Viime viikonloppuna aloin räpsiä autosta kuvia kivannäköisistä rakennuksista ja oikeastaan siinä huomasin, kuinka paljon niitä oikein onkaan - sain vauhdissa otettua jotenkin kunnollisen kuvan vain murto-osasta.
Tervetuloa rannikon maaseutureitille, jonka muuttuva maisema kurveineen on alkanut käydä meille tutuksi.
Loppupäässä mentäessä pellot ja luonto valtaavat enemmän alaa ja asutus harvenee.
Lossilla yli.
Tähän rantaan jätämme auton ja loput matkasta taittuu omalla veneellä.
Perillä parkkeerataan tähän.
Kohta puoliin jäät lahden pohjukastakin ovat sulaneet ja tulemme ensimmäisen kerran rantautumaan yllä olevasta kuvasta katsottuna selän taakse, eli venevajan laituriin. Se tuleekin olemaan juhlallinen hetki :).
Olemme olleet tähän asti aikalailla omalla pläntillämme töissämme kiinni, mutta reitin dokumentointi kirvoitti keskustelun siitä, että pitäisi ottaa hieman enemmän aikaa lähitienoon tutkimiseen. Merireitit ja lähisaaret ovat meille tutumpia, mutta mantereen puolella rannikolla ja Idurin kotikunnan, Tammisaaren, keskusta on jäänyt vähälle koluamiselle. Kesälomalla aiomme ryhtyä turisteiksi ja tässä suhteessa ryhdistäytyä! Se tosin edellyttää, että koirakin on silloin pyhäkunnossa ja savihommat jätetty vähemmälle.
Olettko tekin samaa mieltä, että Mauro vain yrittää esittää tässä kuvassa arvokasta, vaikka on kuono savessa ja oikeasti itse harmittelee, että tuli juuri kastettua turkki hyytävässä nollakelissä?
Mukavaa viikonloppua!
