Meille oli aluksi täysi arvoitus, miten kaksi tammisaarelaisnuorta, August ja Idur, ovat päätyneet tälle saarelle, mutta olen sittemmin saanut kerättyä tiedonjyviä sieltä täältä yhteen; lähiseudun asukkaat, Sjölundin suvun edustajat, valokuvat, vanhat asiapaperit ja kirjalliset lähteet ovat auttaneet tapahtumien kulun kartoittamisessa tilallamme.
Suojaisa Ytterön saari poukamineen, nimensäkin mukaan ulkosaariston kynnyksellä, sijaitsee loistavien meriyhteyksien varrella. Sijaintinsa ansiosta se on voinut jo vuosisatoja toimia merenkulkijoiden ja kalastajien tukikohtana. Kuka tietää, ehkä täällä on jo ennen vakituista asutusta pidetty kalamajaa, jossa perata verkkoja, pidellä säitä ja suunnata taas ulos merelle. Vanhat kalastajatilat on perustettu käytännössä hyviksi havaituille paikoille.
Jossain vaiheessa saarelle on päätetty rakentaa pysyvää rakennuskantaa ja sitä on ryhdytty asuttamaan ympärivuotisesti. Tilan hankittuamme pohdimme usein, onko tosiaan niin, että August ja Idur, joista tilalta on vain löytynyt dokumentteja, olivat ensimmäiset asukkaat saarella, ja, pohjautuuko saaren loistavan satamapaikan hyödyntäminen vasta 1900-luvun alkuun. Sitten löysimmekin tavaroiden kätköstä kaksi aiempaa kauppakirjaa ja erinäisiä viranomaistodistajien allekirjoittamia asiakirjoja, joissa käydään läpi aiempia omistussuhteita. Myös Snappertuna historik -julkaisu kertoo, että Idur ja August eivät olleet tilan ensimmäisiä asukkaita, vaan saarta on käytetty vakituisesti kotisatamana jo 1800-luvulla.
Talosta löytyneistä asiakirjoista sain selville, että Ytterön saari on kuulunut alunperin suureen Östergårdin tilaan, mutta saarella on asunut lähiseudulta kotoisin olevia torppareita. Saari mainitaan lähteissä usein ilmaisulla 'så kallad Ytterön'. Tilan nykyiset vanhimmat rakennukset saattavat olla peräisin 1800-luvun puolelta.
Toistaiseksi tiedossani olevat varhaisimmat asukkaat saarella olivat vuosina 1861-1875 Henrik Johan Westerholm, snappertunalainen laivuri, kippari ja hänen vaimonsa Johanna (o.s. Hellman). Vuosina 1878 torppariksi ryhtyi heidän tyttärensä Eva Gustava Westerholm miehensä August Alfred Sjölundin kanssa. August Alfred oli tiettävästi kotoisin viereisestä Dalkarön saaresta.
Seuraavan vuosituhannen alussa kantatila Östergård jaettiin kolmeen osaan. Kolmannes, johon Ytterön saari kuului, myytiin vuonna 1907 huutokaupassa ja sen huusi itselleen puutarhamestari Karl Wilhelm Holmström 50 050 Suomen markalla. Hän kuitenkin myi heti pelkän saaren tilalla jo asuvalle torppari August Alfredille. Kauppasumma saaresta oli 4000 Suomen markkaa.
Asiakirjojen joukosta löytyi käsin käsin piirretty kartta saaresta vuodelta 1909.
August Alfred kuoli vuonna 1913 ja vuonna 1920 leski myi saaritilan miehensä veljenpojalle August Alexander Sjölundille, joka muutti saarelle nuoren Idur-vaimon kanssa. Tästä siis alkaa heidän tarinansa saarella. August ja Idur olivat tietojen perusteella kolmas pariskunta tilalla. Pariskunta avioitui tilan hankinnan jälkeen, vuonna 1921.
Suvun jälkeläinen on kertonut Augustin olleen ennen heidän avioliittoaan jossain vaiheessa merillä. Tämän jälkeen löysin Suomen merihistorian arkistosta Augustin nimeä vastaavan dokumentin, Tammisaareen Etelä-Afrikasta lähetetyn postikortin. Toki kyse voi olla myös toisesta, samannimisestä henkilöstä. (Liittyyhän jo tähän tilaan kaksi August Sjölund -nimistä herraa, joskin nämä Augustit olivat eri ikäpolvea.) Kortti on osoitettu Fröken Dagmarille, ja päivätty kesäkuulle 1913. Tammisaareen kortti on saapunut 9.7.1913. Kortissa on maininta, että Amerikasta hän oli jo aiemmin lähettänyt kirjeen. Käsialatutkija voisi ehkä varmuudella tulkita muihin lähteisiin vertaamalla, onko kyse tämän tilan August Sjölundista. Minun silmääni käsiala on hyvinkin samanlaista silloin, kun August on kirjoittanut kirjanpitokirjaansa huolellisesti, koukeroisine S- ja F-kirjaimineen, mutta toki se oli ajan kaunokirjoituksen mukaista. Amatöörinä on mahdotonta tulkita käsialaa pitävästi. Kortin lähettämisvuonna August on ollut 20-vuotias. Suomessa purjelaivoja oli tuolloin paljon ja ne tarjosivat lyhyempiä ja pidempiä pestejä monille nuorukaisille.
