Uutta ja vanhaa vintillä

Aika kuuma jakso takana! Niin on käynyt Mikkoa sääliksi, joka on raatanut päätalon purkulattian parissa tällaisessa helteessä. Mutta ei pilata tämän päivityksen puhtoista ja viileää estetiikkaa ajattelemalla enempää pölyisiä ja kutittavia purkutöitä ;). Siitä lisää myöhemmin.

Koska meille on ensi viikolla tulossa talkooapuja, totesin, että on keksittävä jokin keino viilentää yöpymispaikkana toimiva venevajan vintti. Meillä on räystäillä pääskysen pesiä, joten pariovien auki pitäminen ei tule kuuloonkaan juuri nyt. Seniori oli tehnyt eräänä yönä tämän virheen ja sen jälkeen hän saikin nukkumisen sijaan huitoa lintuja ulos :).

Muistin, että olin vienyt päätalon kamarista verhotangon pellavaverhoineen jo pois, joten sehän toimisi vintillä. Tuuli lepattaa ohuen pellavan läpi hyvin, mutta pitää linnut loitolla. Sain vintin hetkessä läpivedolla meidän viileimmäksi paikaksi. Huoh, piti oikein itsekin hetki hengähtää täällä. Pellavaverhot ovat hankinta parin vuoden takaa. Tykkään niistä kovasti. Kun päätalo valmistuu, laitan varmaan joka huoneeseen pellavaverhot.

Vintille tuli toinenkin pieni juttu tässä hiljattain, kun sain tädiltäni muiston, jonka hän ajatteli sopivan tänne meille: isoäitini virkkaaman pitsiliinan. Muistan lapsuudesta, että isoäidillä oli aina jokin virkkuutyö käynnissä. Se oli hänen lempiharrastuksensa. Oli aivan ihanaa saada jo pois menneen isoäidin tekemä liina. Minulla kun ei oikein mitään tällaista muistoesinettä hänestä ole. Tänne vintillehän liina myös sopi tosi hyvin.

Uusi ja vanha ovat lyömätön yhdistelmä, 

pohtii, 

Päiväpeite valmistui

Onpa hyvä, että ompelen vain silloin, kun todella saan ompeluinspiraation. Nimittäin vintille tulevan päiväpeiton tarvikkeet ehtivät jo useita viikkoja odottaa tekijäänsä, kunnes sain upean pitsilahjoituksen, mikä muuttikin suunnitelmaa toiseen suuntaan. Mikä onni, etten ollut ehtinyt aloittaa peitteen ompelemista!

Käytin sängynpeitteen pohjana uutta tikkipeitettä, joka löytyi etsinnän jälkeen ihan S-ketjun Prismasta. Toinen puoli on tumman ja toinen vaalean ruskea, joten ompelun alkaessa voisin valita, kumpi on parempi. Alunperin suunnitelmissa oli ostaa kangaskaupasta puuvillakankaalla päällystettyä tikkikangasta, mutta ne olivat yllättävän hintavia, minkä lisäksi valikoimasta ei löytynyt juuri oikeaa sävyä. Jossain vaiheessa jo huokailin, ettei koko projekti onnistu lainkaan, mutta sitten oivalsin, että valmis parivuoteen päiväpeite alla on paitsi vaivattomampi toteuttaa, myös edullisempi vaihtoehto.

Alkuperäinen suunnitelma siitä, miten ompelisin tikkikankaan päälle ostamiani kahta kukkakangasta, löytyy täältä: klik.

Ompeluinspiraation synnyttivät saamani pitsit, joista viimeksi postasin. Juoksumetrejä oli runsaasti - kiitos Merenneidon mummon! Makutuomarina toimi seniorin tyttöystävä, jonka kanssa sovittelimme pitsejä kahden kukkakuosin kanssa vierekkäin vuoroin peitteen tummalle puolelle, vuoroin vaalealle. Lopulta hylkäsimme kokonaan tummanruskean kukkakankaan ja totesimme, että vaalea kukkakangas, päiväpeitteen vaalea puoli ja pitsit tekevät peitteestä kesäisen raikkaan. Oiva päätös, tartuin innolla työhön.

Asettelin kankaan peitteen keskelle ja aloin huristella. Kankaan reunassa näkyy siinä käytetyt sävyt - reunimmainen sävy on aivan sama kuin ostamassani päiväpeitossa!

Sitten ompelin pitsit kankaan reunoille, ne taitavat riittää juuri ja juuri…

 Perheen miespuolisesta väestä vain Mauro osallistui ompeluun - sekin hieman kyllästyneen oloisena.

