Pähkäilyä

Kerroin viimeksi varovaisesta suunnitelmastani verhoilla itse 30-40-luvun nojatuolin tai tuoleja (kuva löytyy edellisestä postauksesta). Kiitos vaan kannustuksesta ja vankkumattomasta uskosta, että osaan;  kukaan muu kuin minä itse ei näytä epäilevän kykyjäni :). Enpä tiedä vielä, mitä ajattelisi, mutta innostava palaute ajoi ainakin siltä seisomalta haarukoimaan sopivia kankaita. Kankaiden valinta on vaikeaa erityisesti allekirjoittaneelle, mutta olen päässyt jo pitkälle. Lopullinen päätös uupuu, joten vilautan hieman ajatuksiani.

Tuoleja on kolme, mutta tarkoitus olisi saada ainakin kaksi käyttökelpoiseksi uudella verhoilulla. Toivoisin, että kankaista henkisi raikas meininki, nykyaikainenkin, mutta vanhahtavalla tyylillä. Juu, helpommin sanottu kuin tehty. Kivan säväyksen tuoliin/tuoleihin antaisi se, että selkämys olisi kirjavammalla, ehkä kukikkaalla kuosilla ja istuinosa tähän sopivalla yksivärisellä ja tukevalla  kankaalla. Eli ajatukseni on yhdistää yhdessä tuolissa kahta kangasta.

Vaihtoehtopari I

Selkämys tällä:

Istuinosa tällä:

Vaihtoehtopari II

Selkämys tällä:

Istuinosa tällä:

Kysymys: valitako vain jompi kumpi näistä pareista ja tehdä kaksi samanlaista tuolia vai tehdäkö kaksi erilaista tuolia kummallakin näistä vaihtoehdoista?? Yhtenäisyys vai erottuvuus? Sijoituspaikaksi olen ajatellut päätalon oleskelukamaria - niin pöhkö ajatus kuin tämä onkin - koska talo ei ole valmistumassa lähiaikoina (huokaus). Tästä huolimatta tosiasia on, että olen jokaiseen nurkkaamme tähän asti suunnitellut kalusteet etukäteen, joten miksei tälläkin kerralla?

Kankaat pitävät tänä viikonloppuna mieleni pois teurastuksesta - tarkoituksella. Mikko sai onneksi muita apuja, joten en joudu kohtaamaan asiaa "on the spot". Ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri, että masentaa ja surettaa taas niin, ettei kukaan sitä ymmärrä. No, huomisesta lähtien on sitten lihankäsittelytalkoot, joten tänään ajattelin antaa itselleni luvan miettiä jotain ihan muuta.

Täällä siis yritetään keskittää mieli ei-niin-raskaaseen pähkäilyyn kankaista,

Päiväpeite valmistui

Onpa hyvä, että ompelen vain silloin, kun todella saan ompeluinspiraation. Nimittäin vintille tulevan päiväpeiton tarvikkeet ehtivät jo useita viikkoja odottaa tekijäänsä, kunnes sain upean pitsilahjoituksen, mikä muuttikin suunnitelmaa toiseen suuntaan. Mikä onni, etten ollut ehtinyt aloittaa peitteen ompelemista!

Käytin sängynpeitteen pohjana uutta tikkipeitettä, joka löytyi etsinnän jälkeen ihan S-ketjun Prismasta. Toinen puoli on tumman ja toinen vaalean ruskea, joten ompelun alkaessa voisin valita, kumpi on parempi. Alunperin suunnitelmissa oli ostaa kangaskaupasta puuvillakankaalla päällystettyä tikkikangasta, mutta ne olivat yllättävän hintavia, minkä lisäksi valikoimasta ei löytynyt juuri oikeaa sävyä. Jossain vaiheessa jo huokailin, ettei koko projekti onnistu lainkaan, mutta sitten oivalsin, että valmis parivuoteen päiväpeite alla on paitsi vaivattomampi toteuttaa, myös edullisempi vaihtoehto.

Alkuperäinen suunnitelma siitä, miten ompelisin tikkikankaan päälle ostamiani kahta kukkakangasta, löytyy täältä: klik.