Tammisaarelaisena kalastajana hän toimi joka tapauksessa jo ennen Ytterön saarelle muuttamista, sillä hän on pitänyt kirjaa elinkeinostaan vuodesta 1918. Kirjasta on revitty ensimmäisiä sivuja pois, joten elinkeinoa on voitu harjoittaa jo ennen tätäkin vuotta - olihan August tuolloin jo yli parikymppinen.
Suvun jälkeläisen kertoman mukaan August tapasi Tammisaaressa kalakaupoilla nuoren inkoolaisen Idurin, joka oli kotoisin "paremmasta perheestä". August oli Iduria hieman vanhempi, joten hän oli ehtinyt ansaitsemaan jonkinlaisen omaisuuden kalastajana (ja mahdollisesti merellä). Augustin isä oli myös kuollut juuri vuonna 1919, joten olisikohan poika saanut jonkinlaisen perinnön? August osti vuonna 1920 saaritilan 30 000 Suomen markalla parin tulevaa elämää varten.
Aivan varmaa tietoa ei ole, mitä rakennuksia saarella oli ennen heitä, mutta nykyisestä rakennuskannasta heidän rakentamiaan ovat varmuudella ainakin uusi venevaja ja päätalo. Kuvassa (alla) näkyy tilan vanhinta rakennuskantaa, mm. pieni venevaja samalla paikalla kuin sittemmin Augustin siihen rakentama suurempi venevaja.
Vintin kätköistä löytynyt mustakantinen kirja tosiaan osoittautui Augustin ja tilan alkuvuosien kirjanpidoksi. Pidän tätä kirjaa vanhojen valokuvien lisäksi upeimpana löytönä, vaikka kaikenlaista mielenkiintoista tavaraa ja esinettä tila kantaa sisällään. Kirjanpidosta käy ilmi sellaisia faktoja tilan elämästä, joista esineet tai rakennukset eivät pysty kertomaan.
Kirjan välistä löytyi myös muutama huutokauppalaskelma vuosilta 1918 ja 1920. August on ajan tapaan käynyt huutokaupassa hankkimassa perustarpeistoa. Kaikista kuittien riveistä en saanut selvää, mutta hän on esimerkiksi huutanut itselleen korin, puoshaan, hakun, paljun ja riimuverkon.
Ensimmäisenä asumuksena toimi suvun jälkeläisen mukaan rannassa oleva pieni torppa, jota enää ei ole. Sitten navettana toiminut rakennus rinteessä (kuva alla) asutti sekä ihmiset että eläimet. Se oli yleistä köyhissä ja karuissa olosuhteissa tuohon aikaan. Talosta löytyneestä vanhasta kuvasta näkyy, että rakennuksessa on alunperin ollut neljä 6-ruutuikkunaa sivulla ja päätyikkunat. Näitä pienehköjä 6-ruutuikkunoita käytettiin eri aikakausina, mutta ikkunat samoin kuin talon kivijalka viittaavat edellisen vuosituhannen vaihteeseen tai 1800-luvun puolelle.
Asiapapereista löysin tiedon, että Suomen valtio on maksanut Augustille 850 Mk korvauksia kiinteistöön kohdistuneesta, sotatoimien aiheuttamasta menetyksestä. Paikallisen muistitiedon mukaan rantaan oli ajautunut merimiina, joka räjähti ja aiheutti rakennuksen kivijalan halkeamisen. Oliko kyse kenties vanhasta navettarakennuksesta, sitä en tiedä, mutta tämä rakennus on kokenut suurimman muodonmuutoksen. Muutokset (vintin korotus ja ikkunoiden poisto) näkyvät alla olevassa kuvassa oikealla. Muutoksia on tässä rakennuksessa tehty myös kivijalkaan.