- Kestääkö vielä kauan?

- Voisitko pliis olla kuvaamatta ja mieluummin mahdollisimman nopeasti ommella tuon täkin loppuun

- Eihän tarvitse purkaa, Mauro? Yritin tehdä tarkkaa työtä. 

Pitsiä jäi yli vain parikymmentä senttiä :). Ruskea kukkakangas, jota en käyttänyt lainkaan, jää muihin ompeluksiin. Alla on muutama detaljikuva valmiista peitteestä; kokokuvia sitten lisää, kun peite pääsee oikealle paikalleen venevajan vintille.

Kauniisti aaltoilevat pitsit antavat minusta kivan, elävän säväyksen peitteeseen. 

- Miikkooo, tilaan sulta yhden 160 x 210 cm:n sängyn juhannukseksi! Tulee vieraita!

Talvi-iltoina on hauska väkertää,

Merenneidon aarteita

Tänään oli jännittävä ja hauska päivä: tapasin venemessuilla ensimmäistä kertaa varsin monta "virtuaaliystävää" ja lähdin messuilta kotiin aarrekassi kädessä, vaikken mitään ostanut :).

Merenneito blogista Matkalla merenneidoksi oli nähnyt vaivaa ja kutsunut merellisiä ja veneilyaiheisia blogeja tapaamiseen. Minulla oli joka tapauksessa tarkoitus käydä messuilla, joten tietysti tartuin innolla tähän mahdollisuuteen. Tuntui ihan hassulta tavata ihmisiä, joita on oppinut tuntemaan lukemalla heidän blogejaan tai sitä kautta, että ovat seuranneet Villa Idurin vaiheita. Useimmissa tapauksissa kumpaakin. Moni virtuaaliystävä sai tänään kasvot ja oli kivaa! En ole koskaan aiemmin osallistunut blogitapaamisiin.

Ja taas sain kokea mahtavaa anteliaisuutta. Merenneito oli kerännyt pienen pussiin omia perintöaarteitaan ja lahjoitti ne minulle heti alkajaisiksi. Niinpä blogitapaaminen alkoikin minun osaltani paradoksaalisesti kyynelehtimisellä, kun pussiin kurkistettuani liikutuin ihan kunnolla.

Kotona levittelin Merenneidon aarteet esille: hänen mummonsa virkkaamia pitsejä...

… isovanhempien hopealusikoita...

...ja viipurilainen sokerilusikka heidän vihkiäisistään...

...mummon ja vaarin nimikirjainkaiverruksella varustettuna...

…ja vanha koukku, jolle myös löytyy aivan varmasti meillä käyttöä.

Nyt nämä ovat minulla, huh huh.

Minulla syntyi jo ajatus, missä pitsejä voisin käyttää, mutta täytyy testata ensin, ennen kuin lähden julkisesti kertomaan ;). Nämä pitää ehdottomasti saada käyttöön, se on selvä, sillä siten tiedän parhaiten kunnioittavani saamiani aarteita ja antajan elettä. 

Kaikille blogin seuraajille vielä haluan kertoa, että Merenneito oli itse asiassa Villa Idur -blogin ihka ensimmäinen virallinen lukija, mikä muistui juuri mieleeni. Näin monen vuoden jälkeen tapasimme siis tänään ensimmäistä kertaa ♥. 

Double selfie Merenneidon kanssa; minä vasemmalla ja hän oikealla.

Olipa ainutlaatuinen päivä!

Edessä ihana elämä

Tuntuu melkein samantekevältä, mitkä ovat kelit, kunhan vain saan vihdoin sulkea työkiireet pois ajatuksistani. Naps! Tämä oli ääni, joka kuului, kun suljin aivoni off-line -tilaan. Nämä viimeiset päivät töissä ovat olleet aika eläimelliset.

Kuulosti ihanalta, kun Mikko pari päivää sitten ehdotti, että viettäisimme vain rauhallisesti keskikesän juhlaa istuskelemalla kurjia säitä paossa "kauniilla kuistillani", tehtäisiin kesäiset drinkit, katselisimme "metsäpuutarhaamme" ja nauttisimme vain yhdessäolosta ja elämästä. Melkein meinaan purskahtaa onnen itkuun, kun tajuan kuinka yksiin meidän ajatukset nyt kulkevatkaan, ja että voimme tosiaankin jo - edes vähän - nauttia käsien jäljestäkin. Tosi kivaa, kun on yksi fiini paikka (lähes) valmiina! Tähän asti on puurrettu aika määrätietoisesti, joten nyt olemme kyllä tämän ansainneet.

