Varoittava esimerkki

Meillä oli aivan ihana purjehdusloma Mikon veljen ja hänen puolisonsa kanssa. Teimme upean saaristomeren kierroksen ja reissumme osui varmaan kesän parhaaseen purjehdusviikkoon: hyvää tuulta ja hellettä riitti. 

Oli myös hauska tutkiskella saariston kylien rakennusratkaisuja ja kaunista luonnonvaraista luontoa. 

Saimme yhdestä saariston kohteesta, Vänöstä, siivouskipinän varoittavana esimerkkinä, vaikka omat jäteongelmamme ovat kaukana Vänön jätevuorista. En ottanut niistä yhtään kuvaa, mutta kauhistelimme kauniin saareen pilaamista huolimattomalla ylläpidolla: vuosikymmeniä vanhat massiiviset romut, kuten auton- ja veneenraadot, ongelmajätteet, muut roskavuoret ja jopa hylätty, romu Valion jäätelökioski kuormittivat saaren satamaa ja koko kylän raittia. En ymmärrä, pystyykö tuossa mittakaavassa kukaan siellä edes enää korjaamaan asiaa, koska koko saaren siivous vaatisi ihan valtavan kollektiivisen operaation. Välinpitämätön mentaliteetti tuntui jatkuvan ja pesiytyneen joka talon pihaan, jotka olivat täynnä jätteitä, mikä on mielestäni hyvin poikkeuksellista nykypäivän saaristossa. Harmi, koska Vänö on superkaunis saari ja siellä on yhä jäljellä ns. oikeaa kulttuurimaisemaa (mikä onneksi on hoidettu osa saarta), minkä vuoksi siellä kannattaa kuitenkin vierailla.

Fressi purjehdus vaihtui siis kotona jätteenkeruuseen. En pane sitä pahakseni. Tätä se saaristoelämä 2000-luvulla on ja koen menneiden vuosikymmenten roskien kierrätyksen velvollisuudeksemme. En siis soimaa entisaikojen tapaa dumpata jätteitä mereen tai luontoon, koska niin vain tehtiin yleisenä  tapana - ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Kritiikkini osuu siihen, jos nykyihmiset eivät välitä vaan jatkavat saariston pilaamista.  

Alunperin tilallamme on ollut 5 kaatopaikkaa, joista olen aiemmin putsannut ja lajitellut kaksi. Nyt rykäisin kaikki loput kolme siistiksi, eli meillä ei ole enää yhtäkään entisaikojen jätealuetta luonnossa - ihan mahtavaa! Olen pitkin kevättä keräillyt metallijätettä tai vain meille tarpeetonta metallikamaa rantaan ja eilen lähdimme viemään isoa satsia metallirojua jäteasemalle. 

             

                

Ties kuinka mones kuljetus, mutta kyllä tuli taas puhdistunut olo :), tuumaa,

                                                   

Ylläpitoa konevoimin

Täällä on ihan valtavasti ylläpitotehtäviä, mitkä ovat itse asiassa ihan hauskoja tällaisina kuumina kesäpäivinä. Silti koko ajan tajunnassa jyskyttää, että työtunnit ovat pois rakentamisesta. Olisi kyllä ihan mahtava saada se talo jonain päivänä valmiiksi, ettei tule heti huonoa omaatuntoa, kun tekee muuta, koska koko ajan on kuitenkin varsin paljon erilaisia välttämättömiä pihatöitä. 

Nyt päätimme ponnekkaasti, että teemme niityn suhteen saman kuin ihan alkuvuosina tiheän kaislikon kanssa. Silloin ostimme markkinoiden tehokkaimman kaislaleikkurin ja päätimme, että meillä on nollatoleranssi uuden kaislan ilmaantuvuuden suhteen. Neljä vuotta siinä lopulta vain meni ja olemme niin nauttineet kaislattomasta lahdesta ja työn tuloksesta. Ja siitä, että pääsimme tuosta kovaäänisestä härpäkkeestä myös nopeasti eroon. 

Niinpä Mikko alkoi etsiskellä niittokonetta. Niityn pinta-ala on melko suuri ja pääongelma on siinä, ettei siitä pääse läpi millään tavallisella ruohonleikkurilla, koska heinänkorret ovat saaneet vahvistua rinteessä  liian monta vuosikymmentä. Jos niitämme nyt muutaman vuoden ahkerasti, saanemme myyräkummut tasattua ja karkean heinän väistymään hennomman ruohikon ja aluskasvillisuuden tieltä. Näin nimittäin on käynyt alaosassa, jossa niitty on pidetty matalana raivurilla ja ruohonleikkurilla ahkerammin.  

