Ei pukkaa priimaa

Olemme edenneet kirjastokamarin tapetointiin. Pohjatyönä seinissä on  huokolevytys, esiliisteröinti ja sen päällä makulatuuritapetti. Tapetiksi valikoitui ihastuttava Lim och Handtryckt AB:n Slottsviken-niminen käsinpainettu jugend-perinnepaperitapetti. Liisteri on tärkkelysliisteriä eli kaikki kerrokset ovat hengittäviä. 

Juuri ennen tapetoinnin aloitusta tekstailin ystäväni kanssa ja lopetin viestittelyn kertomalla, että nyt ryhdyn tapetointihommiin. Viimeisenä viestinä häneltä tuli tsemppiviesti, että "te olette kyllä niin taitavia!". Tämän kannustamana laitoimme hippulat vinkumaan ja tapetoimme 1/3:n huoneesta.  

Seuraavana aamuna palasin kamariin aikomuksenani jatkaa hommaa. Melkein purskahdin itkuun, kun huomasin parissa paikassa liisteröinnin jättämiä rumia jälkiä. Yhyy! Kokonaiskuvassa niitä ei huomaa, mutta lähempää tarkastelua noissa muutamassa kohdassa tapetti ei kestä. Voihan surkeus!! :( 

Olimme sorittaneet tapetoinnin aivan samalla tavalla kuin aiemmin keittiössä, mutta siellä oleva tapetti on Duron paperitapetti. Miettiessäni syytä nyt tapahtuneeseen, tulin siihen johtopäätökseen, että tämä tapetti pitäisi varmaan tapetoida hyvin niukalla liisterimäärällä. 

Surullisena jatkoin tapetointia ja harmittelin, että olimme ehtineet saada edellisenä päivänä näinkin paljon valmiiksi. Seuraavana päivänä järkeilyni osoittautui paikkaansapitäväksi: yhtään vastaavaa märkää jälkeä ei tullut toisen päivän tapetoinnista, kun käytin todella vähän liisteriä ja sivelin liisteriä ohuelti myös makulatuuritapetin pintaan ennen uuden vuodan kiinnitystä. Jatkan tänään huoneen loppuun samalla tekniikalla, mutta harmittaa tuo alkupätkä ihan vietävästi! Kallis tapettikin... Ehkä laitan pariin pahimpaan paikkaan paikkatapetin, jos tapettia jää yli. 

Muuten olen aika tyytyväinen lopputulokseen ja karttuneisiin taitoihin. Jokainen vuota pitää vatupassilla katsoa, onko se menossa suoraan ja kun ei tämän talon tapauksessa ole, pitää löytää kompromissi kuvion kohdistamisen ja suoruuden korjaamisen väliltä. Näin iso kuvio ei voi alkaa heittää vinoon, vaan mieluummin pitää tinkiä pari milliä kohdistuksesta. Ei siis ole aivan helppoa. Myös kulmat ovat erittäin vaikeat, kun seinät ovat vinot sekä korkeus- että syvyyssuunnassa. Ratkaisin huoneen vaikeimman kulman leikkaamalla vuodasta hyvin kapean kaistaleen kuviottomasta kohdasta, jolloin sain väkisinkin tapettiin tulevat rypyt viillettyä reunoista auki. Kyseisen reunan päälle sain tapetoitua taas uuden kokonaisen vuodan suoralle seinälle.

Kaikenlaista tässä oppii. Täytyy ehkä myös varovasti jostain pienestä kohdasta kokeilla, onnistuisiko noita märän näköisiä kohtia "pesemään" pois vielä jälkikäteen tapettia kastamalla, vaikka pidän tätä kyllä epätodennäköisenä korjausliikkeenä. 

Voivottelee,

   

Ideointi lähti laukalle

Sanoin viimeksi kirjoittavani suopakuurauksesta seuraavaksi, mutta se aihe siirtyy "seuraavaksi". Nyt, kun olemme taas paljon täällä saaressa ja myös tehneet 80%:sti etätöitä yli vuoden ajan, olemme alkaneet miettiä, minkälainen asumismuoto meille sopisi parhaiten. Vaihdoimme kaksi vuotta sitten ykköskotia, mutta nyt olemme alkaneet miettiä, olisiko syytä muuttaa vähän pienempään ja satsata tähän saaritilaan ja purjeveneeseen. En ole koskaan kutsunut tätä paikkaa kesämökiksi, joten kai jonkinlainen kodin ajatus on ollut koko ajan takaraivossa. Sitä ajatusta ei tietysti ole aiemmin halunnut tai voinut päästää valloille isommin, koska talokin on ollut kunnostamatta. 

