_Snapseed.jpg)
Kivaa, tunnustuksia on sadellut samanaikaisesti usealta suunnalta. Se ei kuitenkaan ole vähentänyt yhdenkään arvoa! Olen äärimmäisen otettu ja ilahtunut siitä, että aina silloin tällöin blogiin on tipahtanut myös uusi lukija, ja että jotkut ovat myös kommentoineet kirjoituksiani. En ollenkaan alkujaan ajatellut, että näinkin monta lukijaa saisin, koska tämä ei ole kaiken kattava yleisblogi, vaan kirjoittelen kuitenkin suht suppeasta aihepiiristä saaristosta ja yksinkertaisesta estetiikasta nautiskellen. Ihan alunperin mietin, että blogilla on pelkkä dokumentatiivinen, ja siten vain henkilökohtainen, tarkoitus. Mutta hienoa, jos tästä on tullut jotain muutakin, ja myös te lukijat löydätte täältä jotain itseänne kiinnostavaa. Ja toivottavasti jaksatte seurata mukana jatkossakin, sillä se lämmittää mieltä ja antaa kirjoittamiseen energiaa!
Palataan tunnustusten jakoon tuonnempana. Sitä ennen liitän tähän viikko sitten ottamani ihka ensimmäiset kuvat tilan rakennuskannasta kokonaisuutena. Näin talvella saari on tyhjä muista asukkaista ja pääsimme rauhassa kiertelemään ympäriinsä (toisten pihapiirejä kunnioittaen toki!). Meidän paikka näyttäytyy tällä tavalla kokonaisuutena vastapäisestä metsästä, ja välissä on merenlahti.
Kuten huomaatte edessä on paljon lehtipuita, joten talvi on ainoa aika, jolloin näiden rakennusten kuvaaminen onnistuu. Päätalo on tuolla vielä ylempänä havupuiden takana.
Toivottavasti ette pahastu, mutta jaan tällä kertaa vain yhden näistä eteenpäin, joka tuli Kartanonrouva Eliseltä. Näin monen eri tunnustuksen jakaminen kerralla ei nyt tunnu mahdolliselta. Jo siksikin, että siitä ei ole pitkä aika, kun jaoin edellisiä.
A Blog with Substance -tunnustukseni menee seuraaville blogeille (ja moni muukin sen ansaitsisi):
Haasteeseen liittyen pitää kertoa vapaavalintaiset 8 asiaa itsestä, tässä kertomukseni:
1. Mieluummin kova pakkanen ja aurinko kuin lämmintä ja kosteaa.
2. Bloggauksesta on tullut aika tärkeä harrastus ja yhdenlainen tapa pitää päiväkirjaa.
3. Nyt on menossa sininen kausi: keräilen sinivalkoista ja eriparista astiastoa ja pukeudun mielelläni tummansiniseen. Sinivuokko en halua olla, eli sinistä vain harkitusti ja pieninä annoksina.
4. Sen jälkeen kun lapset syntyivät, olen nähnyt aniharvan tv-elokuvan loppuun asti, sillä nukkumatti on vetänyt pidemmän korren. Vuosikymmenen mentävää aukkoa ei enää kannata lähteä paikkailemaan, kun tv-tarjontakin huononee koko ajan...
5. Suosin suomalaista muotisuunnittelua etenkin silloin, kun tarvitsen jonkun vähän erityisemmän vaatteen, esim juhlakäyttöön.
6. En välitä karkista, mutta jotain muuta pientä makeaa on saatava melkein joka päivä.
7. Oletan lähtökohtaisesti, että asiat menevät hyvin - en ole piruja maalailevaa tyyppiä.
8. Olen pesänrakentaja. Mietityttää, mitä tulee tilalle sitten, kun ei tarvitse enää laitella iltapuuroja tai -paloja pojille ja huolehtia heidän 'selviytymisestään'.
Sisältöä elämään toivottelee,
Kauniin näköistä tuolla talvellakin, rauhallista!