Päätalo on hirsimerkintöjen perusteella tuotu muualta. Liedestä löytynyt vuosilukumerkinnän fragmentti sekä T-ikkunat - yleinen 1890-luvun malli - viittaisivat talon olevan alkuperältään 1890-lukua. Saarelle hirsikehikkoa alettiin pystyttää lastensaantivaiheessa. Alkuperäistä paritupaa laajennettiin tässä yhteydessä uudella tuvalla, ja päätalo valmistui rinteen päälle vuonna 1927.
Idur ja August saivat saarella neljä lasta, vuosina 1922-26. Pariskunta menetti kolmantena syntyneen poikansa, joka ehti elää vain 3 kk:n ikäiseksi. Kelirikko tulee odottamatta kahdesti talvessa, muista huonoista säistä puhumattakaan, jolloin ei ole voitu saada lääkkeitä tai lisäapuja, kuten sairaanhoitajaa tai lääkäriä paikalle. Marraskuussa menehtynyt vauva on voinut kuolla johonkin nykyisin aivan tavallisena pidettävään sairauteen.
Talon takaosa on ollut asukkailleen "etupiha". Siksi ehkä kuistikin on rakennettu tälle puolelle myöhemmin. Kuvassa kuistia ei vielä näy. Kuvassa Idur istuu vasemmalla, sylissään perheen tytär. Penkillä taitavat istua veljekset, toisesta tuli myöhemmin tilan isäntä.
Joka vuosi kirjanpitoon on eritelty Helsingin silakkamarkkinoiden myynti, mikä on ilmiselvästi ollut vuoden kohokohta. Helsingfors marknad mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1919. Traditio on jatkunut pitkään, sillä alla olevassa kuvassa pariskunnan vanhin poika Olof, myöhemmin tilan omistaja, on myymässä kalaa Helsingin kauppatorilla. Kuva lienee -50- tai -60-luvulta. Niin venevajakuvassa yllä kuin markkinakuvassa alla näkyy perheen kalastusvene Saga, jonka nimikyltti löytyi venevajasta. Vene on veljesten rakentama vuonna 1951 ja sillä ei ilmeisesti ollut virallisesti nimeä. Nimikyltti on ehkä tehty markkinoita varten. Kuvasta erottaa vaivoin myös veneen katolla olevan myyntikyltin, jonka niinikään löysimme venevajasta.
Välillä "Sagalla" lähdettiin pyhäajelulle! Tämä kuva on eittämättä otettu sellaiselta retkeltä, ettei olla työn teossa. Vanhin poika Olof on ohjaamassa tuulilasin takana venettä. Hänellä on samanlainen lakki päässään kuin veljellään, joka istuu vasemmalla vaimonsa kanssa.
Kalastuksen ohella pariskunta myi ladosta maitoa ja voita. Kirjanpitoon nämä myynnit on merkitty otsikolla 'Från ladugården försåld mjölk och smör'. On myyty maitoa ja kokomaitoa, ja toisinaan ostajakin on mainittu. Mitä mahtavaa, monipuolista yrittämistä!
Heinätöitä on tehty myös, totta kai
Vastaavasti kirjanpidon menopuolella on eritelty erinäisiä ostoksia, kuten suolaa, jauhoja, siemenperunoita, maissi- ja kaurarehua eläimille, polttoöljyä ja vaseliinia. Yhtenä vuonna on ostettu vasikka ja nauta, toisena uusi lammas ja kanoja. Myös yksittäisiä laskuja isommista hankinnoista tai korjaustöistä löytyi kirjan välistä. Kaikki se, mitä ei ole tarvinnut ostaa, on saatu omavaraisesti.
Hyviä kalatuotteita myyvän kalastajan maine on kiirinyt kauas. Aina Vilppulasta, Keski-Suomesta, asti on saapunut 29.11.1922 päivätty kortti, jossa K. Rautavesi niminen henkilö tiedustelee hintaa ja mahdollisuutta toimittaa nopeasti syyssilakkaa. Onkohan siellä suunniteltu joitakin juhlia?
Eikä tässä vielä kaikki tilan elinkeinon harjoittamisesta. Yksi varmasti tärkeä ravinnon hankinnan muoto on ollut metsästys. Tilan miehet ovat olleet jäseniä seudun metsästysseurassa, joka toimii edelleen. Talosta löytyi seuran säännöt vuodelta 1931, eli perustamisen yhteydessä laadittu protokollakirja, jossa otetaan mm. kantaa merilintujen suojeluun.
1950-luvulla päätalon sisutus modernisoitiin. Lattiaan laitettiin muovimatot ja kakluunit poistettiin. Tilalle tulivat öljykamiinat. Ainoastaan Högforsin hellauuni sai jäädä tupaan. Muovimaton alta löytyi sanomalehtivuoraus vuoden 1956 lehdistä.