Vapun pyhinä aloimme pohtia, minkälaiset fasiliteetit tänne pitäisi rakentaa, jotta elämä sujuisi ihan mihin aikaan vuodesta tahansa ja oli mahdollisuus kuinka pitkäaikaiseen olemiseen tahansa. Saunan ja talon kunnostus ovat toki askelia tätä kohti. Mutta aloimme miettiä nyt myös tekijöitä, jotka mahdollistaisivat toimistopäivätöiden paremman sujuvuuden täältä käsin. Nyt meillä on ollut vähän soviteltavaa toistemme kokousten kanssa, kun kailotamme kenties molemmat samaan aikaan videokokouksissa kunnon työtilojen puuttuessa. Ja istumatyön ergonomia... en edes viitsi aloittaa vuodatusta puisella penkillä istumisen aiheuttamista vaivoista, mutta taloon emme halua nykyaikaisia toimistokalusteita jatkossakaan. Eivätkä ne edes mahtuisi kirjastohuoneeksi kaavailtuun kamariin. Se on talon pienin huone. Ergonomia on yksi iso syy, miksi meidän pitää toistaiseksi lähteä täältä välillä ykköskotiin ja toimistoille. 

Niinpä käänsimme katseemme navettaan, jolle en ole uhrannut aiemmin milliäkään ajatuksistani. Mikko on puhunut jo pitkään, että haluaisi kunnostaa sen studiomaiseksi työtilaksi ja nyt minäkin innostuin: ulkopuolelta ja materiaaleiltaan perinteinen, fasiliteeteiltaan moderni. Nyt juuri Mikko lähti kalastamaan ja minä päätin ottaa mittoja navetasta. Mennessään Mikko huikkasi, että jossain navetan takana pesii isokoskelo, joten älä häiritse sitä. 

Aikomukseni oli mitata navetan yläkerran huonekorkeus ensin, mutta oikein pelästyin, kun astuin sisään: iso merilintu lensi kaakattaen toiselle puolelle vinttiä. Jahas, ei sitten mitata, koska oletkin näköjään ominut rakennuksen. En muista, koska olisin edes käynyt viimeksi navetassa, mutta nyt, kun sinne ei voi mennä, tuli yhtäkkiä mieleeni ainakin 10 asiaa, mitä sieltä tarvitsisin :). Kuinka kauan isokoskelo pesii??! Ehkä Mikko tietää. 

No, takaisin työhuoneen suunnitteluun. Mittasin navettarakennuksen ulkopuolelta: pinta-ala 46 m2, ja harjakorkeus hulppeat 4,7 metriä. Hassua, olen koko ajan luullut, että navetta on pinta-alaltaan suurempi kuin päätalo! Itse asiassa se olisi passelin kokoinen mahtavaan studiomaiseen työtilaan, jossa voisi olla parvi ja muuten avoin huonekorkeus. Talo on laho kuin mikä (mm. katossa on luodinreikiä!), joten eihän tässä(kään) mitään järkeä ole... mutta, kun... 

Jos lähtisimme työstämään navettaa, se tulisi aiheuttamaan suurta päänvaivaa ratkaisujen suhteen, koska tietojemme ja kuvamateriaalin perusteella taloa on muuteltu useaan otteeseen. Ikkunoiden asettelun ja kivijalan osalta ei ole esim. laajennuksen yhteydessä mietitty estetiikkaa tai sopusointuisuutta, vaan on ymmärrettävästi "tehty vaan".  Mikä sitten olisi ohjenuorana omiin valintoihin, en tiedä. 

Kuten huomaatte, ideoista ei ole pulaa. Ja juu, tiedän, talo ja saunakaan eivät ole valmiit ;). 

