Juoksumetrejä on toistakymmentä, mutta sain toteutettua kunnianhimoisen idean: ompelin verhot vanhoja käsintehtyjä pitsejä hyödyntäen. Osan otin vanhasta pöytäliinasta (hankittu kirpparilta), osan kursin talon vanhoista lakanoista. Lopullisen riittävyyden takasivat lopulta Mikon äidiltä saamani pitsit, jotka hän on nuorena tyttönä itse tehnyt. Arvostan!
Vanhat pitsinpalat saivat uuden elämän ja verhoihin latautui tällä tavalla aika paljon arvoa. Nyt niissä on sekä suvun että Idurin historiaa, ja itse pääsin siihen osalliseksi hikoiltuani koristereunusten parissa varmaan yhtä kauan kuin on mennyt pitsinnypläykseen aikanaan aikaa.
Kyllähän pitsikollaasi-idea kivasti toimii ja on lähellä ajateltua lopputulosta. Mutta on tämä - tekstiilityöt vain yksi esimerkki - vaan semmoista ensi kertaa tekemistä meikäläiselle kaikki, eli koko ajan pieni epävarmuuden tunne jäytää. No minkäs teet, kun tulee hyvä idea niin toteuttaa se vaan pitää! Palkinto on tietenkin siinä, että voi ihmetellä tehneensä jotain, mitä ei tiennyt osaavansa.
Yhdeltä seinustalta on vielä ikkunanpuitteet maalaamatta, joten viimeinen kappa odottelee tässä.
Verhotangot tilasin Verholine-nimisestä nettifirmasta. Päädyissä on vähän tuota samaa pitsiajatusta...
Enää en harmittele, että väkertämiseen vähän kului aikaa. Olenkohan tällaisten oppituntien myötä myös tulossa kärsivällisemmäksi? Ehkä, mutta IHAN KIVA on laittaa taas ompelukone vähäksi aikaa kaappiin. (Taidan omata viha-rakkaus -suhteen ompelemiseen.)
Ihan kaikkea emme kuitenkaan kuvittele osaavamme/ehtivämme/jaksavamme itse. Muistanette, että tilasimme eräältä vanhemmalta puusepältä ison ruokapöydän. Raskaan pöydän kuljetus oli oma operaationsa, mutta siellä se nyt odottaa pihalla pääsyä kesäkeittiövajan toiseen päätyyn. Pieni auringon polttama patina ei tee sille pahaa.
Aurinkoa alkaneeseen viikkoon,
Ihania pitsejä!!! Ja tuo kuisti on muutenkin aivan mahtavan näköinen, paljon ikkunoita... ja valoa :))
VastaaPoistaKiva saada tällainen kommentti, Marru - kiitos! Valoisuus on hyvä, sen myötä kaikki näyttää vielä piirun verran paremmalta :))
PoistaHyvältä näyttää sekä verhot että pöytä! Nostan hattua ompelu urakallesi, sillä omissa ompeluksissani noita "persoonaallisuuksia" kanssa riittää. Selittynee sillä, että nuppineuloja ei esim. juurikaan ehditä laitella ennen ompelua. Tunnistan siis tuon tekemisen tuskan, etenkin kun olit päättänyt tehdä tämän ompeluksen hienostuneen huolellisesti. Onnistuit hienosti!
VastaaPoistaEi kyllä yleensä ehdi kukaan täälläkään niitä nuppineuloja asetella ;)) Taidamme olla vähän samasta puusta veistettyjä me nykyajan ompelijat, heh. Oli tämä aika urakka, joten kiitos kovasti hatunnostosta!
PoistaIhanat verhot! Ihailen myös kärsivällisyyttäsi! Minä olisin joutunut teettämään nuo jollain. Tai soveltamaan samaa verhofilosofiaa kuin kaupunkikodissakin, eli ripustelemaan pelkkiä kankaanpaloja... Ja päättämään, että ei se viimeistelemättömyys ehkä näy. Mutta sanoisin, että tuo viimeistely ja huolellinen työ kyllä näkyy. Ihanat! Ja muutenkin teillä näyttää ihanan raikkaalta!
VastaaPoistaKiitos Saara, tämä soppi on ominut meillä kaiken raikkauden - sen päätin, kun katosta tuli mitä tuli, heh. Orgaanisesti on kuisti rakentunut, hyvällä tavalla... Olen ihan tyytyväinen.
PoistaMinullapa ei ole kaupunkikodissa verhoja lainkaan! Niinkin voi asian ratkaista ;))
Komia pöytä, sanoisin. Meinaatteko sen jotenkin käsitellä? Ja onko mistä puusta tehty?