VastaaPoistaJoo niin on - eikä näy ränsistyneet yksityiskohdat lumen alta : )
PoistaKivoja juttuja kirjailet. Ja mukava kun jaoit kokonaiskuvan. Näyttää mukavan rauhaisalta ja voin kuvitella kuinka kevät herättää paikan eloon :).
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla. Kävin kans lueskelemassa teidän talon alkuvaiheista, mikä oli hurjan kiinnostavaa!
PoistaOli kiva nähdä kokonaiskuva :) Kaunis ja tunnelmallinen paikka.
VastaaPoistaOlen itsekin suorastaan innostunut, kun sain paikan ja pysähtyneen tunnelman dokumentoitua.
PoistaSe voi olla joskus outo hetki, kun ei tarvitse "huolehtia" muista kuin itsestä ja tietty tuosta puolisosta ;)
VastaaPoistaHah ja ainiin, eihän se huolenpito ainaa lapsiin rajaudu!
PoistaVoi, kiitos tunnustuksesta! Palaan siihen hieman myöhemmin :)
VastaaPoistaKaunis ja rauhallinen paikka! Voi vain kuvitella kesällä, miten vehreää onkaan!
VastaaPoistaHienosti säilynyt kokonaisuus. En malta odottaa mitä kaikkea teidän remonttirintamalla tulee keväällä tapahtumaan :)
VastaaPoistaKiitos tunnustuksesta, mutta olen jättänyt nämä väliin, koska haluan pitää blogini vain remppa ja sisustusasioita koskevana! Toivottavasti et pahastu :) Ihanan näköinen paikka teillä!
VastaaPoistaIhanan näköistä maisemaa <3
VastaaPoistaKiitos tunnustuksesta Villa Idurin emännälle! Vastaan pian blogissani kysymyksiin. Tervetuloa lukemaan www.kotikapkaupungissa.blogspot.com !
VastaaPoistaKiitos kivoista kommenteistanne! Katsotaan tosiaan kuinka rehevää pöheikköä puskee ensi kesänä näkyviin - mehän pääsimme paikalle vasta syksymmällä ensimäistä kertaa.
VastaaPoistaJa Supersanna: En tietenkään pahastu, minäkään en ole kaikkia tunnustuksia edistänyt sääntöjen mukaan, vaan omien mielitekojen ja tunnelmien mukaan!
Kiva nähdä kokonaiskuva! Pitäisi varmaan itsekin meidän tulevan tilan pihapiiristä napsittuja kuvia omaan blogiin jossain välissä laitella :)
VastaaPoistaKiitos Noora, laita ihmeessä, tulen kurkkaamaan!
PoistaTämä oli todellinen löytä, tämä sinun blogisi :)
VastaaPoistaOlen tässä kuviasi katsellessani seilannut mieleni merillä saaristo muistot ristiin ja rastiin.
Nyt ollaan pari vuotta oltu ilman purkkaria. Seilaamisen sijaan kotiuduimme merenranta kotiimme ja opettelemme ajamaan aallokossa perämoottoriveneellä.
Tänne palaan pian...tervetuloa kurkistamaan maamolaan.
No kuules nyt osuitkin sitten kohtalotoverisi blogiin! ; )
Poista1,5 v sitten myimme purjeveneemme ja piti ostaa uusi, mutta ostimmekin saaristotilan. Nyt mietimme, miten tästä huolimatta saisimme sen purkkarin, koska luultavasti emme tyydy kököttämään saarella loppuelämämme vapaapäiviä. Sen pitäisi pikemminkin olla kotisatamamme, jonne aina palata. Ensi kesä menee täysin remontin parissa, joten tekemisen puutetta ja kaukokaipuuta ehkä ei niin ehdi vielä havaita ; )
Kiitos kun kirjauduit blogini lukijaksi ja siten löysin tieni tänne luoksesi. Onnea kaikkeen tulevaan ja mitä tulemaan pitää. Haaveet ja unelmat ovat sitä varten, että ne toteutuu:) Upea juttu kerrassaan!
PoistaLuin ja katsoin kaikki kuvat alusta alkaen tähän viimeiseen postaukseesi, joka on varsin mielenkiintoinen kokonaisuus.