Visioi,

Saunan pelastus

Viikonloppuna saaristossa oli trafiikkia. Osa oli ulkoilemassa, osalla oli töitä käynnissä. Jäiden aika on saaristossa aina hyvä käyttää hyödyksi, kuten vaikkapa rakennusmateriaalien kuljetukseen moottorikelkalla tai mönkijällä. Yksi naapuri olikin kuljetushommissa. 

Meilläkin on kunnostustöissä tapahtunut edistystä! Päätimme loppusyksystä, että ottaisimme saunan nostamiseen ja kunnostamiseen ulkopuolista apua. Kuvasta näkyy, että sauna on noussut ja se on nyt mökin kanssa samalla harjakorkeudella. Mökki on myös tarkoitus nostaa noin 0,5 m korkeammalle turvaan korkeimmilta vedennousuilta. 

Liian matalalla ollut saunamme on vettynyt joka syksy. Kiuaskin veteli viimeisiään ruostumisen takia. 9 vuotta me vain sissinä olemme saunoneet huonossa kunnossa olevassa saunassamme. Pidän sitä saavutuksena, koska sauna oli ollut käyttämättä jo ennen meitä toistakymmentä vuotta! 

Noston yhteydessä on uusittu jo karmeja ja laudoitus. Saamme myös uuden uimalaiturin. Uudet perinteiset ruutuikkunat vanhojen lahonneiden tilalle laitoin tilaukseen jo ennen joulua, eli odottelen niitä saapuvaksi. Vanhat ikkunat olivat ns. itsetehdyt, vääntyneet ja yksipuitteiset, joten sekä sauna että pukuhuone ovat olleet vetoisia. Jatkossa voimme saunoa myös talvisin - luksusta :). 

Tänä viikonloppuna oli aikamoista sumua! Saa nähdä, onko saaristossa nyt plussakelien myötä alkamassa kelirikko. Jos näin käy, siirtyvät loput työvaiheet saunalla kevääseen.   

Ihanaa, kun asiat etenevät, eikä itse tarvitse tehdä edes mitään, pohtii,

Ikkunanpuitteet ja muistotammi

Olemme onnistuineet taikomaan ensimmäiset ikkunanpuitteet taloon! Olen hurjan tyytyväinen, kun jotenkin pidin tätä hommaa vaikeana... Meillähän siirrettiin ikkunat talon ulkoverhouksen tasalle, jolloin sisäpuolelle syntyi kroisin näköiset syvennykset. 

Alla on kuvakertomus työvaiheista. Ensimmäisestä kuvasta näkee lähtötilanteen.

Ja eikun koristelistat ikkunanpieliin ja paneelia laittamaan!

Puolipaneelit maalataan vielä uudelleen ja samalla saadaan naulanpaikatkin piiloon. Ja tietysti paneelin päälle tulee vielä koristelista, ns. L-lista. Vaikka tuvasta tulee vaalea, olen käyttänyt paneelissa ja ikkunankarmeissa eri valkoisen sävyä, jotta lopputulos olisi elävämpi. Myös pellavaöljy tekee kokonaisvaikutelmasta luonnollisen. Paneelit on maalattu Virtasen maalilla ja ikkunankarmit Uulalla.  Molemmat muovittomia maaleja.  

Helpolta näyttää :), mutta jokainen puuosa vaati moneen kertaa työstöä ja sovittelua, koska yksikään pinta ei ole suora. Lopputulos näyttää onneksi siltä, että kaikki on sujunut kuin vettä vain :). 

Panelointi jatkuu vielä, eli ihan ei vielä saatu valmista. 

Tähän loppuun liitän kuvakavalkadin Mauron tuhkien hautauksesta ja muistotammen istutuksesta alkusyksyllä. Mauro ansaitsee vielä yhden postauksen, syntymäpäivänään 18.10. Meillä on sitä yhä kova ikävä. Sen synttäreitä emme viettäneet koskaan millään muulla tavalla kuin että se sai touhuta lajityypillisiä asioita sydämensä kyllyydestä myös syntymäpäivänään :). Yleensä niitä "vietettiin" juuri täällä. 

