Ännu bättre

Postailin aiemmin kesällä rantavajoihin nikkaroimistani valkoisista karmeista ajatuksella, että taas tuli pikkuisen parempi, eli "lite bättre". No nyt, kun päätalo on muutoin työn alla, lienee syytä äkkiä raportoida alta pois oman hommani loppuun saattaminen.

Puutavaraliikkeestä noudettiin 40 rimaa, jotka punamultasin äitini avustuksella. Olin alunperin ajatellut, että Mikko olisi naulannut rimat kiinni, mutta hänellä oli toki täysi työ päätalon kanssa, joten ei suostunut ukko auttamaan ;). Tämä on aina syy siihen, että itse joudun opettelemaan kirvesmiehen hommia, jos kuitenkin haluan asian edistyvän. Ei muuta kuin tikkaat, saha, mitta, kynä, naulat ja vasara esille.





Rimojen laitto vaikuttaa helpolta hommalta, mutta kun kaiken on oltava suorassa ja yksin pitelee korkeuksissa rimaa kiinni - eikä ole maailman tottunein vasarankäyttäjä - niin olin ylpeä homman suorittamisesta alusta loppuun asti itse. Lopuksi tein vielä lyöntikohtien paikkamaalauksen ja siinä se. Nyt on vieläkin parempi!

Taas otettiin yksi pieni askel eteenpäin kokonaisilmeessä. Mutta kyllä verhoilu, maalaaminen ja sisätilojen laittelu vieläkin sijoittuvat hauskuuslistallani kärkeen ennen puutöitä :). Tähän kului nimittäin mielestäni ihan liian paljon tunteja, eli hidasta oli! 

Lite bättre

Olemme elämässämme usein turhan kärsimättömiä ja odotamme asioiden etenevät suurissa, selkeissä harppauksissa. Tunnustan! Tämän postauksen otsikko tulee Esa Saarisen Aalto-yliopistossa pitämästä systeemiteorian luennosta ja liittyy em. aiheeseen. (Katselen ja kuuntelen aina välillä Saarisen luentoja Youtubesta iltojeni iloksi. Ne sisältävät hyvin käytännönläheisiä elämänviisauksia ja ovat jopa huumoripitoisia - äärimmäisen suosittuja opiskelijoiden keskuudessa.)

Saarinen luennoi viimeksi kuuntelemassani jaksossa lite bättre -filosofiasta: kun jokin asia kaipaa parannusta, sitä pitää lähteä tekemään tai kehittämään minimaalisen pienissä askelissa, ei kerralla rykäisten, sillä se on suurimmassa osassa asioita mahdotonta tai ajatuksena liian musertava.

Joskus puolestaan pienen asian loppuun saattaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, koska ajattelee, että sen vaikutus on kuitenkin niin pieni. Eritoten tähän syyllistyy helposti. Mutta kun tekee vähän kerrallaan, se ei oikeasti ole iso vaiva!



Otin opikseni ja tartuin roikkuneeseen hommaan: Rantarakennukset on kunnostettu ja maalattu edellisinä vuosina, mutta valkoiset kulmakarmit ovat jääneet laittamatta. Niinpä hain päätalosta purettuja karmilautoja, tein pellavaöljymaalin ja hioin sekä maalasin laudat kahteen kertaan. Sahasin ne mittaan ja tein lovetuksia kulmakivien muotojen mukaan.

Parin päivän osa-aikatyöllä tönöt saivat kummasti ryhtiä. Melkein ei uskoisi niiden olevan yli sata vuotta vanhoja!

Rimoitus osin vielä puuttuu, joten se olkoon seuraava lite bättre -työni :).

Jag försökte göra det lite bättre, men tycker att nu ser det ut mycket bättre. Eller hur? Tässä filosofian viisaus!

P.S. Lite bättre -filosofia on kuulemma vuoden 1995 MM-kultaa voittaneen jääkiekkojoukkueen valmentajalta, Curt Curre Lindströmiltä, lainattu periaate :). 

Kesäterveisin,

Suolavajan uusi järjestys

Otsikosta huolimatta ei syytä huoleen: luvassa ei ole trendikästä KonMari-intoilua. Ihan arkista järjestelyä vain. Emme raaski enää laittaa paljoakaan roskiin, vaan säilömme mieluummin pahan päivän varalle. Mitä tahansa saattaa myöhemmin tarvita!! KonMari-siivousmetodi on kaupunkia varten, jossa ei ole erillisiä vajoja ja liitereitä, joissa säilöä vuosisatojen romppeita. Eikö vain, näin puhuu aito saaristolainen? ;))

Aloitimme suolavajassa säilytettävien tavaroiden järjestelyn. Vajaan tarvitaan vielä hyllyjä, mutta toistaiseksi tänne päätyi kasa vanhoja verkkoja (niitä nyt on joka puolella), maalit, pigmentit ja muut maalaustarvikkeet sekä työkalut ja koneet. Onneksi venevajakin taas siistiytyy suolavajan käyttöön oton ansiosta. P.S. Jos ihmettelette vajan seinien raitaista laudoitusta, se johtuu siitä, että n. 40 % laudoista on vanhoja kierrätyslautoja ja loput uusia.



