Kamarin koristepanelointia

Olemme palanneet purjehduslomaltamme. Oli aivan ihana reissu Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa! Mutta saareen oli myös tosi mukavaa palata. Käytimme pitkän viikonlopun hyödyksemme tilan töitä tehden: Mikko ajoi niityn matalaksi (kolmatta kertaa tänä kesänä) ja kannoimme & kuljetimme kaksi veneellistä halkoja maihin. Lastasimme polttopuut peräkärryyn ykköskotiin vietäväksi. Varaudumme talven energiakustannuksiin ja olemme kiitollisia siitä, että meillä on talossa kaksi varaavaa takkaa, vaikka oma savottansa tämä on.

Vastavuoroisesti toimme saareen 11 kpl parimetrisiä paksuja vanerilevyjä, jotka sain ilmaiseksi eräältä purkutyömaalta. Materiaalikustannukset ovat nyt niin korkealla, että tämä satsi lämmittää mieltä. Ja hyvän hien niiden roudaus myös nosti pintaan kuumana päivänä :).

Teemme vanereista koristepaneloinnin talon kahteen kamariin, joihin ne riittävät juuri sopivasti. Lopullinen ulkoasu on vielä hieman hakusessa, mutta kirjastokamarin peruspanelointi tuli tehtyä. Ehkä joku onkin ihmetellyt aiemmista kuvista, miksi kamarimme on tapetoitu vain 2/3 korkeudelta. Nyt syy siihen tuli viimeistään esille, jos en ole sitä aiemmin kertonut. 

Vielä huone ei näytä kovin koristeelliselta, mutta omassa päässäni näen jo paneelit maalattuina ja koristelistoin reunustettuina :). 

Mielikuvittelee,

Varoittava esimerkki

Meillä oli aivan ihana purjehdusloma Mikon veljen ja hänen puolisonsa kanssa. Teimme upean saaristomeren kierroksen ja reissumme osui varmaan kesän parhaaseen purjehdusviikkoon: hyvää tuulta ja hellettä riitti. 

Oli myös hauska tutkiskella saariston kylien rakennusratkaisuja ja kaunista luonnonvaraista luontoa. 

Saimme yhdestä saariston kohteesta, Vänöstä, siivouskipinän varoittavana esimerkkinä, vaikka omat jäteongelmamme ovat kaukana Vänön jätevuorista. En ottanut niistä yhtään kuvaa, mutta kauhistelimme kauniin saareen pilaamista huolimattomalla ylläpidolla: vuosikymmeniä vanhat massiiviset romut, kuten auton- ja veneenraadot, ongelmajätteet, muut roskavuoret ja jopa hylätty, romu Valion jäätelökioski kuormittivat saaren satamaa ja koko kylän raittia. En ymmärrä, pystyykö tuossa mittakaavassa kukaan siellä edes enää korjaamaan asiaa, koska koko saaren siivous vaatisi ihan valtavan kollektiivisen operaation. Välinpitämätön mentaliteetti tuntui jatkuvan ja pesiytyneen joka talon pihaan, jotka olivat täynnä jätteitä, mikä on mielestäni hyvin poikkeuksellista nykypäivän saaristossa. Harmi, koska Vänö on superkaunis saari ja siellä on yhä jäljellä ns. oikeaa kulttuurimaisemaa (mikä onneksi on hoidettu osa saarta), minkä vuoksi siellä kannattaa kuitenkin vierailla.

Fressi purjehdus vaihtui siis kotona jätteenkeruuseen. En pane sitä pahakseni. Tätä se saaristoelämä 2000-luvulla on ja koen menneiden vuosikymmenten roskien kierrätyksen velvollisuudeksemme. En siis soimaa entisaikojen tapaa dumpata jätteitä mereen tai luontoon, koska niin vain tehtiin yleisenä  tapana - ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Kritiikkini osuu siihen, jos nykyihmiset eivät välitä vaan jatkavat saariston pilaamista.  

Alunperin tilallamme on ollut 5 kaatopaikkaa, joista olen aiemmin putsannut ja lajitellut kaksi. Nyt rykäisin kaikki loput kolme siistiksi, eli meillä ei ole enää yhtäkään entisaikojen jätealuetta luonnossa - ihan mahtavaa! Olen pitkin kevättä keräillyt metallijätettä tai vain meille tarpeetonta metallikamaa rantaan ja eilen lähdimme viemään isoa satsia metallirojua jäteasemalle. 

