Kuistilta kuuluu taas

En malta olla tässä vaiheessa vilauttamatta himpun verran vielä keskeneräistä kuistiani. Kun lattia oli tänä aamuna kuiva kolmannen maalauskerran jälkeen, en voinut olla kantamatta sisään pientä pöytää, talonpoikaissohvaa ja mattoja - nähdäkseni, sopivatko ne kokonsa puolesta sinne ja miten sopivat  yhteen. Mielikuvissa kun saa asiat matsaamaan, ei todellisuudessa ole aina tilanne sama.

Iso tanskalainen villakangasmatto on peräisin talosta ja se palasi pesulasta upean värisenä. Kaksi räsymattoa teetätin samoja sävyjä mukaillen Sukkulamatto-nimisessä firmassa talvella.

Pienen tolppajalkaisen sohvapöytäni on kai joku nikkaroinut tilalla aika hiljattain (minkä päättelin siinä käytetyistä kiiltävistä ruuveista). Puu oli jätetty käsittelemättä, joten ehkäpä pöytä ei ole ikinä ollut käytössäkään. Maalasin sen aavistuksen tummemmalla siniharmaalla kuin sohvan.

Talonpoikaissohvan kaveriksi pöydän ympärille laitan (kun ehdin) vanhan talonpoikaissängyn löhöilykäyttöön. Perheen miehet kantoivat sen vintiltä ulos ja totesin, että kyseessä on ehjä ja tukeva yksilö. Pesin sängyn ja muuta käsittelyä se ei tule saamaan. Siitä kuvia myöhemmin.

Rempan osalta kuistin tehtävälistalla on vielä näiden maalaamieni ikkunalistojen kiinnittäminen sekä kaupasta ostettujen jalkalistojen kiinnittäminen. Sitten saankin viimeistellä sisustuksen! Verhot pitää saada valmiiksi ja sänkyyn keksiä patjan lisäksi jotain kivaa. 

Nyt fiilis kuistilla tuntui jo aika kivalta, eli odottelen kovasti tulevien iltapäivien viettoa siellä. 

Kivaa kesäkuuta!