Ikkunoiden asennuksen ansiosta vajassa näkee nyt etsiä tavaroita ja toivottavasti löytyy myös malttia pistää jutut paikoilleen.



Vajan helmi on vanha komuutti, joka aikoinaan löytyi pikkumökistä. Haaveilen sen siirtämisestä päätaloon sitten joskus, mutta siihen asti komuutti joutuu palvelemaan varastossa.

Mietin, viitsinkö edes vilauttaa ennen-näkymää, jonka nappasin suolavajasta keväällä hetkeä ennen remontin aloittamista. Pimeä vaja oli varsinainen romuvarasto ja joutunut aikkas huonoon jamaan :(. Pois tämä mielestä ja siirrytään äkkiä seuraavaan asiaan!

Laittelimme pihallakin mahdollisimman paljon paikkoja kuntoon siltä varalta, jos vesi nousisi tai talvi tulisi. Lajittelin lautakasoja, mikä tuntuu olevan jokasyksyinen homma ja Mikko teki mm. uuden oven saunaan rikkoutuneen tilalle.

Lautoja lajitellessa syntyi pino huonokuntoisia lautoja, jotka eivät kelpaa rakentamiseen vaan polttopuiksi (hmph, KonMari pääsi sittenkin valloilleen). 

Ja tähän pinoon lajittelin kaikki tilalta peräisin olevat vanhat "perinnelankut", joita voi käyttää latojen korjailuun tai vaikkapa lankkupöydän rakentamiseen päätaloon (joo!). Kova homma oli muuten - perinteiset painavat enemmän kuin uudet. 

Vain kaakon suunnasta puhaltava tuuli osuu suoraan meidän lahdelta sisään, ja nyt saimme kokea aika extremet, kun puuskissa yli 15 metriä sekunnissa puhaltava tuuli tuiversi yötäpäivää koko syyslomamme ajan. Tuuli osui voimakkaimmin pikku mökkiimme, jossa sisälläkin lähti ihan tukka lepattamaan. Latasimme kamiinaa tauotta, mutta öisin, kun tuli hiipui, mökki oli hetkessä viileä kuin jääkaappi. Tällaista ei olla ennen koettu - peruspakkasellakin lämpö pysyy hyvin sisällä. Vanhoille taloille tuuli on ruttoa, mutta tästäkin selvittiin pipo päässä nukkumalla ja ottamalla Mauro peiton alle lisäpatteriksi :).

Myrskyn ankeutta lievitti Mikon tekemien jätkänkynttilöiden iloinen roihu. Tällaisessa tuulessa ne tosin paloivat hetkessä. Seuraavalla kerralla kannattaa odotella tyynempää säätä, mutta nyt ei ollut malttia, kun ensi kertaa näitä kokeiltiin itse tehdä.

Taas tuli empiirisesti testattua, että sekä järjestys että tulen katsominen rauhoittavat mieltä. Hyvillä mielin siis kohti uutta viikkoa!

Peiliasetelma ja ulkohommia

Kuistin sisustuksen yhteydessä haaveilin pienestä peilikokoelmasta. Sinne sellainen ei lopulta mahtunut eikä minulla silloin mitään peilejäkään ollut… Sen jälkeen olen onnistunut hiljaksiltaan löytämään muutaman vanhan peilin kirppareilta. Tein venevajan vintille niistä asetelman, jota toivon vielä kasvattavani, mutta näinkin näyttää jo kivalta. Jos joskus saan sisustaa meille päätaloon makuukammarin, haluan myös sinne ehdottomasti tällaisen rykelmän. Peilikokoelmalle toivotaan siis edelleenkartutusta, mutta haasteena on, että aidosti vanhoja peilejä sattuu kohdalle hyvin harvoin. Kaikki nämä neljä olen kylläkin onnistunut hankkimaan pikkurahalla, 2-12 eurolla.

Enimmäkseen olemme "sisustelleet" ulkosalla suolavajan kimpussa häärien. Moni kai jo ihmettelee, että eikö vieläkään ole valmista! No ei vaan ole, mutta koko ajan valmiimpaa. Tänä viikonloppuna maalailin ikkunankarmeja niin vajassa kuin saunalla, jonne laitoin pari viikkoa sitten kitit. Viisaat lukijat silloin varoittelivat, että linnut saattavat nokkia kittiä, joten viimeistään nyt, kun on tältä tihutyöltä vielä säästytty, oli parasta hoitaa puitteet kuntoon. Työ alkoi teippauksella.



Valmiista työstä ei ole näyttää kuvaa, koska kuivuminen kestää pitkään. Aiemmasta oppineena peittelin lopuksi kaikki maalatut ikkunat muovilla, etteivät syksyn roskat lennä pitkään tahmeana pysyvään pellavaöljymaaliin. Mikko asensi vajaan viikko takaperin maalaamani ovet, joissa jatkuu jo venevajassa hyväksi havaittu tyyli: kimröökitervattu pinta ja punaruskealla ruostesuojatut saranat. Haka uupuu vielä.

