Näytetään tekstit, joissa on tunniste secondhand. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste secondhand. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ällistyttävää

Aloin henkisesti valmistautua uuden kevytuntuvatakin hankintaan, koska olin tyhmyyttäni pilannut vasta vajaa vuosi sitten ostamani pirteän vihreän kevytuntsan. Pidin takkia paljon saaressa, likaisissakin töissä, vaikka olisi pitänyt olla jotain huonompaa yllä. Niinpä sotkin hihansuut mm. multaan ja nokeen. Lisäksi vetäisin auton törkyisestä kyljestä kerran kauppareissulla takin etuosaan oikein kunnon rasvaiset maantieliat. Hurraa. Auta armias, jos pojat olisivat käyttäytyneet näin ajattelemattomasti uuden kalliin vaatteen kanssa… No, kyllä soimasinkin itseäni.  

Yritin kertaalleen putsata hihoja tavallisella pyykinpesujauheella tuloksetta. En ollut vielä muistanut ostaa takkia varten marketista ns. "kunnon" tahranpoistoainetta, vaikka tarkoitus oli. Tänään päätin yrittää puhdistusta hankkimillani ekotuotteilla, jotka ostin vuodenvaihteessa ihan normipyykin pesuun. 


Välikommenttina todettakoon, että olen ihastunut pesupähkinöiden aikaansaamaan raikkaaseen pyykkäystulokseen ja pessyt niillä jo monta koneellista. Mutta pähkinöiden paketissa ohjeistetaan, että hankalammat tahrat tulee esikäsitellä sappisaippualla. Niinpä avasin uutukaisen sappisaippuan paketista ja ryhdyin käsittelemään tahroja kostutetulla saippualla. Ja mitä tapahtui? Lika irtosi silmissä!! Hain äkkiä kameran: Nyt täytyy ikuistaa vielä nuhruinen takkini. Muuten ei kukaan usko muutosta. En ehtinyt kuin nimeksi vetoketjun vierestä aloittaa, kun autolika jo irtosi taskun vierestä ja kirkas vihreä paljastui alta. 

Saippuan alla kirkastuu jo ja vieressä näkyy vielä käsittelemätön alue sekä nuhruinen kädensuu.


Ja tässä hihaa saippualla käsiteltynä. Vetelin saippualla kaulukset ja helmat, päivittelin ja huusin perhettä katsomaan ihmettä. (Noniin, taas se mamma vohkaa siellä jotain luomujuttujaan…)


Tämän jälkeen heitin takin pesukoneeseen pähkinöiden kanssa. Juuri äsken levittelin uutuudenkirkkaan takkini kuivumaan. Koska takki sai toisen mahdollisuuden, en enää käytä sitä kuin sivistyneissä hommissa. 

Ihan äimistyttävän tehokas tahranpoistaja tuo sappisaippua. En todella olisi uskonut. Miksei tv-kanavien myyntitykit ole jo tätä bonganneet?? Ei tarvitsisi liioitella ja uskotella jotain, mitä tuote ei tee. 

No sitten muihin asioihin, vaikka tekisi toki mieli enemmänkin vohkata saippuasta ;). Kävin päivällä myös yhdellä lähikirppiksellä - ihan muuten vain aikaa kuluttaakseni muiden sunnuntaipuuhien lomassa. Enkä olisi uskonut löytäväni näin kivoja lyhtyjä, mutta niin vain löysin, kun en mitään etsinyt :). 



Ja lisäksi löytyi priimakuntoinen emalikattila. Yksi kattilani vahingoittui kesällä, joten tämä täydentää kesäkeittiön kattilavarannon taas entiselleen. 


Tein mielestäni hyvät kaupat - lyhdyt ja kattilan kiikutin kotiin alle kahdella kympillä. 

Olipa mukava päivä.