Sitten pikkuhiljaa Juhannuksen jälkeen alan hissukseen viimeistelemään kuistin sisustusta lamppujen ja seinille kiinnitettävien juttujen osalta. Luonnollisestikin avittelen Mikkoa isommissa hommissa ja paistelen pojille lettuja. Kelloa ja päiviä ei tarvi laskea, paitsi mitä nyt sen verran, että saadaan tipautettua seniori rippileiribussiin ja juniorin kanssa ehditään oikeaan Oslon koneeseen myöhemmin kesällä.

 

 

Yötöntä yötä ja kaunista kesää toivotellen,

Kesäkeittiössä

Ihmeellistä, miten sitä saakaan yhdessä viikonlopussa aikaiseksi. Lauantai-aamulla esitellessämme paikkoja ihka ekoille vieraillemme ehti jo iskeä (taas) pienoinen epäusko, että mitenköhän tämän kaiken saa edes säädylliselle tasolle. Mutta sitten: aurinko paistoi, puuhailimme pitkin päivää kaikenlaista rennolla otteella ja yhtäkkiä päivän päätteeksi totesimme, että oltiin menty iso askel eteenpäin. Mikä mielenkiintoisinta, askel otettiin suuntaan, jonka kuvittelin häämöttävän vasta kaukana tulevaisuudessa. Sen askelen nimi on sisustus ja kohteena rantavajaan tuleva kesäkeittiö. Jiihaa.

Tyhjensin ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa rantavajan työkaluista, kalastustarvikkeista, bensakanistereista ja kaikenlaisesta muusta rojusta. Tältä vajan sisusta näytti alussa:

Hävitettävän jätteen lisäksi ranta täyttyi melkoisesta määrästä outoja rautaosia, joiden funktiota voimme myöhemmin paremmalla ajalla arvailla. Ja tänään en muuten jaksa murehtia siitä, miltä kasoja täynnä oleva pihapiiri näyttää, joten en takuulla näytä yhtään ikävää kuvaa siitä!

Siivouksen jälkeen rakensin kalastuslaatikoista ja lankuista kesäkeittiöon työskentelytason ja ripustelin verkkoja näköesteeksi vajan toiseen päätyyn, jossa on puutavaraa hujanhajan. Nuo puulaatikot ovat muuten täynnä pitkäsiimoja - kussakin noin 30 kpl hyvässä järjestyksessä omissa kouruissaan ja sinne saavat jäädä talteen. Huh, tämä tila todellakin on ollut ammattilaiskalastuskäytössä.

Olipa hauskaa rakentaa ystävän pikkutytön kanssa keittiötä. Tässä huomaan näin poikien äitinä tyttöjen ja poikien eron: Hän halusi lakaista pölyjä ja pestä lattiaa, tykkäsi sommitella verkkoja koristeeksi ja kannoimme astiakaapin ja pöydän sisään. Hän ihasteli kaikkea, mitä saimme aikaan. Kyllä myönnän, että itsekin ihastelin ja ihmettelin nopeaa lopputulosta. Tyttö sai aloittaa uuden vieraskirjamme ja kirjoitti siihen: 'Det var roligt att bära saker och se hur vackert det blev i sommarköket!'

Tällä välin minun poikani jynssäsivät perämoottoreita (haukotus). Voitteko kuvitella; toinen heistä ei edes vilkaissut uuteen keittiöömme ja kyseli myöhemmin kotona, miksen ollut tehnyt mitään saaressa koko viikonloppuna! Aha.

Sunnuntaina viimeistelin kesäkeittiön sisustusta. Airot, myrskylyhdyt, rysät ja laatikot löysivät paikkansa. Paljon tavaraa jäi vielä yli muualle laitettavaksi, eli 'koristelun' osalta vallitsi aikamoinen runsaudenpula. Hyvä, että sain myös tyhjennettyä nurkkia kotoa Iduriin kuuluvasta tarpeistosta. Vein uuteen keittiöön astialiinoja (jotka innoissani olin hankkinut samoihin aikoihin, kun vasta jätimme tilasta tarjousta, heh), Idurista löytyneet, kotona pestyt pitsiliinat ja viime viikonloppuna tuunaamani amppelit.

Enää puuttuu kaasuliedet ja astiat, eli lähestulkoon valmiiksi tuli koko keittiö. Miesten (vähän tylsemmät) aikaansaannokset sitten seuraavassa postauksessa.

Kivaa viikon jatkoa kaikille!