Niittokone saapui jo juhannuksen alla, mutta työ tyssäsi heti alkuunsa, kun Mikko laski vahingossa kätensä niittolaitteen tulikuumalle pakoputkelle ja sai kämmenen kokoisen hirvittävän palovamman! Pelästyimme valtavasti, mutta nopeasti aloitettu 24 tunnin kestojäädytys kylmävaraajilla tepsi. No, kaikki tekeminen häneltä kuitenkin loppui pariksi päiväksi siihen. Pahus, oltaisiinpa amerikkalaisia, niin oltaisiin tultu miljonääreiksi valittamalla: kyseisessä pakoputkessa - toisin kuin itse niittokoneistossa -  ei ollut minkäänlaista varoitusta ja tulikuuma osa oli täysin suojaamattomana näkyvillä. Ulospäin tuo mötikkä ei edes näytä pakoputkelta, joten kyllähän siinä helposti ko. vahinko olisi ennen pitkään jollekulle käynyt jos ei nyt. Nyt tietysti kaikki tiedämme tästedes varoa sitä Mikon palovamman ansiosta... 

Myös perusraivuria käytettiin ja traktorilla keräiltiin oksia, pöllejä ja kiviä rinteestä, jotta niittäminen kävisi vaivattomasti ja laitteet pysyisivät ehjinä. Hienosäätöä varten hankimme tänä viikonloppuna myös tavallisen ruohonleikkurin ja päristelin sen kanssa kahtenakin päivänä. Laitteet toimivat hyvin, mutta toivottavasti niittokoneesta voidaan joidenkin vuosien päästä luopua kuten kaislaleikkurista, ja että se tekee sitä ennen tehtävänsä! 

Tämä sormustinkukka niitettiin vahingossa (muut säästyivät). Laitoin sen maljakkoon ja vein muiden kukkien viereen, jossa ilokseni näin kymmenkunta vielä pientä, keskenkasvuista kimalaista työssään. En nähnyt viime vuonna yhtäkään, vaikka niitä on ollut tällä takavuosina todella paljon. No, hyvä, että nyt edes jokunen pölyttäjä taas on maisemissa!  

Uusi vene vaatii myös osan Mikon ajankäytöstä. Ihmettelen, että hän osasi rakentaa näin hienot tellingit veneelle. Nyt ei tarvitse hankkia kallista traileria eikä talvisäilytyspaikkaa tulevina vuosina. 

                                                       Mikäs sitä on auringossa ahkeroidessa, 

Suolavajan tilannekartoitus

Kiitos kaikille edelliseen viestiini kommentoineille! Pahoittelut, että pääsin vastaamaan viesteihin vasta liian pitkän ajan päästä - itselleni epätyypillisesti. Olipa kiinnostavia kommentteja! Nyt olen vain nauttinut ulkoilmaelämästä tai uppoutunut kirjoihin eikä ole tehnyt mieli liiemmälti avata laitteita. Toinen syy on ajoittainen huono nettiyhteys :(, mikä tekee tästäkin päivityksestä pientä tuskaa.

Tällä välin pihamme on joutunut yllä olevaan kaaokseen ja välissä ehti olla jo pahempikin! Jos oikein positiivisesti haluaa ajatella, piha kertoo siitä, että täällä tehdään töitä. It gets worse before it'll get better. Tähän viisauteen olen ennenkin takertunut ja se olkoon mottoni nyt ja aina, niin kestän ajoittaisen epäsiisteyden. Ja Mikko ehti jo kuljettaa sikin sokin olevat purkulaudat tästä vajan ympäriltä pois, joten kyllä se siitä.

Pienen rantavajan, tai suolavajan, joksi sitä kutsumme, ulkolaudoitus on siis purettu kokonaan, rakenteet tutkittu ja tavarat sisällä lajiteltu. Oli sekin oma urakkansa, vaikka näinkin pieni vaja on kyseessä. Kaikenlaista omaa ja edellisten asukkaiden tarpeistoa oli ehtinyt vajaan kasaantua, mutta niistä lisää seuraavassa postauskessa. Nyt paljastuneisiin rakenteisiin.

Tässä lähtötilanne, eli suolan pehmentämät seinälaudat. Rakennus ei ole näinä vuosina hivellyt esteettistä silmäämme, mutta uskon, että tästä tulee hyvä ja työ on suht helppo.

Valtaosin tavaroista tyhjennetty vaja tutkittiin. Hirsirakenteet ovat rinteen puolista seinustaa lukuunottamatta oikein hyvät ja perustukset pitävät. Lankkulattia on nukkaantunut suolasta, mutta se on edelleen tukeva eikä siten vaadi toimenpiteitä. Ja katto, ah, se on kunnossa ja uudempi peltivuoraus pelastanut vajan lahoamiselta, vaikken tuohon aaltopeltiin niin ihastunut olekaan. 

