No nyt se osti traktorin!

...mutta onneksi vain pikkutraktorin. Kyseenalaistin moisen hankinnan viimeiseen asti, mutta myönnän, että jonkinlainen monitoimivehje - vetojuhta ja niittokone -  tänne tarvitaan. Mönkijän hylkäsimme vaihtoehdoista korkeamman hinnan vuoksi ja tarvitsemme enemmänkin vääntöä kuin nopeutta.

Nyt Mikko sitten bongasi Iseki-merkkisen pikkutraktorin huutokaupasta. Toivotaan, että se a) toimii ja b) vastaa tarpeitamme sekä c) että minäkin vielä jonain päivänä kiittelen hankintaa päivittelyn sijaan. Ehkä viimeistään siinä vaiheessa, kun traktori vetää kaikki huonekalut ylös talolle sitä sisustettaessa :).



Onneksi sain kunnian seurata siirto-operaatiota vain sivusta. Seniori ja hänen kaverinsa olivat apuna ja aika pitkään kolmikko autorannassa viipyi. Ehdimme jo Mauron kanssa odotellessamme huolestua ja mielikuvissamme näimme traktorin molskahtaneen mereen tai jotain. Onneksi lautta traktoreineen saapui perille.





Sitten alkoi säätäminen traktorin saamiseksi lautan pohjalta rannalle.

Pahus, se jämähti tähän sutimaan, koska lautta kallistui laitura kohti.

Lautan suoristus...

...ja painopistettä toiselle puolelle. No nyt onnistuu.

...vaan eipä nousekaan. - Pahus, miten tähän laitetaan neliveto päälle, kun vain takapyörät vetävät?

Veto köydellä ja miesvoimin oli helpompi ratkaisu - käyttöharjoitukset voi suorittaa tasaisella maalla myöhemmin.

Hyvin liikkuu!

Koeajo!

Jep jep... miettivät,

Mauro

&

Pellavaliina

Vein Kierrätyskeskukseen pari kassia tavaraa ja piipahdin sisään. Olin vähän kiireessäkin, joten en ollut etsimässä yhtään mitään. Ovensuussa myyjä asetteli myyntiin tulevia astioita pöydälle, jota koristi aivan upea valkokeltainen liina. Kysäisin, onko liina myynnissä ja jos on, niin mitä se maksaa. Myyjä oli ajatellut käyttää liinaa somisteena, joten sillä ei ollut hintaa. Hetken mietittyään hän sanoi: "Jos otat liinan nyt, kun somistaminen on vielä kesken, saat sen 4 €:lla. Halvalla lähtee, koska liina on pellavaa ja täysin ehjä." Hypistelin sitä minuutin ja näin sen mielessäni tulevan tuvan pöydällä. Kaappasin liinan kainalooni, ettei myyjä ehtisi muuttaa mieltään! 

Olen niin kovasti tykästynyt pöytäliinaan, että piti hetimiten kokeilla sitä keittiövajan ruokapöytään. Tähän käyttöön se on mielestäni vähän liian fiini, mutta sain esimakua siitä, miltä se näyttää.

Esittelen samalla vähän aiemmin ostamani lautaset. Sinisiä posliiniastioita ei voi olla liikaa: lautaset ovat jo normaalissa käytössä. Lautasia on kaksi ja ne maksoivat kappaleelta vain 2 euroa. Ne eivät ole mitään supervanhoja, mutta laadultaan hyvää posliinia ja tykästyin tyylikkääseen kuviointiin. Liinan ja lautasten kuvioissa on vähän samaa henkeä...

Liina puolestaan ei jää vielä vakituiseen käyttöön, vaan jää odottamaan tulevaa elämää talossa.

Tällä kertaa osuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Pohtii,