Vuodenajat

Edellisessä postauksessa jo toivottelelin Hyvää Uutta Vuotta, mutta intouduin tänään selailemaan vuoden aikana otettuja valokuvia ja tekemään niistä pienet vuodenaikakoosteet. Vuosi on ollut monen pienen, ison onnen hetken ja toiveen täyttymys. Juuri tätä samaa evästä toivon elämältä ensi vuodelle, sekä meille että teille!

Viime talvi oli lyhyt, mutta herkän kaunis

Villa Idurin kevät tuli varhain

Heinäkuussa alkoi kuuma, aito saaristolaiskesä

Syksy toi jälleen mukanaan haikeuden, mutta myös rauhoittumisen

Ilolla kohti vuotta 2015!

Koordinaatteja

Mieli levänneenä ja reidet maitohapoilla palasimme alppimatkalta. Ohuessa ilmassa tuli tehtyä suksin matkaa satoja kilometrejä, välillä nautiskellen laakeista rinteistä, välillä hikipäissä jyrkempiä kuruja valloittaen :). Kotona odotti siivottu koti vailla minkäänlaisia jouluaihioita, joten sen poiskorjaamisen sijaan ajatuksemme ovat jo rientäneet tuleviin suunnitelmiin. Venevajan sisärakennustyöt ovat mielessä päällimmäisenä, samoin sen ovet ja ikkunat. Korjausfirma viimeistelee muut työt.

Ikävä kyllä heikot jäät estävät ryntäämästä nyt katsomaan kunnostustilannetta. Mutta olemme saaneet työmiehiltä muutaman kännykkäkuvan ja puhelinraportteja, että hyvin etenee. Hyvä!

Vajan virallinen taso ulkorakennuksena ei muutu, mutta meillä molemmilla siintää mielessä ajatus pienestä tyylillisestä ja käytännöllisestä upgreidauksesta: vajasta tulee hyvässä kunnossa pidettävä käyttörakennus, jossa voi myös istua tunnelmallista iltaa tai ottaa kahvikuppi kädessä vastaan aamun ensimmäiset säteet lahdella - veden liplattaessa alla.

Seuraavalla kerralla saareen mennessämme saamme jo ajaa veneen kiinni vajan laituriin: ei enää luonnonsatamahenkisiä rantautumisia! Jos sataa tai mukana on tavaraa, senkun ajaa veneen sisälle ja purkaa lastit suoraan sisälaitureille. Ylellisyyttä.

Venevaja symboloi meille paljolti elämämme asettumista saarella oikealla tavalla uomiinsa. Juuri nyt jopa päärakennus tuntuu toisarvoiselta. Venevajaan liittyy käytännönläheisiä toiveita. Mikko toivoo, että siellä säilössä olevat työkalut, kalastus- ja venetarvikkeet ovat aina järjestyksessä ja löytyvät, kun niitä tarvitaan. Tarpeellista minustakin, joten koukut, hyllyt ja tavaroiden paikat tulee suunnitella tarkoin.

Itse toivon, että saisimme vajaan jääviileäkaapin, jolloin kaupasta tuotavat ruuat saisi nostettua suoraan veneestä kylmään. Sen ansiosta voisimme säilyttää aina sopivan määrän omia luomulihoja saaressa emmekä olisi esimerkiksi kesäaikaan pienten kyläkauppojen tarjonnan ja tiheiden kauppareissujen armoilla. (Itse asiassa vajassa olikin alkujaan vanha pakastinrohjake kalansaaliita varten.)

Ulkopuolella säilyy sama punamulta-takorauta -tyyli kuin muissakin huoltorakennuksissa. Huonokuntoisten vanhojen ovien tilalle tulevien uusien mallina toimii vanhan kanssa identtinen, tervattu lato-ovityyli.

Sisälle sen sijaan on tarkoitus luoda hieman enemmän tunnelmaa; luonnollisilla yksityiskohdilla, jotka liittyvät välttämättömyyksiin, kuten lamppuihin, koukkuihin ja heloihin. Eikö vain, että näiden materiaaliksi sopisi messinki?