             

                

Ties kuinka mones kuljetus, mutta kyllä tuli taas puhdistunut olo :), tuumaa,

                                                   

Havaintoja vaatevuorista

En ole pitkään aikaan kirjoitellut vähentämisestä, mutta pitkä projekti vähemmän tavaramäärän saavuttamiseksi on edelleen käynnissä. Jotkut siivousfilosofiat tarjoilevat ajatusta, että tavarasta eroon hankkiutuminen olisi kertaprojekti, mutta mitä enemmän asiaa työstän, huomaan, että kyse on hitaasta ajatus- ja karsimisprosessista. Vaikka välillä rykäisenkin projektia kerralla eteenpäin, tuntuu, että suuressa kuvassa oman kulutustavan muutos on ainoa oikea ratkaisu, millä on merkitystä.

 

Rykäisyjäkin tarvitaan ja viimeiseksi kävin vaatekaapin kimppuun. Aihe on ajankohtainen: Lehdissäkin on kirjoitettu vaatevuorien epäeettisyydestä ja jopa kierrättämisen haitallisuudesta. Vaatteet päätyvät kolmansien maiden riesaksi ja haittaavat paikallista vaateteollisuutta. Me täällä länsimaissa vain yksinkertaisesti kulutamme liikaa vaatteita. Tästä taas kerran havahtuneena istuin koko sunnuntaipäivän ompelukoneen ääressä ja korjailin & tuunailin vanhoja vaatteitani. Jatkoaikaa sai kaikkiaan 9 vanhaa vaatetta, mm. roosa vintage-paita ylemmässä kuvassa ja kukikas Samujin kokohame alla.

Tarvitsen töissä useita hyviä vaatteita ja asukokonaisuuksia, mutta alkuvuodesta lukien päätin kokeilla, voisinko vähentää vaatehankintojani ja rakentaa vaatekaappini jotenkin järkevämmäksi. Monet lempivaatteistani ovat vuosia vanhoja, joten voisiko hankintatarve tyrehtyä iän myötä, jos vain osaa valikoida koko ajan paremmin??

Tänä vuonna on tuntunut, etten ole ostanut oikein mitään, mutta kuulkaas, kun kaikki ostokset listaa ylös, huomaa, että öhöm, kyllähän sitä on ostettu! Nyt yritän analysoida, mitkä hankinnat ovat olleet järkeviä, ja jos joku on ollut huti, voisinko oppia jotain siitä.

Uutena hankitut vaatteet:

-       Pinkki puolihame kuvassa: istuvuus hyvä, tullee pitkäikäiseen käyttöön

-       Pilkullinen pusero: plaah, ollut käytössä vain kerran, eli ei jatkoon

-       Valkoinen kesäpaita: oli koko kesän kovalla käytöllä ja varmasti taas ensi vuonnakin. Jatkoon.

-       Sinivalkoinen kesämekko: klassinen malli, jota käytin kesällä paljon, eli jatkoon.

-       Valkoinen hellemekko: hankinta Kroatian matkalta, klassinen malli, eli toivottavasti ensi kesän käytetyin vaate.

-       Sininen t-paita: ei kertaakaan päällä! Ei jatkoon.

Hutiostoksia 2/6

Kirpparilta hankitut:

-      yllä näkyvä lyhythihainen Marc O' Polo -kauluspaita: käytössä vain kerran, ei jatkoon :(

-       keinonahkatakki: kovalla käytöllä, jatkoon

-       musta neule: huomasin sen rispaantumisen vasta kotona, joten ei jatkoon

-       Helly Hansenin tuulitakki: pari kertaa käytössä, mutta toivottavasti tulee lisää käyttöä.

-       2 urheilu-t-paitaa: kovalla käytöllä. Jatkoon.

Hutiostoksia 2/6

Olen aika hämmästynyt siitä, että olen ostanut kaikkiaan 12 vaatetta ja silti on tunne, etten olisi paljon mitään hankkinut. Noin joka viides hankinta on ollut huti. Mielestäni 20% on paljon. Ja, kaikki hutiostokset ovat olleet puseroita! Hmm. En ollenkaan tajunnut tuota ennen tämän postauksen kirjoittamista. Minusta tulee tältä seisomalta puserokriittinen kuluttaja.

