tiistai 28. heinäkuuta 2020

Jaksaa jaksaa

Talossa on purettu nyt viimeiset seinissä olleet lastulevyt ja vanhat tapettikerrokset, eli tuvassa oli vielä tältä osin purkutyötä jäljellä. Purkaminen on maailman ärsyttävintä hommaa, kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Mehän aloitimme sen talossa jo 9 vuotta sitten, hyvänen aika sentään! Jos joku osoittaa vielä yhdenkin kohdan, mitä pitää purkaa, sanon, että pidä tunkkisi.


Olen jo aiemmin vilauttanut tätä tuvassa ollutta alkuperäistä tapettia, jonka päälle on vuosikymmenten aikana liisteröity useita muita "muodikkaita" tapetteja. Olen käynyt kaikki saatavilla olevat paperitapettivaihtoehdot ulkomaita myöten läpi ja ikävä kyllä mitään sen kaltaista ei ole saatavilla. Tuo syvän sininen... 

Tapetti kertoi meille oleellisen asian talon alkuperäisestä sisustuksesta: Tapetti on ollut vain tuvan seinien yläosassa, alkaen noin 130 cm:n korkeudesta ylöspäin. Näin ollen tuvan seinien alaosia lienee peittänyt panelointi. En tiedä, olisinko ilman tätä löydöstä keksinyt edes pohtia puolipanelointia tupaan, mutta nyt olemme päätyneet toteuttamaan sen. 


Säästin muutaman levyn tapettia, josko parhaasta kohdasta tekisi vaikka taulun muistoksi seinälle. 

Katon rajassa kattolistaa vasten on ollut aivan ihana tapetin kanssa sointuva boordi, joka oli niin ohuesta paperista, että se oli täysin umpikiinni päälle liisteröidyissä uudemmissa tapeteissa. Pari pientä palaa sain talteen.


Ainiin, väitin yllä purkamista maailman ärsyttävimmäksi hommaksi. On vieläkin ärsyttävämpi homma olemassa, ja siksi kyseinen työvaihe etenee niin pahuksen hitaasti. Kattojen maalauskaan ei ole likimain niin kamalaa kuin vanhan maalin hionta katosta. Mikko on saanut työstettyä noin viikossa yhden huoneen. Säälin häntä ja omat voimani eivät riitä siihen alkuunkaan. No, positiivista on, että pian pääsee sentään jo maalaamaan yhtä huonetta ja että eteisen katto on maalamaton. Katsotaan, kääntyykö herralla vielä kesäloman jälkeen pää, kun päivätyöt alkavat :).

Totesimme erilaisten menetelmien testauksen ja useiden saamiemme vinkkien jälkeen, että koneellinen hionta on ainoa vaihtoehto tähän kattoon, joka on täynnä niin kovia paakkuja ja epätasaisuuksia, ettei mikään maalinpoisto, maalipesu, soodapesu tai skrapa (puhumattakaan pelkästä käsi ja hiekkapaperi -menetelmästä) siihen tehoa. 


Pölisevää kesän jatkoa, toivottelee,



torstai 23. heinäkuuta 2020

Varoittava esimerkki


Meillä oli aivan ihana purjehdusloma Mikon veljen ja hänen puolisonsa kanssa. Teimme upean saaristomeren kierroksen ja reissumme osui varmaan kesän parhaaseen purjehdusviikkoon: hyvää tuulta ja hellettä riitti. 


Oli myös hauska tutkiskella saariston kylien rakennusratkaisuja ja kaunista luonnonvaraista luontoa. 



Saimme yhdestä saariston kohteesta, Vänöstä, siivouskipinän varoittavana esimerkkinä, vaikka omat jäteongelmamme ovat kaukana Vänön jätevuorista. En ottanut niistä yhtään kuvaa, mutta kauhistelimme kauniin saareen pilaamista huolimattomalla ylläpidolla: vuosikymmeniä vanhat massiiviset romut, kuten auton- ja veneenraadot, ongelmajätteet, muut roskavuoret ja jopa hylätty, romu Valion jäätelökioski kuormittivat saaren satamaa ja koko kylän raittia. En ymmärrä, pystyykö tuossa mittakaavassa kukaan siellä edes enää korjaamaan asiaa, koska koko saaren siivous vaatisi ihan valtavan kollektiivisen operaation. Välinpitämätön mentaliteetti tuntui jatkuvan ja pesiytyneen joka talon pihaan, jotka olivat täynnä jätteitä, mikä on mielestäni hyvin poikkeuksellista nykypäivän saaristossa. Harmi, koska Vänö on superkaunis saari ja siellä on yhä jäljellä ns. oikeaa kulttuurimaisemaa (mikä onneksi on hoidettu osa saarta), minkä vuoksi siellä kannattaa kuitenkin vierailla.





Fressi purjehdus vaihtui siis kotona jätteenkeruuseen. En pane sitä pahakseni. Tätä se saaristoelämä 2000-luvulla on ja koen menneiden vuosikymmenten roskien kierrätyksen velvollisuudeksemme. En siis soimaa entisaikojen tapaa dumpata jätteitä mereen tai luontoon, koska niin vain tehtiin yleisenä  tapana - ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Kritiikkini osuu siihen, jos nykyihmiset eivät välitä vaan jatkavat saariston pilaamista.  


