Näytetään tekstit, joissa on tunniste patina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste patina. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. elokuuta 2020

Koristelistoja sahalta

Olemme siirtyneet työstämään talon seinäpintoja, kun kattojen maalaus tuli valmiiksi. Ihmeellistä! Levytys, mikä on meille ihan uutta, näytti lähtevän käyntiin vaivattomasti. Päädyimme hengittävään huokolevyyn. Se soveltuu talvisin kylmänä pidettävään taloon ja mahdollistaa tapetoinnin. 

Selvittelimme, mistä tuvan puolipanelointiin tulevat helmiponttipaneelit sekä jalka-, ikkuna- ja kattolistat saadaan. Tänään kävimme Karjalohjalla sijaitsevalla, sata vuotta vanhalla Enäjärven sahalla, jota puualan ammattilaistuttavamme meille suositteli. 


Meillä oli käynnillä mukana omia mallikappaleita talosta löytyneistä koristelistoista. Kymmenet, ellei sadat erilaiset profiilit, joita heiltä löytyi, osoittivat, että olemme tulleet oikeaan paikkaan ja valikoimasta löytyy meille alkuperäisiä vastaavat. Niinpä vakuutuimme, että täällä tiedetään kaikki tarpeellinen koristelistoista ja ilmoittauduimme jossain määrin pitkäkestoisiksi asiakkaiksi :).



Satavuotias bisnes oli ihailtavan leppoisaa - kuin olisi siirtynyt ajassa taakse päin. Voi tietysti olla, että näin perjantaina oli jo viikon työt paketissa ja verkkainen jutustelu oli mahdollista. Toivon ainakin, että heillä on sopivan kiireistäkin joskus :).


Teimme jo ensimmäisen tilauksenkin helmiponttipaneeleista, jotka sahataan valmiiksi oikeaan mittaan tuvan puolipanelointia varten. Jippii! Olen vähän ennalta pelännyt, että koristelistojen teettäminen tulee olemaan kallis kakku, mutta mitä nyt ynnäilimme tilaamaamme paneelimäärää, vaikuttaisi tavara olevan varsin kohtuullisen hintaista verrattuna rautakauppojen paneeleihin ja listoihin. Olin ajatellut, että käsityönä tehdyt maksaisivat enemmän, mutta ei, eli hyvä näin! 

Mukaan valitsimme myös muutamia mallipaloja katto- ja jalkalistoista sekä ovien ja ikkunoiden koristelistoja, joista voimme tehdä päätökset myöhemmin. 


Aurinkoa viikonloppuun, toivottelee, 


lauantai 19. maaliskuuta 2016

Myrkyn lykkäsin


Tempaisin aikalailla överituolit meille huutokaupasta. Kesään mennessä nähdään, mentiinkö yli rajan vai löytääkö tällainen tyyli paikkansa venevajan vintiltä. Tuolit olivat kohtuuhintaiset, joten uskalsin huutaa ne ajatuksella, että eiköhän näistä eroonkin tarvittaessa päästä. En ole siis mitenkään rakastunut näihin - enkä edes viitsi kertoa, mikä oli Mikon ensireaktio ;). Jotenkin minulla vain on silti sellainen tutina, että nämä myrkyllisen vihreät, kuluneet klohmot koukeroineen ovat kiehtovat ja voisivat tuoda venevajaan tiettyä tunnelmaa.




Jokaisen yksilöllisesti kuluneen tuolin selkänojaan on maalattu toisistaan poikkeava koristekuva. 



Tyyli on outo: barokki meets pirttikaluste. Eli tuonne terassille ne jäivät nyt yöpymään, ettei kukaan erehdy perheessä luulemaan, että hankin ne meidän uusiksi keittiökalusteiksi :D. Kuulisin kyllä tosi mielelläni, mitä mieltä näistä siellä ruudun toisella puolella ollaan. Ja ihan rehellisen ja intuitiivisen mielipiteen saa antaa, koska TIEDÄN, että nämä ovat tavallaan rumat, mutta sittenkin joiltain osin kauniit. Pohdin vielä mielessäni, mihin suuntaan lopullinen oma mielipiteeni näistä kääntyy vai ilmestyykö Huuto.net:iin pian neljä 1900-luvun taitteen ruotsalaistuolia. Sitä ei nyt tosiaan vielä tiedä!


