Jugend-tuolien täytteet

Eilen iltapäivällä tuntui kivalta, kun oltiin saatu nauttia ulkoilusta - ja kun vielä sen jälkeen otin säilöstä verhoilua odottavat tuolit, riitti luonnonvaloa. Ehkä valon puute on ollut yksi syy, etten oikein ole tuntenut intoa mihinkään tarkkuutta vaativaan käsityöhön. Ikänäkökin painaa pahasti: olen ollut lapsesta asti plussan suuntaan huonosti näkevä ja nyt näkö huononee kohisten. Ah, valo tuntuu supertärkeältä kaikessa, mitä teen, eli minusta ei ole verhoilemaan kynttilän valossa ;).

Tuolit olivat täysin hajuttomat kuivan ja lämpimän varastoinnin myötä, joten päätin, etten poista vanhoja täytteitä, vaikka toiminkin niin kalusteryhmän sohvassa (ks. 1. postaus täältä ja valmis sohva täältä ). Vanhat täytteet ovat ilmeisesti alkuperäiset. Joka tapauksessa hengittäviä materiaaleja - olkea ja kangasta. Koska istuinosaa pitää aavistuksen nykyisestä korottaa, pystyn nyt hieman säästämään täytteissä. Poistin vain isot, paksut nastat ja sinne tänne lyödyt naulat reunoista, etteivät ne jää  haittaamaan päälle tulevien kerrosten kiinnittämistä.

Vanha verhoilukangas toimii itsessään täydellisenä kaavana, kun pitää leikata pohjiin käytettävä lakanakangas ja itse verhoilukangas. Kahteen tuoliin tarvitsin yhteensä 4 kpl muotoon leikattua palaa lakanakangasta. Leikkasin myös lopullisesta verhoilukankaasta palat odottamaan. Ja muistin kohdistaa kankaan kuviot symmetrisesti istuinosan keskelle. 

Laitoin lakanakankaan puuvillavanun alle ja päälle. Nyt tuolit menevät vähäksi aikaa ruokapöydän ympärille arkikäyttöön, jotta täytteet asettuisivat. Olen oppinut aiemmista projekteista, että painumista ei pidä aliarvioida. Jos laittaisi heti verhoilukankaan tähän päälle, huomaisi sen  hetkisen päästä löystyneen, vaikka kuinka olisi kiristänyt. On helpompi antaa täytteiden hetken painua kuin korjailla lopullista päällyskangasta jälkikäteen.



Mauro on ominut tuoleihin kuuluvan sohvan, joka on jäänyt valmistumisensa jälkeen väliaikaisesti ruokapöytämme päätyyn. Onneksi tajusin alusta pitäen laittaa uuden päällisen päälle peitteen. Koiran päivittäinen makoilu olisi kyllä jo tässä ajassa alkanut jättää siihen jälkensä, vaikka hän omasta mielestään levittääkin ympärilleen vain pelkkää hyvää tuoksua :). Nyt kalusteryhmä tulee joka tapauksessa näyttämään vielä silloinkin vastaverhoillulta, kun se jossain vaiheessa kannetaan päätalon tupaan.

Ja jälleen kerran, Mauro on sisustuksen kanssa sävy sävyyn.

Valosta inspiroituneena, 

Sohvakaluston verhoilu, osa II

Pari kuukautta sitten aloittamani puusohvan verhoilu on edennyt. Sohvan täyttövaiheesta voi katsoa postauksen täältä. Sohva jäi tuon vaiheen jälkeen kuitenkin tönöttämään paikoilleen keskeneräisenä paristakin syystä:

Ensinnäkin, olin jopa jo kiinnittänyt varsinaisen verhoilukankaan paikoilleen kolmelta sivulta, mutta sen niittaaminen ei selkänojan alta onnistunutkaan, koska nitojalla en päässyt reunaan asti. Piti siis miettiä takareunan kiinnitykseen toinen menetelmä.