Ällistyneenä ja ilahtuneena,


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Ikkunanmetsästystä löytöjen lomassa

Taas on viikko vierähtänyt ja vasta nyt saan aikaiseksi palata viimeviikkoiseen kierrokseemme Billnäs-Fiskars-Karis -akselilla. Pääasiallisena kohteena meillä oli varaosapankki, josta toivoimme löytävämme ikkunan tai ikkunoita pieneen suolavajaamme, jonka kunnostus on ensi kesän juttu. 

Valinnanvaraa täällä ainakin riittää.



Tinkimisen jälkeen mukaan tarttuivat nämä kaksi 85 x 65 -kokoista puuosistaan hyväkuntoista ruutuikkunaa:


Totta kai vierailimme myös Rakennusapteekissa ja tottakai turistikuvan voi aina ottaa :)


Muutoin tyydyin vasta suunnittelemaan messinkikoukkujen hankintaa.  


Rakennusapteekissa löytyy aina kanava pienille haaveille: sitten joskus, kun on kaakelien aika.


Pyörähdimme Fiskarsissa näyttelyä katsomassa, jonka jälkeen suuntasimme kirppiksille.

Tätä laivaikkunaa mietimme jonkin aikaa, mutta hinnan vuoksi (yht 40 €) se sai jäädä hyllylle. On kyllä jäänyt mietityttämään...


Olen kovin viehättynyt messinkisiin kynttilänjalkoihin, sillä ne sopivat molempiin koteihimme, mutta voih, mielestäni näidenkin hinnat 25-35 € olivat liikaa...


Ostamatta jäi myös Fasaani-sarjan pikkutarjotin, jota hypistelin jonkin aikaa. 


Tätä kannoin jo kassan suuntaan mukanani, koska myös öljylamppuihin olen heikkona, 


mutta lampun henki ei kuitenkaan voittanut ja panin sen takaisin hyllyyn. Syynä se, että meillä on kaksi saman kokoista öljylamppua, joista toinen on hyvin tämän näköinen ja toinen vielä kauniimpi. Tätä ei siis tarvita, vaikka hinta olisi ollut ihan kohdallaan.  

Suosikki-kirppikseni ei pettänyt. Löysin messinkisen kynttilänjalan eurolla :D.


Väitän, että vanhat vaatepuut tulevat vielä nousemaan arvossaan. Olisin maksanut jotain pientä näistä henkareista, mutta ne lykättiin mukaani ilman veloitusta, hah. Erityisesti yksi näistä oli oikein muhkeaa puuta sorvauksineen. Henkarit aion maalata tai petsata sekä ottaa käyttöön venevajan vintin ovensuuhun tulevaan vaatenaulakkoon. 


Ikkunat 45x45 cm löytyivät myös kirppikseltä 6 €:n hintaan. Yksi pikkuikkuna saattaa päätyä suolavajaan - ehkä salmiakiksi katonharjaan tai jotain. Nämä mukana lähdettiin kotimatkalle. 

Irrotimme ikkunoista haat, jotka ovat melkeinpä ikkunoiden arvoiset. Niille on jo käyttöä  tiedossa. 


Kynttilänjalka päätyi toistaiseksi vielä mitättömän messinkikokoelmani jatkeeksi. Pakkasviikolla on ollut kiva poltella kynttilöitä joka ilta.


Lunta, luistoa ja leppoisaa päivää kaikille,

  


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kuusenhakureissu


Ei pidä valittaa syksyisestä ja sateisesta joulukuusta, koska sen ansiosta tietenkin pääsemme yhä kulkemaan saareen. Mutta mutta, olen ollut pitkään pahassa flunssassa, joten vähän kylmää jalat viileillä lattioilla, hrrrrh. Puut ovat märkiä, vaikka kannamme halot aina sisälle seuraavaa lämmityskertaa varten. Kosteilla puilla kamiinan sytyttäminen kestää tunnin - ainakin minulta. Illalla nukkumaan mennessä on kuitenkin aina jo ihanan lämpöistä. 

Otin käyttöön uuden, vanhan messinkisen yökynttilänjalan. Enpä ole paljoa mitään hankkinut, mutta tämä oli edullinen, pari euroa - ja nätti. 


