sunnuntai 14. elokuuta 2022

Kamarin koristepanelointia

Olemme palanneet purjehduslomaltamme. Oli aivan ihana reissu Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa! Mutta saareen oli myös tosi mukavaa palata. Käytimme pitkän viikonlopun hyödyksemme tilan töitä tehden: Mikko ajoi niityn matalaksi (kolmatta kertaa tänä kesänä) ja kannoimme & kuljetimme kaksi veneellistä halkoja maihin. Lastasimme polttopuut peräkärryyn ykköskotiin vietäväksi. Varaudumme talven energiakustannuksiin ja olemme kiitollisia siitä, että meillä on talossa kaksi varaavaa takkaa, vaikka oma savottansa tämä on.

Vastavuoroisesti toimme saareen 11 kpl parimetrisiä paksuja vanerilevyjä, jotka sain ilmaiseksi eräältä purkutyömaalta. Materiaalikustannukset ovat nyt niin korkealla, että tämä satsi lämmittää mieltä. Ja hyvän hien niiden roudaus myös nosti pintaan kuumana päivänä :).


Teemme vanereista koristepaneloinnin talon kahteen kamariin, joihin ne riittävät juuri sopivasti. Lopullinen ulkoasu on vielä hieman hakusessa, mutta kirjastokamarin peruspanelointi tuli tehtyä. Ehkä joku onkin ihmetellyt aiemmista kuvista, miksi kamarimme on tapetoitu vain 2/3 korkeudelta. Nyt syy siihen tuli viimeistään esille, jos en ole sitä aiemmin kertonut. 

Vielä huone ei näytä kovin koristeelliselta, mutta omassa päässäni näen jo paneelit maalattuina ja koristelistoin reunustettuina :). 

Mielikuvittelee,



sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Kuulumisia kamareista

Tervehdys! Yleisön pyynnöstä tartuin pitkästä aikaa blogikirjoittamiseen. Kyllä, sain lukijapalautetta, että blogi päivittyy nykyisin liian harvoin ja olen siitä sekä otettu että samaa mieltä :). Nyt päivitettävää onneksi onkin (ja ainahan sitä olisi kaikista ihan pikkiriikkisistäkin asioista). 

Olemme vähitellen siirtymässä omaan vuotuiseen toiverytmiimme, mikä tarkoittaa sitä, että kesälomilla pääsääntöisesti olisimme purjehtimassa eli myös lomailisimme emmekä pelkästään remontoisi tilalla. Mutta, tiedostamme toki keskeneräisen projektimme viimeiset kalkkiviivat. Niinpä päätimme, että yritämme rykäistä heti loman alussa urakkaa isosti eteenpäin. Suoraan sanottuna minulla on ollut huono fiilis siitä, että päätalo on edennyt viime aikoina liian hitaasti. Toisaalta sekin on hyväksyttävä, että talvi alkoi aivan liian aikaisin ja loppui aivan liian myöhään. Näin syksy jäi vähän vajaaksi ja muut kevättyöt pihalla menivät edelle, kun lopulta saareen päästiin. 

No, asiaan, eli siihen, mitä talolle kuuluu juuri nyt. Ensinnäkin olemme tuoneet saareen rakennusmateriaaleja, kuten huokolevyjä ja seinäpaneeleja. Oma hommansa aina siinäkin. Itse rakentamista ajatellen meillä kävi todellinen tuuri, sillä saimme nuorisoa työmaalle avuksi. (Välihuomautus: tämän pitkän projektin hyvänä puolena näyttäisi olevan se, että jälkikasvu on kasvanut työikään ja näköjään tullut tässä sivussa kasvatettua samanlaisiksi hulluiksi kuin me: heille on ihan ok käyttää kauniita kesäpäiviä tähän projektiin ja vieläpä valitsevat ystävänsäkin sen mukaan, että samaa hullutta löytyy heistä, heh). Eli kolme nuorta aikuista huhki tällä viikolla apunamme usean päivän ajan. 

Tuleva makuukamari oli vielä huokolevyttämättä. Nuoret ottivat asian hoitaakseen ja levyttivät koko huoneen omatoimisesti ja upeasti. On aina hieno tunne, kun jokin asia tulee ihan alusta loppuun valmiiksi. Tämän huoneen myötä levytykset on talossa taputeltu! 

Tämän jälkeen esiliisteröimme huokolevyt, jotta tapetti pysyisi levyn pinnassa. Onneksi minulla oli liisteriä ja makulatuuritapettia eli aluspaperitapettia varannoissani, niin päästiin etenemään. Usein työ saaressa seisahtaa siihen, että jokin materiaali vaan loppuu eikä sitä kannata yksistään lähteä mistään hakemaan - tilaustavaroiden aiheuttamista hidastuksista puhumattakaan. 

Levyjen kuivuttua aloitimme makulatuuritapetoinnin ja sekin saatiin kokonaisuudessaan valmiiksi. Samalla todettakoon, että myös alustapetointihommat on nyt kokonaisuudessaan talossa taputeltu! 