Ompeluinspiraation synnyttivät saamani pitsit, joista viimeksi postasin. Juoksumetrejä oli runsaasti - kiitos Merenneidon mummon! Makutuomarina toimi seniorin tyttöystävä, jonka kanssa sovittelimme pitsejä kahden kukkakuosin kanssa vierekkäin vuoroin peitteen tummalle puolelle, vuoroin vaalealle. Lopulta hylkäsimme kokonaan tummanruskean kukkakankaan ja totesimme, että vaalea kukkakangas, päiväpeitteen vaalea puoli ja pitsit tekevät peitteestä kesäisen raikkaan. Oiva päätös, tartuin innolla työhön.

Asettelin kankaan peitteen keskelle ja aloin huristella. Kankaan reunassa näkyy siinä käytetyt sävyt - reunimmainen sävy on aivan sama kuin ostamassani päiväpeitossa!

Sitten ompelin pitsit kankaan reunoille, ne taitavat riittää juuri ja juuri…

 Perheen miespuolisesta väestä vain Mauro osallistui ompeluun - sekin hieman kyllästyneen oloisena.

- Kestääkö vielä kauan?

- Voisitko pliis olla kuvaamatta ja mieluummin mahdollisimman nopeasti ommella tuon täkin loppuun

- Eihän tarvitse purkaa, Mauro? Yritin tehdä tarkkaa työtä. 

Pitsiä jäi yli vain parikymmentä senttiä :). Ruskea kukkakangas, jota en käyttänyt lainkaan, jää muihin ompeluksiin. Alla on muutama detaljikuva valmiista peitteestä; kokokuvia sitten lisää, kun peite pääsee oikealle paikalleen venevajan vintille.

Kauniisti aaltoilevat pitsit antavat minusta kivan, elävän säväyksen peitteeseen. 

- Miikkooo, tilaan sulta yhden 160 x 210 cm:n sängyn juhannukseksi! Tulee vieraita!

Talvi-iltoina on hauska väkertää,

Hihkuntaa ja varoituksen sana

Tipautan tänne kuvat tilaamistani päiväpeitekankaista, koska ne nähdessäni yhtäältä hihkuin innosta, mutta toisaalta minulle myös valkeni, miksi osa Fabric.com:ista tilaamistani kankaista on niin edullisia.

Pieni pelko elää aina nettitilausten kanssa, että näyttääkö ostettu juttu todellisuudessa yhtä hyvältä. Nyt ei olisi kuosien suhteen voinut käydä paremmin: vaalea kasviaiheinen kangas, jonka sävyjen suhteen olin hyvin vaativainen, osoittautui luonnossa vieläkin kauniimmaksi kuin myyntikuvakkeessa. Sävyt ovat todella intensiiviset, joten saan tästä hienon lähtökohdan vintin muille värivalinnoille ja koko sisustukselle.

Kuviointi on ihanan isoa ja hienoja sävyjä on vaikka kuinka paljon. Sävyjen kirjo ei oikein pelkästä kuvasta erottunut, mutta koko skaala kyllä sopii aivan täydellisesti merelliseen ympäristöön. En voisi olla tyytyväisempi!

Kangas on myös laadukkaan oloinen, pellavan tyyppinen. Ripaus ylellisyyttä sopii tähän tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. 

Toinen helpotuksen aihe oli tumman kankaan pohjasävy. Kuvakkeessa se näytti melkein mustalta, mutta kyllä se tosiaan on ruskea, kuten pitikin. Tykkään tästäkin! Mutta...

…tämä kangas toimitettiin minulle yllättäin kolmessa palassa! Mikä onni, että paloina oli juuri tämä ruskea, sillä siitä minun on muutenkin tarkoitus leikellä tilkkutäkkimäisesti kaistaleet vaalean kankaan ympärille. Tilasin näiden lisäksi myös pojan huoneeseen verhokankaan ja sekin tuli useamman palan osina. Tämä oli minusta aivan törkeän huono juttu, mutta onni onnettomuudessa oli nyt se, että tilasin sitä kangasta riittävästi ja sain tasattua kuviot. Pääasia oli, että vaalea kangas tuli yhtenä kappaleena! Mikä ongelma olisikaan tullut, jos isokuvioista, ja vähän kalliimpaa, kangasta joutuisi yhdistelemään pienistä paloista.