August kuoli 60-luvulla, jolloin Idur ja vanhin poika Olof, joka siis jatkoi isänsä ammattia, asuttivat saaritilaa kaksin. Augustin kuoleman jälkeen, -70-luvulta lähtien saaresta on lohkottu ja myyty muutama kesämökkitontti, osa suvun jäsenille, osa ulkopuolisille. Meidän onneksemme kantatilan koko on edelleen riittävä ja kesämökkitontitkin suurehkoja.
Idur miehensä haudalla vuonna 1964.
Idur kuoli 16 vuotta myöhemmin, vuonna 1980. Ostimme saaren kantatilan pojalta, Olofilta, hänen ollessaan 90-vuotias, vuonna 2012. Hänellä ei ollut puolisoa tai lapsia. Tuolloin hän itse asui jo mantereella, ja tila oli ollut asumattomana seitsemän vuotta. Viimeiset kolme vuotta hän oli viettänyt aikaansa saarella vain kesäisin, eli hän jätti ympärivuotisen asumisen saarella vuonna 2002 ollessaan 80-vuotias. Olof kuoli Tammisaaressa kesällä 2015.
Nyt me aherramme Ytterön saaren kantatilalla, joka on enää pientila; kooltaan 2,5 hehtaaria. Vaikka kutsummekin omaa paikkaamme Villa Iduriksi, tilamme virallinen nimi on yhä Ytterö (saaren nimen mukaan). Korjaamme ja ehostamme rakennuksia, siivoamme pois vuosikymmeninä kertyneitä roskia, säästämme arvokasta tarpeistoa ja saatamme jälleen villiintynyttä ja osin metsittynyttä pihapiiriä kuntoon lampaat apunamme. Tila voi sitä paremmin, mitä enemmän sitä käyttää. Tavoitteenamme on saattaa rakennukset jälleen monipuoliseen käyttö- ja asumiskuntoon. Jo nyt tila antaa meille mahdollisuudet kalavesien ja metsän antimien hyödyntämiseen sekä pienviljelyyn - asioihin joita täällä on aina harjoitettu. Meille tila ei ole elinehto eikä vakituinen asuinpaikka, mutta siitä on muodostumassa toisella tavalla hyvin arvokas asia. Siksi haluamme ympäristön mahdollistamalla elämäntyylillä kunnioittaa ja uudelleen elävöittää vanhaa elinkeinotilaa.
Nyt me aherramme Ytterön saaren kantatilalla, joka on enää pientila; kooltaan 2,5 hehtaaria. Vaikka kutsummekin omaa paikkaamme Villa Iduriksi, tilamme virallinen nimi on yhä Ytterö (saaren nimen mukaan). Korjaamme ja ehostamme rakennuksia, siivoamme pois vuosikymmeninä kertyneitä roskia, säästämme arvokasta tarpeistoa ja saatamme jälleen villiintynyttä ja osin metsittynyttä pihapiiriä kuntoon lampaat apunamme. Tila voi sitä paremmin, mitä enemmän sitä käyttää. Tavoitteenamme on saattaa rakennukset jälleen monipuoliseen käyttö- ja asumiskuntoon. Jo nyt tila antaa meille mahdollisuudet kalavesien ja metsän antimien hyödyntämiseen sekä pienviljelyyn - asioihin joita täällä on aina harjoitettu. Meille tila ei ole elinehto eikä vakituinen asuinpaikka, mutta siitä on muodostumassa toisella tavalla hyvin arvokas asia. Siksi haluamme ympäristön mahdollistamalla elämäntyylillä kunnioittaa ja uudelleen elävöittää vanhaa elinkeinotilaa.
Olipa ihana lukea tilanne historiasta! Melkein pidätin hengitystä seuratessani tarinan edistymistä. Henkilöt tuntuivat eläviltä ja elämä täyteläiseltä.
VastaaPoistaHienoa, että tilalla on säilynyt tällaista materiaalia. Teette tilaa kunnostaessanne sen historialle jatkoa. Nyt tieto on arkistoituna nykykeinoin esim. täällä blogissa.
Seuraan vaiheitanne erittäin kiinnostuneena täällä Välimerellä asuen. Usein patikointireiteillä tulee vastaan asumattomia tiloja, joiden historian voi vain kuvitella.
Hieno tarina täydentämässä tätä sinun mielenkiintoista blogia. Varmasti kaiken vaivannäön arvoinen.
VastaaPoistaOlen käynyt seuraamassa kirjoituksiasi, kovasti olette työtä tehneet hienon paikan eteen.