Kävin vaatekaappini läpi ja pistin kiertoon noin 20 vaatetta, muiden muassa tuo yllä oleva Pepe Jeans - paita, joka lähti merkkivaateliikkeeseen myyntitilille. Tavoitteeni tästedes on, että hankkisin entistä vähemmän, eli poistettujen tilalle ei ole lupa ostaa uutta. Järjestin myös vaatteet värijärjestyksessä henkariin, mikä on ammattijärjestelijöiden ohje vaatteiden käytettävyyden lisäämiseksi. Katsotaan, auttaako se mitään.

Taidan tehdä jonkinlaisen analyysin vaatekaapistani, mikä minua miellyttää ja mitä käytän paljon. Josko tällainen itsetutkiskelu auttaisi? Ihanne olisi se, että uusia vaatteita ostaisi vain silloin, kun tietää, että nyt juuri TARVITSEE jotain tiettyä vanhan kuluneen tilalle. 

Remppa- ja vapaa-ajanvaatteet ovat yksi mielenkiintoinen ryhmänsä: kuinka paljon niitä kannattaa hillota kaapissaan varmuuden varalta? Ehkäpä intoudun kirjoittamaan tästä joskus myöhemmin.

Vaatteita vähentäen,

 

Hihkuntaa ja varoituksen sana

Tipautan tänne kuvat tilaamistani päiväpeitekankaista, koska ne nähdessäni yhtäältä hihkuin innosta, mutta toisaalta minulle myös valkeni, miksi osa Fabric.com:ista tilaamistani kankaista on niin edullisia.

Pieni pelko elää aina nettitilausten kanssa, että näyttääkö ostettu juttu todellisuudessa yhtä hyvältä. Nyt ei olisi kuosien suhteen voinut käydä paremmin: vaalea kasviaiheinen kangas, jonka sävyjen suhteen olin hyvin vaativainen, osoittautui luonnossa vieläkin kauniimmaksi kuin myyntikuvakkeessa. Sävyt ovat todella intensiiviset, joten saan tästä hienon lähtökohdan vintin muille värivalinnoille ja koko sisustukselle.

Kuviointi on ihanan isoa ja hienoja sävyjä on vaikka kuinka paljon. Sävyjen kirjo ei oikein pelkästä kuvasta erottunut, mutta koko skaala kyllä sopii aivan täydellisesti merelliseen ympäristöön. En voisi olla tyytyväisempi!

Kangas on myös laadukkaan oloinen, pellavan tyyppinen. Ripaus ylellisyyttä sopii tähän tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. 

Toinen helpotuksen aihe oli tumman kankaan pohjasävy. Kuvakkeessa se näytti melkein mustalta, mutta kyllä se tosiaan on ruskea, kuten pitikin. Tykkään tästäkin! Mutta...

…tämä kangas toimitettiin minulle yllättäin kolmessa palassa! Mikä onni, että paloina oli juuri tämä ruskea, sillä siitä minun on muutenkin tarkoitus leikellä tilkkutäkkimäisesti kaistaleet vaalean kankaan ympärille. Tilasin näiden lisäksi myös pojan huoneeseen verhokankaan ja sekin tuli useamman palan osina. Tämä oli minusta aivan törkeän huono juttu, mutta onni onnettomuudessa oli nyt se, että tilasin sitä kangasta riittävästi ja sain tasattua kuviot. Pääasia oli, että vaalea kangas tuli yhtenä kappaleena! Mikä ongelma olisikaan tullut, jos isokuvioista, ja vähän kalliimpaa, kangasta joutuisi yhdistelemään pienistä paloista.

Ruskea kangas on pienikuvioista, joten pärjään palojen kanssa kyllä tässä projektissa. Halusin kuitenkin kertoa tämän varoittavana esimerkkinä, jos päätätte hehkutuksieni johdosta tilata samasta paikasta kangasta. En ainakaan itse ollut huomannut tätä mistään toimitusehdoista. Näyttäisi siltä, että syynä paloitteluun oli joko kankaan edullinen hinta tai määrä: ennenkin, kun olen tilannut pienemmän määrän, noin 2 metriä, kangas on tullut yhtenä palana, mutta isommat metrimäärät (4-6 m) toimitettiin useammassa osassa. Lähetys muuten oli supernopea ja tapahtuu suoraan ovelle - siitä plussaa.

Viikonloppu on vierähtänyt erilaisten käsitöiden merkeissä. En tosin vielä ehtinyt työstää päiväpeitettä (vaan tein pojan huoneeseen verhot), mutta päätin illan puhteeksi kokeilla sytykeruusujen tekemistä. Olen miettinyt pitkään niiden tekemistä ja kimmokkeena toimi myös syksyllä naapurilta lahjaksi saatu kaunis ruusuasetelma. Opin hain muista blogeista. Sulattelin syksyn ja talven kynttilänloput Idurin "kaatikselta" löytyneessä pannussa.