VastaaPoistaKiitti, on tosiaan ihan hyvän kokoinen tämä meidän kolmimetrinen pöytä. Tällaisesta ruokapöydästä olen haaveillut jo ennen Iduria :) Pöytä on kuusta ja mietimme tuota käsittelyasiaa vielä. Pieni auringon harmaannuttama sävy siihen saisi näin alkuun tulla ja sitten mahdollisesti vain öljyäminen.
PoistaPikkuisia ompelupersoonallisuuksia ei huomaa kukaan, paitsi ehkä itse! Ihanan tunnelman olet saanut aikaan.
VastaaPoistaToivottavasti! :) Kiva, tykkään myös itse valoisasta tunnelmasta.
PoistaKymmenen pistettä ja diplomi hienoista verhoista ja niiden ideasta! Pöytä näyttää upealta!!
VastaaPoistaKun pitsejä alkoi kertyä, mietin, että yhdestä palasta ei meinaa keksiä mitään, mutta tällä tavalla yhdistettynä näyttävät entistä kivammilta ja saan kunnon kokonaisuuden aikaiseksi. Kiitos Villa Puomi!
PoistaHienot verhot! Historian tuntu itseä ympäröivissä esineissä on hyvä tuntu, ja vielä parempi jos historia on suvun omaa ja tuttua historiaa. Lämpöisiä kelejä teille sinne!
VastaaPoistaNäin on! Kangas on uusi ja edullinen vaihtoehto ihan Eurokankaasta, mutta siihenkin tarttui nyt sopivasti historian tuntu :)
PoistaOmin pikku kätösin - mikä sen parempaa! Kivat verhot, samoin pöytä joka paranee vaan ajan myötä. Luulisin :)
VastaaPoistaPöytä varmasti paranee ajan myötä! Toivottavasti osaan nauttia verhoista, etten vain muista niiden tekovaiheen tuottamaa hikeä ja tuskaa ;))
PoistaKyllä kannatti historian nimissä kärsiä ja hikoilla kaikki noi metrit :). Sinnikkyys kun tuli arvoisellaan tavalla palkittua. Ja täällä kirpos kyllä naurut siitä kun arvelit, että yhtä nopeasti olis nyplänny pitsit :D.
VastaaPoistaJuu kyllä kannatti :) Siis luulen, että pitsinnypläys on vienyt kauan aikaa ja niin vei tämäkin minulta ;)
PoistaWow, onpa ihanat verhot! Sopivat täydellisesti tunnelmaan ja paikkaan.
VastaaPoistaVoi kiitos, oon kyllä itsekin tyytyväinen :)
PoistaSuloiset verhot! Ja parasta kun vielä kertovat omaa tarinaansa!
VastaaPoistaJa pöytä, voi kuvitella kuinka ihana se on kun aika antaa oman patinansa :)
(Ps, tuo katto on ihan huikea!)
Jee, hyvä, että kattokin saa kannatusta. Kyllä se tässä kombinaatiossa on ihan paikallaan, kun muuten on vähän hillitympää väriskaalaa. Kiitos Pepi!
PoistaVoi että... niin söpöisenntyylikkäät verhot! Todella upeaa hyödyntää aitoja vanhoja pitsejä ja minusta on hauskaa, että ne ovat hieman erilaisia, mutta silti yhteneväisiä. Valrmasti palkitseva lopputulos, vaikka itse ompeleminen ei ollutkaan mielipuuhiasi.
VastaaPoistaHyvä termi: söpöisentyylikkäät :)) Just sitä tavoittelin, heh!
PoistaVaiva kannatti ehdottomasti. Ikkunoissamme ei ole ollut verhoja sen jälkeen, kun aloimme asua satavuotiaita, joissa alkuperäiset ikkunat. Nuo pitsiverhot kyllä kelpuuttaisin!
VastaaPoistaNo mutta, tämäpä vasta kunnia. Ei muuta kuin hurauttelemaan sielläkin vastaavia ;)
PoistaHienoja verhoja ja ihanat pitsit kruunaavat lopputuloksen. Tuollainen kuisti on kyllä hieno. Mahtava pöytä myös. Mikä homma teillä on, kun kaikki pitää tuoda saareen veneellä. Siinä sitä kärsivällisyyttä kysytään.
VastaaPoistaNyt osuit naulan kantaan, kärsivällisyys kasvaa pakosti, kun kaiken joutuu vaivalla roudaamaan!!!
PoistaKiva kuulla, että tykkäät lopputuloksestani!
Ihan mahtavat verhot <3
VastaaPoistaJa noi teidän kuljetusratkaisut :) Ne saa mut aina hymyilemään :)
Kiitti Laura!
