Peltiseppäpariskunta

Täällä ollaan taas! Loma Kroatiassa oli ihana - touhukas - eli vastasi täydellisesti odotuksiamme. Tuli heti tunne, että on pakko päästä uudestaan niihin kirkkaisiin vesiin ja idyllisiin maisemiin. Luulen, että laitan jossain vaiheessa myöhemmin pienen lomakuvakollaasin tänne blogiinkin. Osaisiko muuten joku vinkata, millä työkalulla saisi helposti tehtyä kollaaseja. Siis ilmaiseksi :)

Oli tietysti ihana palata Iduriin. Liiteri jäi ennen matkaa viittä vaille valmiiksi ja kattopelti ennätettiin laittaa tilaukseen. Perjantaina karkasimme hieman normaalia aiemmin töistä. Haimme rautakaupasta saapuneen peltin yms. ja kuljetimme tarvikkeet työmaalle odottamaan seuraavaa päivää.

Mauro päätti tapansa mukaan asettua kameran eteen kuvan kaunistukseksi.  

Aaltopelti ei ole ykkössuosikkini, mutta koska täällä kaikki muutkin pikkurakennukset on katettu sillä, päädyimme samaan. Lisäksi se on helppo asentaa. Asennustyö sujuikin yhteistyönä yllättävän nopeasti. Toimin levyjen nostelijana ja mittanaisena. Pitelin alhaalta levyjä paikoillaan ja Mikko ruuvasi ne kiinni ylhäältä. Tärkeintä oli, että ensimmäisen sai kiinni täysin suoraan, muuten viimeisessä palassa muutaman millinkin vinous kumuloituu.

Levyt saatiin kulkemaan suoraan ja sen jälkeen Mikko lisäsi harjalistan sekä ruuvasi palat kiinni kauttaaltaan. Tässä vaiheessa itse karkasin mustikkaan. Arvasin, että matkan takia mustikkasaalis jää tänä vuonna vähäiseksi :(. Kausi ei oikein ehtinyt alkaa ennen lähtöämme ja nyt tuntui jo monin paikoin mustikat hävinneen. Huono, lyhyt, mustikkavuosi edellisiin verrattuna. Muutama litra sentään tuli kerättyä.

Peltikatto valmistui puolessa päivässä. Ihmeen helppoa!

Tässä sitä ihaillaan työn jälkeä juuri parahiksi ennen myrskyn tuloa. Oli muuten kuuma päivä.

Katto pysyi paikoillaan myrskyssä ja klapit kuivina :). Sade oli hurja ja sähköt menivät. Salama iski aikamoisen virtapiikin venevajan sähkökaappiin: se syöksi sinistä sähköä ja ritisi parin metrin säteellä. Onneksi ei ollut kukaan vieressä! Seurasin pelästyksissäni tätä keittiövajasta käsin. Jääkaappi ja pakastin kestivät rytinän, iPhonen laturini ei. Aamulla kuivattelin yrttejä kuivurissa ja jatkoin mustikankeruuta märässä metsässä. Aurinko paistoi taas ihanasti.

Kohta maistetaan uunissa muhivaa mustikkapiirasta, nam.

Kaunista alkavaa viikkoa!

Kirvesnaisen hommia

Eihän mikään homma ole varsinaisesti miesten tai naisten, vaikka aika usein näin tulee ajateltua. Kävin mielessäni pohdintaa, että parit portaat odottavat tekijäänsä, mutta en saa ikinä houkuteltua Mikkoa näihin, kun hänellä on ns. useampia muita ensisijaisempia ja isompia hommia. Jo poikien uimalaiturin valmistuttua tiesin, että minullehan se uimaportaiden teko luontevasti jää, koska juniori on kaverin mökillä ja seniori kesätöissä & pitämässä ykköskodista huolta.

No, ajattelin ensin päästä helpolla ja ottaa mallia talon takaa löytyneistä kevyistä tikkaista:

Mutta Mikko sanoi, että tuollaisilla tikkailla satutat vaan varpaasi, kun nouset merestä. Tjaa, ai ettäkö pitäisi olla oikein kunnon askelmat? Sehän tietää aika paljon vaikeampaa projektia... Ei muuta kuin yrittämään.

Reunapuut, askelmat, tukipalikat niiden alle... isommat tukipalikat, korjausmittauksia, isommat naulat... eikun ruuvit...

