sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Ideointi lähti laukalle

Sanoin viimeksi kirjoittavani suopakuurauksesta seuraavaksi, mutta se aihe siirtyy "seuraavaksi". Nyt, kun olemme taas paljon täällä saaressa ja myös tehneet 80%:sti etätöitä yli vuoden ajan, olemme alkaneet miettiä, minkälainen asumismuoto meille sopisi parhaiten. Vaihdoimme kaksi vuotta sitten ykköskotia, mutta nyt olemme alkaneet miettiä, olisiko syytä muuttaa vähän pienempään ja satsata tähän saaritilaan ja purjeveneeseen. En ole koskaan kutsunut tätä paikkaa kesämökiksi, joten kai jonkinlainen kodin ajatus on ollut koko ajan takaraivossa. Sitä ajatusta ei tietysti ole aiemmin halunnut tai voinut päästää valloille isommin, koska talokin on ollut kunnostamatta. 

Vapun pyhinä aloimme pohtia, minkälaiset fasiliteetit tänne pitäisi rakentaa, jotta elämä sujuisi ihan mihin aikaan vuodesta tahansa ja oli mahdollisuus kuinka pitkäaikaiseen olemiseen tahansa. Saunan ja talon kunnostus ovat toki askelia tätä kohti. Mutta aloimme miettiä nyt myös tekijöitä, jotka mahdollistaisivat toimistopäivätöiden paremman sujuvuuden täältä käsin. Nyt meillä on ollut vähän soviteltavaa toistemme kokousten kanssa, kun kailotamme kenties molemmat samaan aikaan videokokouksissa kunnon työtilojen puuttuessa. Ja istumatyön ergonomia... en edes viitsi aloittaa vuodatusta puisella penkillä istumisen aiheuttamista vaivoista, mutta taloon emme halua nykyaikaisia toimistokalusteita jatkossakaan. Eivätkä ne edes mahtuisi kirjastohuoneeksi kaavailtuun kamariin. Se on talon pienin huone. Ergonomia on yksi iso syy, miksi meidän pitää toistaiseksi lähteä täältä välillä ykköskotiin ja toimistoille. 

Niinpä käänsimme katseemme navettaan, jolle en ole uhrannut aiemmin milliäkään ajatuksistani. Mikko on puhunut jo pitkään, että haluaisi kunnostaa sen studiomaiseksi työtilaksi ja nyt minäkin innostuin: ulkopuolelta ja materiaaleiltaan perinteinen, fasiliteeteiltaan moderni. Nyt juuri Mikko lähti kalastamaan ja minä päätin ottaa mittoja navetasta. Mennessään Mikko huikkasi, että jossain navetan takana pesii isokoskelo, joten älä häiritse sitä. 


Aikomukseni oli mitata navetan yläkerran huonekorkeus ensin, mutta oikein pelästyin, kun astuin sisään: iso merilintu lensi kaakattaen toiselle puolelle vinttiä. Jahas, ei sitten mitata, koska oletkin näköjään ominut rakennuksen. En muista, koska olisin edes käynyt viimeksi navetassa, mutta nyt, kun sinne ei voi mennä, tuli yhtäkkiä mieleeni ainakin 10 asiaa, mitä sieltä tarvitsisin :). Kuinka kauan isokoskelo pesii??! Ehkä Mikko tietää. 

No, takaisin työhuoneen suunnitteluun. Mittasin navettarakennuksen ulkopuolelta: pinta-ala 46 m2, ja harjakorkeus hulppeat 4,7 metriä. Hassua, olen koko ajan luullut, että navetta on pinta-alaltaan suurempi kuin päätalo! Itse asiassa se olisi passelin kokoinen mahtavaan studiomaiseen työtilaan, jossa voisi olla parvi ja muuten avoin huonekorkeus. Talo on laho kuin mikä (mm. katossa on luodinreikiä!), joten eihän tässä(kään) mitään järkeä ole... mutta, kun... 

Jos lähtisimme työstämään navettaa, se tulisi aiheuttamaan suurta päänvaivaa ratkaisujen suhteen, koska tietojemme ja kuvamateriaalin perusteella taloa on muuteltu useaan otteeseen. Ikkunoiden asettelun ja kivijalan osalta ei ole esim. laajennuksen yhteydessä mietitty estetiikkaa tai sopusointuisuutta, vaan on ymmärrettävästi "tehty vaan".  Mikä sitten olisi ohjenuorana omiin valintoihin, en tiedä. 

