Valmista

Saada jokin asia valmiiksi, on varsin suhteellinen käsite. Noin vuosi sitten iloitsin, että saimme rantamökin meille asuttavaan kuntoon ja valmiiksi. Pikkuhiljaa syksyn mittaan huomasin, että höh, sehän onkin vasta viittä vaille valmis. Siitä alkoi Mikon pitkä piina, kun alkukeväästä kesään kärtin, että milloin hän saa tehtyä viimestelyn: "huomennako?", "no milloin sitten??", "eikö muka tänäänkään?!!!".

Kyseessä oli vain pari riviä kattolautaa ja venttiilit, mitä odotin valmistuvaksi, jotta pääsisin maalaamaan katon loppuun ja sen jälkeen lattian. Joskus remonttituska kai aiheuttaa sen, että jokin pieni asia muuttuu vuoren kokoiseksi eikä sitä saa tehtyä. Silloin energiaa löytyy helposti kyllä vaikka mihin muuhun kohteeseen ja niin meilläkin taisi käydä. (Huomatkaa, yritän ymmärtää.)

Mutta, heinäkuun aikana 14-neliöinen rantamökki on lopulta valmistunut viimeistä piirtoa myöten. Täysin valmis. Ei enää millään muotoa keskeneräinen. Case closed. Piste sille. Punkt, slut!

Mökki on ollut alunperin vanha pieni lato, joka on 70-luvun tienoilla kunnostettu muovisin materiaalein ja lastulevyin asuinkäyttöön.

Tältä mökissä näytti, kun hankimme paikan:

Siinä oli ulkokautta mentävä pieni vintti:

Avasimme katon, lämpöeristimme mökin ja lautavuorasimme sisätilat. Uuden ilmeen rantamökille sinetöi yksinkertainen, höyläämätön raakalauta ja luonnonmateriaalit. Johtoajatus oli, että mökkiä ei laiteta liian kliinisen oloiseksi. Lattialistoja yms. täällä ei esimerkiksi ole lainkaan ja päätykolmiot jätimme maalaamattomiksi.

Olen halunnut tuoda mökkiin pieniä yksityiskohtia kertomaan kalastajatilasta, kuten tuon yllä näkyvän vanhan kalanmyyntikyltin, kalastusverkot, laatikoita ja sen sellaista. Alla oleva kallo löytyi metsästä. Jokin näätäeläin ehkä.

Pyöreä köysillä reunustettu peili ylempänä kuvassa on oma DIY-juttuni vuoden takaa. Mikko puolestaan viritteli kattoon tällaisen omalaatuisen valaisinjärjestelmän: kahden kynttelikön korkeutta voi säädellä katossa plokien kautta kulkevien nyörien avulla. Seinässä on knaapi, johon narut kiinnitetään. Kun ei ole purjevenettä, näköjään jossain pitää päästä trimmaamaan naruja :).

Ajatella, ei tarvitse nukkua patjoilla lattialla vaan ihan oikealla sängyllä. Sänky on Mikon isänsä avustuksella tekemä. Sen liimapuupalkki-konstruktion hän bongasi jostain ruotsalaisesta sisustuslehdestä. Kuvista sängyn runko ei tosin näy. Sängyllä on käsin painettu puuvillapäiväpeite, joka löytyi alennusmyynnistä. Verhot ja tyynynpäälliset ovat harmaata pellavaa. Seinällä oleva Porkkalafjärd-Jussarö -merikartta on tämän mökin ainoa alkuperäinen asia, mikä sai jäädä. 

Pöytä ja tuolit ovat päätalon vintiltä. Ne ovat vilahtaneet blogissa aiemminkin, mutta sängyn valmistuttua järjestys meni uusiksi. Ainoa asia, mikä möksässä aavistuksen häiritsee, ovat 50-luvun ikkunat. Ne pitäisi joskus vaihtaa vanhoihin ruutuikkunoihin samaan tyyliin kuin saunassa.

Mökissä ei ole lainkaan turhaa tavaraa - paitsi ehkä tuo rekvisiitta, mutta se on kuitenkin tärkeä mielenvirittäjä :).

Tänä viikonloppuna ripustin salviat katonrajaan kuivumaan.

 

Tuntuu hyvältä asustella täällä. Toivotan kaikille upeaa alkavaa viikkoa!