Ruskea kangas on pienikuvioista, joten pärjään palojen kanssa kyllä tässä projektissa. Halusin kuitenkin kertoa tämän varoittavana esimerkkinä, jos päätätte hehkutuksieni johdosta tilata samasta paikasta kangasta. En ainakaan itse ollut huomannut tätä mistään toimitusehdoista. Näyttäisi siltä, että syynä paloitteluun oli joko kankaan edullinen hinta tai määrä: ennenkin, kun olen tilannut pienemmän määrän, noin 2 metriä, kangas on tullut yhtenä palana, mutta isommat metrimäärät (4-6 m) toimitettiin useammassa osassa. Lähetys muuten oli supernopea ja tapahtuu suoraan ovelle - siitä plussaa.

Viikonloppu on vierähtänyt erilaisten käsitöiden merkeissä. En tosin vielä ehtinyt työstää päiväpeitettä (vaan tein pojan huoneeseen verhot), mutta päätin illan puhteeksi kokeilla sytykeruusujen tekemistä. Olen miettinyt pitkään niiden tekemistä ja kimmokkeena toimi myös syksyllä naapurilta lahjaksi saatu kaunis ruusuasetelma. Opin hain muista blogeista. Sulattelin syksyn ja talven kynttilänloput Idurin "kaatikselta" löytyneessä pannussa.

Ruusut syntyivät eri värisistä kananmunakennoista, joten käytin vain valkoista talia.

Kennot loppuivat kesken, joten pyörittelin ja solmin juuttinarulla lisää ruusuja joululta yli jääneistä paperiserveteistä ja huursin talviseksi valkoisella talilla.  

Osasta tuli monivärisiä, koska ruusujen sisustaan käytin myös värikkäitä joulukortteja.

Sytykeruusuista saa kauniita asetelmia vaikka lumiselle pihapöydälle. Niin no, nämä on toki tarkoitus polttaa…

Tekeminen oli yllättävän helppoa, mutta aikaavievää. Teen kyllä näitä varmasti uudelleenkin, sillä käyttötarve on suuri ja materiaali luonnollisesti kertyvää.

Pst, ensi viikonlopulle suunnittelemme saareen patikointia - kivaa.   

Touhukasta sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille! 

Riskillä mennään

Kiitos kaikille mielipideavusta kankaan valinnassa; hauskaa, kun niin moni innostui pohtimaan asiaa!! Gallupista oli selvästi apua, koska lähdin sen avulla tiputtamaan vaihtoehtoja pois. Äänet tuntuivat jakautuvan hyvin tasaisesti, joten otin kiltisti kynän käteen ja laskin tukkimiehenkirjanpidolla pisteet kullekin kankaalle. Lukijoiden puolisoidenkin äänet laskettiin - myös minun puolisoni - mutta itse en antanut tässä vaiheessa ääntäni vielä yhdellekään.

Aloitetaan häntäpäästä. Joukkomielipide auttoi tiputtamaan pois kaksi ehdokasta: punasävyinen ja hailukka saivat vähiten ääniä, vaikka etenkin tuosta hailukasta tykkään kovasti!! Se oli oma vahva ennakkosuosikkini, mutta ehkäpä tämä hienostunut kuvio pääsisi paremmin oikeuksiinsa vaikka päätalossa myöhemmin.

Täten näitä kahta meille ei ainakaan nyt tule:

Toinen punasävyinen sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle sekä ihastusta että inhotusta herättäneen kelta-sini-vihreän kanssa. Äänestystä seuratessa ja kankaita tuijotellessani minulle varmistui, että näin vahvasti punasävyinen ei toimi, koska alkoi jo nyt harmittaa, että siitä puuttuu vihreä ja sininen kokonaan. 

Pois siis kylmästi nämäkin kaksi upeaa kangasta:

Yhden pisteen päähän voittajasta, eli toiselle sijalle suoriutui Mikon ja monen muun suosikki:

Ja äänestyksen voittaja yhden äänen erolla edellisestä:  

No mihin sitten minä päädyin? 