Kuten huomaatte, ideoista ei ole pulaa. Ja juu, tiedän, talo ja saunakaan eivät ole valmiit ;). 


Visioi,



sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Kevään ihanuus ja kamaluus

Kaksi kuukautta melkein vierähti, mutta nyt taas kevät koitti ja rantauduimme tänne viime keskiviikkona. Heti tuntui ihanalta olla perillä, mutta samaan aikaan on ristiriitainen tunne, kun kaamea epäsiisteys ja lukemattomat työtehtävät odottavat tekijäänsä. No, tämä jäi oikeastaan parin päivän mittaiseksi tunnelmaksi, koska sitten, kun pääsee vauhtiin, alkaa nähdä myös eidstystä. Arkipäivinä teemme etätöitä, joten muu tekeminen jää vähemmälle, mutta kun täällä on, tulee nurkka kerrallaan laitettua kuntoon ohi mennessään. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, tällaista tämä on, kun ikäloput vajat ovat tavallaan ulkotiloja...

Iso homma oli venevajan konmaritus ja siivous, jonka hoidimme eilen alta pois, huh. Miten sinne aina kertyykin syksyn ja talven mittaan kaikenlaista tavaraa ja rojua, mitkä eivät sinne kuulu?! Joka vuosi kevät alkaa näköjään samalla järjestely- ja jätteenkeräyshommalla venevajassa.  


Ja jälkeen... vähän parempi, koska mahtuu taas kävelemään...



Ja tietysti olemme siirtyneet ulkoruokintaan.


Kaikkein parasta juuri nyt on kuitenkin ryhdikäs upea sauna ja etenkin uusi laituri!! Saunalla on vielä muutama juttu kesken, mutta uusi kiuas on testattu ja toimii ilman ikkunoitakin :). Olemme niin kaivanneet kunnon uima- ja auringonottolaituria saunalle. Laiturit ovat tällaisessa paikassa ihan a ja o. Nyt saimmekin komean sellaisen, ei meinaa uskoa. 





Mikko on päättänyt kunnostautua aiempaa uskottavammin tilan velvoittamalla tiellä, kalastuksessa. Varhainen kevät kannustaakin siihen mukavasti, eli olemme saaneet kalaa ja nauttineet siltäkin osin saariston hyvistä puolista. 



Seuraavassa postauksessa kerron kokemuksestani suopakuurauksen saralla, jota toteutan parasta aikaa saunan pukuhuoneen lattiaan. Nyt en malta enempää kökkiä koneella, kun on niin mahtava ilma ulkona!


Ihanaa kevättä kaikille,

toivottelee,



sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Saunan pelastus

Viikonloppuna saaristossa oli trafiikkia. Osa oli ulkoilemassa, osalla oli töitä käynnissä. Jäiden aika on saaristossa aina hyvä käyttää hyödyksi, kuten vaikkapa rakennusmateriaalien kuljetukseen moottorikelkalla tai mönkijällä. Yksi naapuri olikin kuljetushommissa. 

Meilläkin on kunnostustöissä tapahtunut edistystä! Päätimme loppusyksystä, että ottaisimme saunan nostamiseen ja kunnostamiseen ulkopuolista apua. Kuvasta näkyy, että sauna on noussut ja se on nyt mökin kanssa samalla harjakorkeudella. Mökki on myös tarkoitus nostaa noin 0,5 m korkeammalle turvaan korkeimmilta vedennousuilta. 

Liian matalalla ollut saunamme on vettynyt joka syksy. Kiuaskin veteli viimeisiään ruostumisen takia. 9 vuotta me vain sissinä olemme saunoneet huonossa kunnossa olevassa saunassamme. Pidän sitä saavutuksena, koska sauna oli ollut käyttämättä jo ennen meitä toistakymmentä vuotta! 

Noston yhteydessä on uusittu jo karmeja ja laudoitus. Saamme myös uuden uimalaiturin. Uudet perinteiset ruutuikkunat vanhojen lahonneiden tilalle laitoin tilaukseen jo ennen joulua, eli odottelen niitä saapuvaksi. Vanhat ikkunat olivat ns. itsetehdyt, vääntyneet ja yksipuitteiset, joten sekä sauna että pukuhuone ovat olleet vetoisia. Jatkossa voimme saunoa myös talvisin - luksusta :). 


Tänä viikonloppuna oli aikamoista sumua! Saa nähdä, onko saaristossa nyt plussakelien myötä alkamassa kelirikko. Jos näin käy, siirtyvät loput työvaiheet saunalla kevääseen.   

