Aloitimme suolavajassa säilytettävien tavaroiden järjestelyn. Vajaan tarvitaan vielä hyllyjä, mutta toistaiseksi tänne päätyi kasa vanhoja verkkoja (niitä nyt on joka puolella), maalit, pigmentit ja muut maalaustarvikkeet sekä työkalut ja koneet. Onneksi venevajakin taas siistiytyy suolavajan käyttöön oton ansiosta. P.S. Jos ihmettelette vajan seinien raitaista laudoitusta, se johtuu siitä, että n. 40 % laudoista on vanhoja kierrätyslautoja ja loput uusia.
Ikkunoiden asennuksen ansiosta vajassa näkee nyt etsiä tavaroita ja toivottavasti löytyy myös malttia pistää jutut paikoilleen.
Vajan helmi on vanha komuutti, joka aikoinaan löytyi pikkumökistä. Haaveilen sen siirtämisestä päätaloon sitten joskus, mutta siihen asti komuutti joutuu palvelemaan varastossa.
Mietin, viitsinkö edes vilauttaa ennen-näkymää, jonka nappasin suolavajasta keväällä hetkeä ennen remontin aloittamista. Pimeä vaja oli varsinainen romuvarasto ja joutunut aikkas huonoon jamaan :(. Pois tämä mielestä ja siirrytään äkkiä seuraavaan asiaan!
Laittelimme pihallakin mahdollisimman paljon paikkoja kuntoon siltä varalta, jos vesi nousisi tai talvi tulisi. Lajittelin lautakasoja, mikä tuntuu olevan jokasyksyinen homma ja Mikko teki mm. uuden oven saunaan rikkoutuneen tilalle.
Lautoja lajitellessa syntyi pino huonokuntoisia lautoja, jotka eivät kelpaa rakentamiseen vaan polttopuiksi (hmph, KonMari pääsi sittenkin valloilleen).
Ja tähän pinoon lajittelin kaikki tilalta peräisin olevat vanhat "perinnelankut", joita voi käyttää latojen korjailuun tai vaikkapa lankkupöydän rakentamiseen päätaloon (joo!). Kova homma oli muuten - perinteiset painavat enemmän kuin uudet.
Vain kaakon suunnasta puhaltava tuuli osuu suoraan meidän lahdelta sisään, ja nyt saimme kokea aika extremet, kun puuskissa yli 15 metriä sekunnissa puhaltava tuuli tuiversi yötäpäivää koko syyslomamme ajan. Tuuli osui voimakkaimmin pikku mökkiimme, jossa sisälläkin lähti ihan tukka lepattamaan. Latasimme kamiinaa tauotta, mutta öisin, kun tuli hiipui, mökki oli hetkessä viileä kuin jääkaappi. Tällaista ei olla ennen koettu - peruspakkasellakin lämpö pysyy hyvin sisällä. Vanhoille taloille tuuli on ruttoa, mutta tästäkin selvittiin pipo päässä nukkumalla ja ottamalla Mauro peiton alle lisäpatteriksi :).
Myrskyn ankeutta lievitti Mikon tekemien jätkänkynttilöiden iloinen roihu. Tällaisessa tuulessa ne tosin paloivat hetkessä. Seuraavalla kerralla kannattaa odotella tyynempää säätä, mutta nyt ei ollut malttia, kun ensi kertaa näitä kokeiltiin itse tehdä.
Taas tuli empiirisesti testattua, että sekä järjestys että tulen katsominen rauhoittavat mieltä. Hyvillä mielin siis kohti uutta viikkoa!
