Asettuminen

Yhteiskunnan poikkeustila mahdollistaa sen, mistä olemme pitkään haaveilleet: voimme asua täällä yhtäjaksoisesti pidemmän aikaa. Tila tuntuu entistä enemmän kodilta, kun arki ja päivätyöt rullaavat tässä ohessa. Suunnittelemme jo tulevaisuudessakin asuvamme täällä aiempaa enemmän - ainakin näin keväisin. Olen vakuuttunut, että työpaikallani varsin luontevasti omaksutut etätyö- ja videokokouskäytännöt ovat tulleet jäädäkseen. Paradoksaalisesti tähän tarvittiin kriisi nimeltä korona. Eihän etätyön sujuvuus ole kiinni vain itsestä, vaan edellyttää yleistä työkulttuurin muutosta, eli digitaalisten yhteyksien luontevaa käyttöönottoa. Mikolla yrittäjän työt ovat jo tähän mennessäkin kulkeneet mukana paikasta riippumatta. Esimerkiksi viime kesänä hän teki useita työpäiviä täältä käsin.



Etätoimisto on perustettu kuistille, koska mäen päällä olevalla talolla verkkoyhteys toimii parhaiten. Parin viikon ajan näkymä on kypsyttänyt ajatuksen hieman avarammasta takapihasta ja karsittavista puista. Iso hyväkuntoinen pihakuusi saa jäädä. Kuulin maalla asuvalta työkaveriltani, että pihakuusi suojelee vanhojen talojen pihapiiriä :). Oletteko te "tienneet" tätä?

Pääsiäisenä vaihdoimme toimistotyöt ulkotöihin. Seniori tuli avuksi ja seuramieheksi ja onkin varsin reipas nuorimies painamaan hommia. Tosi ihanaa, että hän viihtyy täällä aina päivän pari ja osoittaa kiinnostusta tällaiseen tekemiseen. Junioria ei (vielä?) näy mailla ei halmeilla... :)

Karsimme tältä alueelta pienehköä puustoa ja komeat satavuotiaat saaristolaismännyt saatiin esiin.  Suunnittelemme tälle paikalle jossain vaiheessa kasvihuonetta. Perustuskivet löytynevät maastosta.



Poltimme kuusi kokollista risuja ja talon huonokuntoisia purkulautoja.

Aurinkoisina päivinä on jo syöty ulkona. Seniori yllätti tullessaan itse tekemillään lämpimäisillä <3, mikä olikin aivan ihana yllätys, koska meillähän ei täällä vielä uunia ole. 

Mielikin on asettunut parempaan päin, koska täydellisen hämmästyksen vallassa olemme saaneet todistaa Mauron voinnin paranemista! Vain hetki sitten olimme vähällä lopettaa sen elämän ja nyt tilanne on tämä, huh. En olisi voinut uskoa, että lääkkeet ja hoito toimivat: kipu ja ilmeisesti tulehdus ovat taittuneet, minkä seurauksena se on alkanut liikkua paremmin ja on muutenkin virkeämpi. Liikkumisen myötä se on myös laihtunut vatsan ympäriltä, mikä helpottaa nivelrikkoisen kuormitusta. Toki meno on yhä ontuvaa, eli pakkolepohetket ovat edelleen käytössä :)

- Noniin, on on painoni tippunut. Kuvaamisen voit nyt lopettaa, lähdetään metsään.
- Oikeasti, pitää komentaa, vai? Lähdetääs jo!

Niin tosiaan, Mauro ei ole yli vuoteen juuri jaksanut enää komentaa, joten tämä on hyvä merkki :). Toinen hyvä merkki Mauron toipumisesta oli pieni episodi tässä yhtenä iltana: se karkasi myöhään illalla, kun päästimme sen iltapissalle, mutta sitä ei kuulunut pitkään aikaan takaisin. Huolestuimme ja pelkäsimme sen kuukahtaneen jonnekin kallionkoloon. Mikko lähti otsalampulla etsimään ja löysi Mauron alla olevan kolon ääreltä täydessä touhussa kaivamassa suuaukkoa isommaksi. Se osoittautui ketun pesäksi. Totesimme, että nyt lepoa on ollut jo liikaa ja koira alkaa turhautua, kun pitää keskellä yötä lähteä yksikseen metsälle.

Kun kuljemme tästä ohi, se työntää päänsä tuonne syvälle koloon ja haistelee, josko siellä oltaisiin kotona.

Työnteon lomassa maistuu itse tehty, raikas ja terveellinen kombucha. Tästä pisteet kuuluvat yksinomaan Mikolle, joka opetteli sitä tekemään. Menossa on jo toinen erä, josta hän teki vähän ensimmäistä satsia kirpeämmän ja vähemmän makean. Suosittelen!

Pirteänä,

Kasvatusvietti

Meillä menee niin päin, että Mikko on taas tavalliseen tapaan nostatellut keväistä kasvatuskuumetta, ja houkutellut minua puutarhamyymälöihin fiilistelemään. Mutta kummallisesti sitten loppupeleissä käykin, että minä vaadin saada laittaa istutukset ja kevään kukka-asetelmat ja Mikolle riittää, että asia hoituu. Hyvä sitouttamistaktiikka :).

Perunanarsisseja. Voisikohan nämä istuttaa maahan?

Viime vuoden hyvä härkäpapusato oli erittäin positiivinen yllätys, joten niillä mennään nytkin. Pavut lähtivät hujauksessa itämään ja saas nähdä, miten ne saadaan säilymään sisätiloissa siihen asti, kunnes ne uskaltaa laittaa maahan.