Ihanaa, kun asiat etenevät, eikä itse tarvitse tehdä edes mitään, pohtii,



sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Talven taikaa

Päätimme hyödyntää upean aurinkoisen talviviikonlopun ja lähteä patikoimaan saareen, kun meri on ollut nyt riittävän kauan aikaa jäässä. Toivottavasti jäät pysyvät vielä jonkin aikaa - niin ihanaa, hiljaista ja kaunista oli, että toivottavasti voidaan ottaa uusiksi ensi viikonloppuna!

Kuvat kertovat tällä kertaa tunnelmat paremmin kuin sanat. Arvatenkin kamerat räpsyivät :).



Ja tietysti tilakierros tehtiin ja todettiin kaiken olevan kunnossa - veneen pressu mukaan lukien ;). 


Kauniita talvipäiviä sinne kaikille!

Kirkkain mielin,




sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Venetelakointi ja pieniä näkemyseroja

Tutkin hetki sitten blogistani, milloin olemme minäkin vuonna viimeisen tai ensimmäisen kerran päässeet kulkemaan saareen, ja ihan dokumentointisyistä on traditiota jatkettava, eli päivitettävä tämän talven päivämäärät. Vuodesta 2012 lähtien ylöskirjatut raportit vuoden vaihteluista alkavatkin olla jo kullanarvoinen päiväkirja, koska näitä asioita ei millään voi muistaa oikein jälkikäteen. Saariston sääolosuhteiden ja touhuilun kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää voida tarkistaa näitä faktoja. Nytkin uskalsimme pitää venettä vesillä viimeiseen asti entisten vuosien malliin. 

Kuluneen viikonlopun sääennustukset pitivät täysin paikkaansa näin jälkikäteen todettuna. Lauantaina suoritimme veneen noston ja telakoinnin. Veneranta mantereen puolella menee todella nopeasti jäähän, joten oikean ajoituksen kanssa on hyvä olla tarkkana etenkin nyt, kun meillä on tämä uusi vene, joka on painava, ja jota ei enää nostella ja lasketa huvikseen. 

Uutena asiana vene nostettiin maihin saaressa. Siinä pikkutraktori oli välttämätön apuri. Näin ensimmäisellä kerralla veneen telakointi on vähän hakemista. Pitää ekstravarmistaa, että vene ei kaadu (!), tellingit kestävät ja niin edelleen. Lopuksi Mikko rakensi veneen päälle tuet pressutusta varten ja köytti pressut kiinni. 

Veikkaan kylläkin, että huolellisesta työstä huolimatta, kevään koittaessa pressut tulevat olemaan riekaleina, jos sattuu joku vähänkään kovempi myräkkä osumaan tänne (ja taatusti tulee osumaan). Olen sitä mieltä, että hommaan oli varauduttu liian ohuin pressuin näissä olosuhteissa. Palataan tähän päivitykseen sitten keväällä, jotta voin todeta: "Mitä minä sanoin!"


Millä sitten pääsimme pois vai jäimmekö saareen? Emme jääneet, vaan palasimme mantereelle tuolla pikkuveneellä (yllä), jonka perämoottorin käynnistykseen meni toista tuntia (huokaus). Mikon säätäessä moottorin kanssa, hain laiturille airot, koska olin varma, että vaikka tuo peräprutku lähtisikin käyntiin, se ei taatusti veisi meitä perille asti. 

No, Mikko säästyi soutamiselta, koska perämoottori toimi toivotun ajan :). Hän varmaan mielessään sanoi: "mitä minä sanoin!", jouduttuaan päivän mittaan kuuntelemaan moottorimanailuani ja tuoreeltaan keksimääni viisastelua siitä, kuinka iso vene olisikin pitänyt viedä jonnekin maksulliselle telakalle. Mitä tulee telakointitapaan tai pressutukseen, totean hyvillä mielin, ettei valtani ehkä ulotu niihin, mutta näkemyksistäni en toistaiseksi luovu ;). No, toivottavasti kaikki menee talvisäilön osalta hyvin ja Mikon todetaan olleen kaikessa oikeassa. 

Bye bye! Vielä ei tiedetä, koska palataan!

Kera näiden kuvien ja tunnelmien lähdimme saaresta. Sen jälkeen alkoikin heti lumisade ja jäätyminen.

Pikaisiin näkemisiin!


 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...