Jaksaa jaksaa

Talossa on purettu nyt viimeiset seinissä olleet lastulevyt ja vanhat tapettikerrokset, eli tuvassa oli vielä tältä osin purkutyötä jäljellä. Purkaminen on maailman ärsyttävintä hommaa, kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Mehän aloitimme sen talossa jo 9 vuotta sitten, hyvänen aika sentään! Jos joku osoittaa vielä yhdenkin kohdan, mitä pitää purkaa, sanon, että pidä tunkkisi.

Olen jo aiemmin vilauttanut tätä tuvassa ollutta alkuperäistä tapettia, jonka päälle on vuosikymmenten aikana liisteröity useita muita "muodikkaita" tapetteja. Olen käynyt kaikki saatavilla olevat paperitapettivaihtoehdot ulkomaita myöten läpi ja ikävä kyllä mitään sen kaltaista ei ole saatavilla. Tuo syvän sininen... 

Tapetti kertoi meille oleellisen asian talon alkuperäisestä sisustuksesta: Tapetti on ollut vain tuvan seinien yläosassa, alkaen noin 130 cm:n korkeudesta ylöspäin. Näin ollen tuvan seinien alaosia lienee peittänyt panelointi. En tiedä, olisinko ilman tätä löydöstä keksinyt edes pohtia puolipanelointia tupaan, mutta nyt olemme päätyneet toteuttamaan sen. 

Säästin muutaman levyn tapettia, josko parhaasta kohdasta tekisi vaikka taulun muistoksi seinälle. 

Katon rajassa kattolistaa vasten on ollut aivan ihana tapetin kanssa sointuva boordi, joka oli niin ohuesta paperista, että se oli täysin umpikiinni päälle liisteröidyissä uudemmissa tapeteissa. Pari pientä palaa sain talteen.

Ainiin, väitin yllä purkamista maailman ärsyttävimmäksi hommaksi. On vieläkin ärsyttävämpi homma olemassa, ja siksi kyseinen työvaihe etenee niin pahuksen hitaasti. Kattojen maalauskaan ei ole likimain niin kamalaa kuin vanhan maalin hionta katosta. Mikko on saanut työstettyä noin viikossa yhden huoneen. Säälin häntä ja omat voimani eivät riitä siihen alkuunkaan. No, positiivista on, että pian pääsee sentään jo maalaamaan yhtä huonetta ja että eteisen katto on maalamaton. Katsotaan, kääntyykö herralla vielä kesäloman jälkeen pää, kun päivätyöt alkavat :).

Totesimme erilaisten menetelmien testauksen ja useiden saamiemme vinkkien jälkeen, että koneellinen hionta on ainoa vaihtoehto tähän kattoon, joka on täynnä niin kovia paakkuja ja epätasaisuuksia, ettei mikään maalinpoisto, maalipesu, soodapesu tai skrapa (puhumattakaan pelkästä käsi ja hiekkapaperi -menetelmästä) siihen tehoa. 

Pölisevää kesän jatkoa, toivottelee,

Hikeä ja hellettä

Huh, mitä hikeä ja hellettä meillä onkaan ollut päätaloa auki kuoriessamme. Tunteet ovat vaihdelleet leppoisasta vitsailusta totaalikyllästymiseen, mutta nyt tuo valtava urakka on takana: työmaa odottaa seuraavaksi ulkopuolisia apuja, huokaus ja helpotus. Tässä pieni kuvakooste siitä, mitä talossa on tapahtunut. Huomio, jokaisen kuvan väliin mahtuu ämpärillinen hikeä ja tuskaa :).

Ulkovuorauksen ja eristekerrosten purkua:

Tuvan lahon lattian purkua, 

ennen...

...ja jälkeen:

Kamari 1 purettuna:

Kamari 2 purettuna:

Lasivillat lähtevät kaatopaikalle:

Siivousta ulkopuolella: 

Viisi isoa kasaa purkupuuta sortteerattiin ja naulat poistettiin kaikista rimoista ja laudoista. 

Sisko, serkku ja äitini tulivat onneksi tässä vaiheessa apuun! Kuvissa minä ja sisko. Aika samikset ollaan mekoissamme, heh. 

