Tilausmatto ja myräkkä

Taiteilijaystäväni kiinnostui jokin aika sitten räsymattojen tekemisestä ja taiteilija kun on, hän oppi menetelmän nopeasti ja ryhtyi pian opettelemaan tavallista vaativampien kuvioiden tekoa. Meillä tuli puhetta hänen upeista matoistaan ja kun kerroin, että tulen tarvitsemaan useampia räsymattoja päätaloomme, ei kulunut aikaakaan, että olin pistänyt kahdesta matosta niin sanotusti tilauksen sisään :).

Tästä alkoi pohdinta, mitä sävyjä haluaisin mattoihin, jotka tulisivat tupaan. Paitsi, että tässä vaiheessa taloprojektia minun oli hirmu vaikea määritellä värisävyjä, huomasin myös, että taiteilija kun kerran on, ei pilkun tarkka ohjeistus taidakaan toimia. Hänellä oli omista mielipiteistäni poikkeavia näkemyksiä siitä, mitkä värit mm. sopisivat yhteen ja millä tavalla kirkkaita sävyjä pitäisi taittaa murretuilla. Ajattelin tämän huomatessani, että menköön, hän tämän osaa enkä minä. Ja olenhan aina pitänyt hänen taideteoksistaankin. Taiteilijalla pitää näköjään olla taiteilijan vapaus, vaikka kyseessä olisi räsymatto :). Paitsi, että nykytekijöiden mukaan ei kuulemma pitäisi käyttää termiä 'räsymatto'. Sitä nyt kuitenkin käytän, koska minulle se tarkoittaa jotain arvokasta ja käsin tehtyä, ei mitään halventavaa. Ja nimenomaan haluan taloon perinteisellä matonkudetekniikalla tehdyt matot. Uudenlainen twisti tähän perinteeseen kyllä kelpaa!

"Riskin" otto kannatti. Ensimmäinen tilausmattoni päätaloon valmistui ja olin onnesta soikea rullan avattuani, sillä minusta siinä on juuri sopivan särmikkäät kuviot ja varmasti meille istuvat sävyt.

Kuvasin maton pari viikkoa sitten, eli meillä ei todellakaan ole enää näin vihreää kuin alla olevassa kuvassa :). Tänään on upea, kirkas ja kirpeä päivä, mutta eilinen myräkkä muistutti minkälainen syksy saaristossa voi olla.

Merellä oli myrsky ja oli tosi koleaa. Meidän piti lähteä tekemään erästä siirto-operaatiota, mutta palasimme takaisin suuaukolta vastatuulen ja aallokon vuoksi. Jäämme odottelemaan turvallisempaa keliä, joten siitä myöhemmin.

Mielen valtasi taas kerran ajatus siitä, että vielä jonain päivänä istumme tuolla ylhäällä talolla tuvan lämmössä juuri tällaisina päivinä!

Hytisten,

Lahjamatto

Äitini oli sukuloimassa vanhoilla kotikonnuillaan ja ilmoitti ostaneensa reissussa meille maton Iduriin. Olin tietysti lähtökohtaisesti skeptinen, että mahtaakohan se alkuunkaan olla sopiva ja vaativaa makuani tyydyttävä ;). Arvannette ehkä ällistykseni, kun matto oli niin täydellinen, että voisi melkeinpä ajatella, että se on varta vasten mittatilaustyönä meille tehty. Aivan ihana se on ja hienoa oli lisäksi kuulla, että maton tekijä hyödyntää räsymatoissaan vanhoja perinnekuvioita. Tästä lisäpisteet! Löysin googlaamalla matontekijä-Annen, joka näköjään pitää blogiakin tuotemerkillään Wool Gertrude.

Kylläpä se sopii täydellisesti tänne meille. Kaikki samat sävyt harmaasta valkoiseen ja savunsiniseen löytyvät mökistämme. Kiitos äiti, huippuosuma!

Tällä paksulla räsymatolla kelpaa tepsutella, kun lattia on vielä talven jäljiltä viileä. 

Lämpöistä viikonloppua teillekin!