Mutta mutta, peräseinän vierustalle on kertynyt maa-ainesta ja lehtijätettä vuosikymmenen ajalta, joten ikävä kyllä yksi kulma ei ole enää lainkaan kantava… koska sitä ei ole enää olemassa… Ei se juurakoiden kitkeminen sitä kaikkein hauskinta hommaa ole, mutta kyllä tämäkin ongelma tulee korjattua. Työtä se vaan on.  

Maata pitää vajan ympäriltä kuokkia ja kärrätä aikalailla. 

Olemme suunnitelleet tyrnipensaiden istuttamista, joten yritän nähdä vajan maa-aineksen siirtämisessä hyviä puolia: saan tuleviin istutuksiin valmista multaa, jota täällä muutoin on niukalti. Teinkin jo paria tyrnipensasta varten pengerrykset rinteeseen ja kärräsin maata niihin.

Idurissa työt, eli omituinen tapamme pitää lomaa, jatkuvat! :). 

P.S. Tunnustan, että kun aurinko paistaa, otamme laiturilla aurinkoa ja nautimme kesäiset drinkit.

Kesäterveisin,

TallennaTallenna

Taloarkeologinen löytö

Kysyin aamukahvilla Maurolta, että mitäs tänään tehtäisiin. Mauron katseesta ymmärsin, että kaivuuhommat olisivat mieluisia. Niinpä päätin tarttua talon takametsässä olevan "kaatopaikan" siivousoperaatioon ja lähteä kaivamaan maatuneita jätteitä. Kaatis olikin aika paljon isompi kuin oletin. Se on harmiksemme suoraan kulkuväylällä pohjoisrannalle mentäessä, joten sen poiskerääminen olisi suotavaa. Mauronkin takia lasinsirut huolettavat.

Murto-osa työstä oli vasta tehty siinä vaiheessa, kun ensimmäiset jätesäkit täyttyivät: yksi lasia, toinen muovia, kolmas metallia. Olin juuri aikeissa aloittaa lounastauon, kun roskien alta paljastui selviä kaakeliuunin jäänteitä! Joten ei muuta kuin kaivamaan lisää.

Arabian stanssauksia löytyi paristakin eri kohdasta

Turkoosinhailukka-keltasävyisiä kaakelinpaloja ja muutama täysin ehjä löytyi tässä vaiheessa

En todennäköisesti kaivanut vielä koko aluetta, mutta olipa hienoa löytää viitteitä puretusta kaakeliuunista. Ja olisipa tosi kivaa tietää, miltä vuodelta uuni on. Päätalo on rakennettu tänne 20-luvulla, mutta hirsikehikko on todennäköisesti tuotu muualta. Onko uuni tullut myös silloin mukana? Voisivatko nuo käsin kaiverretut numerot 89 viitata johonkin 1890-luvun vuoteen? Onko se ollut uunin ensimmäinen muurausvuosi? Voi olla, sillä Arabian tehtailla aloitettiin nopean googlauksen mukaan kaakeliuunien valmistus 1800-luvun puolella.

Tämä kaikki jäänee arvailuksi, mutta kaakelin värisävy voi esimerkiksi antaa inspiraation mietittäessä tulevia päätalon uunivalintoja.

Oli pakko tulla dokumentoimaan tämä vaihe äkkiä blogiin. Mikkokaan ei ole täällä, niin voi sitten lueskella blogistani uusimmat tiedot niin tietää, mistä puhutaan :).

Lähdemmekin tästä kaivamaan lisää!

Vai mitä Mauro? Mauroo, herätyys...

Hauskaa päivää sinne kaikille!

P.S. Nyt on ollut pari päivää jotenkin niin huono nettiyhteys, että mukavien blogien luku ja erityisesti kommentointi on vaivalloisuudessaan jäänyt vähiin :(. Palailen langoille myöhemmin ja paremmalla onnella :) 

Outdoor-viikonloppu

Viikonloppu hujahti lähestulkoon ulkoilmassa, saunaa, yöunta ja aamiaista lukuunottamatta. Raivattiin pihapiiriä ja harjoiteltiin tilan elinkeinoa, kalastusta, mitä emme tähän mennessä ole kovinkaan paljon ehtineet harrastaa. Kokeilimme mm. ensi kertaa silakkaverkkoa. Mutta vielä pitää jatkaa harjoituksia ja oikeiden paikkojen etsintää - kourallinen silakoita riitti Mauron ateriaksi ja kolme liian pientä kuhaa päästimme takaisin mereen kasvamaan.

Tässä viikonlonlopun kuvakertomus.

Arvatkaapa, miksi aloin kuoria tätä haapaa? Sain aivan pähkähullun idean, joka ei todennäköisesti edes onnistu. 

Se liittyy tähän paikkaan, keinun ja päätalon viereiseen kallioon. Mitäköhän siitä puuttuu?

Ratkaisettekohan arvoituksen? 

Eilen oli kaunista, tänään sumea päivä. Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa!