Ikkunanpuitteet ja muistotammi

Olemme onnistuineet taikomaan ensimmäiset ikkunanpuitteet taloon! Olen hurjan tyytyväinen, kun jotenkin pidin tätä hommaa vaikeana... Meillähän siirrettiin ikkunat talon ulkoverhouksen tasalle, jolloin sisäpuolelle syntyi kroisin näköiset syvennykset. 

Alla on kuvakertomus työvaiheista. Ensimmäisestä kuvasta näkee lähtötilanteen.

Ja eikun koristelistat ikkunanpieliin ja paneelia laittamaan!

Puolipaneelit maalataan vielä uudelleen ja samalla saadaan naulanpaikatkin piiloon. Ja tietysti paneelin päälle tulee vielä koristelista, ns. L-lista. Vaikka tuvasta tulee vaalea, olen käyttänyt paneelissa ja ikkunankarmeissa eri valkoisen sävyä, jotta lopputulos olisi elävämpi. Myös pellavaöljy tekee kokonaisvaikutelmasta luonnollisen. Paneelit on maalattu Virtasen maalilla ja ikkunankarmit Uulalla.  Molemmat muovittomia maaleja.  

Helpolta näyttää :), mutta jokainen puuosa vaati moneen kertaa työstöä ja sovittelua, koska yksikään pinta ei ole suora. Lopputulos näyttää onneksi siltä, että kaikki on sujunut kuin vettä vain :). 

Panelointi jatkuu vielä, eli ihan ei vielä saatu valmista. 

Tähän loppuun liitän kuvakavalkadin Mauron tuhkien hautauksesta ja muistotammen istutuksesta alkusyksyllä. Mauro ansaitsee vielä yhden postauksen, syntymäpäivänään 18.10. Meillä on sitä yhä kova ikävä. Sen synttäreitä emme viettäneet koskaan millään muulla tavalla kuin että se sai touhuta lajityypillisiä asioita sydämensä kyllyydestä myös syntymäpäivänään :). Yleensä niitä "vietettiin" juuri täällä. 

Tammi on juurtunut tuossa Mikon sille tekemässä istutuslaatikossa nyt toista kuukautta. Joten eiköhän se siitä lähde kasvamaan ja muistuta meitä energisestä Maurosta. ❤️

Juuri nyt sekä tammen sinnittely elossa että tuvan asteittainen valmistuminen tuottavat iloa,

ajattelee, 

Melkein valmista

Noniin, talolla on uusi takki - punamultaverhous - ja sen alla kaikki on kunnossa! Jos ei ihan vielä, niin lähitulevaisuudessa saamme nähdä, miltä talo näyttää, kun sen ulkokuori on viimeistelty karmeineen ja räystäslautoineen.

Alla näkyy, että oikeanpuoleinen ikkuna on jo siirretty ulkopintaan. Haluamme ehdottomasti ikkunat laudoituksen kanssa samaan tasoon vanhan rakennusperinteen mukaisesti. Uusissa taloissa ikkunat nykykäytännön mukaan sisennetään, mutta emme tingi periaatteestamme. Tältä osin talo palautuukin alkuperäiseen asuunsa, sillä ikkunat ovat olleet syvennyksissä sitten talon aiemman eristämisen.



Tyytyväinen isäntä siellä talon kulmalla odottelee, josko jo lähdettäisiin sienimetsään.

Sienimetsällä oli ihanaa - aurinkoista. Tänä vuonna kanttarellikausi meni meiltä kokonaan ohi tai sitten niitä ei ollut. Nyt löytyi tatteja, mutta ei yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Ihan riittävästi kuitenkin.