Aavistamatonta avuliaisuutta

Maailmassa kuulkaas on avuliaita ihmisiä. Nyt se on tullut todistettua, nimittäin Helinä blogista Höttiäisen höpötelmiä luki taannoisen postaukseni suunnattomasta mattotarpeestamme (lue: Räsymaton metsästys). Tuosta noin vain hän otti minuun yhteyttä ja kertoi, että tuntee erään matontekijän, joka voisi tehdä edullisesti kunnon maton minulle. Totta kai halusin tarttua tilaisuuteen.

Esitin toiveeni: sekavärinen, ohutraitainen ja raikkailla väriyhdistelmillä tehty räsymatto olisi juuri minua varten. Hinnan ollessa huokea päätin lopulta tilata ruokavajan lattialle kaksi pitkää mattoa.

Toissa viikolla matot saapuivat Matkahuoltoon ja Idurissa pääsin avaamaan paketit. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Matot ovat perinteiset, paksut ja laadukkaat, joten kaikki mattoja tarvitsevat vain Helinän juttusille, mars! Helinälle superiso kiitos siitä, että kommunikoit matontekijän suuntaan ja hoidit lähetyksen minulle. Olit tärkeänä linkkinä välissä takaamassa sen, että saan juuri sellaiset kuin toivoin.

Konsulttia pitää toki myös muistaa, joten tänään hankin pienen yllätyslahjan. Ehei, en voi paljastaa, mitä paketissa on, jos vaikka Helinä näkee postauksen. Lahja on yllätys :)

Ajatella, että blogista on tällaistakin hyötyä, että kun vähän avaa suunsa, niin apu löytyy uskomattomien ihanien lukijoiden joukosta. Vau, olen vaikuttunut! Nyt on hyvä syy kiitellä kaikkia muitakin lukijoita kommenteista ja kannustuksista, joiden avulla projektia on työstetty eteenpäin jo kohta kaksi vuotta! 

On ihan huippua, kun pysytte kuulolla,

Kuistilta kuuluu taas

En malta olla tässä vaiheessa vilauttamatta himpun verran vielä keskeneräistä kuistiani. Kun lattia oli tänä aamuna kuiva kolmannen maalauskerran jälkeen, en voinut olla kantamatta sisään pientä pöytää, talonpoikaissohvaa ja mattoja - nähdäkseni, sopivatko ne kokonsa puolesta sinne ja miten sopivat  yhteen. Mielikuvissa kun saa asiat matsaamaan, ei todellisuudessa ole aina tilanne sama.

Iso tanskalainen villakangasmatto on peräisin talosta ja se palasi pesulasta upean värisenä. Kaksi räsymattoa teetätin samoja sävyjä mukaillen Sukkulamatto-nimisessä firmassa talvella.

Pienen tolppajalkaisen sohvapöytäni on kai joku nikkaroinut tilalla aika hiljattain (minkä päättelin siinä käytetyistä kiiltävistä ruuveista). Puu oli jätetty käsittelemättä, joten ehkäpä pöytä ei ole ikinä ollut käytössäkään. Maalasin sen aavistuksen tummemmalla siniharmaalla kuin sohvan.

Talonpoikaissohvan kaveriksi pöydän ympärille laitan (kun ehdin) vanhan talonpoikaissängyn löhöilykäyttöön. Perheen miehet kantoivat sen vintiltä ulos ja totesin, että kyseessä on ehjä ja tukeva yksilö. Pesin sängyn ja muuta käsittelyä se ei tule saamaan. Siitä kuvia myöhemmin.

Rempan osalta kuistin tehtävälistalla on vielä näiden maalaamieni ikkunalistojen kiinnittäminen sekä kaupasta ostettujen jalkalistojen kiinnittäminen. Sitten saankin viimeistellä sisustuksen! Verhot pitää saada valmiiksi ja sänkyyn keksiä patjan lisäksi jotain kivaa. 

Nyt fiilis kuistilla tuntui jo aika kivalta, eli odottelen kovasti tulevien iltapäivien viettoa siellä. 

Kivaa kesäkuuta!