PoistaNo niin saa meidät itsemmekin ja naapureista ehkä puhumattakaan ;))
Onpa kauniit verhot, todella. Ihanan eriparisesti samanlaiset. Monenlaiseen sitä taipuu, kun motivaatio on kohdallaan :)
VastaaPoistaNiinpä, kaikki on kyllä oikeastaan ihan motivaatiosta kiinni!
PoistaHieno kuisti ja verhot! Katsoin, että teillä on sininen katto ja valkeat seinät. Meillä on valkea katto ja kohta siniset seinät :-) Verhoissa asti ei vielä ollakaan. Vanha kuisti on meillä se rakennusosa, johon on käytetty eniten aikaa, jotenkin siinä vaan riittää viilaamista loputtomiin. t. Tuovi
VastaaPoistaKiitti! Luulen, että meillä on vähän helpompaa kuistimme kanssa (vaikka nysvättävää riittää), kun se on vähän uudempaa "tuotantoa" kuin muu talo. Siksi myös aloitimme tästä päästä, saadaksemme helpolla vähän elintilaa ja valmista edes jostain päästä.
PoistaHieno kesätunnelma. Melkein kaikkea osaa kun vain uskaltaa kokeilla eikä pelkää virheitä. Pöytä sai komeaa kyytiä :)
VastaaPoistaJuu, tunnelma on nyt kohdillaan - kesäistä ja valoisaa. Onneksi oli ihan tyyni päivä, kun pöytää vietiin! :)
PoistaSen lisäksi, että verhot ovat nyt erittäin kauniit, arvostan ajatustasi, jolla olet monen eri tekijän pitsit yhteen sovittanut;)
VastaaPoistaKiitos Hyvä Mieli. Ajatus on tärkein!
PoistaAivan hurmaavat verhot, on ollut varmasti työtä ompelemisessa! Viimeistelee hienosti kuistin ilmeen! Tuletko kurkistamaan blogiini :)?
VastaaPoistaKiitos Liisa kehuista ja tulen ehdottomasti! :)
PoistaIhanasti yhdistetty uutta ja vanhaa, ommeltu teidän oma historian palanen Iduriin. Kaunista :-)
VastaaPoistaMiten kauniisti kiteytitkään ajatuksen!! ♥
PoistaKauniit verhot ♥
VastaaPoistaKiitos ♥
PoistaTuttu tunne tuo epävarmuus, kun haluaa tehdä itse, muttei ole ihan varma osaamisestaan ja aika montaa asiaa tulee tehtyä ensimmäistä kertaa. Tosi hienot verhot olet kyllä tehnyt. Mulla on itse asiassa suunnitteilla meille vähän samanlaiset, mutta helpommalla tyylillä, lakanat vaan suoraan ikkunaan :) Nyt tuskailen, kun verhotangot ovat niin rumat, että pitäisi sekin puoli uudistaa jossain välissä.
VastaaPoistaLakanat on hyvä idea! Eihän ne tangot kovin paljoa näy, kun verhot on ripustettu... ;)
PoistaNo jo nyt on sappermenttos! Justinsa olin kirjoittamassa, että minne ihmeeseen mun (aiemmin kirjoittamani) kommenttini on kadonnut, vai eikö se ole lainkaan perille tullutkaan, kun meillä on ollut sen verran paljon sähkö- ja nettikatkoksia viimeaikoina. Kun pääsin kohtaan, jossa kerroin nakuttaneeni kommentin, jossa ylistin verhojasi vuolaasti ja kerroin olevani aina hieman kade ihmisille, jotka osaavat tai viitsivät opetella ompelemaan, kun itselläni homma tyssää alalangan vaihtoon - ja sinne meni sekin kommentti kesken kaiken.
VastaaPoistaNyt ei ole Jovelaskan kone ja netti kaveria kirjoittajan kanssa, joten on paree tuupata läppä kiinni ja vaan toivotella Idurialaisten klaanille suloista suvea, laineiden liplatusta ja aurinkoisia päiviä :)
PS. jos tämä viesti ei nyt edelleenkään suostu aineellistumaan siihen suuntaan, kirjoitan lyijärillä viestin paperille ja laitan sen tulemaan kaarnalaivalla sinne venevajanne suuntaan ;D
Viesti vastaanotettu ja jotenkin henkisesti luulen tavoittaneeni sen ensimmäisenkin ;))
PoistaKiitos Johanna vuolaista metaylistyksistä ja toivotan sinne myös aivan käsittämättömän ihanaa kesää. Nyt nautitaan! Ja P.S. kaikenlaista pullo- ja kaarnapostia otetaan myös vastaan :)