Gallup-voittaja oli aivan aluksi myös oma kaikkein vahvin suosikkini. Siinä on leikkisyyttä ja luonnetta. Mutta sitten alkoi arveluttaa kankaan sinisyys. Nyt sitä vihreää tänne, kun sinistä meillä on aina joka paikassa! Toiseksi tullut kangas alkoi siis viehättää koko ajan enemmän ja enemmän, ja kun oikein sitä tarkastelen, siinä on kaikkia vintille toivomiani sävyjä: sinistä, vihreää, ruskeaa. Jopa löydän siitä häivähdyksen punertavaa tai ainakin potentiaalin punaisen yhdistämiseen. Annoin oman ääneni sille - ja olenhan asiassa vaa'ankieliasemassa :). Olin tyytyväinen valintaan ja siihen, että Mikon kanssa päädyimme samaan. 

Kaikki ei ole aina niin suoraviivaista...

… eli eipä tässä kuitenkaan vielä kaikki. Mittoja laskiessani ja tilausta tehdessäni huomasin, että VOIHAN PAHUS, valitsemamme kangas on puolet kalliimpi kuin esim. voittaja ja kangasta menee aika paljon. Voih, äityäkö nyt pihiksi?? Ja sitä paitsi, onko se sittenkin liian herkkä? Argh, taas epävarmuus hiipi mieleeni. Tuskailin, että saan tästä typerästä vatvomisesta vain harmaita hiuksia ja ryppyjä otsaani!

Skrollasin vielä kerran hakusanoilla green, blue ja floral tarjolla olevat kankaat ja sitten löysin yhtäkkiä tämän tummanruskealla pohjalla olevan kuosin! 

Okei, okei - tiedän, että se on aivan liian tumma, mutta mitäs sanotte tästä?

Toisaalta nyt ei auta enää sanoa mitään, kun painoin jo enteriä, eli tilasin näitä molempia kankaita. Tumma oli puolet halvempaa kuin vaalea, joten säästin tällä yhdistelmäkeksinnöllä viitisen kymppiä. Sitä oli vain muutama metri jäljellä, joten jouduin tekemään yhtäkkiä äkkipäätöksen.

Sängynpeitteen pääli- tai keskiosa tulee siis tuolla vaalealla ja reunoille laskeutuva osa kankaasta tulee tummalla kukkakuosilla. Kankaiden väliin ilmettä rauhoittamaan voin halutessani laittaa yksivärisen kaistaleen joko vaaleaa beigeä tai tummanruskeaa kangasta. Tummanruskea sopii varmasti hyvin huonekaluihin ja nyt on ainakin vähän enemmän särmää. Myönnän silti, että pikkuisen arveluttaa, oliko tämä "mummon tilkkutäkki" -ajatus hyvä idea. No, riskillä mennään! Saatte sitten myöhemmin arvioida lopputulosta (tai saatte toki nytkin).

Elämässä pitää ottaa riskejä. Tämä ei ehkä ole niitä kaikkein vakavimpia, joten uskalsin sen ottaa :)

Nyt odotellaan, miltä kankaat näyttävät livenä,

Yhteistoimintaneuvotteluita

Nro 1

(kaikki kuvat: Fabric.com)

Ennen kuin menen varsinaiseen asiaan, lanseeraan pienen mielipidetiedustelun: postauksessa esiintyvät kangasmallit ovat ehdolla venevajan vintille sängynpeitteeksi ja toivon kipeästi teiltä lukijoilta mielipiteitä. Pidän näistä kaikista ja muutamaan olen vähän enemmän kallellaan, mutta pitäisi valita vain yksi. Mitkä ovat kriteerit? Aion loihtia vintille hieman kruusatun ja nostalgisen, mutta modernin captain's cabin -tunnelman, mikä tarkoittaa perusvärien, kuten vihreän, sinisen ja ehkä myös punaisen yhdistämistä tummiin puuhuonekaluihin ja messinkisiin yksityiskohtiin (lamput, koukut, kehykset jne). Vinttihuone on matala, joten siksi esim. kankaassa pitää olla mukana vaaleutta, ettei yleisilme mene liian tummaksi. Valitako vahvempi kuosi, jossa on särmää vai hennompi, joka jättää tilaa muille yksityiskohdille? Mikä kuosi toimisi tarkoituksessa ja näyttäisi kauniilta vintillä?