Vajan yläkerrassa oli alunperinkin parvi. Siihen rakennamme ensi kesänä lämpöeristetyn huoneen, jossa saisi olla ripaus captain's cabin -twistiä, mutta yksinkertaiseen kalastajahenkeen yhdistettynä. Ei mitään liian pröystäilevää tai keinotekoista. Aiemmin hankkimani kaukoputki löytynee kai jatkossa sieltä.

Saapi sitten nähdä, mihin käyttöön huone tulee:

Ehkä siitä tulee vierashuone, ehkä sadepäivien lukunurkkaus.

Ehkä pojat intoutuvat valloittamaan huoneen itselleen. 

Tai ehkä siellä katsellaan karttoja ja suunnitellaan tulevia retkiä.

Ehkäpä unohdumme parvelle valkeina kesäöinä juttelemaan syvällisiä... 

tai hautaudumme suojaan syysmyrskyltä siemailemaan rommia ja muistelemaan (lue: liioittelemaan) hurjimpia merimatkojamme.

Hahhaa, nyt jo näen silmissäni kaiken valmiina ja meidät tunnelmoimassa tukevan vajan suojissa.

No ei ihan vielä, mutta miksen voisi olettaa, että mahdollisesti jo aika pian? Motivaation puutteesta tämän toteutuminen ei ainakaan jää kiinni. 

Onnellista Uuttavuotta kaikille ♥

Suloisin suunnitelmin,

Joulutervehdys

Lämpimin ajatuksin,

Hiihtelemään

Villa Idur odottelee edelleen puiden oksille ja maahan valkeaa peitettä. Siksipä näillä löydöksillä ei taida olla juuri nyt käyttöä (jos olisi lunta, niin tottakai siinä tapauksessa...)

Kuitenkin pian pakkaamme sukset ja monot, kimpsut ja kampsut optimistisesti mukaamme ja lennämme Keski-Eurooppaan. Jos ei ole lunta, vaellamme vuoristossa. Aattona teemme lainatalossamme monta tuntia ruokaa, siemailemme Mikon kanssa jägermeisterit aperitiiviksi, pelaamme, luemme ja aterioimme pitkän kaavan kautta. Matka on yhteinen perhelahja, jonka kaikki allekirjoittivat. Joulun paosta ei ole kyse, vaan halusta rauhoittua sen viettoon kokeeksi tällä tavoin. 

Kotona tehdään huomenna vain normisiivous ja karitsanpotkat kiikutetaan sukulaisille lahjaksi. Yhteen näistä osoitteista jää myös Mauro, joka saa lahjaksi aattoillan kattauksena karitsan "sisäelinrisottoa" - nam. Siinä kaikki ja Joulu saa tulla! 

P.S. Pääkallopaikalla on alkanut tällä viikolla venevajan korjaustyö. Tuntuu oudolta, että siellä tapahtuu, emmekä itse tee mitään, saati edes pääse nyt paikalle katsomaan. Talon pitäisi seistä suorana uudet seinät ja peltikatto päällään jo ennen joulua (säävarauksella). Muka. Voiko tätä edes käsittää??

Uskoo sitten, kun omin silmin näkee, sano

Koira alkoi vähentää

Meillä jatkuu joulun alusajan vähentämisteema niin saaressa kuin kotioloissa. Olemme keränneet pihapiirissä hääriessämme metallirojua rantavajan seinustalle. Harvakseltaan rahtaamme ylimääräistä pois. Nyt oli taas siihen sopiva aika ja metallijätteen vuoro lähteä kierrätykseen.

Seinustalla on orsi, missä oli säilössä muutamat vanhat sukset ja airot. Ne vein muualle talteen ja esittelen suksikavalkadini varmaankin lähiaikoina, sillä niitä on löytynyt muualtakin. Tynnyrit säästin myös.

