Huonekaluharjoitus

Lupasin opetella tänä vuonna huonekalujen ehostamista. Itse asiassa olen pitkään ollut asiasta hirmu kiinnostunut, muttei se ole tuntunut tarkoituksenmukaiselta ennen Villa Iduria. No nyt tuntuu - jee. Ja onpa hauska aloittaa uusi harrastus. Toivottavasti innostus pitää. 

Anoppi taisi olla ajatuksenlukija, kun sain häneltä joululahjaksi vanhojen huonekalujen maalaus- ja tuunauskirjan (kiitos siitä, jos satut lukemaan tätä!). Kirjan kanssa pääsen hyvin alkuun. Sen luki nopsaa ja ohjeet vinkkeineen ja esimerkkeineen ovat helposti ymmärrettävissä. Netistäkin löysin jo lisätietoa. 

  

Suhtaudun kylläkin hieman kaksijakoisesti vanhojen huonekalujen maalaukseen. Jopa tässä ammattilaisen kirjoittamassa kirjassa moni huonekalu näyttää mielestäni kauniimmalta alkuperäisessä asussaan ja maalaaminen erilaisine efekteineen tekee joistakin esineistä vain elottomia ja kitsisiä. Luulen, että kirjan tekijä on vähän liikaa hurahtanut aiheeseen, heh. 

Joten, päätän tietenkin itse olla valistuneempi, kultivoituneempi ja maltillisempi! Ja kiitän ensitöikseni tilannettani, että lähes kaikki ihanat, käsittelyäni odottavat huonekalut ovat kelirikon takana saaressa enkä pääse niihin alkuinnostuksessani käsiksi. Tämä on varmasti tarkoitettu näin : )

Kotona minulla on kuitenkin pyörinyt jo 20 vuotta pieni kampauspöydän tuoli, joka on odottanut jonkinlaista muutosta pitkään. Se ei sovi kotisisustukseemme, joten päätin aloittaa harjoitukseni siitä. Se saakin tulevaisuudessa päätyä saareen, jonne se uudessa tyylissään sopii paremmin. Tein taannoin pari tyynyliinaa ja siitä yli jäänyt kirjailu ja kangas toimivat lähtökohtana.  

Tuolin jalkojen kellertävä sävy ja karhea, ruskea päällinen ovat enemmän tai vähemmän aina ärsyttäneet minua. Koska tuoli kuitenkin on isäni vuonna 1965 äidilleni antama ensimmäinen joululahja, olen sitä huolellisesti kuljettanut elämäni aikana kodista toiseen niin kauan kuin se on minulla ollut. Tuolin jalat ovat olleet alunperin kiiltävät ja lakatut eikä se ole antiikkituoli, joten en halua sen näyttävän vanhalta vaan puunatulta. 

Maalasin jalat ajopuun sävyllä, jonka kuvittelin värikartan mukaan olevan tummempaa. Pettymys sävyn suhteen taitaa olla aika tyypillistä, mutta katsotaan mitä tästä seuraa. Sävy itsessään on varmasti hyvin käyttökelpoinen minulle myöhemmin, esim. jossakin lipastossa tai kaapissa se voi olla toimiva.

Ompelun jälkeen kiinnitin uuden kankaan niittipyssyllä. 8 mm:n niitit olivat juuri sopivia kankaaseen. Työmaakäytössä meillä on järeämpi pyssy, mutta tämän hankin verhoilua varten. 

Lopputuloksesta antaisin arvosanan 8. Toteutus onnistui nopeasti ja helposti, mutta väri- ja tyylivalintaan en ole 100%:n tyytyväinen. Saattaa olla, että maalaan jalat uudestaan tummemmalla. Tai vaihtoehtoisesti vaihdan päällisen vähemmän romanttiseen, värikkäämpään kankaaseen, sillä jalkojen ja päällisen kontrasti saisi olla tehokkaampi. Retrohenkisellä kankaalla tuoli voisikin ehkä jäädä kotiin...?

No, näin tuoli menettelee jo paremmin kuin ennen, vaikkakin olen enemmän kontrastien kuin ylenpalttisen harmonian ystävä. Hauska, ensimmäinen huonekaluprojektini opetti jo monia juttuja. Tällainen siitä tuli:

Kuvasin tuolin kirjan, kulhojen ja koiran kanssa mittakaavan saamiseksi. 

Oppimisen iloa!