(Näen kyllä, mitä mieltä Mauro tästä kaikesta taas on)


Tällaisen myrkyn lykkäsin itselleni pohdittavaksi,

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ällistyttävää

Aloin henkisesti valmistautua uuden kevytuntuvatakin hankintaan, koska olin tyhmyyttäni pilannut vasta vajaa vuosi sitten ostamani pirteän vihreän kevytuntsan. Pidin takkia paljon saaressa, likaisissakin töissä, vaikka olisi pitänyt olla jotain huonompaa yllä. Niinpä sotkin hihansuut mm. multaan ja nokeen. Lisäksi vetäisin auton törkyisestä kyljestä kerran kauppareissulla takin etuosaan oikein kunnon rasvaiset maantieliat. Hurraa. Auta armias, jos pojat olisivat käyttäytyneet näin ajattelemattomasti uuden kalliin vaatteen kanssa… No, kyllä soimasinkin itseäni.  

Yritin kertaalleen putsata hihoja tavallisella pyykinpesujauheella tuloksetta. En ollut vielä muistanut ostaa takkia varten marketista ns. "kunnon" tahranpoistoainetta, vaikka tarkoitus oli. Tänään päätin yrittää puhdistusta hankkimillani ekotuotteilla, jotka ostin vuodenvaihteessa ihan normipyykin pesuun. 


Välikommenttina todettakoon, että olen ihastunut pesupähkinöiden aikaansaamaan raikkaaseen pyykkäystulokseen ja pessyt niillä jo monta koneellista. Mutta pähkinöiden paketissa ohjeistetaan, että hankalammat tahrat tulee esikäsitellä sappisaippualla. Niinpä avasin uutukaisen sappisaippuan paketista ja ryhdyin käsittelemään tahroja kostutetulla saippualla. Ja mitä tapahtui? Lika irtosi silmissä!! Hain äkkiä kameran: Nyt täytyy ikuistaa vielä nuhruinen takkini. Muuten ei kukaan usko muutosta. En ehtinyt kuin nimeksi vetoketjun vierestä aloittaa, kun autolika jo irtosi taskun vierestä ja kirkas vihreä paljastui alta. 

Saippuan alla kirkastuu jo ja vieressä näkyy vielä käsittelemätön alue sekä nuhruinen kädensuu.


Ja tässä hihaa saippualla käsiteltynä. Vetelin saippualla kaulukset ja helmat, päivittelin ja huusin perhettä katsomaan ihmettä. (Noniin, taas se mamma vohkaa siellä jotain luomujuttujaan…)


Tämän jälkeen heitin takin pesukoneeseen pähkinöiden kanssa. Juuri äsken levittelin uutuudenkirkkaan takkini kuivumaan. Koska takki sai toisen mahdollisuuden, en enää käytä sitä kuin sivistyneissä hommissa. 

Ihan äimistyttävän tehokas tahranpoistaja tuo sappisaippua. En todella olisi uskonut. Miksei tv-kanavien myyntitykit ole jo tätä bonganneet?? Ei tarvitsisi liioitella ja uskotella jotain, mitä tuote ei tee. 

No sitten muihin asioihin, vaikka tekisi toki mieli enemmänkin vohkata saippuasta ;). Kävin päivällä myös yhdellä lähikirppiksellä - ihan muuten vain aikaa kuluttaakseni muiden sunnuntaipuuhien lomassa. Enkä olisi uskonut löytäväni näin kivoja lyhtyjä, mutta niin vain löysin, kun en mitään etsinyt :). 