Ja ympäristö saatiin kuin saatiin siistiksi edestä ja takaa.

Olemme ehtineet sopivissa väleissä myös nauttia kesästä, mutta huomaan, etten sillä saralla ole kuljettanut järkkäriä mukana :(. On käyty iltauinneilla ja otettu iltaaurinkoa, pikkuisen kalasteltu ja hoidettu viljelmiä. Viikko takaperin tapasimme laiturillamme lounaan merkeissä myös kaikki saaren naapurit, mikä oli huippukivaa. Oli kiva esitellä projektiamme ja kaikki kannustus, mitä saimme, tuntui aivan ihanalta.

Onhan tämä ollut aika poikkeuksellinen kesäloma. Ehkä vähän raskas siksi, että homma ei ole ollut kivoimmasta päästä. No, yhtä tylsiä töitä ei enää onneksi ole luvassa. Poltettavia roskakasoja ja pilkottavia puita on kasoissa nyt seuraavaksi odottamassa, mutta ne tuhotaan sitten joskus, kun on saatu lisää virtaa.

Ei mulla muuta,

Katastrofin kartoitusta

Aloitimme tällä viikolla ulkolaudoituksen purun ja draaman kaari oli täydellinen: ensimmäinen purkukohta oli julkisivun vasemmanpuoleisen ikkunan alusta. "Oh my, läpeensä laho talo!" huudahdimme. 

Hirret ovat läpilahot. Sisäpuolen seinän perusteella olimme kuvitelleet, että talo on tästä kohdasta ihan ok, mutta lahon kuorimisen jälkeen päivähän siitä läpi paistaa.



Työt seisahtuivat tähän. Laskeuduimme lamaantunein mielin venevajalle istumaan ja katsomaan taloa ylhäällä. "Jaaha, saas nähdä, kuinka iso katastrofi tämä vielä on", puhuimme ja kävimme salamannopeasti kaikki vaihtoehdot läpi talon polttamisesta kallistuneisiin remonttikustannuksiin.

Otettuamme yhdet neuvoa antavat ja hetkisen keräiltyämme itseämme, lähdimme jatkamaan työtä  avataksemme loputkin ikkunan alustat. Ja mitä löytyi? Ehjää hirttä! (Alin kerros on kauttaaltaan vaihdettava, sen tiesimmekin ennakkoon.) Näin vaihtui epätoivo huojennukseksi. Ehkä tästä selvitään!

Ihmeellistä tämä vanhan talon kunnostus; tapahtumien kulkua ei voi ainakaan tylsäksi moittia :). Purku on toki vasta alullaan, joten vielä ei tiedetä koko totuutta. 

Nyt mennään kuitenkin toistaiseksi rauhallisin mielin eteenpäin ja ihaillaan jokaista ehjää senttiä. 

Huojentuneena, 

Lattian purkua päätalossa

Näin se meidän loma sitten käynnistyi - pölyisillä purkutöillä :D. Vähän tämä aloittaminen ahdisti, mutta tänään iltapäivällä, kun lopetettiin työt, oltiin tyytyväisiä ensimmäisen päivän saldoon.

Kuvissa näkyvän kamarin lattiasta tuli esiin terveitä rakenteita ja kuivaa eristettä, mikä lupaa hyvää tälle huoneelle. Toisesta kamarista, jossa lahonnut lattia on jo kokonaan purettu, kärrättiin useampi kottikärryllinen märkää maata pois.

Kyllä tämä tästä, nyt on ainakin aloitettu! 

Vannomatta paras

Juuri pääsin hehkuttamasta vuoden 2014 työsuunnitelmaamme, joka tulisi keskittymään rantarakennuksiin sekä vannomasta, että päätaloon ei vielä koskettaisi. Ja heti seuraavana päivänä päätimme yhteistuumin jatkaa loppukesänä aloittamaani kuistin remontointia. Jes! No, olihan se puolinaisesti työlistalla - sellaisella minun bonustoivelistallani, jos muilta hommilta ehtii. Illan hämärtyessä villoitimme ja naulasimme uutta lautaa puretun katon tilalle. Tuulensuojapaperit olin ehtinyt syksyllä laittaa koko koppiin. Meillä oli hyvä draivi päällä, kunnes villat pääsivät harmillisesti loppumaan, joten työmaa piti jättää kesken.

