Uutta ja vanhaa vintillä

Aika kuuma jakso takana! Niin on käynyt Mikkoa sääliksi, joka on raatanut päätalon purkulattian parissa tällaisessa helteessä. Mutta ei pilata tämän päivityksen puhtoista ja viileää estetiikkaa ajattelemalla enempää pölyisiä ja kutittavia purkutöitä ;). Siitä lisää myöhemmin.

Koska meille on ensi viikolla tulossa talkooapuja, totesin, että on keksittävä jokin keino viilentää yöpymispaikkana toimiva venevajan vintti. Meillä on räystäillä pääskysen pesiä, joten pariovien auki pitäminen ei tule kuuloonkaan juuri nyt. Seniori oli tehnyt eräänä yönä tämän virheen ja sen jälkeen hän saikin nukkumisen sijaan huitoa lintuja ulos :).

Muistin, että olin vienyt päätalon kamarista verhotangon pellavaverhoineen jo pois, joten sehän toimisi vintillä. Tuuli lepattaa ohuen pellavan läpi hyvin, mutta pitää linnut loitolla. Sain vintin hetkessä läpivedolla meidän viileimmäksi paikaksi. Huoh, piti oikein itsekin hetki hengähtää täällä. Pellavaverhot ovat hankinta parin vuoden takaa. Tykkään niistä kovasti. Kun päätalo valmistuu, laitan varmaan joka huoneeseen pellavaverhot.

Vintille tuli toinenkin pieni juttu tässä hiljattain, kun sain tädiltäni muiston, jonka hän ajatteli sopivan tänne meille: isoäitini virkkaaman pitsiliinan. Muistan lapsuudesta, että isoäidillä oli aina jokin virkkuutyö käynnissä. Se oli hänen lempiharrastuksensa. Oli aivan ihanaa saada jo pois menneen isoäidin tekemä liina. Minulla kun ei oikein mitään tällaista muistoesinettä hänestä ole. Tänne vintillehän liina myös sopi tosi hyvin.

Uusi ja vanha ovat lyömätön yhdistelmä, 

pohtii, 

Kevätsiivousta luonnossa ja sisällä

Viikonloppuna ahkeroimme lähinnä siivouspuuhissa. Jos muistatte, luontoäiti antoi meille loppusyksystä pienen ylimääräisen tehtävän. Tulviva vesi uitti naapurin rantaan kaikki pellolla olleet klapit ja muuta puutavaraa. Siivous jäi talven tultua kesken ja nyt jatkoimme klapien kanniskelua takaisin. Aivan järjetön juttu, että ensin joutuu kaatamaan puut, pilkkomaan ne, järjestämään kasoihin, keräämään taas hyytävästä vedestä rannalle, kantamaan vaikeakulkuisessa maastossa takaisin ja järjestämään uudestaan. Olemme saaneet ehkä puolet nyt siivottua ja täytyy sanoa, että harvoin ketuttaa niin paljon täällä puuhatessa - koska oikeastaan koskaan ei ketuta yhtään - paitsi siis nyt. Ihan turhaa, ylimääräistä työtä! Mahtaa tulla hyvät lämmöt nyt mökkiin, kun niin on puiden eteen tehty töitä. Eipä tehnyt mieli yhtään kuvata tätä savottaa.

Kurjuuden maksimointina lähdin lajittelemaan myös yhtä kaatopaikkaa metsässä, mutta edelliseen turhauttavaan pestiin verrattuna mieli oli korkeammalla. Jätesäkki kerrallaan metsä tyhjenee romusta - hitaasti, mutta varmasti. Tällä kertaa löytyi kaksi romuaarretta, maan sisässä patinoitunut ämpäri ja pieni pata. Ei sen kummempaa, mutta vähintäänkin niihin voi laittaa vaikka istutuksia.

Olisi niin ihana saada niittyalue kokonaan siistittyä ja lautakasoista puhtaaksi. (Eipä kuljettelisi enää Tuttavamme Tulva niitä sitten.) Jos suunnitelma pitää, tänä kesänä saamme kaikki rantarakennukset tältä erää valmiiksi. Viikonloppuna suunnittelimme, että siinä vaiheessa jäljelle jäänyt puutavara voidaan siirtää pois paraatipaikalta, esimerkiksi lähemmäs päätaloa. 

Lauantaina oli ihanan aurinkoinen päivä, joten onneksi juuri silloin oli kuistin siivousvuoro ja ikkuoiden pesu. Tuuletin tekstiilejä siivouksen ajan ulkona, vaikka kuistirempan jälkeen siellä on ollut kesät talvet todella raikas tuoksu. Ihana näky, kun kirkas kevätvalo tulvii sisään. Ja ajatella, kesällä se on vieläkin kirkkaampi!