Myöskin otimme käyttöön vasta nyt tämän pannun, joka on löytynyt päätalosta ja on hyvässä kunnossa.



Tänä vuonna ensimmäistä kertaa emme osta joulukuusta, joten siksipä lähdinkin etsimään Mauron kanssa maljakkoon sopivaa pikkukuusta ykköskotiin. Kun seniori näki sen, hän kysyi "onks toi joku vitsi". Vastasin, että "ajattelin koristella sen kauniiksi, joten kiva, jos se vielä lisäksi noin hauskuuttaa!"


Yhdessä kohdassa on rannassa kasvamassa seuraavia jouluja varten varsinainen pikkukuusten rypäs. 


Joulukuusta etsiessäni Mauro ajatteli käväistä joulu-uinnilla.


Mutta tuli toisiin ajatuksiin.


 Kotona koristelin kuusen ja kun juniori tuli ulkoa, hän tokaisi pimeässä loistavasta harottavasta oksasta "wautsi, mikä kuusi". Ei se kyllä kuvassa, jota olen pakosti vaalentanut, näytä yhtään niin loisteliaalta kuin livenä.


Nyt odotellaan joulua!



torstai 28. toukokuuta 2015

Kristallikruunu

Jos yhtä asiaa olen pieteetillä suunnitellut tähän rappioromanttiseen kokonaisuuteemme, niin se on kristallikruunu. Mutta ei minkälainen tahansa, vaan sen pitää olla päärynän muotoinen, pieni ja söpö. Aikaa on kulunut huutokauppojen ja antiikkiliikkeiden tarjontaa ja hintoja ihmetellessä - ja kauhistellessa. Pariin otteeseen olen huutanut nettihuutokaupassa sopivasta kruunusta, mutta jättänyt leikin sikseen, kun hinta on noussut liiaksi.

No mutta sitten kävi niin, että MINUN kattokruununi tuli vastaan Italian matkalla. Totesin sen olevan Mr. Murphyn tekosia, koska a) matkalaukussa ei ollut yhtään tilaa b) eihän sellainen edes sovi matkalaukkuun. 

Ihastuin kuitenkin niin kovasti lamppuun, että kävin pari kertaa katselemassa sitä antiikkiliikkeessä ohi kulkiessani. Lopulta uskaltauduin tiedustelemaan hintaa. Kun kuulin sen, jouduin kysymään vielä kaksi kertaa uudestaan, koska en uskonut kuulemaani: 50 euroa. Mitäh??! Eikä tosiaan ole nollaa perässä?? Aha, lamppu on siis minun.

Ei muuta kuin kruunu kainaloon ja raahaamaan sitä pomppulentoja pitkin kotiin. 


Saanen esitellä: etsimäni Venetsian Muranon pikkukruunu 1930-luvulta  





Eilen kiikutin lampun sähkömiehelle, joka uusii sähköistyksen ja laittaa sen toimintakuntoon. Luulen, että lamppu päätyy keittiövajaan ruokapöydän ylle luomaan hienostunutta tunnelmaa ja haluamaani kontrastia vanhaan latoon, jonne on myös vedetty venevajasta nyt sähköt. 

Kirkasta ja kaunista loppuviikkoa!


lauantai 7. maaliskuuta 2015

Hukkareissu?

Saarireissun suhteen tuli tänään hylsy. Pakkasimme viikonloppukamat mukaan ja ajelimme katsomaan, josko veneen saisi jo laskettua veteen, mutta eih, ei vielä.

En viitsinyt edes rannasta ottaa yhtään kuvaa, kun pikkuisen harmitti. Oli muutenkin harmaa keli ja raaka tuuli. Eikä edes hymyilyttänyt Mauron uintiyritykset jäälauttojen keskellä, joten siitäkään ei tullut kuvaa otettua.