Nro 2

Ja sitten asiaan - parisuhdeasiaan. Lueskelin juuri tasan kaksi vuotta sitten kirjoittamaani päivitystä meidän keskinäisistä tempperamenttieroistamme kunnostamisen, sisustamisen ja töiden suunnittelun suhteen sekä yhteistoimintakyvyistämme. Jäin miettimään, onko jokin muuttunut.

Itse olin vielä kaksi vuotta sitten kovin kärsimätön ja ihmettelin Mikon tapaa salakavalasti ja huomaamattomasti (lue: liian pitkään) prosessoida seuraavaa siirtoa, mikä minulle näyttäytyi siltä kuin hän olisi tekemättä mitään. Mutta nyt olen oppinut, että hän yhtäkkiä - pitkällisen "levon" jälkeen -  tarttuukin määrätietoisena hommaan tietäen, miten se viedään maaliin. Tätä piirrettä olen nyt oppinut lukemaan paremmin, vaikka tässä vähän sarkastisesti sanani valitsenkin ;). Olen oppinut itse visioimaan ehkä vähän vähemmän (luojan kiitos, ajattelee Mikko) ja elämään tässä ja nyt. Odotukset urakan nopeuden suhteen eivät ole enää niin korkealla, koska menetteleehän tämä meidän tila jo tällaisenaankin. Liekö tämä lannistumista, jollaiseksi muistan Valo-blogin Tarun nimenneen tietyn realismin, mikä lopulta koittaa pitkällisessä remontissa?

Nro 3

Toisaalta Mikko on tätä nykyä armollisempi sisustusvohkauksilleni, joten jing ja jang alkavat tasoittua. Suuri saavutus minusta! Lienevätkö syynä tähän kivannäköiset nurkat mökissä, kuistilla ja ruokailuvajassa? Perinteisesti hän on huokaillut, jos meille on ilmestynyt jokin lamppu tai huonekalu ennen kuin sillä on lopullista paikkaa, mutta huomaan pientä lientymistä asenteissa ;). Ihan hiljattain olen yllättynyt parissakin tilanteessa positiivisesti. Kysyessäni mm. häneltä mielipidettä näistä kangaskuoseista, sain karjakkoilmeen (muistatteko Iltalypsy-ohjelman?) sijaan harkitun vastauksen! Miehellä on MIELIPIDE! Lisäksi rakas aviomieheni ehdotti, että "lähdettäisiinkö lauantaina Raaseporin kiertueelle varaosapankkiin, Rakennusapteekkiin ja kirppiskierrokselle". Melkein huudahdin, "siis mitä?, kuka puhuu??!"

Nro 4

Huomenna tietysti lähdemme kiertueelle ja uskon, että meille tulee tosi mukava päivä. Etsiskelemme suolavajaan sopivaa pientä ikkunaa ja pääsen pitkästä aikaa piipahtamaan suosikkikirppikselläni, josta olen tehnyt aiemminkin edullisia löytöjä. Koluamisen lomassa ja automatkalla tulee varmasti pohdittua ja neuvoteltua monta yksityiskohtaa seuraavista työtehtävistä. Huomenna meillä on aikaa ja loistava kehys yhteistoimintaneuvotteluille.

Nro 5

Yhteisen suunnittelumoodin kaikkein pahin tappaja on oikeastaan ajan puute. Aina, kun meillä on aikaa, täytämme sen helposti tulevien projektien - täysin hullujen ja koskaan toteutumattomienkin asioiden sekä konkreettisten työtehtävien - suunnitteluun. Kun aikaa ei ole, kumpikin pohtii asioita mielessään ja joskus huomaan ajatuskulkujemme edenneen täysin eri suuntiin. Sehän ei vaan tässä projektissa käy! Kiire on yleensäkin kaikkien ihmisen arkiongelmien suurin syy. Kiireen tuntu pitää siis eliminoida ja kanavoida se kiireettömyyden tunteeksi - niin remontissa, parisuhteessa, töissä, eli elämässä yleensäkin. Tässä minulle hyvä uudenvuoden lupaus: vältän kiirettä kaikin tavoin, otan aikaa asioille, pysähdyn ja eliminoin olemuksestani viimeisenkin pisaran kaikenlaisesta hötkyilystä.