Aika monta aloittelijan virhettä tein, en jaksa niitä luetella, mutta hyvänen aika, sitä on tehty puutöitä viimeksi alakoulussa!

Lopuksi laitoin portaiden takapuolelle poikkilaudat tukevoittamaan rakennelmaa. Aika pro meininkiä jo tässä vaiheessa :)

Joten ihme kyllä, valmista tuli!

Onnistumisesta innostuneena päätin heti tarttua seuraaviin portaisiin! Tässä lähtötilanne tänään aamulla: noin metrin harppaus vajaan.

Tarvikkeet valikoituivat venevajan purkulattiasta, eli näistä piti saada aika paljon järeämmät kuin uimaportaista. Ensin sovitin reunapuut ja sahasin ne malliin.

Päätin oikein panostaa ulkonäköön, eli laittaa tukipuut diagonaalisahauksin. Alla kaikki osat mitattuna.

Lopuksi laitoin vielä ylimmän askelman taakse jonkun ajopuun, josta kiinnitin portaat vajan seinään.

Mahtavaa, että nämäkin syntyivät loppujen lopuksi muutamassa tunnissa. Vielä tarvitaan pikkuportaat ja isot portaat, mutta nyt jotenkin uskoo, että ne vielä tehdäänkin! :)

Ainoa miinuspuoli, että keskittyy niin omiin hommiinsa, on, että sillä välin...

- Mauro, EI TAAS!!

 - ai mitä muka?

Mauro se jälleen hieman paranteli rantaa. Voi, en jaksa enää välittää, koska sillä vaan on tällainen addiktio ja niin tämän kuin monet muutkin mielitekonsa se tulee toteuttamaan vielä monet kerrat  uudestaankin. 

Työpäivän jälkeen janottaa. On hauskempaa mennä saunaan kunnon kesäjuoman kanssa - ja tietysti, kun on ne uimaportaat!

Kirvesnaisen drinkki:

kylmää vettä

sitruunaa ja limeä

tuoretta minttua

tummaa sokeria ja/tai hunajaa

Kylmiä juomia ja kuumia löylyjä toivottelee,

Uimalaituri

Juhannuksen jälkeen olen ehtinyt hermostua sateeseen ja kylmyyteen, mutta myös ihastellut täysillä kukkaan puhjenneita juhannusruusuja.

Toimin myös kannustusjoukoissa, kun esikoinen pikkuveljensä avustuksella päätti ryhtyä rakentamaan uimalaituria kyllästyttyään useamman päivän joutenoloon. Kuulin välillä suupielestä mutinaa, että "vitsit, kun äiti on tossa vieressä, niin kaiken pitää mennä ihan suoraan". Hee, hyvin kasvaneet pojat - enää ei tarvitse sanoa ja ohjeistaa mitenkään, kun tietävät sanomattakin :).



Olimme Mikon kanssa skeptisiä, kun pojat lähtivät tekemään uimalaituria ihan perusteellisemman kautta: porapaalut merenpohjaan ja kaikki... mahtaako se ollenkaan onnistua... mutinaa&päänpyörittelyä.



Vesi on poikkeuksellisen korkealla, joten vaikka laiturille astutaan juuri nyt rantaveden kautta, se ei tule olemaan tilanne oikean kesän alkaessa.



Kun laituri oli valmistunut, Mikko tuli Wärtsilän rooliasussa ihastelemaan ja ihmettelemään lopputulosta.



Minä sen sijaan ihailen esikoisen kykyä tarttua hommaan kuin hommaan. Kannusti nuoremmankin jaksamaan loppuun asti :). Missä vaiheessa hänestä tulikin noin iso, aikuinen? Huomenna nimittäin virallisesti täysi-ikäinen ♥.

Juu-u, kyllä se kestää.

Se on sitten vissiin meikäläisellä uimatikkaiden teko seuraavaksi edessä.

Onnittelukukat esikoisellemme!

Toivottaa tämä ylpeä äiti

Jugend-tuolin verhoilu

Löysin vanhan tavaran liikkeestä ihastuttavan verhoilua odottavan jugend-tuolin vain 32 €:lla. Päätaloon haluan komeita, kestäviä puukalusteita, joiden ilmettä voi keventää kivoilla kankailla. Tyylit saavat talon tyyliin vaihdella :) Tästä se lähtee!

