Nyt kun käyn päätalon tavaroita läpi aikomuksena varastoida ne jonnekin muualle, päätin, että siellä nurkasta toiseen siirtämäni kannelliset lasipurkit ansaitsevat lähemmän tarkastelun. Kannoin purnukat tiskaukseen, pesin pölyistä ja tarkastin kunnon. Pieni yllätys suorastaan, että kaikki kuusi purkkia ovat täysin ehjät - ei särön säröä. Kansia on seitsemän, joten puuttuvan purkin voin vielä hyvällä tuurilla löytää jostain tai sitten se on aikanaan rikkoutunut.
Neljä purkeista on tilavuudeltaan litran kokoisia ja kaksi niistä on 3/4 litraa.
Kannen merkintöjä en ollut aiemmin pannut merkille ja kappas, nämähän ovat Iittalan vanhaa tuotantoa.
Mietin, että parhaassa säilössähän nämä olisivat käytössä. Ja jos olen ihan rehellinen, kuivien elintarvikkeidemme säilytystapa voisi vastaavasti olla parempi: purnukoita ja rasioita en juurikaan ole käyttänyt, mutta näissä kosteissa olosuhteissa avattujen pakkausten sisältö ei säily kunnolla.
No niin. Sokerit, jauhot, siemenet yms. päätyivät tiskattuihin lasipurkkeihin. Näyttääkin kivammalta ja säilyttäminen on käytännöllisempää näin.
Vaan purkkejahan pitäisi saada lisää! Netissä näitä näyttäisi olevan käytettynä myynnissä ja hinnat vaihtelevat 10-18 euron välillä. Ei paha hinta mielestäni vanhoista iittaloista. Panen ajatuksen hautumaan ja kenties jonain päivänä törmään tällaiseen purnukkaan jossain vanhan tavaran liikkeessä.
Sitten vielä toiseen lasiastiaan, jonka alkuperästä sain hiljattain tietää. Käytössämme on ollut tilalta peräisin olevat 5 pientä lasia, jotka ovat joskus vilahtaneet kattauksissanikin. Mallia olen arvellut yleiseksi, sillä olen kirpparilta onnistunut täydentämään sarjamme kymmeneen. Kappalehinta on vaihdellut vain noin 1 - 1,5 €:ssa. Me kuitenkin olemme pienen koon vuoksi kovasti tykästyneet näihin.
Olin melko äimistynyt, kun työn puolesta kävin joitakin viikkoja sitten Arabia-Iittalan vanhalla tehtaalla Helsingin Arabianrannassa ja aikaa tappaakseni kävin ylimmän kerroksen museossa: Siellä esiteltiin yhtiön koko historian aikainen lasi- ja kuppituotanto. Ohitin astiat - pääosin tutut - melko nopeasti, kunnes silmiini osui tämä meidän lasi! En tiennyt lainkaan kyseessä olevan Iittalan tuotteen - eikä varmaan moni muukaan tätä Iittalaksi tunnistaisi.
Otin tiedot lasista ylös. Lasin malli on nimeltään
Standar ja sitä on valmistettu vuosina 1913-1935. Tieto lasista oli hauska saada, etenkin kun netistä siitä ei
löydy mitään. Lasin mallin nimi tosiaan on Standar ilman lopussa
olevaa d-kirjainta. Googletus ei tuota tulosta, koska hakukone tarjoaa vain hakuja standard-sanalla.
Lasin käyttötarkoitukseksi museon tiedoissa mainitaan valkoviinilasi. Olemme siis onnistuneet pääasiassa käyttämään lasia oikeaan tarkoitukseen :), vaikka nykyaikaiset valkoviinilasit ovatkin tuplasti isompia. Ei silloin ennen vanhaan viinillä lotrattu - paitsi ehkä Mika Waltarin bileissä. Tai, saivat täyttää lasia useammin, jos nämä olivat käytössä! Meidän mielestä lasit ovat juuri oikean kokoiset saariolosuhteisiin. Hyvän aterian juhlistaminen onnistuu vähäisemmälläkin määrällä viiniä.
Pääsiäinen on ollut todella kylmä, mutta kuulaan kaunis. Heti tuntuu haravointi, siivoaminen ja ikkunoiden pesukin mukavalta, kun aurinko maalaa maiseman positiiviseksi. Aika paljon meillä on siivottavaa ja ikkunaruutuja pestävänä; aina tässä vaiheessa kevättä sen huomaa, kun yrittää saada eri rakennukset käyttökuntoon. Ei millään onnistu päivässä tai parissa. Mutta en valita! Pikkula tuli myös niin nätiksi hämähäkinseittien häädön myötä.
Kuulasta kevättä!