Vajan edusta siistiytyi kivasti. Jättirysän renkaat vielä jäivät rinteeseen. Rakennuksen ympäriltä pitää kerätä maata pois ja laudoitus vaihdetaan, kun ehditään. Tulemme käyttämään tähän venevajan seinien purkulautoja.

Mauro on ilmeisesti seurannut työtä tarkkaan - olen kotonakin käynyt ahkerasti hyllyjä läpi. Torstaina saimme näyttöä siitä, miten vähentämistä voi nopeuttaa. Seniorin palatessa koulusta kotiin hän totesi, että pieni kehityskeskustelu saattaisi kuitenkin olla paikallaan, sillä Mauro oli aloittanut vähentämisen hänen sängystään.

Näin saimme energiajätteeksi peiton, pussilakanan, aluslakanan, petauspatjan ja sen suojalakanan. Hienoa! Mauro, joka ei koskaan ole tuhonnut muuta kuin tyynynkulmia hijakseltaan nyrhien, on aivan varmasti vain halunnut olla avuksi.

Toinen, vähemmän perhepiirissä kannatusta saava tulkintalinja on, että 6-vuotias koiramme sai ensimmäistä kertaa kaamoshepulin. No, perjantaina kun lähdimme töihin ja kouluun, jätimme sille valoja päälle ja pyysimme, ettei mentäisi ihan näin vauhdilla tuon vähentämisen kanssa, vaikka Yksinkertaistamisen joulukalenterikin juuri samaisena päivänä ohjeisti:

Kuinka monta samankaltaista tarvitset?

Meillä voi olla paljonkin tavaroita, joiden määrää emme ole koskaan tulleet kyseenalaistaneeksi. Lakanat, pyyhkeet, muovirasiat, maljakot, astiastot - mitä omiin kaappeihisi on kertynyt yli tarpeen?

Sopiva määrä tavaraa on hyvässä suhteessa tilaan ja tarpeeseen, jolloin arki on mahdollisimman selkeää ja sujuvaa. Kuinka paljon tarvitset? Tee arvio, karsi sen mukaan, testaa käytännössä ja karsi tarvittaessa lisää.

Kieltämättä Mauro on oikeassa; tietyt liinavaatteet ovat aina käytössä ja turhia lojuu kaapissa. Niissä on edelleen vähentämisen varaa!

Valoisaa mieltä,

Tärkeää elämässä

Tilasin kuun ensimmäisenä päivänä sähköpostiini ilmaisen Yksinkertaistamisen joulukalenterin (Idean takana on Sandy Talarmo). Ajattelin, että haluan kaiken jouluisen mainoskrääsän keskellä kerran päivässä pysähtyä pohtimaan, mitä vähentäminen voi tarkoittaa omassa elämässäni.

Tavaranpaljoudesta luopuminen tulisi minusta muistaa erityisesti jouluna, jolloin tavaraa kertyy helposti muita päiviä tehokkaammin. Joulukalenterin innoittamana olen myös aloittanut pienissä paloissa vähentämisen käymällä laatikoitamme yksi kerrallaan läpi tavoitteena poistaa tavaraturhakkeet.

Tähän innoitti 4. luukun pieniin tekoihin kannustava sitaatti:

Voit aloittaa elämäsi yksinkertaistamisen juuri siitä, missä tällä hetkellä olet. Sinun ei tarvitse olla yhtään tämän valmiimpi, eikä elämäntilanteesi tämän otollisempi.

Mihin sinulla on energiaa tänään?

Oma vilpitön joululahjatoiveeni on, etten saisi yhtäkään materiaalista lahjaa tänä vuonna. Mikäli itse puolestani annan jotain lahjoja, ne ovat palveluita, elämyksiä tai kokemuksia sekä karitsan lihaa sukulaisille. Tavaraton joulu ei tarvitse tarkoittaa lahjatonta. Minusta joulun ideassa se, että muistetaan itselle rakkaita ihmisiä lahjoilla, on kaunis. Tämän hyvän ajatuksen pilaa vain ylenpalttisuus, turhuus ja paikoin materiaalisten lahjojen antamisen väkinäisyys. Vähempikin riittää, sillä enemmän ei ole automaattisesti enemmän! Enemmän on enimmäkseen turhaa.