Ja lisäksi löytyi priimakuntoinen emalikattila. Yksi kattilani vahingoittui kesällä, joten tämä täydentää kesäkeittiön kattilavarannon taas entiselleen. 


Tein mielestäni hyvät kaupat - lyhdyt ja kattilan kiikutin kotiin alle kahdella kympillä. 

Olipa mukava päivä.

Ällistyneenä ja ilahtuneena,


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Ikkunanmetsästystä löytöjen lomassa

Taas on viikko vierähtänyt ja vasta nyt saan aikaiseksi palata viimeviikkoiseen kierrokseemme Billnäs-Fiskars-Karis -akselilla. Pääasiallisena kohteena meillä oli varaosapankki, josta toivoimme löytävämme ikkunan tai ikkunoita pieneen suolavajaamme, jonka kunnostus on ensi kesän juttu. 

Valinnanvaraa täällä ainakin riittää.



Tinkimisen jälkeen mukaan tarttuivat nämä kaksi 85 x 65 -kokoista puuosistaan hyväkuntoista ruutuikkunaa:


Totta kai vierailimme myös Rakennusapteekissa ja tottakai turistikuvan voi aina ottaa :)


Muutoin tyydyin vasta suunnittelemaan messinkikoukkujen hankintaa.  


Rakennusapteekissa löytyy aina kanava pienille haaveille: sitten joskus, kun on kaakelien aika.


Pyörähdimme Fiskarsissa näyttelyä katsomassa, jonka jälkeen suuntasimme kirppiksille.

Tätä laivaikkunaa mietimme jonkin aikaa, mutta hinnan vuoksi (yht 40 €) se sai jäädä hyllylle. On kyllä jäänyt mietityttämään...


Olen kovin viehättynyt messinkisiin kynttilänjalkoihin, sillä ne sopivat molempiin koteihimme, mutta voih, mielestäni näidenkin hinnat 25-35 € olivat liikaa...


Ostamatta jäi myös Fasaani-sarjan pikkutarjotin, jota hypistelin jonkin aikaa. 


Tätä kannoin jo kassan suuntaan mukanani, koska myös öljylamppuihin olen heikkona, 


mutta lampun henki ei kuitenkaan voittanut ja panin sen takaisin hyllyyn. Syynä se, että meillä on kaksi saman kokoista öljylamppua, joista toinen on hyvin tämän näköinen ja toinen vielä kauniimpi. Tätä ei siis tarvita, vaikka hinta olisi ollut ihan kohdallaan.  

Suosikki-kirppikseni ei pettänyt. Löysin messinkisen kynttilänjalan eurolla :D.


Väitän, että vanhat vaatepuut tulevat vielä nousemaan arvossaan. Olisin maksanut jotain pientä näistä henkareista, mutta ne lykättiin mukaani ilman veloitusta, hah. Erityisesti yksi näistä oli oikein muhkeaa puuta sorvauksineen. Henkarit aion maalata tai petsata sekä ottaa käyttöön venevajan vintin ovensuuhun tulevaan vaatenaulakkoon. 


Ikkunat 45x45 cm löytyivät myös kirppikseltä 6 €:n hintaan. Yksi pikkuikkuna saattaa päätyä suolavajaan - ehkä salmiakiksi katonharjaan tai jotain. Nämä mukana lähdettiin kotimatkalle. 

Irrotimme ikkunoista haat, jotka ovat melkeinpä ikkunoiden arvoiset. Niille on jo käyttöä  tiedossa. 


Kynttilänjalka päätyi toistaiseksi vielä mitättömän messinkikokoelmani jatkeeksi. Pakkasviikolla on ollut kiva poltella kynttilöitä joka ilta.


Lunta, luistoa ja leppoisaa päivää kaikille,

  


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Ai niin...

…minähän olen unohtanut esitellä jugend-lampun paikoillaan. Taisin uppoutua edellisen päivityksen syviin vesiin ;). Kiitos kaikille erittäin kannustavista kommenteista ♥.