Kaupan päällisiksi kävin kiinnostavan keskustelun myyjän kanssa, joka paitsi kehui uutta tuoliani, oli utelias tietämään verhoilisinko sen itse. Ja kun kerroin, että tämä oli suunnitelmani, sain kuulla hänen olevan ammatiltaan verhoilija. Nöyränä kerroin, että minulla kyse on uudesta harrastuksesta, mutta sain hyväksyviä nyökytyksiä, kun kysyttäessä kerroin käyttämistäni materiaaleista, juutista, hampusta, puuvillavanusta ja niin edelleen :). Lähdin tuolini kanssa liikkeestä täynnä intoa ja itseluottamusta.


Olen keräillyt matkan varrella pieniä eriä kauniina pitämiäni kankaita, joten kankaan valinta tapahtui omista varastoista. Kerron tuonnempana valintaperusteistani. Kangaspäätöksen tehtyäni ryhdyin pohjatöihin. Nyt seuraa aikamoinen kuvapläjäys työvaiheista:

Ensin irto-osan pohjaksi juuttia

Sitten merkkasin solmukohdat ja ompelin täytelankalenkit

Jugend-tyylissä suosittiin matalia täytteitä, joten lenkit ovat siksi matalat. Luulin tätä vaihetta vaikeaksi, mutta käyräneulalla se sujui. Innostavaa, kun työ eteni niin sutjakkaasti!

Nooh, joku vieressä väsähti kannustamiseen, vaikka tietämystä ja taitojani alleviivatakseni selostinkin vaiheita koko ajan kovaan ääneen muulle perheelle. 

Hampputäytteet lenkkien alle

Seuraavaksi laitoin vanukerroksen, jonka alle tupottelin yhdeltä sivulta vielä lisää hamppua, koska sileän muodon saaminen oli haasteellista.

Sitten kiristin lakanakankankaan levyn yli. Kuten kirjoissa lukee, lakanakankaan pitää olla valkaisematonta, ettei se ei repeydy. Kunnon kiristys onnistui hyvin.

Vihdoin päällyskankaaseen. Kiinnitin sen ensin vain yhdeltä reunalta levyn alapuolelle tarkistaakseni, että kuviot kulkevat suoraan.

Päädyin tähän raikkaaseen mustikan ja luonnonvalkoisen sävyiseen kankaaseen, koska kuviointi on sattumalta kuin talonpoikaisjugendia. Kangas sopii minusta mainiosti tuoliin - olematta vanhahtavaa, raskasta jugendia - joten olen innoissani, että sitä tuli joskus hankittua. 

Kaikkein vaikein kohta oli saada kulmat tehtyä niin, ettei päälipuolelle jää yhtään ryppyä näkyviin.

Jonkun kulman jouduin ryppyjen takia irrottamaan ja tekemään kahteen kertaan, mutta lopulta onnistui.

Vielä vaikeammat olivat istuinosan takareunan lovet, mutta kärsivällisesti mallailemalla nekin menivät siististi.

Kankaan kunnollinen kiristys joka reunalta viimeistelee jäljen.

 

Tässäpä se, aikaa kului n. 2,5 tuntia

 

 

Nyt vain istumaan. Ei vaiskaan! Olen vahtinut, ettei kukaan istu siihen, hehee, ilman suojamuovia. Pyhävaatteissa siinä saa sitten joskus istua päätalon kirjastohuoneessa ;).

No, pilailin vain, kyllähän tämä käyttöön otetaan ennen sen pääsyä päätaloon. Vaalea kangas on tietysti aina hieman arka, mutta käyttöä varten tuolin tein, en pelkäksi koristeeksi. Kankaan voi aina pestä tai jopa vaihtaa. 

Hyvällä tuurilla viikon päästä pääsisi kulkemaan saareen. Tämän viikonlopun ohjelmassa onkin veneen keväthuolto! 

PS. Luetko blogiani mobiililla? Ovatko kuvat ihan eri marginaaleissa? En ymmärrä, miksi kuvat hyppivät omassa mobiilinäkymässani ihan oudosti, vaikka teen postauksen koneella ja siinä ne näyttävät jotenkuten pysyvän samassa rivissä. Tylsää - pahoittelut mobiililukijoille :(.