Toiseksi, jäin epäröivänä pohdiskelemaan, olinko sittenkin laittanut istuintäytteitä liian vähän, kun sohva näytti niin lattealta. On ylipäänsä toivottavaa, että täytteet voisivat hetkisen asettua ennen kuin pitää jatkaa seuraavaan vaiheeseen, joten jäin suosiolla odottamaan. Ilokseni myös eräs nuoripari istui kuukauden päivät tässä ruokapöydän päätyyn tiensä löytäneessä sohvassa. Käytössä täytteet litistyivät tietenkin entisestään, joten verhoilukangas oli avattava uudelleen (etureunaa lukuunottamatta) ja lisättävä uudet kerrokset hamppua ja puuvillavanua sekä niiden päälle lakanakangas.

Sitten uudestaan verhoilukankaan kiinnitykseen. Takareunaa varten löysin omasta kaapista pikkuvasaran ja pienenpieniä nauloja. Se oli vain melkoisen viheliäinen naputeltava. Sain sormenpääni kipeiksi ja monta ohutta naulaa taittui turhauttavasti pilalle, koska naulat piti vasaroida selkänojan vuoksi viistossa. Kiroilin tätä yllättävän työlästä ja pitkäkestoista hommaa, mutta Mikko lohdutti, että "kyllä blogin lukijat sitten taas pitävät sinua työn sankarina kaiken tämän jälkeen" ;). Joo, se mielessä jaksoin tunteja laskematta, koska niitä tässä vaiheessa kului yllättävän monta :)).

Aika ärsyttävä naula. En tiedä, onko tällaiset yleisesti verhoilijoiden käyttämiä (tuskin ovat), mutta kun ne löytyivät kaapista...

Kuten tiesin, työ tekijäänsä kiittää. Ai että, kun olin tyytyväinen nyt tähän profiiliin. Juuri sopiva korkeus jugend-tyylin kannalta ja tässä on vielä pieni painumisvara olemassa.

Viimeksi kerroin epäsopivan koristenauhan hankinnasta, mutta onneksi löysin ihan kotimaisesta kankaita.com-verkkokaupasta uuden nauhan, joka on "maanläheisempi". No, vielä yksi vastoinkäyminen oli se, kun sain nauhan postista ja sävy olikin yllättävän tumma - ikäänkuin tumman pellavan sävyyn värjätty. Keksin onnekseni kokeilla sen valkaisua ja homma toimi! Lopputuloksena sain juuri oikean sävyn, eli saman luonnonvalkoisen kuin kankaan vaaleissa kohdissa.

Edullinen kangasliima löytyi Tokmannilta. Sen käyttö oli helppoa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun tätä asiaa tein.

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Paikoitellen ohut nauha vähän "pomppii" kankaan päällä paksuimmissa täytekohdissa, mutta se, että nauhan myötä sohvaan tuli vähän elävyyttä ja käsityön jälkeä, näyttää lopputuloksessa kivalta. Kankaan kuvioinnin puolestaan onnistuin venyttämään millintarkasti suoraan ja sitä toivoinkin. Seuraavaksi tartun sarjan tuoleihin ja ne varmaankin sujuvat kuin lasten leikki :).

Ihan parasta käsityöaikaa tämä pimeä talvi,

tuumaa,

Sohvakaluston verhoilu, osa I

Tuntuu kivalta, että huolimatta parin viikon kirjoitustauosta tänne on ilmaantunut muutama uusi lukija. Antaa toivoa tällaiselle hitaan tahdin bloggaajalle! Tervetuloa uudet ja vanhat seuraajat kurkkaamaan käynnissä olevaa projektiani: kesällä hankitun sohvaryhmän verhoilua.

Jos edellisessä postauksessa esitelty traktori ei ollut hankintana ykköstoiveeni, vastaavasti näiden kalusteiden hankinnan kohdalla Mikko arvatenkin kohotteli merkitsevästi kulmiaan. Mutta kiitos hänelle, että kun oli sisäistänyt kalusteryhmän hankinnan vääjäämättömyyden ;), onnistui hänen neuvotella hinnasta kunnon alennus. Itse en olisi ymmärtänyt näin kovaa tinkiä, kun olen seuraillut vastaavien hintatasoa, ja se tuntui nyt olevan varsin kohdallaan. Hyväkuntoinen jugend-ryhmä vaihtoi lopulta omistajaa 130 €:lla.

Voi miten ihanalta näyttävät nämä alkusyksyn auringossa kuvatut vihreät kuvat, muuten!