Ja nyt lamppuun. Se ansaitsisi vaalean ympäristön tullakseen paremmin esille, eli mielestäni menee tässä meidän ruokailuvajassa vähän "hukkaan", mutta ainakin se roikkuu paikoillaan paremmassa säilössä kuin varastoituna jossain nurkassa. Niin pienestä asiasta sitä ilostuu - kuten vaikkapa siitä, että on valoa puuhata keittiössä ruokaa laittaessa, heh.

Otin kuvia sekä päivällä että iltahämärässä. 







Valoisaa marraskuuta kaikille ihanille lukijoille, 

toivottelee,





keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ketokukka-DIY



Olen tänä kesänä poiminut paljon niityltä eri kukkia maljakoihin (lampaat söivät tultuaan pahus vieköön kaikki päivänkakkarat!). Eräänä heinäkuun alun iltana juttelin naapureiden kanssa mäkikuismasta, jonka jälkeen yritin etsiskellä sitä niityltämme. Juttumme nimittäin oli kääntynyt jostain aiheesta ketokukkiin ja naapurin isännälle muistui mieleen, että eräs suomenruotsalainen laulu kehottaa laittamaan johannesörtiä viinan joukkoon, ja että sitähän meidänkin niityltä löytyy paljon. Katselin siis seuraavina päivinä ympärilleni ja ihmettelin, kun en nähnyt meillä mitään sen kaltaista kasvia. Mutta kukinta-aika ei kai ollut vielä silloin alkanut. Pari päivää sitten havaitsin tämän keltakukkaisen ruohokasvin – se se on, äkta johannesört. Mäkikuisma suomeksi. Innostuin tämän vanhan perennakasvin pirteän keltaisesta väristä, joten reseptillä 1+1+1 syntyi seuraavaa: 

Kaivoin esiin kirpparilta hankkimiani vanhojan lasipulloja, joihin olin suunnitellut laittavani kesäkukkia jossain vaiheessa esille. Sen lisäksi ruuvasin pari vuotta sitten vanhasta kakluunipesän reunasta tekemäni avainnaulakon ruokailuvajan sisäänkäynnin viereen. Se ei ollut toistaiseksi päätynyt ajateltuun käyttöön, joten uusi käyttötarkoitus oli paikallaan. Ja kuhunkin pulloon yksi mäkikuisman oksa.





Mietin, miksiköhän mäkikuismaa on perinteisesti laitettu alkoholin joukkoon. Löysin vastauksen netistä: se voimistaa alkoholin vaikutusta. Kyllä vanha kansanperinne tällaiset tietää ja viisaus on tälläkin tilalla osattu hyödyntää. En tosin keksi syytä, miksi minun pitäisi kokeilla tätä :). Johannesörtilla näyttäisi olevan toinenkin hyvä piirre, masennuksen ehkäisy. Ehkäpä sitten dagen efter -morkkikseen kannattaa ottaa tätä hienoa yrttiä, jos sellainen on päässyt iskemään! No, vakavasti ottaen, mielenkiintoinen tieto oli se, että kuulemma Saksassa mäkikuismaa määrätään masennuslääkkeeksi ohi muiden lääkkeiden.


Kun Hypericum perforatum lakkaa kukkimasta, minun pitää miettiä jälleen naulakolle muuta käyttöä, mutta eiköhän sitä jotain taas keksitä, jos se kerran "maljakoksikin" taipui.


Pieni päivitys muiltakin osin: venevajan parven rakentaminen etenee verkkaisesti, mutta etenee joka tapauksessa. Lampaiden tönimiset jatkuvat. Sarvensa menettänyt menetti eilen toisenkin sarvensa, mutta pienemmin vaurioin. Pahalta se näytti taas, mutta sarven paikka ei tällä kertaa valunut verta. Muilta osin Idurissa vallitsee leppoisa kesätunnelma!

Kivaa loppuviikkoa toivottelee,


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...