Olet tehnyt suururakan ja kulttuuriteon. Hieno historiikki!
VastaaPoistaUpea historiikki, ja aivan mahtava että teillä on noin paljon valokuvia tilan ja sen ihmisten historiasta.
VastaaPoistaAivan mahtavia historialöytöjä. Tuossa oli jo melkoinen tarina ja nuo kuvat ovat aarteita. Elämä on totisesti ollut erilaista Idurin ja Augustin aikana. Tila tuntuu varmasti entistä tärkeämmältä kun tietää enemmän sen elämänvaiheista.
VastaaPoistaKiitos näistä kommenteistanne! Vielä on monia oleellisia kysymyksiä vailla vastausta, mutta tuntuu kivalta, kun jotkut palaset ovat loksahtaneet ja esimerkiksi kuulopuheet varmistuneet tosiksi dokumenttien perusteella. Hassua, miten vuosi sitten katselin valokuvia eivätkä ne kertoneet juuri mitään, mutta vähitellen tilaa tutkittua ja tiedon karttuessa niistäkin pystyy päättelemään aina vain enemmän ja enemmän!
VastaaPoistaHurjan mielenkiintoista! Inspiroi tekemään meidän koulustakin vähän perusteellisemman historiikin.
VastaaPoistaIhanaa lukea näitä!
VastaaPoistaAivan mielettömästi olette kaivaneet tietoa esiin! Ja ihanaa, että varastoista löytyy tarinaa kertovia aarteita! Aika erilaista on ollut elämä, eikä siitä nyt niin älyttömän montaa vuosikymmentä ole.
VastaaPoistaKiitos, että olet dokumentoinut tilan historiaa. Kiinnostukseni vanhoihin rakennuksiin ja paikallishistoriaan johtuu siitä, että olemme kaksi viikkoa sitten tehneet tarjouksen pienestä rantatilasta. Tarjouksemme on nyt hyväksytty .Päärakennus on rakennettu 1915 ja navetta 1930. Tila on aika lailla alkuperäisessä kunnossa ja siellä on myös paljon vanhaa irtaimistoa. Menemme tänään tilalle sopimaan , mitä tavaroille tehdään. Paikalla on asunut hyvin käsistään taitavia ihmisiä ja tallessa on vielä kangaspuut, luomapuut, pellavan käsittelyyn työkaluja jne. Puutarhassa on ollut kasvihuone. Kasvihuoneen puukaaret nojailevat navetan seinustaan. Rakennukset ja pihapiiri ovat suojeltuja. Se sopii meille hyvin, koska olemme itsekkin ajatuksiltamme enemmän säilyttäviä kuin puretaan ja uutta tilalle-ihmisiä. Elämme jännittäviä aikoja... -Hannele L.
VastaaPoistaIso kiitos kommentistasi Hannele. Toivotan onnea ja menestystä suureen urakkaanne! Uskon, että teille käy kuten meille: kertaakaan ei ole kaduttanut työn määrästä huolimatta, vaan suhde senkuin syvenee! :))
VastaaPoistaVau minkä salapoliisityön olet tehnyt, olipa huikean jännittävä tarina! Tilan historian selvittäminen syventää varmasti suhdetta tähän paikkaan ja antaa intoa jatkaa sitä valtavaa projektia. Voi että miten upeaa!
VastaaPoistaKiitos Merenneito. Pienistä tiedonmurusista, joita saa sieltä täältä - tavaroista, dokumenteista tai kuulemistamme kertomuksista vaikkapa naapurustolta - on hirmu mielenkiintoista kutoa isompaa kuvaa paikasta!
VastaaPoistaMuistelen että Olof ( tai Iso-isäni) olisi kertonut että saaren rantaan ajautui merimiina joka räjähti, talon sokkeliin tuli halkeamia. Olisikohan korvaus näitä peruja? Hienoa työtä olette tehneet- kiva nähdä venevaja kunnossa taas.
VastaaPoistaKiitos tästä tiedosta, arvelimmekin, että jonkinlainen vahinko se on jokatapauksessa täytynyt olla. Nämä pienet tiedonmuruset ovat todella arvokkaita.
VastaaPoistaJa kiitos kovasti kannustuksesta!!
Olen päivittänyt sinulta saamani tiedon historiikki-kirjoitukseen. Kiitos!
PoistaTämä oli vertaansa vailla olevaa luettavaa ja sai tällaisen nostalgiaa rakastavan historiafriikin kyyneleet silmiin:-)
VastaaPoistaTämä oli vertaansa vailla olevaa luettavaa ja sai tällaisen nostalgiaa rakastavan historiafriikin kyyneleet silmiin:-)
VastaaPoista