Lämpimän kesän ansiosta yrityksemme viljellä kirsikkatomaattia on onnistumassa. Oli vähän tyhmän hommaa ruveta kasvattamaan taimesta asti avomaalla tomaattia (Mikon idea) ja olen koko kesän manannut, ettei niistä mitään ehdi tulla. Samalla olen vaalinut niitä ja nyppinyt varkaita, toivoen olevani väärässä. Tänä viikonloppuna keräsimme ensimmäiset desit ihania, omia tomaatteja. Nyt pensaat ovat täynnä raakoja hedelmiä ja siksi tilaankin vielä pariksi viikoksi lämpöä!! Tomaatit on pressutettu muovilla, jotta ne kestäisivät viilenevät illat ja yöt. Peukut pystyyn, että niistä kypsyy yhtä punaisia kuin talomme ja saamme vaivalla hoidetun sadon kokonaisuudessaan ruokapöytään. 

Eiköhän niin talo kuin tomaatit kypsy valmiiksi ihan lähiaikoina,  

luottaa,

Tyrnit

Joskus syystä tai toisesta jokin asia jää uskomattoman pitkäksi aikaa suunnittelun asteelle. Yksi tällainen lähestulkoon jo hautautunut suunnitelma eteni yllättäen, kun Mikon vanhemmat ilmestyivät viikonloppuna kylään mukanaan kolme pientä tyrnipensasta. Jossain välissä minun haahuillessa metsässä Mauron kanssa ne olivat vieläpä itsestään kaivautuneet maahankin! :)

Nooh, oli minullakin osuuteni siinä, että ne pääsivät kätevästi maahan, sillä olin jo aikaa sitten kaivauttanut Maurolla kolme kuoppaa, täyttänyt kuopat mullalla ja reunustanut kivillä. Paikat valitsin ylhäältä rinteestä mahdollisimman tuulisesta paikasta.

Olin itse viikonloppuna tosi väsynyt yliraskaan työviikon jäljiltä enkä oikein seurannut, mitä kaikkea muut oikein pihahommissa tekivät. Yritin ladata akkujani ja siinä mielessä olikin loistotuuri, että kesän parhaat helteet (ainakin meidän suojaisassa pihapiirissä) osuivat näihin päiviin.

Akkujen latailu onnistuu ihan parhaiten metsässä. Keräsin ilman suurempaa tavoitetta kipon puolukoita ja toisen mustikoita.

Vilautan tässä vielä uutta hankintaani, jättipannua. Löysin sen kirpparilta 5 €:lla ja se osoittautui täysin toimivaksi.



Varsinkin kun on vieraita, pääsee nyt vähemmällä keittelyllä, mutta aikamoisia aamukahvisieppoja olemme itsekin - ainakin, jos sää suorastaan velvoittaa viivyttelemään aamukahvituokiossa.

Nyt on taas leppoistuttu riittävästi. Pirteää viikkoa kaikille!

Kesäinen kevät

Voi että, mikä viikonloppu! Meillä on ollut ihan todellista hellettä, ihan yhtäkkiä. Ihan kuin varsinainen kevät olisi jäänyt kokonaan välistä ja narsissit vain olisivat kukassa väärään aikaan.

Niitä kasvaa siellä täällä, joten raaskin hyvin katkoa niitä maljakkoon.

Mikko sai valmiiksi kolmannen istutuslaatikon ja pääsin maalauspuuhiin. Punamullan olen hankkinut tuttuun tapaan Hangon väristä ja värisävynä on falunpunainen. Kaikki pitää olla just eikä melkein samaa sävyä! Uusista laatikoista puuttuvat vielä valkoiset karmit, jollaiset ensimmäisessä on.



Pääsin vihdoin istuttamaan jo ihan liian pitkiksi kasvaneet härkäpavut. Virittelin Mauron kanssa pavuille verkkoja tueksi, joihin ne voi sitoa, kun ne tästä istutusrupeamasta vähän virkoavat.

Raparperit näyttäisivät rehottavan nyt kolmantena vuonna aiempaa paremmin.

Jatkoin myös syksyllä aloitettua rantavajan maalausta, kun purkki tuli kerran avattua. Maalaamista on kiva tehdä pikku hiljaa, eli kakkein parasta se on ajanvietepuuhana ilman sen suurempaa paniikkia. Valmistuu sitten kun valmistuu. 