Seuraavana yönä heräsin loistoideaan: Nyt, kun olimme päättäneet olla tarttumatta päätaloon, siellä ei remonttipöly pöllyäisi sen jälkeen, kun kuisti on valmis. Sen ansiosta voisimme vallata yhden huoneen kesäkäyttöön. Tämä edellyttäisi vain, että jatkaisimme rakenteellisesti parhaimmassa kunnossa olevan kamarin lastulevyvuorausten purkua ja sisustaisin kevyesti huoneen makuukamariksemme kesäksi.

Maltoin tuskin odottaa aamuun voidakseni kertoa loistoideasta. Ajatus vaikutti hyvältä vielä aamullakin ja myös Mikon mielestä, sillä yhden lisähuoneen käyttöön saaminen väliaikaisesti vapauttaisi kokonaan rantamökin kesävieraiden ja talkoolaisten majoitukseen. On se vaan hassua, miten yksi ajatus johtaa toiseen. Muu työmaa putsataan pölyistä, silmät ja ovet suljetaan käyttökelvottomilta huoneilta ja siitä tulee hyvä kesäkamari.

Niinpä aamukahvit juotuamme, kömmimme lämpöisestä rantamökistä, jonne pojat jäivät vielä nukkumaan ja lähdimme yhteistuumin talolle repimään tämän yhden huoneen hirsiseiniä esille.

Roskiin lensivät niin lastulevyt kuin lasivillat

Hirsien numerointeja tuli taas levytysten takaa esille, kuten muissakin huoneissa, joita purimme vuosi takaperin. Olisipa kyllä hauska saada tietää, mistäpäin talo on tänne tuotu.

Päivän hämärtäessä mailleen alkoi tulla valmista. Ja kas tässä lopputulos.

Vielä pientä siistimistä seinien ja katon osalta on jäljellä, mutta pääsääntöisesti tämä odottelee sitten enää väliaikaista sisustusta.

Sitten jossain vaiheessa, kun koko talo on perustuksiltaan korjattu, tässä huoneessa vaihdetaan pari hieman ikkunan alta lahonnutta hirrenpätkää, maalataan lattia ja ehkä seinätkin sekä mietitään lopullinen sisustus. Tai no, senhän olen jo tietenkin miettinyt! Lopullisesti huone ei tule olemaan meidän makkarinamme, vaan siitä tulee tuvan viereinen olokamari kakluunineen, nojatuolineen ja kirjoineen.

Tein myös pienen avaintaulun vanhasta kakluunin oven reunuksesta. Ties vaikka karmi olisi peräisin tästä samaisesta kamarista, josta kakluuni tai pönttöuuni on purettu. Olen löytänyt kaikkiaan kaksi ruostunutta luukun karmia metsästä ja toiseen löin nyt sisään sopivan mittaiset harmaat laudanpätkät. Laudat ovat venevajan vanhasta laiturista.

Vaikeinta oli päättää, kuuluisiko tämä uusi esine olla noin vain näin päin, vaaka- vai pystyasennossa?

Rakennusapteekista viikko takaperin mukaan tarttuneet vääntökoukut sopivat tähän tarkoitukseen loistavasti ja ne on helppo asentaa. Jos koukkutelineen haluaa joskus seinälle toisinpäin, senkun vääntää koukut taas eri asentoon. Ainoa, mitä en toistaiseksi keksinyt, on tapa, millä tämä kiinnitetään seinään. Ehkä Mikko löytää siihen jonkun ratkaisun. Tämä tullee rantamökkiin jahka saan siellä muutamat viimeiset maalaamattomat seinälankut sutaistua keväämmällä alta pois. 

Että näin hurahti tämän vuoden ensimäiset työpäivät melkeinpä kokonaan päätalon kimpussa, öhöm, vaikka työlistalla luki kyllä ihan jotain muuta! Taitaa Idurin henki pitää meitä pikkuisen pilkkanaan. Sellaista se on näiden vanhojen talojen kanssa: koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee :)

Mukavaa loppiaista!