Tammi on juurtunut tuossa Mikon sille tekemässä istutuslaatikossa nyt toista kuukautta. Joten eiköhän se siitä lähde kasvamaan ja muistuta meitä energisestä Maurosta. ❤️

Juuri nyt sekä tammen sinnittely elossa että tuvan asteittainen valmistuminen tuottavat iloa,

ajattelee, 

Tuvan tapetti

Kuvista arvannette, että olen onnesta soikeana. Ensimmäinen huone on tapetoitu! 

Valitsemamme Duron perinnemalleihin pohjautuva paperitapetti, "Lovisa vit", on juuri sellainen kuin mielessäni olen tuvan nähnyt. Se on mielestäni hieman hassu ja ylenpalttinen, mutta tapetin valkoinen, sininen ja harmaa -yhdistelmä mahdollistaa hyvin mitkä tahansa värikkäät matot ja muut pinnat, joita voidaan valita myöhemmin ajan kanssa. Tapetin valkoinen pohja on mielestäni kaunis: ei kovan teollisen valkoinen, vaan hieman elävä. 

Kuvioiden kohdistaminen oli aavistuksen haastavaa, muttei ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jos tarkkaan katsoo, huomaa, että joka toinen kukkakuvio on erilainen, joten vähän piti tarkkailla saumakohtia, että on liittämässä kuvioon oikean kuvion jatketta. No, hyvin selvisimme elämämme ensimmäisestä paperitapetoinnista Mikon kanssa vinoista seinistä huolimatta. Jos joku kuvio nyt vähän heittää, se olkoon muistona tästä yhteisestä työvaiheesta :). 

En hyppisi näin kovasti onnesta, ellei tämä vaihe olisi ollut haavekuvina mielessäni jo kahdeksan vuotta. Että olen odottanut tätä! Nyt myös odottelen, että posti toisi tilaamiani tapettimalleja seuraaviin huoneisiin. Niiden valitsemisen olen tarkoituksella halunnut siirtää siihen, että pääsemme näkemään yhden valmiin huoneen, johon suhteuttaa sitten seuraavia. 

Sain myös pohjamaalattua noin puolet puolipaneeleista. Lisäksi viikonloppuamme tuli ilahduttamaan nuoriso-osasto ystävineen sekä Mikon vanhemmat. Ihanaa yhdessäoloa. 

Tuuli on tänä viikonloppuna osunut meidän suuntaan poikkeuksellisen kovana. Se on muistuttanut osaltaan, että kylläpä on upeaa saada talo lähitulevaisuudessa asuinkäyttöön. Nyt on ainakin hyvä meininki tekemisessä. 

Flow'ssa,

Tuvan seinät

Kävimme perjantaina sahalla hakemassa paneelit ja samalla otimme tupaa varten kaikki muutkin tarvittavat koristelistat: kattolistat, jalkalistat, ovilistat, puolipaneelin päälle tulevat L-koristelistat sekä ikkunoiden ympärille tulevat listat. Sahalla, josta kerroin viime postauksessa, jouduimmekin itse hommiin!! 

Olin tilannut puolipaneelit määrämittaan sahattuna, mutta kun ilmaannuimme niitä hakemaan, sanoi sahan työmies, että "minäpä lähden tästä lounaalle, tuossa on sirkkeli, että hommiin vaan. Tästä vihkosta näen, että mitta pitäisi olla 125 cm". No, kyllähän se Mikolta onnistui, mutta mielessäni kävi, että ei ihan joka paikassa turvallisuussyistä päästetä amatöörejä sahan laitteisiin käsiksi! Sahaus määrämittaan sujui nopeasti ja saimme jonkin aikaa odotella lounastauon loppumista, että pääsimme maksamaan :). Olisivat kuulemma sahanneet meidän puolesta, mutta sitten isoherra olisi vaatinut ottamaan korkeamman hinnan. Hieman meitä hymyilytti tämä käynti, niinkuin viime kerrallakin.  

Tässä paneelit kuljetettuna ja kannettuna saareen - ja aina tupaan asti.

Aloitin tapetoinnin huokolevyjen liisteröinnillä, minkä huokolevy ohjeiden mukaan vaatii. Esiliisteröinti oli yllätyksekseni aikaa vievää, koska levyt imivät paljon liisteriä. Onneksi puolipaneelin ansiosta tarvitsi liisteröidä vain seinien yläosat. 