 

Kuisti on suurelta osin minun toteuttama, joten mietin, olisiko jo aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja huolehtia listat huoneeseen. Vanhasta takaa löysinkin jotain sopivia listoja, joiden maalausta saatan aloittaa jo ensi viikolla. Tarvitsisin myös jiirisahan kauniita kulmaliitoksia varten… Alla olevista kuvista näkyy, että listoja tarvitaan niin seinänkulmiin kuin katonrajaankin.

Illan aikana keli muuttui aika koleaksi ja koko seuraava päivä oli kovin sateinen. Olemme säiden armoilla, mutta mökissä on ihanan pehmeä lämpö. Naapurin rannan siivousta ei kuitenkaan kyetty enää  sunnuntaina jatkamaan. Joku raja sentään sään ja työn raskauttavuuden suhteen. Terveisiä ja kärsivällisyyttä siis sinne vastarannalle!

Sää olisi yhtä hyvin mennyt syksystä, mutta kyllä se lämpö sieltä vielä tulee.

Kuistin verhot

Sen jälkeen, kun kuistille kaipailemani tunnelma jotenkin loksahti mielessäni paikoilleen, olen pannut aika paljon iltaisin aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä sinne tuleviin verhoihin. Ompelen kyllä inspiraation tullen, mutta yleensä otan vain nopeita juttuja työn alle, koska kyseessä ei ole ykköslempijuttuni. Tässä kohtaa kerrankin päätin, että tehdään nämä nyt sitten IHAN SIKAHUOLELLISESTI, jotta verhoista tulisi hienostuneet ja viimeistellyt. Näitä attribuutteja eivät ompelukseni yleensä täytä. Pieniä 'persoonallisuuksia' kyllä verhoissani havaitsin, kun niitä ripustelin, mutta parhaani olin yrittänyt :). Ei siis takerruta tässä vaiheessa enää pikkuseikkoihin.

Juoksumetrejä on toistakymmentä, mutta sain toteutettua kunnianhimoisen idean: ompelin verhot  vanhoja käsintehtyjä pitsejä hyödyntäen. Osan otin vanhasta pöytäliinasta (hankittu kirpparilta), osan kursin talon vanhoista lakanoista. Lopullisen riittävyyden takasivat lopulta Mikon äidiltä saamani pitsit, jotka hän on nuorena tyttönä itse tehnyt. Arvostan!

Vanhat pitsinpalat saivat uuden elämän ja verhoihin latautui tällä tavalla aika paljon arvoa. Nyt niissä on  sekä suvun että Idurin historiaa, ja itse pääsin siihen osalliseksi hikoiltuani koristereunusten parissa varmaan yhtä kauan kuin on mennyt pitsinnypläykseen aikanaan aikaa.

Kyllähän pitsikollaasi-idea kivasti toimii ja on lähellä ajateltua lopputulosta. Mutta on tämä - tekstiilityöt vain yksi esimerkki - vaan semmoista ensi kertaa tekemistä meikäläiselle kaikki, eli koko ajan pieni epävarmuuden tunne jäytää. No minkäs teet, kun tulee hyvä idea niin toteuttaa se vaan pitää! Palkinto on tietenkin siinä, että voi ihmetellä tehneensä jotain, mitä ei tiennyt osaavansa.

Yhdeltä seinustalta on vielä ikkunanpuitteet maalaamatta, joten viimeinen kappa odottelee tässä.

Verhotangot tilasin Verholine-nimisestä nettifirmasta. Päädyissä on vähän tuota samaa pitsiajatusta...

Enää en harmittele, että väkertämiseen vähän kului aikaa. Olenkohan tällaisten oppituntien myötä myös tulossa kärsivällisemmäksi? Ehkä, mutta IHAN KIVA on laittaa taas ompelukone vähäksi aikaa kaappiin. (Taidan omata viha-rakkaus -suhteen ompelemiseen.) 

Ihan kaikkea emme kuitenkaan kuvittele osaavamme/ehtivämme/jaksavamme itse. Muistanette, että tilasimme eräältä vanhemmalta puusepältä ison ruokapöydän. Raskaan pöydän kuljetus oli oma operaationsa, mutta siellä se nyt odottaa pihalla pääsyä kesäkeittiövajan toiseen päätyyn. Pieni auringon polttama patina ei tee sille pahaa. 

 

Aurinkoa alkaneeseen viikkoon,

Kaihoisa kamari

Muutamassa päivässä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Puhkun sekä intoa että onnellisuutta, kun alkaa vähitellen näyttää siltä, että täällä asutaan.

Laitoin kesäkäyttöön tulevaan kamariin sen alkuperäiset messinkiset verhotangot paikoilleen ja ripustin niihin talvella ostamani pellavaverhot. Samoja verhoja minulla on varalla näiden kahden ikkunan lisäksi vielä toiseen huoneeseen.

Esineet, jotka päätyivät pöydälle tai seinälle ovat pääosin vilahtaneet jo blogissa - omia tuunailujani tai aiempia hankintoja, jotka ovat odottaneet käyttöä. 

