Noniin, talolla on uusi takki - punamultaverhous - ja sen alla kaikki on kunnossa! Jos ei ihan vielä, niin lähitulevaisuudessa saamme nähdä, miltä talo näyttää, kun sen ulkokuori on viimeistelty karmeineen ja räystäslautoineen.
Alla näkyy, että oikeanpuoleinen ikkuna on jo siirretty ulkopintaan. Haluamme ehdottomasti ikkunat laudoituksen kanssa samaan tasoon vanhan rakennusperinteen mukaisesti. Uusissa taloissa ikkunat nykykäytännön mukaan sisennetään, mutta emme tingi periaatteestamme. Tältä osin talo palautuukin alkuperäiseen asuunsa, sillä ikkunat ovat olleet syvennyksissä sitten talon aiemman eristämisen.
Tyytyväinen isäntä siellä talon kulmalla odottelee, josko jo lähdettäisiin sienimetsään.
Sienimetsällä oli ihanaa - aurinkoista. Tänä vuonna kanttarellikausi meni meiltä kokonaan ohi tai sitten niitä ei ollut. Nyt löytyi tatteja, mutta ei yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Ihan riittävästi kuitenkin.
Lämpimän kesän ansiosta yrityksemme viljellä kirsikkatomaattia on onnistumassa. Oli vähän tyhmän hommaa ruveta kasvattamaan taimesta asti avomaalla tomaattia (Mikon idea) ja olen koko kesän manannut, ettei niistä mitään ehdi tulla. Samalla olen vaalinut niitä ja nyppinyt varkaita, toivoen olevani väärässä. Tänä viikonloppuna keräsimme ensimmäiset desit ihania, omia tomaatteja. Nyt pensaat ovat täynnä raakoja hedelmiä ja siksi tilaankin vielä pariksi viikoksi lämpöä!! Tomaatit on pressutettu muovilla, jotta ne kestäisivät viilenevät illat ja yöt. Peukut pystyyn, että niistä kypsyy yhtä punaisia kuin talomme ja saamme vaivalla hoidetun sadon kokonaisuudessaan ruokapöytään.
Eiköhän niin talo kuin tomaatit kypsy valmiiksi ihan lähiaikoina,
luottaa,