Yllä vanha ulkoasu ja alla väläys uudesta kankaasta, jonka on suunnitellut Andrea Enthal -niminen kuosisuunnittelija. Olen onneni kukkuloilla, että löysin tämän tekijän, sillä kankaassa on etsimääni menneen ajan art nouveau -henkeä, mutta värit ovat nykyaikaisen raikkaat. Samaisella suunnittelijalla oli monta houkuttelevaa vaihtoehtoa tätä työtä ajatellen, joten lopulta kyse oli värivalinnasta. Päädyin vihreään, jotten taas valitsisi pelkkää sinivalkoista vaihtoehtoa. Kaikkien taloon tulevien värien pitää sointua hyvin yhteen, mutta on tämä aika abstrakti prosessi, kun työstää asioita päätalon huoneisiin, joita ei vielä ole. Uskallan kuitenkin toimia näin, kun samalla metodilla on saatu hyvä lopputulos venevajan vintille ja rantamökkiinkin.

Olen niin tykästynyt tähän kankaaseen! Materiaali on verhoiluun hyvin soveltuvaa, tukevaa eko-puuvillaa.

Tuli ilmeisesti tehtyä myös pieni hutihankinta: ostin koristenauhan työmatkalta yhdestä Pariisin fleamarketeista, jonne pinkaisin kamalassa kiireessä ihan tätä varten. Siellä on nimittäin vintage-kangaskauppoja yms. Keskimäärin kangaskaupoissa on älyttömän huonot valikoimat koristenauhoja! No, kotiin päästyäni huomasin ostaneeni liian kimaltelevan nauhan. En usko, että tulen käyttämään sitä tässä yhteydessä, mutta varmasti jossain muussa, sillä onhan noita projekteja odottamassa.

No, itse verhoiluun (ja hieman pimeämpiin marras-joulukuun otoksiin)! Poistin vanhan kankaan ja sen alla olleet täytteet. Otin ne varmuudeksi pois, koska ei koskaan tiedä, millaisissa oloissa, kosteilla vinteillä tms., kalusteet ovat tätä ennen olleet. Pohjimmaiseksi kiinnitin säkkikankaan ja hampputäytteen. Kaikki matskut ja työkalut olen hankkinut isommissa erissä aiempien projektien yhteydessä. 

Hampun päälle pingotin valkaisemattoman lakanakankaan, jota minulla on loppuelämäksi, heh. Maksoin aikoinaan pakasta 1€/m. Valkaisematon siksi, että venytettäessä se kestää toisin kuin valkaistu. Mauro hakeutuu aina vierelle, kun puuhastelen jotain. Näin talviaikaan se tykkää köllötellä peiton alla, varsinkin jos päikkäreitä on edeltänyt lenkki koleassa säässä. 

Sitten puuvillavanu, jota laitoin kaksi kerrosta.

Ja vanun päälle vielä toinen kerros lakanakangasta, jonka päälle voikin jo laittaa verhoilukankaan.

To be continued! Ahkeraa alkavaa viikkoa sinne kaikille omiin isoihin ja pieniin projekteihin,

toivottaa, 

Päätalon tavaroita ja lattian tarkistus

Päätalo on viiden vuoden aikana tyhjentynyt hiljakseltaan, mutta syysloman aikana rykäisimme homman loppuun raskaiden kalusteiden osalta. Koko homma alkoi kuitenkin toisella hommalla, navetan ylisen järjestelyllä, jotta isot kalusteet mahtuisivat sinne säilöön. Kun se oli tehty, ensimmäisenä lähti "Mörkö", päänvaivaa minulle aiheuttanut senkki, jonka eräs blogin lukija jossain vanhemmassa postauksessa nimesi osuvasti.



Yksi kerrallaan kuljetimme pois loputkin kalusteet, jotka viisi vuotta sitten olemme kasanneet eteiseen odottamaan tätä päivää.

Pidän erityisen paljon tästä vaaleasta funkkislipastosta, mutta sen paikka voisi tämän talon sijaan olla vaikka joskus poikien omassa kodissa. 

Billnäs-pöytä tulee varmasti siirtymään myöhemmin takaisin taloon. Painava oli sekin.

Pääsin tutkimaan ensi kertaa vanhaa ompelukonetta, jonka olemassaolo on kutkuttanut minua kaikki nämä vuodet, mutta jota en ole kertaakaan aiemmin avannut.