Alunperin tilallamme on ollut 5 kaatopaikkaa, joista olen aiemmin putsannut ja lajitellut kaksi. Nyt rykäisin kaikki loput kolme siistiksi, eli meillä ei ole enää yhtäkään entisaikojen jätealuetta luonnossa - ihan mahtavaa! Olen pitkin kevättä keräillyt metallijätettä tai vain meille tarpeetonta metallikamaa rantaan ja eilen lähdimme viemään isoa satsia metallirojua jäteasemalle. 





             
                

Ties kuinka mones kuljetus, mutta kyllä tuli taas puhdistunut olo :), tuumaa,



                                                   

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Töitä talolla - ja terapiadialogeja


Päätalon työt etenevät hitaanlaisesti, mutta suunta on joka tapauksessa oikea. Lattia tuli valmiiksi, joten isoista kohteista - lattia, katto ja seinät - 1/3 on valmiina, wuhuu. Lattian käsittelyvaihtoehdot ovat yhä pohdinnassa. Nyt se suojattiin kauttaaltaan katon työstöä varten. 

Kattohan se onkin vasta viheliäinen työvaihe, kuten kuvasta näkyy! Käsipelillä ei kovaan maaliin saa minkäänlaista karheutta ja koneellisesti homma ottaa niin voimien päälle, että itselläni ei ole tuohon vaiheeseen mitään asiaa. Mikkokin pystyy tekemään sitä vain muutaman metrin kerrallaan. 


Aloitin sen sijaan vähän helpommat maalinpoistohommat työstämällä ovia ja karmeja. Parissa ovessa on paksut paakkuiset vanhat maalikerrokset, joten kuumailmapuhallin osoittautui parhaaksi työkaluksi. Ihana mintunvihreä tuli yhdestä ovesta esiin. Se onkin ollut tämän paikan yleisin alkuperäinen sävy.




Alla oleva ovi tuli valmiiksi toiselta puolelta ja siihen riitti pelkkä skrapa ja hiekkapaperi. Ovia on yhteensä kolme ja sain tehtyä noin kolmanneksen työstä. Tämä on mielestäni ihan mukavaa kesäpuuhaa, jos vain on hyvä sää. Ovia en ajatellut hetimiten maalata, vaan niidenkin pintakäsittelyn voi päättää vasta sitten, kun lattioiden, listojen ja paneelien sävyt on tiedossa. 


Seuraavaksi esittelen pihapiirimme uuden pysyvän eläintarhan, joka sinne on muodostunut eittämättä Mauron poismenon jälkeen. 


En ole kaikilta osin siitä niin ilahtunut, koska esimerkiksi hanhet sotkevat koko niityn jätöksillään. 


Koskaan aiemmin joutsenet eivät ole uskaltautuneet pentueineen metrin päähän. Tässä kyllä emo sähisi. Aluksi poikasia oli 6, viikon päästä 5 ja nyt enää 1. Niiden kanta pysyy luontaisesti tasapainossa, jos vertaa hanhiin, joilla on jo toinen poikue menossa tänä kesänä eikä siis luonnollisia vihollisia ole - kun nyt yksi lintukoirakin on vähemmän.


Mauro on mielessämme ja puheissamme yhä joka päivä - surun työstäminen etenee yhtä hitaasti kuin remontti ;). Pienet, päivittäiset Mauroon liittyvät tokaisut helpottavat hiukan. Siltä osin kuin niitä kaikkia edes muistan, kirjaan jotain tähän loppukevennyksenä. 

***

- Kyllä nyt tarvittais tähän yks lintukoira pihaan! Noi hanhet on täysin vallanneet ton niityn eikä ne tottele mua!
- Ajattele, et ne on Mauron kavereita.
- Joo, Mauron ehkä, mut nuori vizsla ei pitäis niitä kavereinaan. 

***

- Ainiin Mikko, nythän sä voit ottaa niitä kanoja, mitä oot aina halunnut, kun Mauroa ei enää oo!
- Ei se oo sama asia
- Aijaa.


***

Luemme HS:n artikkelia häiriökoirista:
- Maurokin rähisi hihnassa, se vietäis kyllä nyt heti häiriökoirakouluun
- Harmi, kun havahduttiin nyt tähän. Se on nyt myöhäistä.

***

Lidlissä:
- Hei kato, koiran makuualusta aurinkovarjolla, vaan 24,90€
- Kyl toi oltais ostettu, jos olis koira
- Näin on. 
- ...ainoo vaan, et Mauro ei olis kyllä suostunut menemään tommosen varjon alle 
- Ja toihan on sivuilta auki. Eihän Suomessa edes paista aurinko suoraan ylhäältä vaan sivuilta. 
- Suunniteltu Etelä-Euroopan koirille.
- Noni, onpa harmi, olis jäänyt ostamatta sitten.

***

- Mikkooo! Voiks nää sun risat lenkkarit heittää jo pois?
- Hmmm... ei kato, mä oon niin paljon käynyt näillä Mauron kans...
- Mikko, Mauron henki ei asu näis risoissa kengissä!
- Okei sitte.

***

- Eikö tänne nyt kuitenkin sopis hyvin semmonen lilla valpen?
- Ei, tää on niin vaarallinen paikka pennulle, kaikenlaisia metsän vaaroja...
- Niin, totta. 

***

- Kyllä sä oot niin hienosti tehnyt hommia täällä ja ihan vahtimatta, kyllä Mauro olis susta nyt ylpeä ;)
- Juu, kiva. Ja kiva, et sä oot ruvennu vahtimaan mua. 

*** 

P.S. Lähdemme huomenna pienelle purjehduslomalle. 

Kyllä tämä tästä :), 

tuumii,


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...