Omenanvihreää ja sitruunankeltaista

Vielä yksi postaus viimeaikaisista hankinnoistani. Viimeisellä kerralla ennen kulkuyhteyden katkeamista tein räsymattoinventaariota ja postailinkin aiheesta pariin otteeseen. (Ks. vintiltä löytynyt matto: klik). Kiitos muuten hyvistä vinkeistä, joita monet antoivat sen suhteen, mistä mattoja voisi metsästellä. Ihana Helinä blogista Höttiäisen höpötelmiä ilmoitti tuntevansa taitavan matontekijätädin, jolle mieltymykseni on nyt lähetetty. Kiitos vielä sinulle avustasi, nyt odotellaan!

Löysin myös Sukkulamatto-nimisen kutomon, josta tilasin kaksi mattoa, vähän niinkuin kokeeksi. Kyllä niistä hyvät tuli ja oikein laadukkailta vaikuttavat. Itse toivotut värit ovat plussaa.

Molemmissa matoissa on täsmälleen samat värit, mutta toisessa on enemmän keltaista ja vihreää, toisessa enemmän sinistä. Aavistuksen sävyt vääristyvät näissä kuvissa, sillä ne ovat luonnossa puhtaammat ja kuvissa vaaleankirkas omenanvihreä ei oikein erotu. Matot ovat niin hyvässä paketissa, että aion avata ne vasta käyttöön otettaessa, etteivät pölyynny. Siksipä ei ole parempia kuviakaan nyt tarjolla.

Näitä olen ajatellut kuistille, mutta nyt kyllä olisi paras päästä sinne kuistille miettimään, että mistä kaikki oikein paikkansa löytävät. Etäältä suunnittelua en enää pidemmälle viitsi viedä tai muuten voi tulla virhearviointeja ja yllätyksiä omien muistikuvien yms. suhteen. Yllättävää kyllä, mutta mittasuhteet saattavat muuttua mielikuvissa ihan toisiksi kuin mitä ne oikeasti ovat.

Pikkuisen, tai no, myönnetään, että ihan kunnolla ketuttaa, etten pääse paikan päälle makustelemaan ja suunnittelemaan asioita - saati tekemään sitä, mitä pitäisi tehdä. Meidän piti lähteä muutamaksi päiväksi saareen hommiin näin hiihtolomalla, mutta jäät eivät kanna enää satavarmasti pitkään plussan puolella pysytelleen kelin vuoksi. Eli ei uskalleta lähteä yrittämään ylitystä. Voi pahus sentään! Kuisti olisi voinut vaikka kuinka edetä parissa päivässä... nyyh. Tuntuu, että nyt on jo lepäilty riittävästi ja energiaa remontointiin taas olisi.

Saari sijaitsee sisä- ja ulkosaariston välissä. Ytterö-nimen etymologia viittaakin välitilaan. Nimi tarkoittaa meressä siis vähän samaa kuin veranta talossa. Ulkomeren raja on aivan lähellä ja viime talvena jään ja avoimen veden raja kulki saaresta näköetäisyydellä, noin mailin päässä. Oletettavasti tällä säällä aallot lyövät kohta avoimina saaren etelän puoleiseen rantaan. Sisäsaariston jäät ovat kantavampia, joten lähemmäs ehkä pääsisi, mutta meille ei. Pitäisi olla hydrokopteri!!

Kevät se antaa vielä odotuttaa itseään, joten odotellaan nyt sitten oikein pitkän kaavan kautta, pöh!

Siltikin, raikkain odotuksin :),

Hei beibi me tavataan vielä!

Ennuste ei ihan luvannut meille tälle päivälle veneilyyn täydellistä merisäätä. Noh, pieni karaistus tekee vain hyvää ;). Halusimme roudata erän rakennusmateriaaleja vielä ennen kulkuyhteyden katkeamista. Ihan siltä varalta, jos jossain vaiheessa pääsemme jään yli kävellen perille, voimme sitten halutessamme jatkaa kuistin remppaa.

Mennessä pieni lumipeite peitti pintoja, mutta oli yllättävän kirkasta.

Tavarankuljetuksen lisäksi muistanette edellisestä postauksestani tarpeen inventoida räsymatot. Halusin päästä vielä kerran paikalle ottaakseni myös mittoja verhoja varten. Niitä voin työstää seuraavina viikonloppuina.

