Mietin tosin pitkään, otanko haasteen vastaan ja vilautanko teille vakiobloggauspaikkaani vai jätänkö väliin, koska tämä on Idurista, ei kodista, kertova blogi. Välillä koti toki on tuunausprojektieni työhuone ja kuvauspaikka. Idurissa minulla ei vielä ole vakiopaikkaa bloggaamiselle, koska siellä teen yleensä kiivaasti hommia ja bloggaan sitten vasta kotona. No, en kai mitään menetäkään näyttäessäni olohuoneen nurkkauksen, jossa istun läppärini kanssa. Joten sallikaa syrjähyppy. Samalla joitakin itselleni tärkeitä mietteitä bloggaamisesta ylipäänsä.
Takan vieressä on nojatuoli jossa istun. Siinä lyhyesti istuminen on kivaa, mutta pitkään oleilu epämukavaa. Koneella ei siis parane notkua liiaksi :)
Ette muuten ikinä arvaa, miksi olen valinnut tämän paikan bloggaukselleni! Paljastan syyn lopussa.
Silloin, kun tekstiviesti keksittiin, sitä pidettiin marginaalisena insinöörien kokeiluna. Hetkeä myöhemmin tekstiviestin suosio räjähti. Alun perin kuriositeettina pidetyllä toiminnolla olikin jokin aito käyttötarve, nopea kommunikointi. Kokeilusta on syntynyt pysyvä, kirjallista kulttuuria muuttava viestintätapa.Ette muuten ikinä arvaa, miksi olen valinnut tämän paikan bloggaukselleni! Paljastan syyn lopussa.
Bloggaus on vähän niin kuin tekstiviestit 90-luvulla: johonkin perustarpeeseen se vastaa. Olen pohtinut, miksi itse kirjoitan blogia säännöllisesti. Syitä on ihan älyttömän monta ja siksi ajattelin ne listata. Hauska sitten vuosien päästä katsoa, ajattelenko edelleen samalla tavalla. Tai blogataanko silloin enää ylipäänsä??
Omalta kohdaltani tunnistan, että kun olen aina tykännyt kirjoittaa ajatuksiani ylös - joko päiväkirjan, runon tai artikkelin muodossa - tämäkin formaatti sopii minulle hyvin. Tämä on jotain epävirallista, mutta ei täysin epämuodollista. Se yhdistelmä miellyttää itseäni ehkä eniten.
Bloggaus on hyödyllistä. Se on nyt päiväkirjani Vlla Idurin vaiheista. Olisin unohtanut jo 90% blogiin kirjoittamistani tunnoista ja yksityiskohdista. Ilman blogia kuva-arkisto ei olisi niin kattava. Pitkällisessä projektissa on ihana nähdä alku, keskivaihe ja loppu... (No, 'loppu' ehkä on tässä tapauksessa toiveajattelua.) …muistaa tuskat ja iloitsemiset.
Bloggaus on hyödyllistä myös siksi, että lukijoiden kommenteista olen ottanut opikseni monta viisautta, joko perinnerakentamisen, ideoiden kehittelyn tai näkemysteni jalostumisen suhteen. Olen ihan oikeasti oppinut asioita blogia pitämällä. Tätä en alussa olisi voinut uskoa! Paitsi että asioita on tullut ehkä punnittua samalla kun niistä kirjoittaa, saadut kommentit auttavat eteenpäin ja ihan puhdasta tietämystä kommenteista löytyy paljon.
Bloggaus on sosiaalista. En ole ottanut hirveästi sosiaalisella puolella paineita blogituttavuuksista. Moni varmasti ottaa. Tuntuu, että olen sen verran kiireinen siviilielämän temmellyksessä, että olen jotenkin alusta asti osannut orientoitua bloggaamiseen harrastuksena. Jos se alkaisi tuntua pakkopullalta, minulla kyllä hälytyskellot soisivat. Olen alusta asti päättänyt, että bloggaan vain itseni ja projektin vuoksi. Osa nautintoa kuitenkin on, että tähän liittyy myös sosiaalinen puoli. Jotkut blogituttavuudet ovat muodostuneet ikään kuin tutuiksi. Heitä jopa ajattelee aina välillä ja heistä välittää.
Vaikka blogi on itseä varten, tietenkin lukijoiden ilmaantumisen myötä kuvaan astuu myös muille kirjoittaminen. Mutta siitä huolimatta koen, että bloginpito on itseilmaisua. Asetelma ei voi - mielestäni - henkilökohtaisen median ylläpidossa olla niinpäin, että muiden tarpeet olisivat ensin ja minä niitä orjallisesti noudattaisin. Tällainen ajattelu on täysin vierasta minulle; haluan pitää kirjoittelun rentona puuhana.
Jos ihan kuuntelen sydäntäni, niin bloggaus on minulle välillisesti onnellisuuden johdin. Tätäkään en alussa ihan täysin tiedostanut. Kirjaamalla arkiset pienet asiat ylös - ja ne isommatkin - pystyn suuntaamaan paremmin huomioni tässä ja nyt -hetkeen. Bloggaus kasvattaa niin sanotusti hyvää energiaa.
Onko jokin näistä asioista sellainen, mitä te pidätte tärkeänä? Tai onko teille jokin muu tärkeää, mitä en tässä mainitse? Entä mistä haluaisitte, että minä kirjoitan?? (Huom, vaikka ehdottaisitte mitä, en lupaa mitään, sillä kirjoitanhan omaksi ilokseni ;) )
Kun istun blogi-paikallani, edessäni on näkymä tähän nurkkaan. Seinästä saa virtaa tarvittaessa. Blogista virta virtaa minuun. Mauro-koira ei tunkenut kuvaan mukaan, koska siltä on pääsy ko. sohvalle kielletty, hehee.
Bloggaan
* dokumentoidakseni sanoin ja kuvin
* muistaakseni yksityiskohtia ja tunnelmia paremmin
* ottaakseni asioista kuvia, joita en ehkä muuten tulisi taltioineeksi (ajattelu kuvin)
* työstääkseni ajatuksiani kirjoittamalla ja keskustelemalla kommentin jättäneiden kanssa
* ollakseni sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden saman- ja erihenkisten kanssa ;)
* voidakseni oppia kommenteista ja saada perspektiiviä näkemyksilleni
* voidakseni havaita asiat ja onnellisuuden paremmin
* saadakseni vertaistukea prosessille jota läpikäyn
* saadakseni vertaistukea prosessille jota läpikäyn
* saadakseni konkreettisia ideoita
Tässä on ihan hirmu monta tärkeää syytä bloggaukseen. Ei ihme, että se on suosittua, jos edes parikin näistä täyttyy. En ole yhtään lieveilmiötä vielä keksinyt. Kertokaa, onko niitä! Ehkä joskus menee aikaa, mutta mielestäni olen sen ansainnut, jos asia vastavuoroisesti tuo kaiken tuon yllä mainitun.
Syy paikanvalintaani on se, että tämä olkkarin osa on minimalistisimmin sisustettu ja vähiten käytetty nurkkaus kodissamme. Siinä on aina seesteisin ja siistein tila odottamassa, että lenntätän ajatukseni Iduriin. Vaate- ja tavaravuoret jostain syystä kertyvät meillä muihin kohtiin.