Mikon kanssa myös sovimme, että emme hanki toisillemme lainkaan lahjoja. Onhan meillä jo tässä monta yhteistä asiaa, joita "annamme" itsellemme pitkin vuotta. Oli kyse sitten venevajaan tulevista ulkolampuista tai seinäkoukuista, iloitsen niistä, olipa sitten joulu- tai heinäkuu. Ja koska tarpeemme ovat varsin spesifejä ja paikkasidonnaisia, ei niitä oikein kukaan muu kuin me itse, voi hankkia. Mikon kanssa saamme joulumielen hyvästä tunnelmasta, lasten kanssa yhdessäolosta ja maittavasta päivällisestä. Ai että, miten jo tätä odotan! Jos joululahjatoiveeni - olla saamatta yhtään mitään - toteutuu, tulen olemaan iloinen ja onnellinen joulustani.

Jos joku ihmettelee, mistä tämä vähentäminen kumpuaa, niin kyse ei ole itsetarkoituksellisesta puritanismista tai itseni kiusaamisesta. 

Hyvä perustelu löytyi 6. luukusta:

Rajojen tarkoitus ei ole rajoittaa mahdollisuuksiasi, vaan tehdä sinulle tärkeät asiat mahdollisiksi. 

Tässä on paljon pohdittavaa. Sen lisäksi on oikeastaan ihan hauskaa läpivalaista varastojaan ja katsoa, miten paljon ylimääräistä sieltä löytyy. Hyvä tavoite on keskittyä entistä tehokkaammin elämässä tärkeisiin, olennaisiin asioihin ja karsia epäolennaisuudet - niin asiat kuin tavarat - ulkopuolelle. Käy vaikka uudenvuoden lupauksesta! Mikä on olennaista, on tietysti hirmu vaikea ja laaja kysymys, mutta pienestikin voi aloittaa, niinkuin joulukalenteri kehottaa. 

Vähentämisiin!

Konkretiaa

Tänään teimme käynnin rakennuttajalle katsastaaksemme venevajan arkkujen etenemisen. Kävimme kuitenkin sitä ennen saaressa. Hrrrrr, oli -3 astetta pakkasta, ei onneksi kovasti tuulta, mutta nyt hytisi jo Maurokin venematkan ajan, koska se oli - tietysti - pulahtanut heti autosta päästyään venerannassa uimaan. Eikö se ikinä opi…

- Ei, en aio luovuttaa sinulle untuvatakkiani, vaikka noin katsotkin

On se kumma, miten vuodenaika vaikuttaa siihen, miltä meidänkin pihapiirimme näyttää. Kesällä pieni repsotus ei tunnu missään, kun aurinko ja vehreys peittää pienet epäkohdat alleen. Lautakasoja, kaadettuja puunrunkoja ja risukasoja lojuu nyt niityllä aika paljon. Lautakasoista emme pääse eroon vielä pitkään aikaan, mutta seuraavaksi on luvassa isossa määrin ainakin puiden pilkontaa ennen kuin yhtään uutta puuta kaadetaan, sanon minä.

Kuvasta näkyy kolmen rakennuksen punamultakohennuksen lisäksi toinen tärkeä saavutus: useita kymmeniä metrejä paksu kaislakaistale on saatu pidettyä kurissa kovalla leikkaamisella. Mikko leikkasi kaislikon kasvukauden aikana muistaakseni 8 kertaa; aina, kun pieniä vihreitä lehtiä alkoi nousta vesirajasta. Kun aiempaa muistelen, oli kaislikko jopa kolmemetristä korkuudeltaan (vai liekö aika rumentanut muistot?). Nykyinen rantaviivan avoimuus on siten ihan huippua. Kaislaleikkuri on toiminut hyvin, ja se oli kannattava investointi. Työtunteja tähän on toki jouduttu niinikään investoimaan.

Kalastajan vanha vene on kuriton sielu. Se oli lähtenyt jo toistamiseen omille teilleen, vaikka se on ollut köydellä kiinni puussa. Edellisen kerran se päätyi naapurin laituriin - kuin vanhojen aikojen muistoksi, jolloin kalastaja vieraili heillä. Nyt vene oli soutanut vastarannalle.

Iltapäivällä karautimme rakennuttajan pihaan, jossa komeilivat upeat, valmiit lautavuoratut hirsiarkut! Nyt venevajan uusi elämä alkaa konkretisoitua! Pahoittelut huutomerkeistä! Nyt on vähän hihkuttava ja hehkutettava!

Onneksi ei ole meidän päänvaivamme miettiä, miten nämä liikkuvat paikan päälle :)  

Veikkaan, että vaja tulee lepäämään melko tukevasti näillä, mielellään seuraavat 100 vuotta. 

Vakaata viikkoa kaikille,

Naftaliinia ja inspiraatiota

Edellinen postaukseni kamiinasta herätti paljon kiinnostusta ja muutamia hyviä vinkkejä, jotka veivät omaa selvittelyäni eteenpäin. Olen saanut selville, että kyseessä on varmuudella Högforsin kamiina n:o 2. Numerot 00 ja 1 ovat lähellä samaa ulkomuotoa, mutta pieniä koriste- ja kokoeroja on. Ihan tarkkaa ajankohtaa, jolloin näitä on valmistettu, en ole vielä löytänyt, vaikka intouduin tutkimaan pitkällisesti vanhoja Högforsin esitteitä Kansallisesta digiarkistosta. Valitettavasti oma kamiinani ei tullut esitteistä vastaan. Opin kuitenkin taas vähän lisää liesityyleistä; mitä todennäköisemmin kamiina on 1910-luvulta.

Osa vinttilöydöksistäni on vähemmän rahallisesti arvokasta, kuten nämä reseptit ja lääkekääreet, mutta kaikkea tällaistakin on hauska tutkia. Yhdessä on päiväys vuodelta 1917 ja toisessa 1918. Tila on virallisesti perustettu (löytämäni kirjallisen lähteen mukaan) vuonna 1919. Nuoren parin tie on todennäköisesti päätynyt saarelle virallistamista edeltävänä vuonna. Nämä apteekkidokumentit eivät kuitenkaan välttämättä siitä kerro - ne ovat voineet kulkeutua tilalle arkussa, josta ne löytyivät.

Naftaliinilla karkotettiin koita. Aine on supervaarallinen ympäristölle ja ihmiselle, joten sitä ei enää Suomessa myydä. Hyvä, ettei löytynyt pussinpohjallista enää täältä meiltäkään :) Minulle oli ihan riittävää löytää sodanaikaisia ammuksia aiemmin samaisesta arkusta. (Lue juttu täältä: klik).

*

Olen saanut kaksikin hienoa tunnustusta siitä, että blogini on inspiroinut haasteen antajaa. Kiitos Matkalla merenneidoksi ja Lady of the Mess -blogeihin! Olette itsekin suuria inspiraation lähteitä: minulle on välittynyt kuva hienoista ihmisistä blogien takana. Olen kyllä ihan otettu siitä, miten kuvailitte omissa blogeissanne minua & Villa Iduria ♥.

Nyt on aika jakaa inspiraatiohaaste eteenpäin - mikä onkin vaikeaa - koska juuri kaikki ne blogit, joita luen, tavalla tai toisella inspiroivat minua. Mutta, jos päätös on tehtävä, niin kyllä minua pitävät tehokkaasti otteessaan mm. nämä blogit  (aakkosjärjestyksessä) ja perustelut ovat seuraavat:

Harmaa torppa

Harmaan torpan nuori emäntä kirjoittelee jalat maassa maalaiselämän arjesta. Kun itsekin olemme pari vuotta opetelleet lampurina toimimista, on Harmaan torpan kotieläimistä ollut mahtava lukea ja oppia. Siitä asti kun blogin löysin, olen aina odottanut uusia postauksia innolla. Torpan työt etenevät omalla, leppoisalla painollaan, mikä on hyvä esimerkki sekin. Emännän perspektiivi maailmaan ja maalaiselämään on niin aito ja maanläheinen, että tätä blogia luen ilolla jatkossakin. 

Päivänpesän elämää

Ihailen Katjan tarmokkuutta, aikaansaavuutta ja tietotaitoa. Hän kunnostaa pieteetillä kalusteita ja ikkunoita ja opettelee tuosta vain vaikkapa seinien sabluunamaalauksen. Massiivisen luumulehdon rakentuminen vauhdilla on myös vain yksi esimerkeistä, mitä tämä touhukas nainen työn ja perheen lomassa määrätietoisesti tavoittelee ja tekee. Katjan kaltaista ei ole toista ja blogia seuraan mielenkiinnolla projektien ohella myös siksi, että Katjalla on kikkailematon kirjoitustapa ja ympäristönä upea vanha maalaistalo.

 Sekasortoa

Ihailen Marin tyylisilmää, eli hänen idyllisen kotinsa tyylikästä ja konstailematonta harmoniaa. Kauniin kuvin kerrotut kunnostusvaiheet ovat aina mielenkiintoista luettavaa ja sisustukset viimeisteltyjä, mutta kodikkaita kokonaisuuksia. Myös upeat kirpparilöydöt ja kanojen kuulumiset kiinnostavat aina!

Jakakaa inspiraatiohaastetta eteenpäin tai jättäkää väliin, mikäli haaste on jo kiertänyt liiaksi. Ja todellakin tässä oli vain kolme suosikkiani - monta muuta on lisäksi!

Nautitaan viikonlopusta,

Kruusattu kamiina

Meillä on päätalon vintillä pieni sievä uuni. Se on pikkuruisessa kesähuoneessa, jonka purkua olemme hiljaksiltaan aloittaneet. Siksi kuvissa on sahanpurua siellä täällä.

En tiedä, onko meillä mitään käyttöä tällä kamiinalla, mutta koska se on niin kaunis - ja oikeastaan ainoa tilalta löytynyt koristeellinen esine - se saa jäädä, vaikka vain koristeeksi. Mutta kuka tietää, jos joskus hamassa tulevaisuudessa vinttikin olisi valmis, jolloin kamiina saisi olla alkuperäisessä paikassaan. Muualla sille ei taida olla käyttöä.

Jostain syystä sain aluksi päähäni, että kamiina olisi venäläistä alkuperää - johtuen kai kruusauksista.  Olen googlailemalla etsinyt tietoa ja netistä löytyi ainakin yksi, tutkimisen arvoinen vihje alkuperästä: Huuto.netissä oli myynnissä samankaltainen, samankokoinen, alle metrinen kamiina. Myynnissä oleva yksilö on ilmoittajan mukaan Högfors-kamiina. Koristeluissa on selviä yhtäläisyyksiä, joten ehkäpä meilläkin on Högfors-kamiina? Päätalon tuvan iso uuniliesi on myös Högforsin, joten se tukisi päätelmää: samalta valmistajalta on hormin muurauksen yhteydessä hankittu hella tupaan ja pieni uuni vintille. 

Huuto.netin yksilö

Jatkan selvittelyjä Högforsin tuotteista ja seuraavan kerran, kun ehdin tutkia uunia paikan päällä, katselen vieläkin tarkemmin löytyisikö valmistajatietoa itse esineestä. Toistaiseksi en sellaista löytänyt.

Myöhempi täydennys: löysin tiedon, että kamiina on ns. lotjakamiina, eli näitä pieniä lämmittimiä on käytetty proomuissa. Hauska tieto. 

Lämpöä sunnuntaihin!