Nokkoset ovat juuri nyt parhaimmillaan! 

Vähän hankalia tosin poimittavaksi, kun ovat vielä niin pieniä; ruoho on melkeinpä korkeampaa. Keräsin kuitenkin ämpärillisen kuivuriin sen lisäksi, että teimme ensimmäiset nokkoskeitot. Ämpärillinen mahtui kuivattuna kahteen pieneen peltipurkkiin. 

Ja jatkuva ärsytyksen aiheeni, arghh, loputtomat lautakasat! Nyt on suurempi rakentaminen rannassa loppu - mihin ihmeeseen nämä hukataan??! Tuntuu, että uutta kasaa vaan tulee ja tulee...

Mikko aloitti jostain päästä kasojen perkauksen ja laulatti moottorisahaa.

Kaikenlaisia pinoja sitä vaan kertyy odottamaan pois kerääjäänsä tai polttajaa...

No, vihreys ja kukkien loisto saa kaiken näyttämään kauniilta, kauniimmalta kuin onkaan ;)

Ihastuttavaa viikkkoa siis toivottelee,

Uusi istutuslaatikko

Kasvihuonehaaveilun lomassa on syytä muistaa, että pääasiahan on itse hyötykasvien kasvatus. Niinpä päätimme rakentaa uuden istutuslaatikon vanhan viereen. Meillä laatikkoviljely onkin kannatettavaa, koska rinne on tuulelta suojaisa, superaurinkoinen paikka. Yllä olevassa kuvassa näkyy neljä vuotta sitten tehty Strömsölåda, joksi sitä kutsumme. Se on kyllä antanut mainiosti satoa kaikki nänä vuodet.

Uusi laatikko rakentuu. Ylempänä reessä aloin viime kesänä kasvattaa raparperia. 

Hyvän sadon salaisuutena on ollut Mikon idea vuorata laatikko savella. Paahteisinakin kesinä multa, jota on n. 1/3 tilavuudesta, pysyy kosteana ja kasvit elinvoimaisina jopa ilman kastelujaksoja. Savi nousee niityllä olevasta sadevesiojasta, jota muutenkin pitää entisöidä aika ajoin auki kaivamalla.

Saven kanto on oma urakkansa, mutta toki helpompaa kuin rahdata sama määrä multaa jostain kaukaisesta puutarhaliikkeestä.

Hyvä, rivissä ovat. Rakennusmateriaalina on jo toistamiseen venevajan purkulauta.

Pintaan tulee punamultaa, kuten ensimmäisessäkin ja kulmiin valkoiset karmit. Uusi laatikko tehtiin tarkoituksella vähän kapeammaksi (= helppokäyttöisemmäksi) vanhaan verrattuna.

Mökki on nyt laitettu käyttökuntoon ja siellä tuli itse huhkittua lähinnä koiraperspektiivissä. 

Mauron petialustana on vanha patja ja räsymatto. En ymmärrä, kummasta näistä se ei tykkää, mutta viime vuonna se yhtäkkiä aloitti jokaöisen kuopimisen pedissä. Viime viikonloppuna sama meno jatkui. Aamuisin on aina matto mytätty ja siirretty pois ja muutama sisustupsu nyhdetty vanhasta patjasta ulos. Mikä juttu tämä on??

Lattioita pestessäni oivalsin, että jossain vaiheessa alkaa ehostusurakka alusta; aikoinaan vaaleansiniseksi maalaamani kamiinan suoja-alusta näyttää aika kolhiintuneelta jo eikä enää kaunistu pelkästä pesusta.  

 Vaikka kyllähän ne käytön jäljet tänne oikeastaan kuuluvat!

Aloitin kevyesti myös päätalon tavaroiden perkausta ja miten osuvan löydön teinkään: perheen tyttärelle tulleen vanhan kortin vuodelta 1947.

 Kortin kera toivotan nyt minä - tasan 70 vuotta myöhemmin - kaikille teille oikein hyvää Pääsiäistä!