Olin tilannut huokolevyn päälle laitettavan alustapetin, eli makulatuurin, Kymin Palokärjen nettimyynnistä, josta myöskin tilasin luonnonmukaisen tärkkelysliisterin. Liisterin voisi tehdä itsekin, mutta tämä tavara ei ostettunakaan juuri paria euroa enempää / ämpärillinen maksanut, joten ajattelin, että tällä tavalla saan ainakin tasalaatuisen liisterin joka huoneeseen. Liisterijauheeseen lisättiin vain vesi ja sekoituksen jälkeen se oli käyttövalmista. 

Makulatuuritapetin laittaminen sujui puolestaan nopeasti, kun oli kaksi tekemässä. Leikkelimme vuodasta oikean mittaisia paloja, liisteröimme ja otimme kellosta aikaa niiden vettymiselle. Sitten vain vuodat seiniin. Tupa tuli esitapetoitua reilussa tunnissa. Tämä oli hyvää harjoittelua varsinaista tapettia varten. Se tulee olemaan vähän vaativampaa, koska kuviot pitää kohdistaa, mutta veikkaan, että sekin sujuu kaksistaan nopeasti. Nyt peukut pystyyn, että makulatuurit pysyvät seinissä!  

Alla olevassa kuvassa näkyy muutama helmiponttipaneeli nojaamassa seinää vasten. Yläosaan tuleva tapetti onkin jo valmiina odottamassa. Paneelimaalikaupoilla on käytävä seuraavaksi.  

Olen tosi tyytyväinen, että tajusimme satsata näihin listoihin. Valitsimme järeimmät mahdolliset, että varmasti tulee hieno! :). 

Kyllä on palkitsevaa, kun hetkessä saa aikaan tulosta :) 

Myhäilee,

Koristelistoja sahalta

Olemme siirtyneet työstämään talon seinäpintoja, kun kattojen maalaus tuli valmiiksi. Ihmeellistä! Levytys, mikä on meille ihan uutta, näytti lähtevän käyntiin vaivattomasti. Päädyimme hengittävään huokolevyyn. Se soveltuu talvisin kylmänä pidettävään taloon ja mahdollistaa tapetoinnin. 

Selvittelimme, mistä tuvan puolipanelointiin tulevat helmiponttipaneelit sekä jalka-, ikkuna- ja kattolistat saadaan. Tänään kävimme Karjalohjalla sijaitsevalla, sata vuotta vanhalla Enäjärven sahalla, jota puualan ammattilaistuttavamme meille suositteli. 

Meillä oli käynnillä mukana omia mallikappaleita talosta löytyneistä koristelistoista. Kymmenet, ellei sadat erilaiset profiilit, joita heiltä löytyi, osoittivat, että olemme tulleet oikeaan paikkaan ja valikoimasta löytyy meille alkuperäisiä vastaavat. Niinpä vakuutuimme, että täällä tiedetään kaikki tarpeellinen koristelistoista ja ilmoittauduimme jossain määrin pitkäkestoisiksi asiakkaiksi :).

Satavuotias bisnes oli ihailtavan leppoisaa - kuin olisi siirtynyt ajassa taakse päin. Voi tietysti olla, että näin perjantaina oli jo viikon työt paketissa ja verkkainen jutustelu oli mahdollista. Toivon ainakin, että heillä on sopivan kiireistäkin joskus :).

Teimme jo ensimmäisen tilauksenkin helmiponttipaneeleista, jotka sahataan valmiiksi oikeaan mittaan tuvan puolipanelointia varten. Jippii! Olen vähän ennalta pelännyt, että koristelistojen teettäminen tulee olemaan kallis kakku, mutta mitä nyt ynnäilimme tilaamaamme paneelimäärää, vaikuttaisi tavara olevan varsin kohtuullisen hintaista verrattuna rautakauppojen paneeleihin ja listoihin. Olin ajatellut, että käsityönä tehdyt maksaisivat enemmän, mutta ei, eli hyvä näin! 

Mukaan valitsimme myös muutamia mallipaloja katto- ja jalkalistoista sekä ovien ja ikkunoiden koristelistoja, joista voimme tehdä päätökset myöhemmin. 

Aurinkoa viikonloppuun, toivottelee,