Viime kesänä tein jo lattiamaalin kanssa sävykokeiluja. Kokeilujen jälkeen päädyin Virtasen maalitehtaan Saariston värit -värikartan vaaleanharmaaseen Jurmoon. Hylkäsin Helsinholmenin ja Tuohisaaren liian sinisinä. Valitsemani maali on siis Porstua-puulattiamaali silkinhimmeänä vaihtoehtona. Virtasen maaleilla maalasin taannoin myös sisäkatot ja tuvan seinäpaneelit eli samalla perinnemaalivalikoimalla jatkettiin. 

Kuvakaappaus sävykartasta:

Nuoret maalasivat kirjastokamarin lattian ensimmäisen kerroksen ja minä maalasin toisen. Koska lakkabensiini (ohenne) loppui, isossa purkissa oleva maali paksuuntui aikalailla, mutta toisaalta näin tarvittiin vain kaksi maalauskerrosta. Yritin muuten ohentaa varovasti maalia tärpätillä, mutta se leikkasi kiinni. Sitten löysin kalastajan varannoista vanhan purkinpohjallisen pineenitärpättiä ('pinen' på svenska), joka osoittautui sopivaksi ohenteeksi eli lakkabensiinin serkuksi. Sitäkään ei ollut tosin kovin paljoa, mutta tulipahan käytettyä purkinpohjallinen loppuun. 


Kamarin lattian valmistumisen jälkeen siivosimme tuvan ja nuoret siirtyivät pohjamaalaamaan tuvan lattiaa. Seuraavana päivänä pääsin maalaamaan lattiaa toiseen kertaan. Tässä vaiheessa alkoi jo ottaa selkään ja jalkoihin, mutta ah, on tuhat kertaa helpompaa maalata lattiaa kuin kattoa! Valmista tuli siis kahdessa huoneessa lattioiden osalta. Ai että, kun valmis maalipinta näyttää aina niin hienolta. Kuvissa sävy vaihtelee nyt aikalailla auringon, valotuksen ja tapettienkin heijastusten mukaan, mutta luonnossa lattiat näyttävät samansävyisiltä. 

Muutakin tehtiin, mutta tässä näkyvimmät ja tärkeimmät aikaansaannokset. En voisi olla tyytyväisempi :).

Myhäillen,




tiistai 3. toukokuuta 2022

Kevätiloa ja talvivaurioita

Kylläpä oli pitkällinen talvijakso - hei taas kaikille! Pääsimme vasta vappuviikonloppuna ensimmäistä kertaa saareen. Talvitauosta tuli pisin ikinä, kun talvi alkoi aivan yhtäkkiä viime vuoden marraskuussa. Joinain vuosina poissaolomme on kestänyt vain muutaman viikon, eli vuosissa on huikeita eroja. 

Kevät ei ole vielä saapunut saareen. Omien muistiinpanojeni mukaan kevät on noin yhden kuukauden verran myöhässä. 

Uusi perheenjäsenemme, 3,5-kuukautinen Orion, pääsi tutustumaan saariolosuhteisiin ja seurailemaan tavanomaisia kevätpuuhia, kuten risusavottaa, veneen vesillelaskua ja nurkkien siivousta. Mieltä ilahdutti seurata koiran luonnollista asettautumista! Se hyppi ja pomppi, ravasi ja raivasi, hyöri ja pyöri - ja simahti vähän väliä nukkumaan pennun unta. On hienoa, että se sopeutuu niin luonnollisesti tänne. Kysyinkin siltä, että onko Mauron henki asettunut suhun, kun olet ihan kuin olisit ollut täällä aiemminkin. Orion katsoi poispäin eikä halunnut tunnustaa :). Mauron paikka sydämessäni on edelleen iso ja ammottava. Nyt vielä vähän tuntuu oudolta, että on Mauron kaltainen pentu talossa, mutta kuitenkin eri tyyppi. Aika näyttää, minkälainen yhteys meille syntyy. Nyt voi toki jo sanoa, että ilon hetkiä on päiviin mahtunut. 

Risusavotan ohessa nautimme vappupäivän lounaan laiturilla. Oli paikoitellen ihanan lämmintä. 



Talvi oli meille paitsi pituutensa, myös vaurioiden näkökulmasta poikkeuksellinen. Lahti on tosi suojaisa ahtojäiden suhteen, mutta jää oli kuitenkin moukaroinut venevajan laiturirakenteita :(. Ilmeisesti nämä tuhot ovat vielä itse korjattavissa. Aina tulee uutta hommaa!



Tästä se kausi taas käynnistyy. Yritämme jonkin verran päästä olemaan täällä nyt toukokuussa etätöitä tehden ja siinä sivussa pieniä tilan hommia aloitellen. 

Vihreämpää kevättä odotellessa,



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...