Nro 6

En viitsi paljastaa, mikä näistä on Mikon suosikki, jottei se vaikuttaisi teidän ajatuksiinne. Itse olen pystynyt pudottamaan näistä pois vasta varmuudella yhden, ehkä kaksi. Olisi mukavaa pystyä tekemään kangastilaus sunnuntai-iltana, joten pliis,

auttakaahan ihmeessä,

Kuistin verhot

Sen jälkeen, kun kuistille kaipailemani tunnelma jotenkin loksahti mielessäni paikoilleen, olen pannut aika paljon iltaisin aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä sinne tuleviin verhoihin. Ompelen kyllä inspiraation tullen, mutta yleensä otan vain nopeita juttuja työn alle, koska kyseessä ei ole ykköslempijuttuni. Tässä kohtaa kerrankin päätin, että tehdään nämä nyt sitten IHAN SIKAHUOLELLISESTI, jotta verhoista tulisi hienostuneet ja viimeistellyt. Näitä attribuutteja eivät ompelukseni yleensä täytä. Pieniä 'persoonallisuuksia' kyllä verhoissani havaitsin, kun niitä ripustelin, mutta parhaani olin yrittänyt :). Ei siis takerruta tässä vaiheessa enää pikkuseikkoihin.

Juoksumetrejä on toistakymmentä, mutta sain toteutettua kunnianhimoisen idean: ompelin verhot  vanhoja käsintehtyjä pitsejä hyödyntäen. Osan otin vanhasta pöytäliinasta (hankittu kirpparilta), osan kursin talon vanhoista lakanoista. Lopullisen riittävyyden takasivat lopulta Mikon äidiltä saamani pitsit, jotka hän on nuorena tyttönä itse tehnyt. Arvostan!

Vanhat pitsinpalat saivat uuden elämän ja verhoihin latautui tällä tavalla aika paljon arvoa. Nyt niissä on  sekä suvun että Idurin historiaa, ja itse pääsin siihen osalliseksi hikoiltuani koristereunusten parissa varmaan yhtä kauan kuin on mennyt pitsinnypläykseen aikanaan aikaa.

Kyllähän pitsikollaasi-idea kivasti toimii ja on lähellä ajateltua lopputulosta. Mutta on tämä - tekstiilityöt vain yksi esimerkki - vaan semmoista ensi kertaa tekemistä meikäläiselle kaikki, eli koko ajan pieni epävarmuuden tunne jäytää. No minkäs teet, kun tulee hyvä idea niin toteuttaa se vaan pitää! Palkinto on tietenkin siinä, että voi ihmetellä tehneensä jotain, mitä ei tiennyt osaavansa.

Yhdeltä seinustalta on vielä ikkunanpuitteet maalaamatta, joten viimeinen kappa odottelee tässä.

Verhotangot tilasin Verholine-nimisestä nettifirmasta. Päädyissä on vähän tuota samaa pitsiajatusta...

Enää en harmittele, että väkertämiseen vähän kului aikaa. Olenkohan tällaisten oppituntien myötä myös tulossa kärsivällisemmäksi? Ehkä, mutta IHAN KIVA on laittaa taas ompelukone vähäksi aikaa kaappiin. (Taidan omata viha-rakkaus -suhteen ompelemiseen.) 

Ihan kaikkea emme kuitenkaan kuvittele osaavamme/ehtivämme/jaksavamme itse. Muistanette, että tilasimme eräältä vanhemmalta puusepältä ison ruokapöydän. Raskaan pöydän kuljetus oli oma operaationsa, mutta siellä se nyt odottaa pihalla pääsyä kesäkeittiövajan toiseen päätyyn. Pieni auringon polttama patina ei tee sille pahaa. 

 

Aurinkoa alkaneeseen viikkoon,