremmin kuin sanat. Arvatenkin kamerat räpsyivät :).

Ja tietysti tilakierros tehtiin ja todettiin kaiken olevan kunnossa - veneen pressu mukaan lukien ;). 

Kauniita talvipäiviä sinne kaikille!

Kirkkain mielin,

Venetelakointi ja pieniä näkemyseroja

Tutkin hetki sitten blogistani, milloin olemme minäkin vuonna viimeisen tai ensimmäisen kerran päässeet kulkemaan saareen, ja ihan dokumentointisyistä on traditiota jatkettava, eli päivitettävä tämän talven päivämäärät. Vuodesta 2012 lähtien ylöskirjatut raportit vuoden vaihteluista alkavatkin olla jo kullanarvoinen päiväkirja, koska näitä asioita ei millään voi muistaa oikein jälkikäteen. Saariston sääolosuhteiden ja touhuilun kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää voida tarkistaa näitä faktoja. Nytkin uskalsimme pitää venettä vesillä viimeiseen asti entisten vuosien malliin. 

Kuluneen viikonlopun sääennustukset pitivät täysin paikkaansa näin jälkikäteen todettuna. Lauantaina suoritimme veneen noston ja telakoinnin. Veneranta mantereen puolella menee todella nopeasti jäähän, joten oikean ajoituksen kanssa on hyvä olla tarkkana etenkin nyt, kun meillä on tämä uusi vene, joka on painava, ja jota ei enää nostella ja lasketa huvikseen. 

Uutena asiana vene nostettiin maihin saaressa. Siinä pikkutraktori oli välttämätön apuri. Näin ensimmäisellä kerralla veneen telakointi on vähän hakemista. Pitää ekstravarmistaa, että vene ei kaadu (!), tellingit kestävät ja niin edelleen. Lopuksi Mikko rakensi veneen päälle tuet pressutusta varten ja köytti pressut kiinni. 

Veikkaan kylläkin, että huolellisesta työstä huolimatta, kevään koittaessa pressut tulevat olemaan riekaleina, jos sattuu joku vähänkään kovempi myräkkä osumaan tänne (ja taatusti tulee osumaan). Olen sitä mieltä, että hommaan oli varauduttu liian ohuin pressuin näissä olosuhteissa. Palataan tähän päivitykseen sitten keväällä, jotta voin todeta: "Mitä minä sanoin!"

Millä sitten pääsimme pois vai jäimmekö saareen? Emme jääneet, vaan palasimme mantereelle tuolla pikkuveneellä (yllä), jonka perämoottorin käynnistykseen meni toista tuntia (huokaus). Mikon säätäessä moottorin kanssa, hain laiturille airot, koska olin varma, että vaikka tuo peräprutku lähtisikin käyntiin, se ei taatusti veisi meitä perille asti. 

No, Mikko säästyi soutamiselta, koska perämoottori toimi toivotun ajan :). Hän varmaan mielessään sanoi: "mitä minä sanoin!", jouduttuaan päivän mittaan kuuntelemaan moottorimanailuani ja tuoreeltaan keksimääni viisastelua siitä, kuinka iso vene olisikin pitänyt viedä jonnekin maksulliselle telakalle. Mitä tulee telakointitapaan tai pressutukseen, totean hyvillä mielin, ettei valtani ehkä ulotu niihin, mutta näkemyksistäni en toistaiseksi luovu ;). No, toivottavasti kaikki menee talvisäilön osalta hyvin ja Mikon todetaan olleen kaikessa oikeassa. 

Bye bye! Vielä ei tiedetä, koska palataan!

Kera näiden kuvien ja tunnelmien lähdimme saaresta. Sen jälkeen alkoikin heti lumisade ja jäätyminen.

Pikaisiin näkemisiin!

 

Helpotuksen huokaus

Merimatkalla ja meidän puolella saarta tuuli viuhui viime päivät ikävästi. Vähän siinä ja siinä, että mökki pysyi lämpimänä yöllä. Hyvin harvoin tuuli osuu mökkiimme suoraan (eli yöpakkanenkaan sinänsä ei ole ongelma vaan se tuuli).

Pienessä pakkasessa oma lahti alkoi myös jäätyä, mutta kohta ollaan taas plussalla.

Samaan aikaan suojan puolella saari sen sijaan kylpi auringossa kuin mikäkin unohdettu paratiisi. Saaristossa on niin ihanaa jokaisena vuodenaikana, mutta tyhjänä, hiljaisena ja kuulaana alkutalven pakkaspäivänä ihan sydämeni läikähti, kun tällaista ei pääse niin usein kokemaan. Olenkohan nähnytkään saarta tässä sään asussa kertaakaan? Joskus olisi mahtava asua täällä ihan pysyvästi vuoden ympäri, koska luonto muuttaa muotoaan jopa yhden vuorokauden sisällä. No, onneksi pääsemme käymään täällä käytännössä katsoen ympärivuotisesti. 

Avointa vettä, aurinkoa ja jäätä.

Viimeksi tässä on tullut maattua bikinit päällä :)

Olin loppukesän kodin muuton ja remontin vuoksi ihan kyllästynyt kunnostusprojektiimme. Ja olimme varmaan muutenkin kyllästyneitä kesällä koko touhuun, mikä oikeastaan vähän huolestutti, jos totta puhun. Nyt kuitenkin jo tullessa tänne huomasin ihan toisenlaisen tunteen valtaavan alaa - pitkästä aikaa. Jo autotiellä koin sellaista samaa intoa ja riemua kuin silloin joskus alussa. Puolen vuoden henkinen irtiotto, jonka aikana piti pakosti keskittyä ihan toiseen asiaan kaikki liikenevä vapaa-aika, on tehnyt tehtävänsä, vaikka se olikin raskas puolivuotinen loputtomine to do -listoineen. Mutta suurin tekijä on tietysti se, että saimme juuri jouluksi kodin remontin välttämättömät yksityiskohdat valmiiksi. Jippii ja hyvä me, case closed!

Nyt siis motivaatio ja inspiraatio on palannut. Oli niin ihana päästä fiilistelemään näiden vanhojen punamultatönöjen keskelle ja suunnittelemaan, mitä kaikkea seuraavaksi tehdään. Sitä ei voi kuvailla, miten helpottavalta nyt tuntuu, koska olisihan se ihan kamalaa, jos tässä kohtaa olisivat henkiset voimat kokonaan kadonneet!



Jos ei nyt olisi tuullut niin kovasti, olisimme jo alkaneet polttaa jätelautakasoja (jotka olen taidokkaasti rajannut kuvasta ulos, heh) talon ympäriltä. Tämäkin oli yksi asia, johon meiltä ei vaan liiennyt voimia viimeiseen puoleen vuoteen, mitä nyt yhtäkkiä äimistelen.

Kunpa jo saataisiin asioita eteenpäin niin ulkona kuin sisällä. Uskon, että tulevana vuonna talolla alkaa jännittävä, pala palalta etenevä vaihe, josta pystymme taas nauttimaan toisin kuin kuluneena vuonna. Näkisipä kristallipallosta, onko vuoden päästä yhtään huonetta valmiina. Nyt on sellainen positiivinen kärsimättömyys päällä, mikä yleensä on luvannut hyvää asioiden etenemisen suhteen :).

Helpottuneena,