Keräsin myös osan yrteistä ja laulatin kuivuria. Sain talteen purkinpohjalliset sitruunatimjamia, mäkimeiramia, minttua ja ranskalaista rakuunaa, mutta lisää tullee vielä syksyn mittaan. Nokkostakin keräsin ämpärillisen. Sitä suositellaan kerättäväksi varhaisin keväällä ja taas syksyllä, kun nitriittipitoisuus on alimmillaan. Olemme niittäneet nokkosta kesän aikana, joten sain talteen uutta, nuorta latvusta.

 

Talvipuhdettakin aloin suunnitella: Alla olevassa kuvassa näkyy - sekaisen navettavaraston lisäksi -  punainen nojatuoli. Meillä on näitä kolme ja niistä luopumistakin on suunniteltu, koska verhoilu ammattiverhoilijalla maksaa maltaita (tiedustelin asiaa muutamastakin paikasta). Olen kuitenkin alkanut pohtia, josko osaisin verhoilla tuolit itse. Ne ovat hyvässä kunnossa, joten sisustöitä ei tarvitsisi tehdä. Punainen kuosi vaan ei nappaa… Seuraavaksi taidan viihdyttää itseäni kankaan etsinnällä samalla kun mietin, onko minusta hommaan.

Ainiin, Mikko ja Mauro kunnostautuivat linnustuksessa. Lepo vaan, Mauro:

Mikko on valmistellut talven tuloa useampana viikkona klapipinon kasvatuksella. Huom, pino on rinteessä, ettei tarvitse mahdollisen korkean veden vuoksi poimia tuhatta klapia merestä, kuten viime vuonna!!!

Sää oli jo vähän viileämpi, joten työn touhussa oli hyvä pysyä koko ajan. Touhukas on varmaan tuleva viikkokin :)

Ikkunahommia saunassa ja suolavajassa

Olen aina sanonut, että ikkunan kunnostukseen en ryhdy, koska se on liian vaikeaa, mutta päätin tehdä pienen myönnytyksen lasin vaihdon suhteen. Ja syynä on tietysti se, ettei ole muutakaan vaihtoehtoa, kun lasien vaihtaminen paikan päällä on niin paljon helpompaa kuin ikkunan karmeineen irti repimiminen ja jonnekin rahtaaminen.



Pikku saunamme toisesta ikkunasta on ollut kolme ruutua hajalla alusta asti. Kesällä saimme hankittua uudet lasit ja tarvittavat vehkeet. Tämä oli kai se työläin vaihe! Onneksi saimme lasinvaihtoinspiraation tänä viikonloppuna, sillä ennen syksyn tuulisia iltoja on ihan kiva saada saunan oleskeluhuone vedottomaksi (totean nimimerkillä "Kolme vuotta vedosta kärsinyt").




Pieni ihme oli, että lasit sopivat kuin sopivatkin karmeihin, koska ne ovat aika vinksin vonksin. Yritimme ottaa tämän mitattaessa huomioon - ja menestyksellä siis. Pitelin ruutuja paikoillaan ja Mikko naulasi lasit kiinni.

Kitin levittäminen jäi minun hommakseni. Työhön ryhdyttyäni luulin sen olevan helpompaa, mutta massaa tuntui koko ajan olevan joko liian vähän tai liian paljon. Pro-ikkunamestareilla kai on paremmat kikat tiedossa…

Tehdessä kunnianhimo nousi: jälki pitäisi olla ihan priimaa. Niinpä nysväsin ja nysväsin muutaman tunnin kyllästymiseen saakka. Ehkä seuraavalla kerralla nopeammin?

Mutta lopputulos tyydytti ja homma tuli tehtyä! Kitti saa kuivua ja päällemaalaus jäänee kertaan, jolloin samalle maalille on muutakin käyttöä.  

Muitakin ikkunahommia on täällä tehty. Koska en ole aiemmin ehtinyt esittelemään suolavajan tapahtumia, olkoon nyt sen aika. Vaja ei ole ihan vielä valmis, mutta tässä näette työvaiheita ja lopussa tämänhetkisen tilanteen. Lisäsimme vajaan kahdelle seinälle talvella hankkimamme vanhat ikkunat, eli seinälaudoituksen teko alkoi ikkunoiden sovittamisella paikoilleen.

Alla on tänään otetut kuvat vajasta molemmin puolin, eli maalattukin jo on. Oviaukkoon ajattelimme tehdä pariovet: ne odottavat tuossa vieressä maalausta. Seinälaudoituksen pystyrimoitus puuttuu vielä kolmelta seinältä. 

Tällä puolella kaikki on jo valmista rimoja myöten. Paitsi ikkunan sisäpuitteet pitää myös maalata.

Tälle kaikelle voisi skoolata, mutta siihen meillä oli parempi syy perjantai-illalla, jolloin juhlistimme hääpäivää laiturin hämärissä.

Vielä jaksetaan jatkaa näitä yhteisiä puuhia ;)