Päätimme, että tänä vuonna lisäämme etelärinteeseen uuden istutuslaatikon edellisen suht ison viereen, koska paikka antaa hyvin satoa. Paljon muutakin istutuslaatikoihin mahtuisi jo olemassa olevien monivuotisten yrttien ja sipuleiden lisäksi. Tomaatit ovat toiveena.

Joka ikinen vuosi tähän aikaan meillä alkaa myös keskustelu kasvihuoneesta. Vuosien varrella olemme päässeet yksimielisyyteen esimerkiksi sen tulevasta paikasta, mutta tässäkin asiassa varmaan "hiljaa hyvä tulee" -periaate lopulta kristalloi ajatukset ja sinetöi toteutuksen. Voi siis olla, ettei sitä vielä tänäkään vuonna tule - riippuu vähän siitä, miten päätämme lopulta tämän kesän työt priorisoida.

Kasvihuoneelle asettamamme ulkonäkövaatimukset ovat kovat (sen pitäisi oikeasti istua kokonaisuuteen), ja siksi koko hanke on venynyt, kun emme ole esimerkiksi suostuneet harkitsemaan muovisia vaihtoehtoja. Kasvatuksen kannalta muoviset ovat varmasti erittäin hyviä - ja etenkin edullisia - mutta haluaisin lasisen, jonka läpi katsella maisemia ja joka näyttää pieneltä lasiverannalta.

Ei Mikkokaan ole toimettomana ollut, vaan suunnitellut rakennetta, mittasuhteita, materiaaleja ja ulkonäköä (=edistysaskel). Itse rakentamalla lasisen kasvihuoneen kustannukset voisi saada puolitettua siitä, mitä valmistarjonta alimmillaan lupailee hinnaksi.


No, takaisin maan pinnalle ja tähän päivään. Aiemmat herneenversoistutukset muistuivat myös mieleeni ja ripottelin juuri äsken yhden yön liotuksen jälkeen herneet mullalle. Tämän jälkeen ne saavat odotella muutaman päivän sanomalehdellä peitettynä ja eiköhän aika pian päästä jo maistamaan herneenversoja.

Lopuksi tiedustelen, tunnistaako kukaan lukijoista tätä kukkaa alla olevassa kellastuneessa 70-luvun kuvassa? Kuva on löytynyt talosta ja paikan, missä tämä on kasvanut, taidan tunnistaa. Enää meillä ei kuitenkaan tämmöistä kasva. Vai onko kenties yksivuotinen?

Luin Tuulta ja tyrskyjä -blogista, että tällainen kiinnostava kirja kuin Saariston kasvit Suomen luonnossa on olemassa, joten eiköhän tämä pitäisi meidänkin hankkia!

 Kuva: Adlibris

Kasvun iloa!

 

Kasvihuone huviin ja hyötyyn

Kasvihuonekuumetta on ilmassa. Se on vain kasvanut talven mittaan. Onneksi meillä molemmilla miehen kanssa, mikä povaa hyvää hankkeen toteutumiselle. Toivomme pääsevämme viljelemään hyötykasveja, kuten yrttejä, salaatteja ja tomaattia koko kesän ja vielä pitkälle syksyynkin.

Miksi juuri kasvihuone eikä pelkkä avomaa, johtuu useammastakin seikasta. Ensinnäkin peurat ja puput popsivat viljelykset taatusti parempiin suihin. Lisäksi kasvihuone toimii pienenä huvimajanakin, jonne voi asettaa pari tuolia ja pöydän, ja jonka ulkopuolelle voi asetella kauniisti myös ruukkukasveja yms yms. Ajatelkaa nyt, eikö kuulosta ihanalta istua iltaa idyllisessä kasvimajassa vaikkapa syysmyrskyillä? Ja kolmas perustelu on luonnollisesti viljelyskauden pidentäminen. Laskimme, että parissa vuodessa kasvihuone maksaa itsensä takaisin säästettyjen kauppakassien ja polttoaineiden muodossa.

Asiaa edistääkseni olen tehnyt viisi operaatiota:

1. Selvitin kunnalta, että rakennuslupaa ei tarvita alle 10 neliön kasvihuoneeseen, vaan pelkkä toimenpideilmoitus riittää. Hyvä!

2. Paikasta olemme päässeet keskenämme yksimielisyyteen: päätalon viereen aurinkoiselle kalliolle. Tämä on iso edistysaskel.

3. Lähetin kyselyn ruotsalaisfirmaan, joka toimittaa AIIIIVAN mielettömän kauniita kasvihuoneita, että toimittavatko myös Suomen saaristoon. Vastaus oli 'kyllä toimittavat'! Tällaista siis havittelen - kunnon muurattua, lasista (ei pleksistä) rakennettua kasvihuonetta:

Kuva: Vansta Trädgård AB

4. Pahinta viljelys- ja kasvatuskuumetta lievittääkseni hankin Saila Roution uuden kirjan Puutarha laatikoissa, joka tupsahti tänään postilaatikkoon. Jes, kivaa lukemista viikonlopuksi! Kirjassa minua kiinnostavat erityisesti laatikkoviljely- ja kasvihuoneosiot. Puutarhaa en aio laittaa, koska pihapiiri on niin iso ja muutenkin työläs hoidettava.

5. Istuttelin myös ruukkuihin yrttejä ja yritän pitää niitä hengissä, jotta ne pääsisivät saareen kasvihuoneeseen! Pitääkö yrteille antaa jotain ravinnetta vai riittääkö pelkkä vesi ja aurinko?? Osaisikohan joku vastata tähän.

Intoillen kohti viikonloppua,