Ruusut syntyivät eri värisistä kananmunakennoista, joten käytin vain valkoista talia.

Kennot loppuivat kesken, joten pyörittelin ja solmin juuttinarulla lisää ruusuja joululta yli jääneistä paperiserveteistä ja huursin talviseksi valkoisella talilla.  

Osasta tuli monivärisiä, koska ruusujen sisustaan käytin myös värikkäitä joulukortteja.

Sytykeruusuista saa kauniita asetelmia vaikka lumiselle pihapöydälle. Niin no, nämä on toki tarkoitus polttaa…

Tekeminen oli yllättävän helppoa, mutta aikaavievää. Teen kyllä näitä varmasti uudelleenkin, sillä käyttötarve on suuri ja materiaali luonnollisesti kertyvää.

Pst, ensi viikonlopulle suunnittelemme saareen patikointia - kivaa.   

Touhukasta sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille! 

Ikkunanmetsästystä löytöjen lomassa

Taas on viikko vierähtänyt ja vasta nyt saan aikaiseksi palata viimeviikkoiseen kierrokseemme Billnäs-Fiskars-Karis -akselilla. Pääasiallisena kohteena meillä oli varaosapankki, josta toivoimme löytävämme ikkunan tai ikkunoita pieneen suolavajaamme, jonka kunnostus on ensi kesän juttu. 

Valinnanvaraa täällä ainakin riittää.

Tinkimisen jälkeen mukaan tarttuivat nämä kaksi 85 x 65 -kokoista puuosistaan hyväkuntoista ruutuikkunaa:

Totta kai vierailimme myös Rakennusapteekissa ja tottakai turistikuvan voi aina ottaa :)

Muutoin tyydyin vasta suunnittelemaan messinkikoukkujen hankintaa.  

Rakennusapteekissa löytyy aina kanava pienille haaveille: sitten joskus, kun on kaakelien aika.

Pyörähdimme Fiskarsissa näyttelyä katsomassa, jonka jälkeen suuntasimme kirppiksille.

Tätä laivaikkunaa mietimme jonkin aikaa, mutta hinnan vuoksi (yht 40 €) se sai jäädä hyllylle. On kyllä jäänyt mietityttämään...

Olen kovin viehättynyt messinkisiin kynttilänjalkoihin, sillä ne sopivat molempiin koteihimme, mutta voih, mielestäni näidenkin hinnat 25-35 € olivat liikaa...

Ostamatta jäi myös Fasaani-sarjan pikkutarjotin, jota hypistelin jonkin aikaa. 

Tätä kannoin jo kassan suuntaan mukanani, koska myös öljylamppuihin olen heikkona, 

mutta lampun henki ei kuitenkaan voittanut ja panin sen takaisin hyllyyn. Syynä se, että meillä on kaksi saman kokoista öljylamppua, joista toinen on hyvin tämän näköinen ja toinen vielä kauniimpi. Tätä ei siis tarvita, vaikka hinta olisi ollut ihan kohdallaan.  

Suosikki-kirppikseni ei pettänyt. Löysin messinkisen kynttilänjalan eurolla :D.

Väitän, että vanhat vaatepuut tulevat vielä nousemaan arvossaan. Olisin maksanut jotain pientä näistä henkareista, mutta ne lykättiin mukaani ilman veloitusta, hah. Erityisesti yksi näistä oli oikein muhkeaa puuta sorvauksineen. Henkarit aion maalata tai petsata sekä ottaa käyttöön venevajan vintin ovensuuhun tulevaan vaatenaulakkoon. 

Ikkunat 45x45 cm löytyivät myös kirppikseltä 6 €:n hintaan. Yksi pikkuikkuna saattaa päätyä suolavajaan - ehkä salmiakiksi katonharjaan tai jotain. Nämä mukana lähdettiin kotimatkalle. 

Irrotimme ikkunoista haat, jotka ovat melkeinpä ikkunoiden arvoiset. Niille on jo käyttöä  tiedossa. 

Kynttilänjalka päätyi toistaiseksi vielä mitättömän messinkikokoelmani jatkeeksi. Pakkasviikolla on ollut kiva poltella kynttilöitä joka ilta.

Lunta, luistoa ja leppoisaa päivää kaikille,