Käsinpiirretyt kasvikirjan kuvat löytyivät vuoden takaiselta Italianmatkalta. 

Huutokaupasta löytämääni tinareunaista peili-lampetti -asetelmaa en ole aiemmin blogissa näyttänyt, koska vasta seinälle ripustettuna siitä saa kunnon käsityksen. Ai että, tykkään kovasti.

Elleivät työt kuistilla olisi kutsuneet, olisin jäänyt tunnelmoimaan tänne vaikka kuinka pitkäksi aikaa. 

Pojat valloittivat kamarin välittömästi ja ilmoittivat, etteivät aio tänä kesänä muuttaa enää muualle. Alunperin ajatus oli, että he yöpyisivät kuistilla sen valmistuttua. Näin ollen kamarin käyttö on sitten tältä kesältä sinetöity ja kuisti saadaan oikeaan käyttöön: yhteiseen oleiluun. Se muuttaakin hieman suunnitelmiani kuistin sisustuksesta - hyvään suuntaan - kun ei tarvitse tunkea sinne kahta sänkyä.

Olin ollut aikeissa tuoda kamariin pojille vanhat talonpoikaissängyt, mutta jostain kumman syystä he halusivat kokeilla hetekoja! Niitäkään ei enää ensimmäisen yön jälkeen saanut siirtää pois, joten nukkukoot niissä :). Oli kai tarpeeksi paksut patjat.

Sängyn päädyssä näkyy muovilla ja puuvillaverholla peittämäni oviaukko, jonka takana on ruma, ikävä ja pölyinen rossipohjaansa purettu huone. Poissa silmistä, poissa mielestä!

Taidanpa jättäytyä tänä iltana kamarin kajoon, joten muista aiheista kirjoittelu jää seuraavaan kertaan. 

Tekisipä jo mieli toivottaa teille tunnelmallista kesäiltaa, mutta sitä vielä odotellessa. Nyt siis vain

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa!

Pellavaverhot

Viime postauksessa näittekin tuoreen huonekaluhankinnan, talonpoikaissängyn, joka löytyi lähikirppikseltä. Sen ja ruokapöytätilauksen lisäksi muita kalusteita ei juuri nyt tarvita; sillä mennään, mitä on. Mutta erinäisiä tekstiilejä tarvitaan, ja olenkin pyhittänyt menneet talviviikot niiden etsintään. Nyt on ollut aikaa surffata netissä, käännellä ja väännellä ajatuksia - ja tehdä joitakin valintoja. Tilasin mm. kaksi uutta räsymattoa, joilla pääsen kuistin kanssa alkuun. Nyt kuitenkin asiaa verhoista.

Olen vuoden päivät etsiskellyt sopivaa pellavakangasta verhoihin. Tuloksetta, koska kaikki myytävät pellavat ovat olleet liian paksuja. Mielessäni pyöri kuva Country By Mail -putiikissa vuosi sitten näkemistäni pellavaverhoista, jotka sen sijaan hulmusivat kuvassa ihanan ilmavasti. Katsokaa nyt vaikka. Sopivan ohuet, eikö?

Kuva: Country By Mail

Nytpä niitä ei sitten enää harmikseni ollutkaan saatavilla, mutta päätin ottaa yhteyttä firmaan ja kysyä, olisiko verhoja mahdollisesti joskus vielä tulossa myyntiin. Laskeskelin lopulta, että valmiit pellavaverhot saisin sittenkin edullisemmin kuin pelkän kankaan. Ilokseni he saivat hommattua tätä verhoa lisää, ja minulle tilaukseni saapui pari päivää sitten. This I call service! Ovat juuri sellaiset kuin pitikin ja aika kesäiset, vai mitä?! Sain tingattua pienen alennuksen, kun otin niitä kerralla riittävästi eri huoneita varten, vaikka kyllä tämä  kertahankintana kirpaisi. Nyt menee kyllä kukkaron nyörit kiinni taas aika pitkäksi aikaa mitä tulee isompiin hankintoihin. Tai vaikkei menisikään, ei siellä hetkeen ole mitään, mistä ottaa, haha. Remonttibudjettiin ei sovi koskea.

Hyvä bonus on, ettei tarvitsekaan itse ommella. Ensi viikolla saapuvat päiväpeittokankaat, joista viimeksi kerroin, joten niiden kanssa saan tyydytettyä vähäisen ompeluinspiraationi ;). Kun kuulostelen sisintäni, olenkin näköjään enemmän maalari ja nikkari kuin ompelija. Kankaiden valinta on silti hauskaa. Niillä tehdään huoneisiin viimeinen silaus, kodikkuus. Ja kivaahan se on, että edes osa on itse tehty.

Hulmuavan hauskaa viikonloppua ihan jokaiselle!