Valitettavasti kunnollisia mattoja ei ollutkaan kuin pari, mutta tämä reilu parimetrinen matto on aivan priima ja sopii kuistille erityisen hienosti.

Yksikin on tietysti parempi kuin ei mitään, etenkin, jos se on näin hieno. Näyttää ihan käyttämättömältä.

Aika pian alkoi sitten sadella lunta. Ensin vähän. 

Sitten vähän enemmän.

Syytä jo lähteä!

Ai tuonneko ulos pitäisi nyt karauttaa? No sinne on vain mentävä, jos ei meinata kuukaudeksi jäädä...

 Tervetuloa talvi, hyvästit Idurille! 

Kylmästä lämpimään...

Räsymaton metsästys

Havahduin vastikään siihen, että tarvitsemme aika pian - jo keväällä - aika monta räsymattoa eri puolille, eri tarkoituksiin. 

Huonokuntoiset matot poltettiin viime syksynä ja muutaman potentiaalisen säilöin vintille. Kunhan vain ehdin, on kavuttava vintille katsomaan mattokasaa tarkemmalla silmällä ja tehtävä inventaario niiden käytettävyydestä. Kaikkiaan niitä on muistikuvani mukaan vain neljä, viisi, joten lisää tarvitaan.

Eilen kävi tuuri Kierrätyskeskuksessa, jonne vein tavaroita: vastaan tuli likainen ja mitättömältä näyttävä neljän euron matto, mutta näin lian alta pilkottavat raikkaat värit. Koska matto vaikutti kunnolliselta ja laadukkaalta räsymatolta, nappasin sen mukaani ja pesin ensi töikseni. (Suuri osa räsymatoista on sellaisia markettien ohuita halpisjuttuja, joita en etsi). Ja niinhän siinä kävi, että pesussa siitä kuoriutui kirkas käyttökelpoinen matto. Kaikki kuvat tässä postauksessa ovat tästä uudesta hankinnastani.

Ai että mihinkö nyt niin paljon yhtäkkiä tarvitsen räsymattoja?

No, tulevaan kesäkeittiön ruokailutilaan olen ajatellut laittaa mattoja penkeille erään ystäväni ehdotuksen mukaan. Lattioille sinne ei tule mattoja, koska siellä kuljetaan aina kengillä.

Kuistille mattoja tarvitaan kaikkiaan kolme. Kaikki vieläpä aika pitkiä. Kuistia varten olen googlaillut räsymattojen tekijöitä. Olisi kiva saada kuistille sellaiset matot, joiden värit voisi edes suurinpiirtein itse määritellä. Ehkä tämäkin matto voisi sinne sopia..?

Jos toteutamme kesäkamarin yhteen päätalon huoneeseen, kuten viime postauksessa kerroin, tarvitaan sinnekin mattoja mukavuustasoa lisäämään. Koska huone on vain väliaikaisesti sisustettava, näiden mattojen värisävyillä tai ulkonäöllä ei ole niin väliä. Eli vanhat Idurin matot käyvät varmasti tähän tarkoitukseen.

Muutama pieni sinisävyinen räsymatto minulla on omasta takaa. Meillä oli niitä veneessä ja kesällä ostin yhdeltä paikalliselta mummolta torilta yhden. Ne täydentävät rantamökin mattotarpeen. Mummon tavatessani mietin, että häneltä voisi ehkä pyytää tilaustyötä. Peruin kuitenkin ajatukseni, kun mietin, että hänhän on ainakin 100-vuotias. Yhteistyöhön sisältyisi siten pieni riski... aika huono kuulokin hänellä on... saisinko sittenkään toivomaani? Pitäisi löytää joku 8-kymppinen mummo ja tukea tätä mummo 1:stä mieluummin taas ensi kesätorilla, jos hän vielä on siellä mattoineen. 

 En ollut jotenkin yhtään tajunnut, että tämän kokoiseen tilaan uppoaa ihan hillitön määrä mattoja! Tämä kaikki yllä lueteltu kun on vasta alkua. En uskalla edes ajatella, minkälaiset matonpesutalkoot sitä saakaan sitten tulevaisuudessa pistää pystyyn joka kesä :)

Lähden kohta lentoon näiden mattoajatusteni kanssa,