maanantai 21. toukokuuta 2018

Rauhallista rehkintää



Kummasti vaan kaipaan tänne saariston rauhaan maailman ääristä.  Nytkin olen taas rehannut työasioissa - en ihan maailman äärissä tällä kertaa, mutta - pitkin Eurooppaa idästä länteen kuitenkin. Matkat eivät ole vielä tältä keväältä ohi.

Parasta tässä paikassa on, että mieli rauhoittuu ja kroppa on koetuksella. Työreissuilla tuppaa olemaan päinvastoin: kroppa lepuuttaa ihan liikaakin, mutta mieli ajelehtii levottomana paikan päällä tapahtuvien asioiden, sähköpostin, toimiston akuuttien asioiden ja kotiinkaipuun välillä. Pahoittelut, etten heti ehtinyt vastailla kaikki edellisen postauksen viesteihinkään, mutta tässä siis syy.



Muu perhe nautti poikamieselämästä minun poissaollessani. Onneksi sain hauskoja videoviestejä heidän edesottamuksistaan. Ja sain myös kuvia Idurin narsissimättäistä, jota en sitten itse livenä ehtinyt tänä vuonna nähdäkään :(.

Viime viikonlopuksi pääsin kotiin ja niinpä karautimme saareen jatkamaan siitä, mihin kevättyöt viimeksi jäivät.



Sain putsattua kuistin, levitettyä mökkiimme puhtoiset matot ja pestyä loput ikkunoista. Nyt on kevätsiivot tehty, hurraa! Olin tällä kertaa käyttänyt matot pesulassa. Kotimme lähellä on sellainen vanhan ajan perheyrityspesula. Sitä tukemalla säästin hieman itseäni.

Ötökkäprojekti, eli kärpäspaperointi tuottaa tulosta: kaksi viikkoa sitten kiinnitetyt kärpäspaperit näyttävät nyt jo tältä. Stop ikkunatöhryille!


Mikko ajeli viikonlopun aikana niityn, mutta sitä ennen keräsin talteen kaksi korillista nokkosta. Söimme juuri hyvän nokkoslettuaterian, joka ilokseni on koko perheen herkkua perunamuusin ja puolukkahillon kera. 





Linnut tekevät pesää ja luonto on NIIIIIN kaunis nyt. Voiko tuo puu alla muuten olla syreeni, kun se on niin tajuttoman iso??




Ruohonleikkuu tilan vanhalla pienellä leikkurilla on työlästä. Siltikin epäröimme jälleen lampaiden ottamista kesäksi. En oikein osaa sanoa, mikä meihin on mennyt, mutta nyt emme saa oikein järkevää keskustelua edes aloitettua siitä, otettaisiinko lampaita tänä kesänä vaiko ei. Jotenkin välttelemme aihetta. Syksyn teurastus on kai yksi iso "mutta", joka vaikuttaa asiaan... Vähän hippimeininkiä tämä ajelu kylläkin, kun ei vielä ole päältä ajettavaa ruohonleikkuria ja muitakaan työjuhtia hankittu.

Mikon leikatessa nurmea niityltä katosi myös yksi lautakasa, kun kuljetin sen sivummalle. Samalla huomasin, että kevät on tainnut taittua kesäksi, kun vaatetta saa vähentää päältä jatkuvasti ja kesäiset juomareseptit muistuvat mieleen :). Minttu kasvaa jo, joten siitä ja sitruunasta tulee ihan mahtava janojuoma.  



Seuraavassa postauksessa on luvassa katsaus viljelmiin. Viime vuodesta viisastuneina nyt kokeillaan joitain juttuja vähän eri tavalla.


Kauniita iltoja kaikille!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Venevajan kevätsiivous ja ei-niin-kiva sotku

 
Keskitin viikonloppuna kaiken siivousenergiani venevajaan. Aloitin helpoimmasta päästä, eli vintiltä. Luuttusin lattiat, tuuletin tekstiilit ja pesin ikkunaruudut. Tässä ensin pari kuvaa yläkerrasta ennen kuin pääsen kertomaan alakerran murheenkryynistä.



Vanhaan arkkuun on kertynyt tavaroita, joiden huomasin sopivan sinne ikään kuin arkun aarteet -hengessä. 





Alakerrassa minua odottelikin varsinainen pommi: hyönteisten sotkemat ikkunat, joiden peseminen jäi vuosi sitten väliin. Kärpäset ja hämähäkit pesiytyvät sisäpuolen ikkunalaseihin ja vain pari vuotta vanhat karmit ovat niiden jäljiltä täynnä p%&#aa! Grrr!!. 

Valittaessani ongelmaa eräälle tuttavalleni, hän sanoi, että "äläs nyt, pari kärpästä kuuluvat asiaan". Piti siis minua sievistelijänä, mutta nähtyään pari inhorealistista lähikuvaa, hänkin ymmärsi, että joo... EI KIVA!


Sapetti niin, että koko suihkupullollinen sappisaippuaa upposi venevajan kuuteen ikkunaan. Jynssäsin karmeja melkein kaksi kokonaista päivää!! Pöly ja peruslika lähti helposti, mutta vaivan aiheutti nimenomaan ne jätökset. Ja vaikka alla oleva jälkeen-kuva näyttää huikean eron, ja homma tuli tehtyä, sappeni kiehuu edelleen, koska jätösjäljet eivät lähde kaikilta osin kokonaan pois. 
 

Pelkkä ikkunanpesu ei ole mitään verrattuna jynssäysurakkaani. Kuvasta päätellen olenkin pyyhkäissyt nuo lasiosat raivon vallassa vähän sinne päin. (Ihan sama, karmit kiiltävät).
 

Vaikka mieli tekisikin antaa kaikkien satojen hyönteisten elää, en voi aintaa niiden tuhota omaisuuttamme enkä suostu samaan vaivannäköön enää toistamiseen: kärpäspaperi kokeiluun. 


Ei aikaakaan, kun sain ensimmäinen uhrini.


Vaikka kyse on vain hyönteisistä, aloin silti miettiä, olisiko niille kärpäspaperin sijaan jokin luonnollinen karkotuskeino, jolloin ne voisivat jatkaa elämäänsä venevajan ulkopuolella päätyen mieluummin vaikka pääskysten ruuaksi...?

Kaikesta huolimatta viikonlopun jälkeen on tyytyväinen olo: tappiot on kohdattu ja käsitelty & sain ikävän työn pois alta ja auringonsäteet saavat taas osua pinnoille juuri niin paljastavasti kuin ne keväisin tekevät.

  
Seuraavaksi pitää kyllä ottaa työn alle jotain kivampaa! 


 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...