Kotimatkalla pysähdyimme paikallisella antiikkikirppiksellä, jossa huomasimme muuttomyynti-alen. Päivää ilahdutti posliinilöytö! Ostin 5 €:lla viisi kappaletta täysin ehjiä ja hyväkuntoisia vanhoja lautasia.


Kotona googlailu paljasti lautaset Göteborgs porslinsfabrik -tehtaan tuotannoksi. Leiman mukaisia astioita on valmistettu vuosina 1911-1926. Tehdas on sitten sulautettu Rörstrandiin.


Vitsit, sain upeat lautaset eurolla kappale. 



Teimme matkalla myös pienen metsäretken. Metsä oli tänään ihan syksyisen näköinen, melkein aloin etsiskellä sieniä.


- Mauroo, tännee, otetaan poseerauskuvia!


- Otapa hieman pirteämpi ilme, niin saadaan parempi kuva


- Noniin, nyt näyttää vähän paremmalta.


Eli meillä oli tavallaan tänään hukkareissu, mutta sen sijaan päästiin metsäretkelle ja tekemään astialöytöjä kompensaatioksi. Ihan jees.


Kuva: www.signaturer.se/sverige/goteborg.htm

Sunnuntaina lepuutellaan!



sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ja mitä sanoi perhe?


Ennen leivoin paljonkin, mutta viime aikoina olen harmitellut ajan riittämättömyyttä tähän puuhaan. Eilen puuhasin pitkästä aikaa kaikenlaista, mitä vain sattui mieleen juolahtamaan, ja niinpä päätin ryhtyä ensimmäistä kertaa raakakakun valmistukseen. Saaressa ei ole uunia, kun on vain tuo kesäkeittiö, joten kypsennettävät leivonnaiset eivät tule siellä kyseeseen. Kokeilu liittyy siis tavoitteeseen saada vähän isompi kylkiäisrepertuaari kahvitteluhetkiin.

Asiassa kuin asiassa inhoan pilkuntarkkojen ohjeiden noudattamista, joten päädyin tässäkin tapauksessa soveltamaan useammista netistä löytämistäni raakakakkuresepteistä omani: pohjaksi tein manteli-taateli-kaurahiutale -massan; välikerrokseen laitoin cashew-pähkinöitä, hunajaa, avocadoa ja banaania; päälikerrokseen 1/3-osan välikerroksesta lisäten siihen mustikoita, kookossokeria ja aavistuksen rahkaa. 

Kakku oli 2,5 tuntia jähmettymässä pakkasessa, ja maistui ihan sikahyvältä!

Valitettavasti kakkupala lautasella ehti hieman sulaa, koska unohdin kuvata sen heti, heh heh ;)) Pahoittelut!  


Ne, jotka syövät kypsentämätöntä ja kuumentamatonta raakaruokaa ideologisista syistä, välttävät myös maitotuotteita raaka-aineena. Itse sallin mieluusti kakun koristukseksi ja täydennykseksi nokareen kermavaahtoa. Minulle tärkeintä ovat kakun superterveelliset, puhtaat raaka-aineet ja valmistus ilman uunia. Tulen varmasti tekemään näitä jatkossakin, sillä valmistus oli yllättävän helppoa!


Sivukommentti: Arabian lautanen on jokin aika sitten 1,70 eurolla tekemäni löydös kirpparilta.

Ja mitä sanoi perhe yhdestä suusta, kun huusin heitä syömään terveyskakkua? 

- Onks meidän pakko syödä tota? (Ilmeitä on harmi kyllä mahdoton kuvailla.)

- On. 

Ja mitä sanoivat, kun olivat varovasti hivuttaneet yhden lusikallisen kakkua suuhunsa? 

- Yllättävän raikas! (tämä useaan kertaan toistettuna) 
- Todella hyvää! (ja niin edelleen) 

Kyllä äiti taas tiesi ja sai käännytettyä kaikista trendeistä tyhmän tietämättömän perheensä ajan hermolle :).

Mitä parasta sunnuntaita kaikille!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...