Se osoittautui tyylikkääksi ruotsalaiseksi Husqvarnaksi ja lokerikoissa oli tallella jopa ompelukoneen käyttöopas ja varatarvikkeita. Tällaiset poljettavat ompelukoneet eivät ole minulle tuttuja, mutta yritin kokeilla hieman sen toimivuutta. Se tuntui aika jäykältä poljettavalta, mutta kun otin polkimesta lähtevän pyörittävän hihnan pois, kaikki osat kulkivat ilman vastusta kuin rasvatut. Pitää myöhemmin tutkia sen toimintamekanismi paremmin. Haaveissani olisi päästä käyttämään sitä!





Husqvarnan säiliön pohjalta löytyi Suomen markka - vanhan pienen pennin kokoinen! - vuodelta 1954.

Kaikki kalusteet mahtuivat navettaan paremmin kuin hyvin. Onneksi on tällainen tila, minne säilöä.

Eli talo saatiin asuinkerroksen osalta tyhjäksi. Vintillä ja yhdessä kiinteässä kaapissa on vielä pikkuesineistöä.  



Viisi vuotta sitten poistimme muovimaton ja lastulevyt lattioista ja tuvan alta tyhjennettiin ulkokautta iso määrä kosteaa rakennusjätettä. Nyt avasimme vielä toisen tähän asti kiinni olleen lattialuukun, jossa oli ohut kerros maa- ja sanomalehtieristettä 1960-luvulta, muovimaton asennusvuodelta.

Alapohjamme ja esim. luukun kannen alapuoli on kuin Panu Kailan oppikirjaesimerkki. Ennen viiden vuoden takaista operaatiotamme kävi ilmi, että koko alapohja on tuvan alta lattiasienen valtaama, laho ja erittäin kostea. Nyt luukun kansi on alapuolelta kuivunut korpuksi ja sieni kadonnut kaikkialta, kun aiheuttaja on poissa.

Mikko sujahti varsinaisesta kellariluukusta talon alle ja tarkasti vielä kerran läpikotaisin talon kuivumistilanteen. Sekä rakenteet että kallio talon alla ovat rutikuivia. Lattialla kävellessä notkuu pahaenteisesti, eli 50 vuoden ajan rakenteissa muhinut kosteus on tehnyt peruuttamattoman tuhon. Meille tilanne on kuitenkin positiivinen: talon alle ei itsessään valu vettä eikä keräänny kosteutta, vaan lahoaminen oli hengittämättömien materiaalien aiheuttamaa.

Siivousoperaatiossa tuli esiin muutamia juttuja, joita en ole rekisteröinyt aiemmin. Pääasiassa arjen pieniä "aarteita", eli ei mitään kummempaa. Yritän pestä pienen maton ja katsoa, kirkastuvatko värit. Samoin retropaita sattui olemaan omaa kokoani, joten sovitetaan sitäkin pesun jälkeen ylle :).

Mikko iski silmänsä kaapissa lojuneisiin haulikoihin. Ne eivät ole toimintakunnossa, joten ne jäänevät "koristeeksi". Voi kuitenkin olla keskustelun paikka, hyväksynkö muka tällaisia koristeita jonnekin!

Retrotyylinen kipinäsytytin oli hauska löytö. Otin sen heti käyttöön keittiövajaan. Kaasuhellan sytytys mekaanisella kipinäsytyttimellä, jota ei tarvitse täyttää sytytysnesteellä, on kätevää.

Tässä tärkeimmät raportoinnit pitkältä viikonlopulta. Pystyttekö päättelemään, mitä päätalon tyhjennys pohjimmiltaan tarkoittaa? Kyllä, olemme lähtökuopissa ja valmistautumassa päätalon entisöintiin! VIHDOINKIN! Missä ovat ilotulitteet!!? :). 

(Varoitan kuitenkin itseni lisäksi innokkaita lukijoita, että tämä tulee olemaan erittäin hitaasti etenevä, usean vuoden projekti.)

Lämpimänä viikonloppuna meillä lenteli niin yksinäinen ampiainen kuin amiraaliperhonenkin, joka istahti lautaselleni lounaan jälkeen. 

Myös minulla on nyt varovaisesti perhosia vatsassa,